Härkälintu
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Härkälintu | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
Heimo: | Uikut Podicipedidae |
Suku: | Silkkiuikut Podiceps |
Laji: | grisegena |
Kaksiosainen nimi | |
Podiceps grisegena |
|
Katso myös | |
Härkälintu (Podiceps grisegena) on isokokoinen vesilintu, joka muistuttaa hieman silkkiuikkua. Lajin nimesi Pieter Boddaert 1783.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uikkumainen vartalonmuoto, pitkähkö kaula, tukeva pitkä nokka. Tummanharmaa vartalo, punertavanruskea kaula, vaalea poski ja kurkku, musta päälaki. Silkkiuikusta erottuu punaisen kaulavärin ja sileän pään takia (ei töyhtöä). Jalat ovat kiinni hyvin takana, mikä auttaa uimista mutta haittaa kuivalla maalla kävelyä. Pituus 40–46 cm, siipien kärkiväli 80–85 cm, paino 500–800 g. Ääni soidinaikana voimakkaita mylväisyjä ”ua-ääks”.
Vanhin suomalainen rengastettu härkälintu on ollut vähintään kahden vuoden, kahden kuukauden ja kahden päivän ikäinen.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Härkälintu pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan luoteisosien järvillä, ja muuttaa talveksi meren rannalle sulan veden ääreen, Suomesta Tanskaan ja Pohjanmeren rannoille. Suomessa vähälukuinen pesimälaji ympäri Suomea, pääosin suojaisilla järvillä. Suomen pesimäkanta on noin 10 000 paria.[4] Euroopassa pesii vähintään 20 000, Venäjällä 10 000–100 000 ja Turkissa 100–1 000 paria.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvissä, ei niin rehevissä kuin silkkiuikku.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä vesirajassa tai kelluvalla lautalla. Kahdesta viiteen munaa, joita emot hautovat runsaat kolme viikkoa. Raidalliset poikaset saavat usein kyydin emolinnun selässä. Poikaset oppivat lentämään kolmen ja puolen kuukauden ikäisinä. Lintu tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Härkälintu on hyvä uimari ja sukeltaja, ja pyydystää vesihyönteisiä, sammakoita ja kaloja ruoakseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Podiceps grisegena IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-12663-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luontotuvan lintuopas: härkälintu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Fjeldså, J. 1982: Pohjois-Euroopan härkälintujen nokan ja leuan anatomian alueellisesta muuntelusta ja sen adaptiivisesta merkityksestä. - Ornis Fennica 59:84-98.
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Heslsinki: Otava. ISBN 951-1-12663-6
- Härkälintu Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Härkälintu (Podiceps grisegena)
- ITIS: Podiceps grisegena (englanniksi)