Siikajärvi (Orivesi)
| Siikajärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Orivesi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Leppähampaanjoen valuma-alue (35.75) |
| Laskujoki | oja Vääräjärveen [1] |
| Järvinumero | 35.754.1.010 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 168,8 m [1] |
| Rantaviiva | 12,742 km [2] |
| Pinta-ala | 90,14 ha [2] |
| Tilavuus | 0,00682 km³ [3] |
| Suurin syvyys | 22,7 m [3] |
| Valuma-alue | 3,2 km² [3] |
| Saaria | 6 [1] |
 Siikajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Siikajärvi [2][1] on Pirkanmaalla Orivedellä Siikaneva alueen eteläpuolella erämaassa sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 90 hehtaaria ja se on 2,0 kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä. Se sijaitsee mäkisellä ylänköalueella, missä mäkien vuorottelu painaumien kanssa pakottaa järvet muodostamaan pitkiä lahtia ja niemiä sekä nostamaan vedenpinnan yläpuolelle saaria. Siikajärvi on juuri tällainen järvi. Järvenselkä rikkoontuu Isosaaren vuoksi, joka on 450 metriä pitkä ja 90 metriä leveä. Saaren eteläpuolella työntyy järvelle 900 metriä pitkä nimetön niemi, jonka pohjoispuolelle jää Haapalahti ja eteläpuolelle mutkainen ja sokkeloinen Aatunlahti ja Patmoslahti. Pohjoisinta lahtea kutsutaan Kuninkaanlahdeksi.[2][1]
Järvellä on kartan mukaan kuusi saarta. Suurimman saaren Isosaaren pinta-ala on 2,5 hehtaaria. Pohjoisosa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Järvenselällä sijaitsee kolme muuta nimetöntä saaria, joista yhdessä on mökki. Kaksi muuta saarta sijaitsevat Aatunlahdessa.[1]
Järven rantaviivan pituus on 12,7 kilometriä, mikä on paljon pienelle järvelle. Sen rannat ovat monin paikoin soistuneita. Saaren ja viereisen niemen mökit ovat järven ainoat rakennukset. Järvelle tulee muutama metsäautotie, jotka haarautuvat kantatieltä 66 haarautuvalta maantieltä.[2][1][4]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1976 asti säännöllisesti. Tulosten mukaan järvi on kirkasvetinen ja rehevyydeltään karu järvi, jonka vedenväri on lähes väritön ja jonka humuspitoisuus on hyvin alhainen. Heikosta humusleimasta huolimatta vesi on hapahkoa, mutta sen happamuustaso laskee joskus selvästi happaman puolelle. Puskurikyky happamoitumista vastaan on heikko. Tämä vaikuttaa jo kalojen lisääntymiskykyyn. Vesi on liian hapanta myös rapujen viihtymiselle. Päällysveden ravinnetasot fosforin ja typen osalta ovat alhaiset. Kesällä 2000 veden levämäärät kohosivat klorofylli-a pitoisuuden osalta lievästi rehevöityneiden järvien tasolle, mutta siitä huolimatta vesi oli kirkasta ja näkösyvyys oli yli neljä metriä. Tämä tapahtuma oli poikkeustilanne, sillä levien määrät ovat seuranneet muuten karujen järvien tasoa. Järven alusvedessä ei ole havaittu happitalouden ongelmia, vaikka vesi vaihtuukin hitaasti. Veden laskennallinen viipymä on 2084 vuorikautta eli 8,4 vuotta. Happipitoisuudet laskevat alusvedessä hitaasti ja happipitoisuudessa on ollut talvisin lievää laskua. Kesällä ei happipitoisuus alene ollenkaan. Järven vesi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti. Ongelmana on vain järven happamoituminen.[3][5]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi kuuluu osana Oriveden kaupungin Iso-Vuorijärven ja Siikajärven kävelyreitteihin, jotka ohittavat järvet: Iso Vuorijärvi, Kirvesjärvet, Salmijärvi, Iso Petäjäjärvi, Siikajärvi, Siikajärvenlakkari ja Saarijärvi.[6]
Monet järven rantametsistä ovat luonnontilassa olevia kangasmetsiä, korpia ja rämeitä. Järven itäpuolella seuraa rantoja retkipolku, joka on viitoitettu 5,5 kilometrin matkalta. Järven rannalle on rakennettu nuotiopaikka. Polku kuuluu Saarijärven ja Ison Vuorijärven kautta kulkevaan retkeilyreittiin.[7][8]
Järven lähimetriä ja rantoja on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Niitä löytyy Isosaaresta, Haapalahden pohjois- ja etelärannasta, Patmoslahden luoteisrannasta ja siitä niemen yli järven lounaisrantaan.[1]
Järveen on istutettu planktonsiikaa vuosina 2000–2009 ja koekalastuksen tietoja on saatavilla vuosilta 2001 ja 2003. Vuonna 2001 saatiin verkkokalastuksella eniten siikaa, seuraavaksi eniten haukea ja ahventa. Sama toistui vuonna 2003. Muita kalalajeja ei koekalastuksessa raportoitu.[9]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Leppähampaanjoen valuma-alueella (35.75), jonka Huikonjoen valuma-alueeseen (35.754) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 168,8 metriä mpy. Järvi on melko eristäytynyt erämaajärvi, joka sijaitsee Huikonjoen valuma-alueen latvoilla. Järven itärantaan laskee muutaman metsäojan lisäksi Siikajärvenlakkari yhdessä Kolonlammin kanssa. Järven lounaispäässä Patmoslahden länsipuolella sijaitsee laskujoeton Kailajärvi. Järven laskuoja lähtee järven länsirannasta Sammallamminsuolla mutkittelemaan kohti pohjoista Sammallammin läpi ja virtaa asteittain itään päin kääntyen ja samalla virraten Vääräjärven ja Isosilmän läpi. Lopulta se saavuttaa Jouttijoen, johon se yhtyy. Jouttijoki muuttuu Aituanjoen nimiseksi ennen yhtymistään Kuivajärvenojan kanssa Huikonjokeen, joka muuttuu Tehtaanjärven jälkeen Juupajoeksi. Tämä laskee Kylmälammiin, joka on osana järviketjua, joka muodostaa Leppähampaanjoen valuma-alueen pääuoman ja joka laskee lopuksi Koljonselkään.[2][1][5]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1957 peruskartassa järveen oli johdettu vain yksi metsäoja ja sen rannoilla sijaitsi kaksi rakennusta. Huvilaksi on merkitty edelleen saaressa sijaitseva vapaa-ajan asunto ja Isosaaren pohjoispään suunnassa on niemessä toinen kämppä, joka katoaa vuoden 1977 kartassa. Alue on erämaata vielä 1986 kartassa, johon on merkitty tievaraukset Siikajärven pohjoispuolelta.[10][11][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Siikajärvi, Orivesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f g Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
- ↑ a b c d Siikajärvi 18.09.2015. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 10.11.2018.
- ↑ Siikajärvi, Orivesi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b Siikajärvi (35.754.1.010) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.11.2018.
- ↑ Oriveden kaupunki: Iso-Vuorijärven ja Siikajärven retkireitit, viitattu 13.3.2019
- ↑ Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri: Oriveden Siikajärven metsätilaa 77:35 koskeva esitys (Arkistoitu – Internet Archive), 20.12.2010, viitattu 10.11.2018
- ↑ Orivesi: Oriveden luontopolut ja retkeilyreitit, viitattu 10.11.2018
- ↑ Tero Matilainen: Längelmäveden kalastusalueen kalastuskirjanpito vuosina 2001-2009 (PDF) 2011. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 12.6.2018.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2142 06 Korkeakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2142 06 Korkeakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1977. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2142 06 Korkeakoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017)
