Lampaanliha
Lampaanliha on aikuisesta lampaasta tai nuoresta lampaasta eli karitsasta saatavaa, syötäväksi tarkoitettua lihaa. Lammas on suosittua etenkin pääsiäisruokana monissa maissa. Suosittuja lammasruokia ovat muun muassa lampaanpaisti ja lampaanviulu.[1]
Lampaanlihaa syötiin vuonna 2011 Suomessa asukasta kohti 600 grammaa. Vuonna 2011 lampaanlihaa tuotettiin Suomessa 900 000 kg.[2]
Karitsat teurastetaan Suomessa useimmiten 3–8 kuukauden ikäisinä. Kuukauden tai kahden ikäistä karitsaa kutsutaan juottokaritsaksi.[1]
Lampaan ruhon osat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lampaan ruhon osia ovat:[1]
- etuselkä, rasvaista ja paljon luuta sisältävää
- rinta, lihassa kellertävää rasvaa ja sidekudosta
- lapa, selvä marmorointi, luun ympärillä sidekudos ja ulkopinta on rasvaista
- kaula, kellertävää rasvaa pinnassa, liha kauttaaltaan marmoroitunut
- kyljysselkä eli satula, hieman marmorointia
- kylki
- paisti, kosteaa ja vähärasvaista
- reisi, vähärasvaista, jonkin verran marmorointia, sidekudosta
- potka, paljon sidekudosta
Kaula, rinta, reisi, lapa ja jotkut osat selästä sekä paisti sopivat uunissa kypsentämiseen ja jotkut osat selästä ja luuton reisi sopivat grillaukseen. Potka sopii padassa kypsennettäväksi. lisäksi rinta, potka, lapa ja jotkut osat selästä sopivat hauduttamalla kypsennettäviksi.[3]
Ravintosisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasvaisen lampaanlihan keskimääräinen perusravintoainesisältö 100 grammaa kohti Finelin mukaan[4]:
| Ravintoaine | Määrä / 100 g |
|---|---|
| Proteiini | 16,3 g |
| Rasvahapot | 15,2 g |
| - yksittäistyydyttymättömät | 6,4 g |
| - monityydyttymättömät | 0,7 g |
| - tyydyttyneet | 8,1 g |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Lampaan ruhon tärkeimmät osat Keittotaito.com. Viitattu 9.2.2013.
- ↑ Lampaanlihan tuotanto kasvanut neljänneksen Suomessa 2.4.2012. Ruokatieto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 9.2.2013.
- ↑ Jeni Wright, Eric Treuille: Le Cordon Bleu, Keittotaidon akatemia, s. 133. WSOY, 1999. ISBN 951-0-22803-6
- ↑ Lampaanliha rasvainen Fineli. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 9.2.2013.