Lauri Sutela
| Lauri Johannes Sutela | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Schroderus (vuoteen 1929) |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1918 Äänekoski |
| Kuollut | 8. marraskuuta 2011 (93 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Komentajuudet | puolustusvoimain komentaja 1974–1983 |
| Taistelut ja sodat |
talvisota jatkosota |
| Sotilasarvo | kenraali |
Lauri Johannes Sutela (vuoteen 1929 Schroderus; 11. lokakuuta 1918 Äänekoski – 8. marraskuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kenraali, joka toimi puolustusvoimain komentajana 1974–1983.[1]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Komentajana Sutela oli presidentti Urho Kekkosen luottomies. Hänen komentajakaudellaan puolustusvoimien ja Kekkosen viileät suhteet korjaantuivat.[2] Puolustusvoimien asema vahvistui, ja se vaikutti myös hankintoihin: hankittiin sekä neuvostovalmisteisia ohjuksia että brittiläisiä Hawk-harjoituskoneita. Koska Suomi halusi olla puolueeton, aseita oli hankittava sekä idästä että lännestä.[3]
Sutelaa pidetään yleisesti malliupseerina, jota ”alaiset kunnioittavat mutta vastustajat vihaavat”. Sutela torjui kymmenet Neuvostoliiton painostusyritykset, kuten marsalkka Dmitri Ustinovin esityksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista. Hän oli Kekkosen pyynnöstä läsnä kun Ustinov tuli Kultarantaan keskustelemaan sotaharjoituksista Kekkosen kanssa. Sutela nosti puolustusvoiman arvostusta kotimaassa. Monet pitävät häntä sodanjälkeisen ajan parhaana puolustusvoimain komentajana.[4][2]
Alaisilleen Sutela näytti mallia liikkumalla ja urheilemalla, ja hän huolehti myös ampumakunnostaan. Esikuvakseen hänet on maininnut muiden muassa puolustusvoimain johtoon 2009 noussut kenraali Ari Puheloinen.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sutela valmistui upseeriksi Kadettikoulusta pioneerilinjalta lokakuussa 1939 ja joutui parin kuukauden kuluttua talvisotaan.[3] Hän palveli koko sota-ajan rintamajoukoissa[3] ja toimi jatkosodassa muun muassa komppanianpäällikkönä ja pataljoonankomentajana. Hän meni 1945 naimisiin Kaisu Rajavaaran, Johannes Rajavaaran tyttären, kanssa.[5]
Sotien jälkeen Lauri Sutela organisoi tiedustelupäällikkönä Suomen sotilastiedustelun, ja sitä pidetään näyttönä ylimpiin tehtäviin, komentajaputkeen, jossa häntä kierrätettiin pääesikunnassa tärkeillä paikoilla.[3][2] Pääesikunnan tiedotusosastolle perustettiin Sutelan johtoon tiedusteluelin, tarkastustoimisto, vuonna 1959.[6] Sutela oli valmistunut yleisesikuntaupseeriksi Sotakorkeakoulusta vuonna 1949, ja kenraalimajuriksi hänet ylennettiin vuonna 1966.[7]
Sutela toimi päämajamestarina 1966–1968, yleisesikuntapäällikkönä 1968–1971, pääesikunnan päällikkönä 1971–1974 ja puolustusvoimain komentajana 1974–1983.[7] Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1968 ja täydeksi kenraaliksi vuonna 1974.[1]
Sutela ei juuri esiintynyt julkisuudessa, eikä hän kirjoittanut muistelmia. Hänen muistiinpanonsa ovat kuitenkin olleet tutkijoiden käytössä. Taiteesta ja tekniikasta kiinnostuneen Sutelan suunnitelmissa oli alkujaan arkkitehdin ura, mutta sotilasuralle hän päätyi velvollisuudentunnosta. Taiteelliset harrastukset jatkuivat kuitenkin koko eliniän.[2] Matti Lukkari kirjoitti Sutelasta elämäkertateoksen Lauri Sutela: Puolustusvoimain komentaja, joka ilmestyi vuonna 2003.
Kunniamerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaudenristin ritarikunnan suurristi miekkojen kera
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi
- Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi
- 2.luokan Vapaudenristi
- 3.luokan Vapaudenristi tammenlehvän kera
- 3.luokan Vapaudenristi miekkojen kera
- 4.luokan Vapaudenristi miekkojen kera
- Talvisodan ja Jatkosodan muistomitalit
- Sotilasansiomitali
- Suomen Olympialainen ansiomerkki
- Alankomaiden Oranian-Nassaun ritarikunnan suurristi
- Belgian Leopold II:n ritarikunnan suurristi
- Itävallan Ansioritarikunnan 2.luokan suurristi
- Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi
- Puolan Ansioritarikunnan komentaja rintatähden kera
- Ranskan Kansallisen Ansioritarikunnan suurupseeri
- Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristi
- Saksan Demokraattisen Tasavallan Kansojen Ystävyyden Tähtiritarikunnan kultainen tähti
- Unkarin kansantasavallan Lippuritarikunnan kunniamerkki
- Yhdysvaltain Ansiolegioona[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Korppi-Tommola, Aura: ”Sutela, Lauri (1918–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 481–482. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.4.2008).
- ↑ a b c d Hämäläinen, Unto: Kekkosen ajan komentaja. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 9.11.2011, s. C 6. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d ...ja yksi kenraaliluutnantti. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 2009, nro Heinäkuu, s. 46.
- ↑ a b ...ja yksi kenraaliluutnantti. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 2009, nro Heinäkuu, s. 49.
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who’s who in Finland 1978, s. 950. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 4.7.2018).
- ↑ Vesikansa, Jarkko: Salainen sisällissota: Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa, s. 113. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19679-0
- ↑ a b Puolustusvoimain Komentajat: Kaskeala, Hägglund, Klenberg, Valtanen, Sutela Ruotuväki: Puolustusvoimien uutislehti. Puolustusvoimat. Viitattu 14.4.2008. [vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lukkari, Matti: Lauri Sutela: Puolustusvoimain komentaja. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-12955-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaikkien aikojen suomalainen.
- Sutela, Lauri hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
