Reino Turkki
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Reino Johan Turkki (5. syyskuuta 1913 Valkjärvi – 4. joulukuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen lentäjä, joka toimi Ilmavoimien komentajana vuodesta 1964 lähtien kuolemaansa saakka.
Uran alku ja sotakokemus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reino Turkki kävi Kadettikoulun vuosina 1936–1938. Hän osallistui talvisotaan Lentorykmentti 2:n vänrikkinä. Hänet ylennettiin sodan aikana luutnantiksi ja hän toimi Lentolaivue 28:n alaisen ”Osasto Turkin” päällikkönä.
Jatkosodan alussa Turkin lentue tuki Karjalan Armeijan hyökkäystä Morane-koneilla. Vuonna 1942 Turkki oli ylennyt kapteeniksi, ja hänen Morane-Saulnier M.S. 406 -lentueensa osallistui kesän 1944 suurhyökkäyksen torjumiseen. Turkki osallistui myös Lapin sotaan. Morane-koneiden tappiot olivat suuria jo vuodesta 1942 alkaen, koska neuvostoliittolaisilla oli tehokkaampia hävittäjiä. Turkki saavutti neljä varmistettua ja kaksi vahvistamatonta ilmavoittoa talvi- ja jatkosodassa, kaikki Moraneilla.
Vuonna 1945 Turkki siirtyi ilmavoimien esikuntaan.
Nousu ilmavoimien johtoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turkki suoritti kandidaatin tutkinnon pääaineenaan kansainvälinen politiikka Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1946.
1948 Turkki ylennettiin majuriksi. Hän toimi Ilmavoimien Esikunnan osastopäällikkönä ja oli Sotilasaikakauslehden toimituskunnassa vuosina 1951–1954.
Turkki eteni everstiluutnantiksi vuonna 1954 ja everstiksi vuonna 1961. Hän komensi 1955–1960 Satakunnan Lennostoa ja Hämeen Lennostoa. Hän johti Ilmasotakoulua vuosina 1960–1964.
Kenraalimajuri Turkki nimitettiin Ilmavoimien komentajaksi 13. syyskuuta 1964. Hänen aikanaan lentokuriongelmat vähenivät, mutta MiG-21-lentäminen oli riviohjaajien kohdalla yksioikoista eikä varsinaista ilmataistelua vielä harjoiteltu.
Turkki ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1966. Joulukuun alkupuolella 1968 hän kuoli kesken komentajakautensa pitkäaikaiseen sairauteen.[1] Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reino Johan Turkki (13.9.1964 – 4.12.1968) Puolustusvoimat. Viitattu 16.7.2013.[vanhentunut linkki]
- Kuka kukin on 1966, s. 1061. Helsinki 1966.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat 5.12.1968, s. 9. (Maksullinen linkki.)
- ↑ Reino Turkin siunaus. Helsingin Sanomat 15.12.1968, s. 11. (Maksullinen linkki.)
|
John-Allan Hügerth  | Carl Seber .svg){kind=small} | Torsten Aminoff | Sixtus Hjelmman | Arne Somersalo | Väinö Vuori | Jarl Lundqvist
Ilmavoimien komentajat (1937–) Jarl Lundqvist (1932–45) | Frans Helminen (1945–52) | Reino Artola (1952–58) | Olavi Seeve (1958–64) | Reino Turkki (1964–68) | Eero Salmela (1968–68) | Rauno Meriö (1975–87) | Pertti Jokinen (1987–91) | Heikki Nikunen (1991–95) | Matti Ahola (1995–98) | Jouni Pystynen (1998–2004) | Heikki Lyytinen (2005–08) | Jarmo Lindberg (2008–12) | Lauri Puranen (2012–14) | Kim Jäämeri (2014–17) | Sampo Eskelinen (2017–19) | Pasi Jokinen (2019–22) | Juha-Pekka Keränen (2022–24) | Timo Herranen (2024–) |
|