Jean Rey
| Jean Rey | |
|---|---|
.jpg) Jean Rey vuonna 1966. |
|
| Euroopan komission puheenjohtaja | |
|
2. heinäkuuta 1967 – 30. kesäkuuta 1970
|
|
| Edeltäjä | Walter Hallstein |
| Seuraaja | Franco Maria Malfatti |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. heinäkuuta 1902 Liège, Belgia |
| Kuollut | 19. toukokuuta 1983 (80 vuotta) |
| Ammatti | lakimies |
| Tiedot | |
| Puolue | liberaalipuolue |
| Koulutus | Liègen yliopisto |
Jean Rey (15. heinäkuuta 1902 Liège, Belgia – 19. toukokuuta 1983 Liège, Belgia) oli belgialainen poliitikko, joka toimi Euroopan komission puheenjohtajana 1967–1970.
Rey syntyi vuonna 1902 ja valmistui 1926 oikeustieteestä Liègen yliopistosta. Hän aloitti tämän jälkeen lakimiesuran ja palveli asianajajana vetoomustuomioistuimessa. Hän siirtyi pian myös politiikkaan ja liittyi 1935 liberaalipuolueeseen. Hänet valittiin tämän jälkeen Liègen kaupunginvaltuustoon ja vuonna 1939 Belgian edustajainhuoneeseen. Rey vastusti tuolloin näkyvästi Belgian neutraaliuspolitiikkaa, ja hän joutui toisessa maailmansodassa Saksan valtausaikana keskitysleirille, missä oli sodan loppuun asti. Sodan jälkeen Rey palasi politiikkaan.[1]
Rey nimitettiin vuonna 1949 Belgian jälleenrakentamisen ministeriksi, ja vuosina 1954–1958 hän toimi talousministerinä. Tuossa tehtävässä hän osallistui merkittävästi Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan talousyhteisön (Ety) ja Euroopan atomienergiayhteisön kehittämiseen. Etyssä Rey oli aktiivinen Walter Hallsteinin yhdistämispolitiikan puolustaja. Politiikka johti yhteisöjen yhdistämiseen Euroopan yhteisöksi.[1]
Rey valittiin Hallsteinin seuraajaksi Euroopan komission puheenjohtajaksi. Hän oli ensimmäinen uuden EY:n komission puheenjohtaja. Hänet oli valittu jo 1958 Euroopan komissioon vastaamaan ulkomaankaupasta. Hallsteinin seuraajan valinta oli vaikea, sillä hänen seuraajakseen odotettiin nousevan italialaisen ehdokkaan. Potentiaaliset ehdokkaat kuitenkin kieltäytyivät, ja heidän sijastaan puheenjohtajaksi valittiin Rey, joka sai aseman palkintona onnistuneista GATT-neuvotteluista niin sanotulla Kennedyn kierroksella.[2] Reyn komissioon kuului 14 jäsentä. Haagin huippukokouksessa 1969 Rey vaikutti päätökseen Britannian hyväksymisestä yhteisöön. Hän esitti 1970 ajatuksen yhteisön omista rahavaroista, mikä tarkoitti sitä, että yhteisön pitäisi pystyä hankkimaan tuloja tullitoimista ja maataloustuotteiden veroista.[1]
Rey jatkoi toimiaan Euroopan yhdentymisen puolesta jätettyään komission 1970. Hän johti European Movement Internationalia vuosina 1974–1978, ja hänet valittiin 1979 ensimmäiseen Euroopan parlamenttiin. Rey oli poliittisesti aktiivinen aina kuolemaansa, vuoteen 1983, asti.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jean Rey Gold Mercury. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 7.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Cini, Michelle: The European Commission, s. 51. Manchester: Manchester University Press, 1996. ISBN 0-7190-4148-1 Google-kirjat (viitattu 7.12.2013). (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean Rey Wikimedia Commonsissa
- Jean Rey Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
|
Edeltäjä: Walter Hallstein |
Euroopan unionin komission puheenjohtaja 1967–1970 |
Seuraaja: Franco Maria Malfatti |
| Euroopan hiili- ja teräsyhteisön johtajat (1952–1967) |
|
|---|---|
| Euroopan atomienergiayhteisön komissio (1958–1967) | |
| Euroopan talousyhteisön komissio (1958–1967) | |
| Euroopan yhteisön komissio (1967–2009) | |
| Euroopan komissio (2009–) | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
