Sven Tuuva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Edvin Laineen ohjaamaa elokuvaa. Runebergin runoa käsittelee artikkeli Sven Dufva ja amerikansuomalaista sanomalehteä artikkeli Swen Tuuva (lehti).
Sven Tuuva
Elokuvan juliste, Osmo K. Oksanen
Elokuvan juliste, Osmo K. Oksanen
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Väinö Linna
Juha Nevalainen
Perustuu J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runoon "Sven Dufva"
Tuottaja T.J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Osmo Harkimo
Olavi Tuomi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Veikko Sinisalo
Edvin Laine
Fanni Halonen
Salme Karppinen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 19. joulukuuta 1958
Kesto 136 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sven Tuuva on Edvin Laineen ohjaama suomalainen historiallinen sotaelokuva vuodelta 1958.[1] Se perustuu Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runoon ”Sven Dufva”. Elokuvan syntyä siivitti Laineen aiemmin ohjaaman Tuntemattoman sotilaan suurmenestys[2]. Sven Tuuvan käsikirjoittivat Tuntematon sotilas -romaanin kirjoittanut kirjailija Väinö Linna ja sen elokuvaksi muokannut Juha Nevalainen, ja päähenkilöä Sven Tuuvaa näyttelee Veikko Sinisalo, joka oli mukana myös Tuntemattoman sotilaassa.

Elokuvan tapahtumat ovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan ajoilta, ja se kertoo iäkkään kersantin yksinkertaisesta pojasta Sven Tuuvasta, jolla on kova halu armeijaan, vaikka on täysi säheltäjä. Elokuvan lopussa hän tekee Koljonvirran taistelussa suuren sankariteon ja saa kaaduttuaan kaksinkertaiset kunnialaukaukset. Juonta on laajennettu huomattavasti Runebergin runosta, ja siihen on lisätty paljon uusia hahmoja ja tapahtumia, kuten Svenin onneton romanssi. Elokuvassa Sven on kotoisin Ristiinasta ja puhuu Savon murretta, vaikka runossa ei tällaista mainita.

Elokuvan alkuteksteissä sen ruotsinkielinen nimi on Sven Duva ja myös alkuun liitetyssä suomenkielisessä runositaatissa päähenkilön sukunimi on lähdeteoksesta poiketen Duva (suom. ”Kyyhky”) eikä Dufva. Elokuvan julisteessa ruotsinkielinen nimi on kuitenkin Sven Dufva.[3]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Veikko Sinisalo  Sven Tuuva  
 Edvin Laine  ukko Tuuva  
 Fanni Halonen  äiti Tuuva  
 Salme Karppinen  Kaarina Kinnunen  
 Leif Wager  kenraali Sandels  
 Kauko Helovirta  kapteeni Duncker  
 Mirjam Novero  rouva Maria Charlotta Duncker  
 Aarne Laine  korpraali Örn  
 Leevi Kuuranne  Kustaa IV Aadolf  
 Tommi Rinne  jääkäri Spets  
 Eero Eloranta  jääkäri Lönn  
 Kyösti Erämaa  upseeri  
 Paavo Hukkinen  rumpali  
 Leo Jokela    
 Ekke Hämäläinen  luutnantti Weber  
 Arvo Kuusla  esikuntaupseeri  
 Pentti Irjala  apulaiskokki  
 Santeri Karilo  kuormastovääpeli  
 Tapio Hämäläinen  Paavo, Svenin veli  
 Ossi Kostia  lääkäri  
 Usko Kantola  Kustaa, Svenin veli  
 Martti Katajisto  hovimarsalkka  
 Witaly Ketterer  venäläinen upseeri  
 Kosti Klemelä  Matti, Svenin veli  
 Martti Kuisma  jääkäri  
 Matti Lehtelä  jääkäri  
 Irja Kuusla  Örnin vaimo  
 Annikki Lauramaa  Kosoniemen palvelustyttö  
 Lennart Lauramaa  jääkäri  
 Leevi Linko  Juho, Svenin veli  
 Boris Levitsky  venäläinen upseeri  
 Oiva Luhtala  välskäri  
 Tarmo Manni  luutnantti  
 Uuno Montonen  pääkokki  
 Mikko Nousiainen  jääkäri  
 Leo Riuttu  everstiluutnantti Tujulin  
 Matti Oravisto  Sandelsin 1. adjutantti  
 Veijo Pasanen  esikuntaupseeri  
 Martti Romppanen  Antti  
 Esa Saario  jääkäri  
 Sylva Rossi  Kinnusen emäntä  
 Unto Salminen  sotamarsalkka Toll  
 Ville Salminen  venäläinen upseeri  
 Manne Schulman  Sandelsin 2. adjutantti  
 Severi Seppänen  jääkäri  
 Martti Bruce  jääkäri  
 Mikko Sergejeff  venäläinen eversti Paulucci  
 Kale Teuronen  jääkäri  
 Kaija Sinisalo  1. tyttö keinukalliolla  
 Leila Väyrynen  2. tyttö keinukalliolla  
 Veikko Sorsakivi  Henrikki, Svenin veli  
 Anton Soini  vanha mies kirkonmäellä / sotamies  
 Oke Tuuri  Kinnusen äijä  
 Kaarlo Wilska  paarinkantaja  
 Kauko Vuorensola  vartiomies  
 Sirkka Breider  nainen kirkonmäellä  
 Esko Salminen  nuori mies kirkonmäellä / haavoittunut sotamies  
 Leo Lähteenmäki  lähettiupseeri  
 Olavi Tuomi  kuninkaanlinnan vartiomies  
 Arvi Järvinen  kuninkaanlinnan vartiomies  
 Tauno Söder  hoviupseeri  
 Ilmari Tähtelä  sotilaspalvelija  
 Yrjö Tähtelä  sotilaspalvelija  
 Hannes Veivo  luutnantti 2. talon pihalla  
 Heikki Rinta-Nikkola  sillalta hevosineen putoava kasakka  
 Paavo Hyttilä    
 Esko Mannermaa    
 Harri Tirkkonen    

Sven Tuuvan ensi-ilta oli Helsingin Rexissä ja Tuulensuussa 19. joulukuuta 1958. Ensimmäisen kerran se esitettiin televisiossa Tv1:llä 1964. Se esitettiin 107 minuuttiin lyhennettynä Ruotsissa keväällä 1959, ja se edusti Suomea vuoden 1959 Berliinin elokuvajuhlilla.[3] Elokuva julkaistiin DVD:nä vuonna 2007.[4]

Aikalaiskriitikoilla oli elokuvan suhteen suuret odotukset, ja siksi pettymys oli suuri. Huomiota kiinnitettiin erityisesti keskeisen päähenkilön ylinäyteltyyn yksinkertaisuuteen. Monet muut osatekijät saivat kyllä kiitosta.[5]

Erässä myöhemmässä TV-maailman kritiikissä on todettu, että vaikka elokuvassa on onnistuneita jaksoja, varsinkin loppukohtauksissa Koljonvirran sillalla, sankarirunoelman yhdistäminen realismiin ei tuottanut onnistunutta tulosta, vaan syntyi komeasti lavastettu sotilasfarssi, jonka päähenkilön ilmeily on kovin teatraalista.[2] Arto Pajukallio on todennut Helsingin Sanomien arviossa myös Sinisalon teatraalisuuden, mutta pitää roolisuoritusta kuitenkin vahvana. Kerronta tavoittaa paikoin ilmaisullista puhuttelevuutta. Kiitosta Pajukallio antaa myös elokuvan tekniselle osaamiselle.[6]

Edvin Laine sanoi muistelmakirjassaan Tuntematon sotilas ja Pylvässänky pitävänsä Sven Tuuvaa yhtenä parhaista elokuvistaan.[3]

  1. Ikimuistoinen, Yle.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b AL: Sven Tuuva. Päivän elokuvia, Tv-maailma 42/2012,, s. 13.
  3. a b c Sven Tuuva Elonet. Taustaa. Viitattu 11.12.2023.
  4. Elokuvaopas.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Sven Tuuva Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 3.11.2012.
  6. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 5.11.2012, s. D 7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]