Yrjö Tähtelä
Yrjö Juhani Tähtelä (s. 9. maaliskuuta 1936 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja toimittaja. Hän on esiintynyt Helsingissä eri teattereissa ja kuului myös Kellariteatteri Klitsun nuoriin näyttelijöihin 1950-luvulla, jolloin mukana oli myös Tähtelän kollega, Esko Salminen.
Tähtelä on esiintynyt myös useissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Hän on ohjannut useita näytelmiä sekä elokuvat Hetkiä yössä, Varjostettua valoa, Topralli, Luottamus ja Tulitikkuja lainaamassa. Vuosina 1976 ja 1980 ensi-iltoihin saaneet kahdella Suomen ja Neuvostoliiton seurauksina Luottamus Fennada-Filmin ja Lenfilmin sekä Tulitikkuja lainaamassa Suomi-Filmin ja Mosfilmin kanssa. Vuonna 1966 ensi-iltansa saanut Topralli sai murska-arvostelut, mutta viime vuosina sitä on pyydetty elokuvafestivaaleille muun muassa Ouluun, Turkuun, Imatralle ja Joensuuhun. Nyttemmin kriitikkoarviot ovat ryhtyneet jopa ylistämään Toprallialähde?. Elokuva sai kesällä 2008 televisioensi-iltansa ja samana vuonna siitä julkaistiin myös dvd-painos.[1]
Tähtelä on esiintynyt kymmenissä elokuvarooleissa muun muassa Maunu Kurkvaaran ja Eino Ruutsalon kokoillan- ja lyhytelokuvissa. Alun perin näyttelijäuransa alkuaikoina hän tuli tunnetuksi television sarjanäytelmässä Naapurilähiö ja myöhemmin televisiosarjassa Tavataan Karppisilla. Tähtelä esiintyi monissa Televisioteatterin näytelmissä ja muutamassa Spede-elokuvassa.
Myöhemmin Tähtelä toimi kolmen ja puolen vuoden ajan Kiinassa Yleisradion vapaana toimittajana. Tämän jälkeen hän jatkoi itsenäistä raportointiaan Ylelle noin kahden vuoden ajan Vietnamista. Persianlahden sodan aikana Tähtelä raportoi usean vuoden ajan Kairosta Lähi-idän tapahtumista Ylelle ja myöhemmin MTV:lle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ POP-lehti: Topralli - Irwin Goodmanin tähdittämä anarkistinen musiikkikomedia pop-lehti.fi. Arkistoitu 24.1.2009. Viitattu 15. tammikuuta 2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yrjö Tähtelä Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Yrjö Tähtelä Elonetissä.
- Ylen Elävä arkisto: Pjongjang – isä ja poika