Joachim Zachris Duncker
Joachim Zachris Duncker (12. marraskuuta 1774 Ristiina – 6. heinäkuuta 1809[1]) oli Ruotsin armeijan everstiluutnantti[1].
Duncker oli jo viisivuotiaana kirjattu Savon jääkärirykmentin aliupseeriksi. Hän osallistui aktiivisesti komppania- ja rykmenttikokouksiin[2] ja vuonna 1789 Dunckerista tuli Savon rykmentin vänrikki. Hän taisteli vuonna 1790 Kustaa III:n sodassa Venäjää vastaan Pirttimäen taistelussa 19. toukokuuta[1]. Vuonna 1805 Duncker ylennettiin kapteeniksi. Suomen sodan hän aloitti Sulkavan komppanian päällikkönä.
Duncker komensi armeijan jälkijoukkoa Suomen sodan aikana 1808–1809 Johan Adam Cronstedtin armeijan perääntyessä Mikkelistä Leppävirran kautta Iisalmeen ja Ouluun maaliskuussa 1808. Pulkkilan taistelun aikana 2. toukokuuta Duncker osoitti sellaista urheutta, että Johan August Sandels antoi hänelle kunniatehtäväksi viedä uutisen voitosta Ruotsin kuninkaalle. Pian tämän jälkeen hänen ylennettiin majuriksi. Kesäkuussa 1808 Dunckerin joukko kaappasi venäläisten suuren huoltokuljetuksen. Koljonvirran taistelussa 27. lokakuuta Dunckerin joukot auttoivat eversti Fahlanderin ja majuri Carl Wilhelm Malmin kanssa Sandelsin alaisuudessa torjumaan ylivoimaisen vihollisen.
Sodan jatkuessa 1809 Länsipohjassa Duncker oli ylennetty everstiluutnantiksi. Hörneforsin taistelussa 5. heinäkuuta 1809 Duncker komensi jälkeen jälkijoukkoa, mutta haavoittui vakavasti ja kuoli seuraavana päivänä venäläisten leirissä. Duncker haudattiin Uumajan kirkon viereen kaikin asiaan kuuluvin kunnianosoituksin. Hänen viereensä haudattiin venäläinen kasakkaeversti Aerekov, joka kaatui samassa taistelussa.[3].
J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runo "Heinäkuun viides päivä" kertoo Dunckerista.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veli-Matti Syrjö: Duncker, Joachim Zachris (1774–1809) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Maksullinen)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
