Jälkeen syntiinlankeemuksen
| Jälkeen syntiinlankeemuksen | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja | Juha Nevalainen |
| Perustuu | Arvi Kivimaan romaaniin Purppuralaahus (1948) |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Pentti Unho |
| Leikkaaja | Elmer Lahti |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Martti Katajisto Eila Peitsalo Edvin Laine Helena Vinkka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 1953 |
| Kesto | 77 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Jälkeen syntiinlankeemuksen on Edvin Laineen ohjaama elokuva vuodelta 1953. Juha Nevalaisen käsikirjoitus perustuu Arvi Kivimaan romaaniin Purppuralaahus (Otava, 1948).
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koulupoika Klaus Toivola on joutunut varkaudesta Keravan nuorisovankilaan. Sillä aikaa äiti on kuollut. Hän palaa kouluun, mutta joutuu käymään töissä rahoittaakseen koulunkäynnin. Romanssi opettajan Tuovin kanssa paljastuu, kun opettaja joutuu antamaan alibin kultavarkaudesta syytetylle Klausille. Itsemurhayrityksen jälkeen Klausin ja entisen tyttöystävän Anjan rakkaus kuitenkin syttyy uudelleen. Opettaja Tuovi joutuu häpeän vuoksi eroamaan työstään ja palaamaan kapakkalaulajaksi.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Martti Katajisto | … | Klaus Toivola |
| Eila Peitsalo | … | Anja |
| Edvin Laine | … | maisteri Kahari eli Pukinparta |
| Helena Vinkka | … | lehtori Elsa Tuovi |
| Matti Aulos | … | faktori Ranta |
| Kaarlo Halttunen | … | Harjula |
| Alli Häjänen | … | Anni Järvinen |
| Eino Kaipainen | … | opettaja |
| Marjatta Kallio | … | koululainen |
| Martta Kinnunen | … | siivooja |
| Martta Kontula | … | opettaja |
| Aarne Laine | … | rehtori |
| Matti Ranin | … | Aarne |
| Emma Väänänen | … | Klausin äiti |
| Pentti Irjala | … | onnenpyörän hoitaja |
| Anton Soini | … | opettaja |
| Ossi Korhonen | … | lääkäri |
| Pentti Taivainen | … | kahdeksasluokkalainen |
| Rauno Kuosmanen | … | koululaiset |
| Maikki Länsiö | … | koululaiset |
| Urho Lahti | … | vankilanjohtaja |
| Lennart Lauramaa | … | faktori |
| Leena Valkeala | … | Klausin toverin äiti |
| Veikko Linna | … | mies Keravan asemalla |
| Pentti Siimes | … | koululainen |
| Heimo Lepistö | … | poliisit |
| Kullervo Kalske | … | poliisit |
| Merja Linko | … | naapurin tyttö |
| Olga Tainio | … | opettaja |
| Marita Nordberg | … | koululainen |
| Heikki Savolainen | … | vahtimestari |
| Veli Palonen | … | koululainen |
| Leevi Linko | … | naapurin mies |
| Alli Linko | … | naapurin rouva |
| Ensi Korkeakoski | … | Klaus 10-12-vuotiaana |
| Lauri Kukko | … | Klausin toveri |
| Heikki Kalliokoski | … | Klausin toverin isä |
| Veijo Pasanen | … | koululainen |
| Aino Lehtimäki | … | sairaanhoitaja |
| Tapio Yrjä | … | kapakkapianisti |
| Mirja Karisto | … | koululainen |
| Leena Grönroos | … | koululainen |
| Nina Lindell | … | riitelevä vaimo |
| Kaarlo Saarnio | … | matkalaukkua kantava mies |
| Otto Noro | … | lihakauppias |
| Matti Pihlaja | … | riitelevä mies |
| Varma Lahtinen | … | 1. rouva |
| Eva Gyldén | … | koululainen |
| Tommi Rinne | … | |
| Vili Auvinen | … |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juha Nevalaisella on käsikirjoitusta työstäessään saattanut olla esikuvana Josef von Sternbergin Sininen enkeli vuodelta 1930, joka oli saanut esitysluvan Suomessa vasta edellisenä vuonna. Toisena esikuvana on nähty Alf Sjöbergin ohjaama ja Ingmar Bergmanin käsikirjoittama Kiihko (1944), jossa on samantapainen sadistinen opettajahahmo kuin Jälkeen syntiinlankeemuksen Pukinparta, maisteri Kahari (Edvin Laine).[1]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioijista Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) nosti elokuvan kevään huipuksi. Yksityiskohdissa monet kriitikot näkivät kuitenkin moitteen sijaa. Esimerkiksi Nevalaisen käsikirjoituksesta olisi voinut saada enemmänkin irti (Jaakko Hurme, Uusi Suomi), ja päähenkilöiden ohjaus olisi usean arvioijan mielestä voinut olla tiukempaa. Kiittäen huomattiinn kuitenkin Nevalaisen käsikirjoitus ja Pentti Unhon kuvaus, joka ”tehostuu yhä”, kuten Valma Kivitie (Elokuva-Aitta) kirjoitti. Heikki Aaltoila (Uusi Suomi) puolestaan toi esiin musiikin, josta säveltäjä Harry Bergström saikin Jussi-palkinnon, samoin kuin Nevalainen käsikirjoituksesta.[2]
Lauri Lehtinen (Tv-maailma) arvioi, että valaistuksen esikuvana ovat olleet saksalaisten ekspressionistien hurjat valaistukset.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jälkeen syntiinlankeemuksen Elonet. Taustaa. Viitattu 8.4.2014.
- ↑ Jälkeen syntiinlankeemuksen Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 8.4.2014.
- ↑ Lehtinen, Lauri: Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 14/2014 s. 13.