Niskavuori taistelee
| Niskavuori taistelee | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja | Juha Nevalainen |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Osmo Harkimo |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Pääosat |
Elsa Turakainen Mirjam Novero Tauno Palo Martti Katajisto |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 15. marraskuuta 1957 |
| Kesto | 96 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Niskavuoren Aarne |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Niskavuori taistelee on Edvin Laineen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1957. Se on viides ja viimeinen vuosina 1938–1957 kuvatuista Niskavuori-sarjan mustavalkofilmatisoinneista. Tapahtumien aikajärjestyksessä se sijoittuu niin ikään viimeiseksi, vuoteen 1944. Niskavuori taistelee perustuu Hella Wuolijoen näytelmään Entäs nyt, Niskavuori?, mutta poikkeaa siitä sangen paljon eräissä oleellisissa kohdissa. Elokuva valmistui Wuolijoen kuoleman jälkeen.
Elokuvaversiossa Mattila muunnettiin aseistakieltäytyjästä mieheksi, jonka on paettava maaseudulle ilman henkilöllisyyspapereita. Elokuvan tendenssi pidettiin kuitenkin alkuperäisnäytelmän mukaisesti sodanvastaisena, [1] joskin kärjekkäimpiä ristiriitoja vältellen[2].
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tapahtumat ajoittuvat jatkosodan loppuun, kesään 1944. Niskavuoren vanha emäntä Loviisa on jo kahdeksankymmenen, suurtilaa hoitaa rintamalla sotivan Aarnen vaimo Ilona. Aarnen ja Ilonan poika Paavo ja tytär Lilli auttavat työnteossa. Elämä on rankkaa, kun miehet ovat rintamalla, ja suruviesti surmansa saaneesta läheisestä tulee aina yllättäen. Toistaiseksi Niskavuoren ohittaneen papin näkeminen kylällä herättää Niskavuorellakin pelkoa.
Eräänä iltayönä Niskavuorelle saapuu salaperäinen vieras, jonka Loviisa ottaa vastaan pimennysverhojen hämärtämässä salissa. Tulijalla on ongelmia virkavallan kanssa. Loviisalle paljastuu, että muukalainen on hänen edesmenneen miehensä Juhanin ja Niskavuoren vuosikymmenien takaisen piian Malviina Mattilan poika Juhani Mattila. Muille niskavuorelaisille asiasta ei kerrota, ei Ilonallekaan, mutta talonväki kuitenkin huomaa Juhani Mattilan muistuttavan niskavuorelaisia.
Mattilan ”rikos” näytetään elokuvan prologissa keskellä Helsingin ilmapommituksia. Mattila ei ole käpykaartilainen, kuten Wuolijoen alkuperäisnäytelmässä, vaan hänen poissaolonsa rintamalta selitetään toisin. Aarnen entinen vaimo Martta puolestaan on tullut maalaispitäjään pommituksia pakoon ja alkaa epäillä, että Juhanin ja Ilonan välille saattaa kehittyä jotakin.
Pelätty päivä koittaa, ensin näytetään kohtaus rintamalla surmansa saaneiden kokoamispaikasta, jossa sotilaspapin johdolla tunnistetaan sodassa kuolleiden mätäneviä ruumiita. Joukossa on Aarne Niskavuori. Niin käy, että pappi joutuu Niskavuoren tilalle kertomaan jälleen yhden suru-uutisen. Niskavuorelle laskeutuu suru. Ilona on jäänyt leskeksi, Paavo ja Lilli isättömiksi. Aarne lasketaan sankarihautaan kunnialaukausten saattamana. Viikatemies kysyy surevilta omaisilta: entäs nyt, Niskavuori? Kuka astelee seuraavaksi isännän saappaissa Niskavuoren viljavilla vainioilla?
Pitäjän viranomaistehtäviä hoitavat tahot alkavat kiinnostua yhä enemmän Juhani Mattilasta. Loviisan arvovallan ansiosta virkavalta ei kuitenkaan pääse liiaksi ahdistamaan häntä. Juhani ystävystyy Ilonan kanssa, ja heidän välilleen alkaa syntyä romanttista värinää. Myös Paavo ja Lilli tulevat hyvin toimeen setäpuolensa kanssa. Totuus Juhanista paljastuu Niskavuoren väelle dramaattisella tavalla. Aseilla uhkaavat viranomaiset tulevat pidättämään hänet, eikä hän tee vastarintaa.
Sodan päätyttyä myös Loviisan elämänliekki alkaa hiipua. Niskavuorelle kutsutaan kaikki Loviisan lapset sekä Martta ja vankilasta vapautettu Juhani kuulemaan Loviisan viimeistä tahtoa. Ilona ja Juhani saavat vastuun sukutilasta, ja heidän jälkeensä on Paavo Niskavuoren vuoro. Wuolijoen alkuperäisnäytelmässä Niskavuori kutistuu pientilaksi, jota Paavo alkaa hoitaa.
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Elsa Turakainen | … | vanha emäntä |
| Mirjam Novero | … | Ilona |
| Tauno Palo | … | Juhani Mattila & Juhani Niskavuori |
| Martti Katajisto | … | Paavo |
| Leila Väyrynen | … | Lilli |
| Martta Kinnunen | … | telefooni-Sandra |
| Hillevi Lagerstam | … | Martta Santala |
| Joel Rinne | … | Artturi Santala |
| Artturi Laakso | … | Kaarle Niskavuori |
| Urho Lahti | … | Salminen |
| Aarne Laine | … | Jokinen |
| Sylva Rossi | … | karjakko-Miina |
| Anton Soini | … | vanha vouti |
| Rauha Rentola | … | Malviina Mattila |
| Kunto Karapää | … | apteekkari |
| Hannes Veivo | … | nimismies |
| Kaarlo Saarnio | … | rovasti |
| Ekke Hämäläinen | … | sotilasvirkailija |
| Antero Ruuhonen | … | Pikku-Martti |
| Ida Salmi | … | sisäkkö-Eeva |
| Martti Tschokkinen | … | kenttäpappi |
| Matti Lehtelä | … | vääpeli |
| Anni Rönkkö | … | Jokisen vaimo |
| Fiinu Autio | … | nainen hautajaisissa |
| Tyyne Haarla | … | Salmisen vaimo |
| Olga Tainio | … | syntymäpäivävieras |
| Pirkko Raitio | … | syntymäpäivävieras |
| Armas Jokio | … | kanttori |
| Vilho Ruuskanen | … | syntymäpäivävieras |
| Tommi Rinne | … | autonkuljettaja |
| Pentti Irjala | … | suojeluskuntalainen |
| Paavo Hukkinen | … | konstaapeli |
| Ossi Korhonen | … | professori Fredrik Niskavuori |
| Martta Kontula | … | Saima Niskavuori |
| Uljas Kandolin | … | tanssittaja |
| Martti Seilo | … | tanssittaja |
| Matti Dahlberg | … | tanssittaja |
| Iris-Lilja Lassila | … | tanssija |
| Aulikki Tarnanen | … | tanssija |
| Ernst von Born | … | ääni radiossa |
| Edvin Laine | … | kertoja |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niskavuori taistelee kuvattiin huhti–elokuussa 1957. Sisäkuvat otettiin seuraavana syksynä. Niskavuorta esitti Miekkalan talo Hausjärven Lavinnossa, kuten myös Niskavuoren Aarnessa. Osa taistelukohtauksista kuvattiin Imatran Immolassa, missä pyörremyrsky oli vastikään kaatanut metsää.[1] Muita kuvauspaikkoja olivat muun muassa Nurmijärven kirkko ja Sipoon Hangelby.
Elokuvan pikkuosissa vilahtavat muun muassa Armas Jokio, Ekke Hämäläinen, Uljas Kandolin ja Tommi Rinne. Rauha Rentola näyttelee Malviina Mattilaa 1800-luvun lopulle ajoittuvassa takautumassa. Tohtori ja tohtorinna Artturi ja Martta Vareliuksen sukunimi on elokuvassa muutettu Santalaksi.
Elokuvassa on runsaasti diegeettistä musiikkia, kuten Oskar Merikannon laulu ”Oi muistatko vielä sen virren” ja Gabriel Linsénin klassikkosävelmä ”Kesäpäivä Kangasalla”. Lisäksi kuullaan kansansävelmiä, kuten ”Läksin minä kesäyönä käymään”, ”Oi kallis Suomenmaa” ja ”Kotimaani ompi Suomi”. Loviisan syntymäpäivä -kohtaukseen on sovitettu useita klassisia sävelmiä, kuten Gustav Adolf Härtelin ”Sua tervehdin” (”Abendstänchen”).[3]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylioppilaslehti piti Niskavuori taistelee -elokuvaa ”syksyn vahvimpana kotimaisena elokuvana”, mikä ei tosin suonut sille merkittävän teoksen arvoa, sillä lehden mukaan suomalaisen elokuvan yleinen taso oli tuohon aikaan heikko. Edelleen YOL arvioi Laineen ja Harkimon kuvatyyliä suomalaisessa elokuvassa uudehkoksi, ”italialaiseksi linjaksi”: puhtaaksi, selkeäksi ja yksinkertaiseksi[4] Yleisesti kriitikot pitivät elokuvaa heikompana kuin esimerkiksi Laineen Niskavuoren Hetaa. Ilta-Sanomien kriitikko moitti replikointia teatterimaiseksi, mutta kehui Turakaisen tulkintaa: ”Elsa Turakainen – – luo Loviisasta maltillisen kauniin seesteisen ja hartaan ihmiskuvan – –.” Noveron ja Palon suoritukset arvioitiin ohuemmiksi.[5] Elokuvan musiikkia arvosteltiin pateettiseksi ja sovinnaiseksi.[3]
Ilta-Sanomien Timo Malmi arvioi (2010) Edvin Laineen ohjauksen jäävän ”selvästi ulkokohtaisemmaksi kansallisteatteriksi kuin edelliset Niskavuori-sovitukset.”[6]
Osmo K. Oksasen Niskavuori taistelee -juliste sai kunniakirjan Filmikamarin järjestämässä kilpailussa vuoden 1957 parhaista julisteista.[1]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Televisiossa elokuva esitettiin ensi kerran 29. maaliskuuta 1964, ja se on julkaistu myös DVD:nä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 6, ISBN 951-37-0116-6
- Elonet: Niskavuori taistelee
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suomen kansallisfilmografia 6, s. 155.
- ↑ AL: Päivän elokuvia, Niskavuori taistelee. Tv-maailma 51-52/2012, s. 33.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 6, s. 151.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 6, s. 153.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia 6, s. 154.
- ↑ Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2010, nro 7.9., s. 38.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niskavuori taistelee / Niskavuoris kamp. Finnkino DVD. Arkistoitu 29.4.2013.