Suomen Kansallisteatteri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen kansallisteatteri)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansallisteatteri
Suomalainen teatteri
Suomen Kansallisteatteri
Suomen Kansallisteatteri
Osoite Läntinen Teatterikuja 1
Sijainti Rautatientori, Kluuvi, Helsinki
Koordinaatit 60°10′21″N, 24°56′37″E
Rakennustyyppi teatteri
Valmistumisvuosi 1902
Suunnittelija Onni Tarjanne
Omistaja Suomen Kansallisteatterin Osakeyhtiö
Runkorakenne betoni
Julkisivumateriaali Graniitti
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Suomen Kansallisteatteri (alkuperäiseltä nimeltään Suomalainen teatteri) on vuonna 1872 perustettu, vanhin suomenkielinen ammattiteatteri. Se on taiteellinen teatteri, jonka tavoitteena on tarjota kaikille suomalaisille suomenkielistä teatteritaidetta. Ohjelmistossa ovat alusta alkaen vaihdelleet kotimainen draama, ulkomaiset näytelmät sekä klassikot.[1]

Kansallisteatteri kuuluu teatteri- ja orkesterilain piiriin. Se on yhtiömuodoltaan osakeyhtiö. Teatterin suurin osakkeenomistaja on Suomen Kansallisteatterin Säätiö. Teatterirakennus sijaitsee Helsingin keskustassa Rautatientorin laidalla.[1]

Kansallisteatteri on kansallinen kulttuurilaitos ja sen toiminnan on tarkoitus ulottua kaikkiin kansalaisiin. Varhaisvuosinaan Suomalainen teatteri esiintyi paljonkin Helsingin ulkopuolella, esimerkiksi Porissa, Viipurissa ja Turussa. Nykyisin Kansallisteatterin vuonna 2010 perustettu Kiertuenäyttämö vie teatteria paikkoihin, joista katsojat eivät teatteriin pääse kuten sosiaalityön ja terveydenhuollon yksiköihin, vankiloihin ja vastaanottokeskuksiin. Kiertuenäyttämön tavoitteena on edistää terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa taiteen keinoin.[1]

Kansallisteatteri on Suomen kansallinen päänäyttämö. Siellä on esiintynyt useita merkittäviä näyttelijöitä, kuten Ida Aalberg, Arthur ja Selma Lundahl, Jalmari ja Joel Rinne, Uuno Laakso, Ella Eronen, Aku Korhonen, Tarmo Manni, Tauno Palo, Ansa Ikonen, Eeva-Kaarina Volanen, Jussi Jurkka, Hannes Häyrinen, Seela Sella, Pentti Siimes sekä Esko Salminen. Merkittävimpiä ohjaajia ovat olleet muun muassa Wilho Ilmari, Pekka Alpo, Edvin Laine, Esko Elstelä, Eugen Terttula, Arto af Hällström, Antti Einari Halonen, Mika Myllyaho, Laura Ruohonen, Kristian Smeds ja Paavo Westerberg.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen Teatteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kansallisteatteri perustettiin 22. toukokuuta 1872 nimellä Suomalainen teatteri.[2] Ajatuksen oli esittänyt professori Fredrik Cygnaeus jo vuonna 1859, jolloin hän ylioppilaiden teatteriesityksiä nähtyään ehdotti, että maahan perustettava uusi ammattiteatteri voisi olla suomenkielinen. Kymmenen vuotta myöhemmin sai kantaesityksensä Aleksis Kiven näytelmä Lea, jota pidetään suomenkielisen näyttämötaiteen syntyhetkenä. Vuonna 1872 eräät talonpoikaissäädyn edustajat tekivät valtiopäiville esityksen, että muutamaa vuotta aikaisemmin käyttöön otetussa uudessa teatteritalossa ryhdyttäisiin esittämään myös suomenkielisiä näytelmiä. He protestoivat teatterille annettavaa julkista tukea, koska pitivät sen toimintaa pelkästään pääkaupungin ruotsinkieliselle sivistyneistölle suunnattuna. Helsingin yliopiston estetiikan dosentti Kaarlo Bergbom laati lehtikirjoituksen, jossa hän asettui tukemaan talonpoikia ja korosti, miten tärkeä olisi myös suomenkielinen valistavaa isänmaallista draamaa esittävä laitos.[3]

Pian tämän jälkeen uusi suomenkielinen ammattiteatteri perustettiin Helsingissä Kaarlo Bergbomin johdolla. Hänestä tuli myös sen ensimmäinen johtaja. Kieliriitojen repimän Helsingin sijaan Suomalainen Teatteri päätti aloittaa toimintansa Porissa. Se oli varakas kauppakaupunki, jossa suomen- ja ruotsinkielinen väestö tulivat keskenään hyvin toimeen. Lisäksi Porissa oli erilaista näyttämötoimintaa harrastettu jo vuosikymmenten ajan ja kaupungissa oli myös valmiina esiintymistilat Hotelli Otavan yläkerran salissa. Suomalaisen Teatterin ensimmäinen näytäntö esitettiin Hotelli Otavan tiloissa 13. lokakuuta 1872. Loppuunmyydyn tilaisuuden aloitti prologi Alkajaisnäytelmä, jota seurasivat J. L. Runebergin runosta Pilven veikko mukailtu kuvaelma sekä Sakari Topeliuksen näytelmät Saaristossa ja Sotavanhuksen joulu. Tilaisuus päättyi orkesterin soittamaan Maamme-lauluun. Näytännön jälkeisellä juhlaillallisella pitivät puheita muun muassa tehtailija Antti Ahlström sekä valtiopäivämies Edvin Avellan.[3] Teatterin ensimmäisiä näyttelijöitä olivat August Aspegren, Bruno Böök, Selma Heerman, Edvard Himberg, Amanda Kaarlonen, Ismael Kallio, Aukusti Korhonen, Lydia Lagus, Benjamin Leino, Arthur Lundahl, Solida Savolainen, Aurora Toikka, Selma Tötterman ja Oskari Vilho.[4]

Suomalainen Teatteri viipyi Porissa vielä loka–marraskuun ajan, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa Tampereelle. Ohjelmistossa oli muun muassa Aleksis Kiven kirjoittama Kihlaus. Sen kantaesitys oli Porissa 25. lokakuuta ja myöhemmin näytelmää esitettiin myös Tampereella sekä Helsingissä.[5] Seuraavana vuonna Suomalainen Teatteri asettui pääkaupunkiin, josta se sai tilat vanhasta Arkadia-teatterista nykyisen eduskuntatalon läheisyydestä. Teatterin johtajana jatkoi Kaarlo Bergbom yhdessä sisarensa Emilie Bergbomin kanssa. Alkuvuosinaan se jaettu puhe- ja lauluosastoihin, joista ensin mainittu kiersi ahkerasti myös Helsingin ulkopuolella. Merkittäviä esiintymispaikkoja olivat muun muassa Pori, Viipuri, Turku ja Oulu.[6] Lauluosasto eli Suomalainen Ooppera aloitti näytöksensä Viipurissa marraskuussa 1873,[7] mutta se lakkautettiin taloudellisten vaikeuksien johdosta jo vuonna 1879.[6]

Uusi teatterirakennus ja nimenmuutos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallisteatteri suomalaisessa postimerkissä vuodelta 1972.

Uusi teatterirakennus kohosi vuonna 1902 Rautatientorin varrelle. Arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanteen suunnittelema kansallisromanttinen talo rakennettiin Uudenkaupungin harmaasta graniitista, jota louhittiin muun muassa Lepäisten saaresta.[8] Uuden teatteritalon vihkiäisissä 9. huhtikuuta 1902 teatterin nimi vaihdettiin virallisesti Suomen Kansallisteatteriksi.[9] Rakennusta laajennettiin 1930-luvulla, ja 1954 valmistui rakennuksen takaosaan Pieni Näyttämö, jonka sisäänkäynti on Kaisaniemen puiston puolella. Uudisrakennuksen arkkitehteina toimivat Kaija ja Heikki Siren.

Kaarlo Bergbomin kaudella esitettiin suomalaisista kirjailijoista Aleksis Kiven ja Minna Canthin sekä maailmankirjallisuuden klassikoista Goethen, Molièren, Schillerin ja Shakespearen näytelmiä sekä oman aikansa teoksista muun muassa Henrik Ibsenin Nukkekoti. Teatterin johtajina ovat toimineet lisäksi muun muassa Eino Kalima (1917–1950), Arvi Kivimaa (1950–1974), Kai Savola (1974-1992) ja Maria-Liisa Nevala (1992–2010) ja apulaisjohtajina muun muassa Pekka Alpo, Wilho Ilmari, Jack Witikka, Eugen Terttula ja Lars Svedberg. Vuodesta 2010 lähtien Kansallisteatterin pääjohtajana on toiminut Mika Myllyaho.

Teatterinjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


 Kaarlo Bergbom
(1843–1906)
Emilie Bergbom
(1834–1905) 		1872–1906
Jalmari Hahl
(1869–1929) 		1905–1907
Adolf Lindfors
(1857–1929) 		1907–1914
Jalmari Lahdensuo
(1880–1931) 		1914–1917
Eino Kalima
(1882–1972) 		1917–1950
Arvi Kivimaa
(1904–1984) 		1950–1974
Kai Savola
(s. 1931) 		1974–1991
Maria-Liisa Nevala
(s. 1943) 		1992–2010
Mika Myllyaho
(s. 1966) 		2010–

Näyttämöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisteatterissa on neljä näyttämöä: Suuri näyttämö (954 paikkaa)[10], Pieni näyttämö (307 paikkaa)[11], Willensauna (154 paikkaa)[12] sekä Omapohja (80 paikkaa)[13]. Kansallisteatterin ohjelmisto levittäytyy myös joskus muihin tiloihin, kuten esimerkiksi lämpiöihin, harjoitushuoneisiin ja maalaamoon. Lisäksi Kiertuenäyttämöllä ja Lavaklubilla on omat ohjelmistonsa.

Suuri näyttämö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri näyttämö sijaitsee Kansallisteatterin päärakennuksessa, ja sen sisäänkäynti on Rautatientorin puolelta. Katsomossa on yhteensä 885 paikkaa, jotka ovat jakautuneet permannon ja kahden parven kesken.[14] Näyttämöaukon leveys on 12 metriä ja näyttämötornin korkeus 19 metriä. Suuren näyttämön yhteydessä sijaitsee useiden Kansallisteatterin tunnettujen henkilökunnan edustajien muotokuvia.[10]

Pieni näyttämö ja Willensauna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaisaniemen puiston puolella sijaitseva pieni näyttämö.

Pieni näyttämö ja Willensauna sijaitsevat Kaisaniemen puiston puolella teatterirakennusta. Osoite on Bergbominkuja 2. Näyttämöistä Willensauna sijaitsee katutasossa ja Pieni näyttämö toisessa kerroksessa. Rakennus valmistui vuonna 1954 Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemana.

Pientä näyttämöä oli suunniteltu jo Eino Kaliman aloitteesta, mutta vasta Arvi Kivimaan aikana suunnitelmat saivat tulta. Rakennuksen suunnittelija on Heikki Siren, jolta työ tilattiin 1950. Ehdoksi asetettiin, että rakennus täyttäisi tilan mahdollisimman tehokkaasti. Rakennus vihittiin pienen näyttämön käyttöön syyskuussa 1954, ja samaan rakennukseen tuli teatteriravintola. Ravintolan paikalle vuonna 1976 rakennettu Willensauna on saanut nimensä paikalla aikoinaan sijainneen kylpylähotelli Villensaunan mukaan.[15] Willensaunan suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola.

Nykyisin pienellä näyttämöllä on 309 paikkaa[16] ja Willensaunassa 154.[17] Pienen näyttämön ohjelmisto rakentuu erityisesti klassikoille ja komedialle, Willensaunan puolestaan kokeilevalle ohjelmistolle ja lastenteatterille.

Omapohja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omapohja sijaitsee varsinaista teatteritaloa vastapäätä Itäisellä Teatterikujalla. Näyttämö otettiin käyttöön vuonna 1987. Omapohja-nimi juontaa juurensa paikalla toimineesta matkustajakodista. Omapohjassa on 80 numeroimatonta paikkaa. Omapohja on tarkoitettu erityisesti kokeilevalle teatterille.[13] Omapohjan suunnittelivat Heikki Siren ja Kai Savola.

Ohjelmisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisteatterissa on vuosittain noin 15 ensi-iltaa.[18]

Historiallisesti esitetyimpiä klassikoita ovat olleet muun muassa Shakespeare, Tšehov, Molière ja Gogol. Modernimmasta maailmankirjallisuudesta on esitetty muun muassa Samuel Beckettin, Bertolt Brechtin, Dario Fon, Ödön von Horváthin, Slawomir Mrozekin, Arthur Schnitzlerin, Arthur Millerin, Tennessee Williamsin, Marin Sorescun, Lájos Marotin, Yukio Mishiman ja Yasmina Rezan näytelmiä.

Teatterissa esitetään myös suomalaisia uusia näytelmiä. Ohjelmistossa on ollut esimerkiksi Heikki Ylikankaan, Kerttu-Kaarina Suosalmen, Reko Lundánin, Michael Baranin ja Pirkko Saision näytelmiä. 2000-luvun alun puhutuimpia suomalaisia näytelmiä ovat olleet esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus sekä Kristian Smedsin ohjaama Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin näytelmädramatisointi. Ohjelmistossa on aina myös lapsille suunnattuja näytelmiä.

Ohjaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät. Tammi 1974.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Historia Kansallisteatteri. Viitattu 11.4.2021.
  2. ↑ Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974, s. 135
  3. ↑ a b Porilaista teatteria 140 vuotta (Arkistoitu – Internet Archive) Aikamatka Satakunnassa. Viitattu 14.7.2015.
  4. ↑ Kaarlo Bergbom (1843-1906) Books and Writers. Viitattu 14.7.2015.
  5. ↑ Aleksis Kivi näytelmäkirjailijana (Arkistoitu – Internet Archive) Aleksis Kivi – Suomen kansalliskirjailija. Viitattu 14.7.2015.
  6. ↑ a b HistoriaSuomen Kansallisteatteri. Viitattu 14.7.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Suomalaisen Teatterin synty 3/2012. Hiidenkivi. Arkistoitu 27.1.2019. Viitattu 14.7.2015.
  8. ↑ Selonen, Olavi ym.: The Uusikaupunki granite – a corner stone in the Finnish national romantic architecture of the early 20th century, s. 10. (Geotechnical report 3) Helsinki: The Finnish Natural Stone Association, 2016. ISBN 978-952-68554-1-7 Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 134. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  10. ↑ a b Suuri näyttämö Kansallisteatteri. Viitattu 11.4.2021.
  11. ↑ Pieni näyttämö Kansallisteatteri. Viitattu 11.4.2021.
  12. ↑ Willensauna Kansallisteatteri. Viitattu 11.4.2021.
  13. ↑ a b Omapohja Kansallisteatteri. Viitattu 11.4.2021.
  14. ↑ Suuren näyttämön katsomokartta Kansallisteatteri. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 11.4.2021.
  15. ↑ Kansallisteatterin historiaa (pdf) kansallisteatteri.fi. Viitattu 27.8.2009.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ http://www.kansallisteatteri.fi/wp-content/uploads/2015/06/PN_katsomokartta_2015.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Willensaunan katsomokartta Kansallisteatteri. Arkistoitu 28.10.2020. Viitattu 11.4.2021.
  18. ↑ Perustietoa Kansallisteatterista Kansallisteatteri. Viitattu 11.4.2021.
  19. ↑ a b c d e f g h i Teatterien verenvaihto on vilkasta. Helsingin Sanomat, 2.2.1985, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
  20. ↑ a b c d e f g h i j Näyttelijämarkkinat jatkuivat kiivaina. Helsingin Sanomat, 16.3.1963, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
  21. ↑ a b c d e f Turusta suunta Helsinkiin. Näyttelijäkierros hitaasti liikkeelle. Helsingin Sanomat, 28.1.1977, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  22. ↑ a b c d e Näyttelijäsiirtoja laajalla rintamalla. Helsingin Sanomat, 1.4.1967, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
  23. ↑ a b c d e f Kansallisteatterin näyttelijät kansallisteatteri.fi. Viitattu 24.7.2024.
  24. ↑ a b c d e f g h i j k Teatterin korttipakka sekoittuu. Helsingin Sanomat, 1.2.1981, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  25. ↑ Tyyne Haarla, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 19.12.2014.
  26. ↑ Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 211. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
  27. ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954 runeberg.org. 1954. Projekt Runeberg. Viitattu 23.5.2013.
  28. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Näyttelijät muuttavat. Iso haavi Helsingissä, muualla hiljaisempaa. Helsingin Sanomat, 29.1.1975, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  29. ↑ a b c d e f Työtilaisuudet sopimuksia tärkeämpiä teattereiden kiinnityskierroksella. Helsingin Sanomat, 15.2.1991, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
  30. ↑ Kuka kukin on 1954, sivu 360. Runeberg.org. Viitattu 17.7.2016.
  31. ↑ a b c Vaihto vilkasta maan teattereissa. Helsingin Sanomat, 2.2.1971, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
  32. ↑ Helmi Lindelöf Elonetissä.
  33. ↑ Aarne (Alarik) Orjatsalo (1883–1941). Books and Writers. Viitattu 27.2.2007.
  34. ↑ Ida Aalberg-palkinto Terhi Panulalle Yle Uutiset (Internet Archive). 21.11.2011. Viitattu 26.7.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Häggman, Kai: Päänäyttämöllä : Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3441-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Kansallisteatteri&oldid=22699388”