Paavo Westerberg
Paavo Johannes Westerberg (s. 23. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, käsikirjoittaja, näytelmäkirjailija ja ohjaaja.[1]
Westerberg valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2000, vaikka onkin työskennellyt näyttelijänä jo vuodesta 1981. Näyttelijänä hänet muistetaan televisiosarjoista Susikoira Roi (1987), Susikoira Roi – seikkailu saaristossa (1988) ja Ruusun aika (1990–1991).
Käsikirjoittajana ja ohjaajana Westerberg aloitti vuonna 1996. Hän on toiminut käsikirjoittajana muun muassa elokuvissa Paha maa ja Valkoinen kaupunki, joista molemmista hän sai Jussi-palkinnon. Westerberg oli myös päävastuussa palkitun Irtiottoja-televisiosarjan käsikirjoituksesta. Westerberg on kirjoittanut ja ohjannut televisiodraaman Jälkilämpö, joka oli Prix- Italia -ehdokkaana. Viulisti (2018) oli Westerbergin ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaustyö. Viulisti valittiin yli 20:lle eri kansainväliselle elokuvafestivaalille, ja se teki kansainvälisen avauksensa Göteborgin elokuvajuhlien pääkilpasarjassa. Viulisti voitti Grand Prix -palkinnon ja kriitikkojen palkinnon Varnan kansainvälisillä elokuvajuhlilla vuonna 2019.
Westerberg on kirjoittanut näytelmät Matkalla olevaa valoa vuonna 2001 ja Ranta vuonna 2006 sekä ohjannut ja kirjoittanut Suomen Kansallisteatteriin näytelmät Kotiin ennen pimeää[2] vuonna 2006, Valhe vuonna 2010, He eivät asu enää täällä vuonna 2012, Mahdolliset Maailmat vuonna 2016, ja Espoon kaupunginteatteriin näytelmän Seuraavat viisisataa vuotta vuonna 2017.
Westerbergin viimeisin näytelmä Sinivalas, oli ensi-illassa kirjailijan omana ohjauksena Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä vuonna 2020. Westerberg on yksi Suomen Kansallisteatterin kotikirjailijoista.
Westerberg on ohjannut teatteriin useita klassikkoteoksia, kuten Arthur Millerin näytelmän Kauppamatkustajan Kuolema Oulun Kaupunginteatteriin vuonna 2013, Anton Tšehovin näytelmät Vanja-eno vuonna 2014[3] ja Kolme Sisarta vuonna 2018[4] Suomen Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle, Arthur Millerin näytelmän Hinta vuonna 2018 Helsingin Kaupunginteatteriin, sekä William Shakespearen näytelmän Hamlet vuonna 2019 Turun Kaupunginteatteriin.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerberg on runoilija Caj Westerbergin poika. Hänen äitinsä on perhehistorioitsija Elina Waris.[1] Hänen isoveljensä Julius on muusikko sekä kitaransoiton opettaja ja pikkusiskonsa Hanna kuvataiteilija.
Westerbergillä on lapsia yhteensä viisi, joista kaksi on tyttöjä ja kolme poikia. Hän tuli ensimmäisen kerran isäksi 17-vuotiaana, jolloin hän näytteli Ruusun aika -televisiosarjassa[5]. Nuorimman lapsen hän on saanut yhdessä näyttelijä Emmi Pesosen kanssa.[6] Myös Westerbergin poika Elias näyttelee ja pyrkii opiskelemaan näyttelemistä. Toinen poika Joel Härkönen aloitti ohjaajaksi opiskelun Teatterikorkeakoulussa vuonna 2015.[7]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteriohjauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Westerberg: Kotiin ennen pimeää (Suomen Kansallisteatteri, 2006)
- Paavo Westerberg: Valhe (Suomen Kansallisteatteri, 2010)
- Paavo Westerberg: He eivät asu enää täällä (Suomen Kansallisteatteri, 2012)
- Arthur Miller: Kauppamatkustajan kuolema (Oulun Kaupunginteatteri, 2013)
- Anton Tsehov: Vanja-eno (Suomen Kansallisteattterin suuri näyttämö, 2014)
- Paavo Westerberg: Mahdolliset maailmat (Suomen Kansallisteatterin suuri näyttämö, 2016)
- Paavo Westerberg: Seuraavat 500 vuotta (Espoon Kaupunginteatteri, 2017)
- Arthur Miller: Hinta (Helsingin Kaupunginteatteri, 2018)
- Anton Tsehov: Kolme Sisarta (Suomen Kansallisteatterin suuri näyttämö, 2018)
- William Shakespeare: Hamlet (Turun Kaupunginteattteri, 2019)
- Paavo Westerberg: Sinivalas (Suomen Kansallisteatterin suuri näyttämö, 2020)
- Simon Stephens/Mark Haddon: Den besynnerliga händelsen med hunden om natten (Lilla Teatern, 2021)
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Rooli | Muuta |
|---|---|---|---|
| 1984 | Ystävyyden saari | Antti | |
| 1986 | Lumikuningatar | prinssi | |
| 2002 | Kuutamolla | mies ravintolassa | |
| 2005 | Paha maa | Oiva | myös käsikirjoitus |
| 2006 | Valkoinen kaupunki | taksiasiakas | myös käsikirjoitus |
| 2010 | Prinsessa | lääkäri Lonka | myös käsikirjoitus |
| 2016 | Syysprinssi | kustantamon johtaja |
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Sarja | Rooli | Muuta |
|---|---|---|---|
| 1987 | Susikoira Roi | Tomi | |
| 1988 | Susikoira Roi – seikkailu saaristossa | Tomi | |
| 1990–1991 | Ruusun aika | Ilmari 'Illi' Ruusunen | |
| 2000 | Kylmäverisesti sinun | Ilari Lempinen | |
| Kotikatu | sijaisopettaja | ||
| 2002 | Hovimäki | Wilhelm Lindhof | |
| 2003 | Irtiottoja | Kimmo | myös käsikirjoitus |
| 2006 | Rikospoliisi ei laula | oikeuden puheenjohtaja | myös dramaturgi |
| 2010 | Jälkilämpö | käsikirjoitus ja ohjaus |
|- | 2023 || Poromafia || || |}
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matkalla Olevaa Valoa (2001)
- Ranta (2005)
- Kotiin ennen pimeää (2006)
- Valhe (2010)
- He eivät asu enää täällä (2012)
- Mahdolliset maailmat (2016)
- Seuraavat 500 vuotta (2017)
- Sinivalas (2020)[8]
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotiin ennen pimeää. Helsinki: Kirja Kerrallaan, 2006. ISBN 952-480-058-6
- Ranta. (Valokuvat: Pentti Sammallahti) Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7340-5
- Valhe. Helsinki: Kirja Kerrallaan, 2010. ISBN 978-952-480-210-9
- He eivät asu enää täällä. Helsinki: Kirja Kerrallaan, 2012. ISBN 978-952-480-293-2
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2005: Ateenan kansainvälisten elokuvajuhlien palkinto parhaasta käsikirjoituksesta (Paha maa)
- 2006: Jussi-palkinto parhaasta käsikirjoituksesta (Paha maa)
- 2007: Jussi-palkinto parhaasta käsikirjoituksesta (Valkoinen kaupunki)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 757. (Teatterin tiedotuskeskus) Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-629-1
- ↑ Tästä ihmisten elämästä Paavo Westerbergin perhedraama Willensaunassa antaa armon käydä oikeudesta hs.fi.
- ↑ [https://www.hs.fi/kulttuuri/teatteriarvostelu/art-2000002762510.html Vanja-enossa jäljelle jää vain tämä hetki Paavo Westerbergin hienossa Tšehov-tulkinnassa eivät kuole vain muistot vaan itse muistaminen] hs.fi.
- ↑ Kansallisteatterin Kolme sisarta vastaa hyvin kysymykseen, miksi klassikkonäytelmiä kannattaa esittää – ohjaaja Paavo Westerbergillä on Tšehov hyppysissään hs.fi.
- ↑ Iida Kantola: Rakastettu Ruusun aika -sarja lumosi suomalaiset ja teki näyttelijöistään palvottuja tähtiä – menestyksellä oli kuitenkin kova hintansa Ilta-Sanomat. 17.11.2020. Viitattu 6.2.2022.
- ↑ Chazalmartin, Susanna: Paavo Westerberg: "Olen ollut villi ja lepattava". Eeva, 2016, nro 4, s. 48–53.
- ↑ Tunnettuun isään vertaaminen ei häiritse Elias Westerbergiä – kuin kaksi marjaa Iltalehti. Viitattu 23.5.2016. fi-FI
- ↑ Paavo Westerbergin Sinivalas on perhetarina muutoksesta ja kääntymisen mahdollisuudesta Kansallisteatteri. Viitattu 27.12.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Westerberg Elonetissä.
- Paavo Westerberg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Paavo Westerbergin ja Kari Ketosen valmennusyritys Business Healers.
- Paavo Westerberg. Näytelmät-fi.
- Nuorena kypsynyt. Ylioppilaslehti 2/2006.
- Paavo Westerberg. City-lehti.
- Paavo Westerbergin ”Ranta” Suomen Perinteisen Teatterin ohjelmistossa 2010.[vanhentunut linkki]
- Susikoira Roi. Elävä arkisto.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
