Matalusjoki
| Matalusjoki | |
|---|---|
| Alkulähde |
Pinsiönkankaan lähteet [1] |
| Laskupaikka |
Nokian Myllykylän Jokisjärvessä |
| Pituus | 11,5 [2] km |
| Alkulähteen korkeus | 46,5 [3] m |
| Valuma-alue | 49,2 [1] km² |
Matalusjoki [1][3] eli Pinsiönjoki [4] on Pirkanmaalla Nokialla 11,5 kilometriä [1] (13 km [2]) pitkä joki, joka laskee Jokisjärveen sen itäpuolelta noin 5 kilometriä Siuron Siuronkoskesta yläjuoksulle päin. Joki toimii Hämeenkyrön ja Nokian välisenä rajajokena noin 5 kilometrin matkalla. Matalusjoki on Matalusjoen valuma-alueen laskujoki ja se kuuluu Ikaalisten reitin valuma-alueella Mahnalanselän alueeseen, joka laskee Kokemäenjoen vesistössä Kokemäenjoen alueeseen. Koko vesistön laskujoki on Kokemäenjoki, joka purkaa vetensä Selkämereen Eurajoensalmessa Eurajoen kunnassa.[1][3]
Nimitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matalusjoen nimeä käytetään paikallisesti joen alajuoksulla ja Pinsiönjoen nimeä joen yläjuoksulla, joka saavat vetensä Pinsiön pohjoisosista. Nimitys vaihtuu Pertunvaaranojan eli Pertunkorvenojan kohdalla.[3][5] Toisinaan jokea kutsutaan yhdistelmänimellä Pinsiön-Matalusjoki.[2][6]
Joen alajuoksun nimitys on peräisin nimistötutkimuksen havaitsemasta perinteisestä joki-järvi-yhteydestä, jossa Matalusjärvi ja Matalusjoki ovat toisiinsa kytköksessä. Matalusjärveä eli Iso-Matalusta ei enää ole, koska se on kuivatettu pelloksi ja suometsäksi. Sen läheisyydessä sijaitseva Pikku-Matalus on sen pienempi kaima, jonka sivuitse joki laskee.[7][8]
Valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matalusjoen valuma-alue ulottuu Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven alueille. Joki saa alkunsa Ylöjärven puolelta useasta Pinsiönkankaan lähteestä ja Julkunmäen rinteiden juurelta alkavista puroista, jotka kaikki kuuluvat Hämeenkankaan harjujaksoon. Valuma-alueen pinta-ala on 49 km² ja sen järvisyys on 0,88 %.[2][5][6]
Joen valuma-aluetta on helpompi kuvailla lähtemällä liikkeelle joen suistosta ja etenemällä kohti latvoja. Joen suu laskee Jokisjärven pohjoisosaan. Nokian ja Hämeenkyrön välinen raja seuraa joen alajuoksun uomaa tai paikoin joen entistä oikaisematonta uomaa Iso-Matalukselle saakka. Tämän jälkeen joki virtaa ainoastaan Nokian puolella lukuun ottamatta latvahaaroja, joista osa saa alkunsa Ylöjärven puolelta.[3][6]
Alajuoksulla on parin kilometrin pituisella osuudella koskia ja joki mutkittelee uurtamassaan notkossa. Pikku-Matalus on pieni järvi, jota joki sivuaa matkallaan alaspäin. Pikku-Matalukseen on johdettu läntisen Heinijärven laskuoja, joka on kaivettu virtaamaan myös Heinilammin läpi. Hieman pohjoisempana sijaitsee Iso-Matalus, joka on kuivatetun järven pohjaa. Joki on kaivettu kulkemaan sen yli suoraa ojaa myöten. Tähän ojaan laskee läntinen Hangaslampi, joka on yhteydessä itäiseen Hangaslampeen. Ylempänä Ala-Pinsiössä jokeen yhtyy oikealta Blummanoja, jonka kautta laskevat Toivasjärven, Korpijärven ja Nuijalammin vedet. Kilometri yläjuoksulle päin jokeen yhtyy oikealta Pertunkorvenoja, joka tuo vettä Hämeenkankaan Julkunmäeltä ja Kivikeskulta asti.[3]
Pinsiössä joen nimi muuttuu Pinsiönjoeksi. Siihen yhtyy täällä eri suunnilta useita ojia. Oikealta siihen yhtyy Okslamminoja, joka tuo Oksilammin kautta tai sen alapuolelta metsä- ja pelto-ojien vesiä lännestä. Yläjuoksulla pehmeään maahan kaivautuneet ojien uomat halkovat Ylä-Pinsiön pelto- ja metsämaita. Täällä sijaitsevat joen lähteet Hämeenkankaan Pinsiön kankaalla. Uomiin yhtyvät myös Iso Lehmijärven, Pikku Lehmijärven ja Vähä-Kaitan laskuojat. Viimeksi mainitut järvet ja niiden latvavedet sijaitsevat Hämeenkyrön puolella.[3]
Luonto ja vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koko Pinsiön-Matalusjoki on valtakunnallisessa pienvesi-inventoinnissa luokiteltu arvokkaaksi kohteeksi ja se onkin liitetty Natura 2000 -verkostoon. Joessa elää uhanalainen jokihelmisimpukka eli raakku, jota esiintyy Etelä-Suomessa vain täällä ja Ruonanjoessa. Matalusjoessa sen esiintymisalue on joen alajuoksun kaksi kilometriä pitkä koskiosuus. Jokihelmisimpukka on luonnonsuojelulain 47§ ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji. Raakku on hapekkaiden, viileiden, puhtaiden ja riittävästi virtaavien jokien ja purojen simpukka, jota uhkaavat monet esimerkiksi maatalous, pohja- ja pintavesien hyödyntäminen, maa-ainesotto ja haja-asutusten päästöt. Veden happamuutta ilmaiseva pH-luku tulee pysytellä 6-7 välillä. Näiden seikkojen vuoksi Pirkanmaan ympäristökeskus seuraa jokiveden laatua jatkuvasti. Raakku tarvitsee lisääntymisensä toukkavaiheessa isännäksi lohikaloja, sillä toukat kiinnittyvät näiden kiduksiin. Kalojen liikuessa virtauksia ylös ja alas, on simpukalla mahdollisuus itsekin liikkua. Tämän vuoksi Matalusjoessa elävä purotaimen on simpukalle elinehto.[4][5][6]
Eri luontotyypeistä on Pinsiön-Matalusjoessa edustettuina pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus, monet lähteet ja niiden lähdesuot sekä pohjoiset (boreaaliset) lehdot. Joen alkukohdan lähdelehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja osa alueesta on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Harjunotkelmassa rehottava lehtokorpi ja purossa elävät raakku ja purotaimen ovat suojelun pääkohteita.[6] Joessa elää myös silmälläpidettävä saukko.[5]
Pinsiönjoen vedenlaatu on yläjuoksulla sijaitsevan mittapadon kohdalla hyvä. Vesi on siellä kirkasta ja väritöntä. Veden happipitoisuus on korkea, typpipitoisuus korkeahko ja fosforipitoisuus alhainen. Haja-asutuksesta peräisin olevia ulosteperäisiä bakteereja esiintyy pieninä määrinä myös yläjuoksulla. Alajuoksulla vedenlaatu yläjuoksua merkittävästi heikompi. Vesi on Pinsiönjoessa Rajalan maantiesillan kohdalla väriltään ruskeaa ja sameaa. Veden ravinnetaso on muuttunut korkeaksi ja se vaihtelee sääolosuhteista riippuen. Myös ulosteperäisten bakteerien määrä on korkeampi kuin yläjuoksulla. Alajuoksulla vedenlaatu vaihtelee tyydyttävästä välttävään.[2][4]
Kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeen TE-keskus on vuonna 2003 määrittänyt Pinsiö-Matalusjoen lohi- ja siikapitoiseksi joeksi, jolloin onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus on kalastuslain mukaisesti kielletty joen koski- ja virtapaikoissa. Joki on välillä ollut laajemminkin kotitarve- ja urheilukalastukselta kiellettyä aluetta. Nykyinen tilanne kannattaa varmistaa kalastukunnalta.[9]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokea ja sen sivu-uomia on perattu useaan otteeseen peltojen kuivatustarpeisiin.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e Pinsiön-Matalusjoki 5.1.2015. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 9.8.2016.
- ↑ a b c d e f g Vastajärvi, Hämeenkyrö (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c Ympäristö.fi: Pinsiön-Matalusjoki
- ↑ a b c d Lepistö, Timo & al.: Lausunto Nokian Rakennus- ja ympäristölautakunnalle, 2014
- ↑ a b c d e f Metsähonkala, Seppo: Mahnalanselän-Kirkkojärven kalastusalue - Käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2006 – 2010, Hämeenkyrö, 2006, s. 8–9
- ↑ Kepsu, Saulo: Joen nimet, Virittäjä, 2/2012
- ↑ Rantatupa, Heikki: Kulovesi, Rekognosointikartat 1776-1805
- ↑ Metsähonkala, Seppo: Mahnalanselän-Kirkkojärven kalastusalue - Käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2006 – 2010, Hämeenkyrö, 2006, s. 24
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leskinen, Aarre: Matalusjoki (Arkistoitu – Internet Archive), valokuva
- Nokian Uutiset: Jokihelmisimpukan ja taimenen kannat kartoitetaan Pinsiö-Matalusjoella (Arkistoitu – Internet Archive), 2012
- Nokian kaupunki: Natura-alueet (Arkistoitu – Internet Archive)
- YLE: Kalastuskielto tukee taimenkantaa Matalusjoella, 2010
- Nykänen,Arja: Jokihelmisimpukan suojelua edistävät viljelytoimet Pirkanmaalla, 2002
- Valovirta, Ilmari & Tuulenvire, Pekka & Englund, Vili: Jokihelmisimpukan ja sen elinympäristön suojelun taso LIFE-luonto projektissa (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin yliopisto, 2003