Pietarhovin palatsi

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 2. helmikuuta 2025.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilmakuva Pietarhovin palatsialueesta. Etualalla Suuri palatsi ja Merikanava sekä Alapuisto, palatsin takana Yläpuutarhan muotopuutarha.
Kartta

Pietarhovin palatsi (ven. Петергоф, Petergof, vuosina 1944-1997 Petrodvorets[1]) on Pietarhovin kaupungissa Pietarissa sijaitseva palatsikokonaisuus, jonka keisari Pietari Suuri rakennutti 1700-luvun alkupuolella kesäpalatsikseen. Palatsikokonaisuuteen kuuluvat Pietarhovin suuri pääpalatsi, puistokokonaisuus, Mon Plaisir -tiilipalatsi, Marly-palatsi, Eremitaaši-paviljonki, Cottage-palatsi sekä hovinaisten asuinrakennus, jossa sijaitsee nykyisin Benois-taiteilijasuvun museo.[2]

Venäjän keisariperheen jäsenet viettivät Pietarhovissa kesiään vallankumoukseen 1917 asti. Palatsialue tuhoutui toisessa maailmansodassa melkein täydellisesti. Se kunnostettiin sodan jälkeen, ja vuonna 1964 osa Suuresta palatsista avattiin uudelleen yleisölle.[2]

Palatsi- ja puistokokonaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistokokonaisuuden keskeisin alue on Alapuisto suihkulähteineen. Yhdessä Yläpuutarhan kanssa se muodostaa kokonaisuuden vanhimman osan. Idässä Alapuisto rajoittuu Aleksandrian puistoon, joka puolestaan ​​jatkuu etelään Aleksanterin puistona. Olgin-tekojärvi, joka on osa Kolonistski-puistoa, rajautuu Yläpuutarhaan etelän puolelta. Sen eteläpuolelle ulottuu laaja Niittypuisto eli Lugovoin puisto.

Alapuisto on 102 hehtaarin kokoinen ja ulottuu Suomenlahden rannikkoa pitkin 2,5 kilometrin pituudelta mutta on vain 500 metrin levyinen pohjois-etelösuunnassa. Alapuiston lounaisosaan rakennettin 1700-luvulla englantilainen maisemapuisto. Pietarhovin tien varrella Alapuiston länsipuolella, Sergijevka-puisto ulottuu pohjoisesta etelään ja rajautuu idässä Yksityisdatšan (Sobstvennaja Datša) puistoalueeseen. Puiston pohjakaava on kaksi säteittäistä kujajärjestelmää (pohjoinen-etelä ja itä-länsi), jotka risteävät keskenään. Kaikki Alapuiston pääkujat joko suuntautuvat Suomenlahdelle tai päättyvät suihkulähteeseen. Asettelu noudattaa tiukasti symmetriaperiaatetta. Keskiakseli on Suuri kaskadi ja merikanava. Yhtä kaukana akselista ovat suihkulähteet "Aatami" ja "Eeva", kaskadit "Šakkilautamäki" ja "Kultainen mäki", Mon Plaisir-palatsi ja Eremitaaši-paviljonki.

Pietarhovin palatsi- ja puistokokonaisuudelle ominainen piirre on sen sijainti lähellä merta. Kokonaisuuden yhdeksästä puistosta neljän pohjoisrajana on Suomenlahti. Näissä neljässä puistossa (Alapuisto, Aleksandria, Sergijevka, Yksityisdatša) olevat palatsit sijaitsevat rannikkoa pitkin ulottuvalla luontaisella harjanteella.

Suuri palatsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä suurelle kaskadille ja Pietarhovin Suurelle palatsille, Ivan Aivazovski 1837
Pääartikkeli: Pietarhovin Suuri palatsi

Suuren palatsin rakennustyöt aloitettiin vuosina 1714–1725. Töitä johtivat arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Mihail Zemtsov ja Jean-Baptiste Le Blond, joittenkin lähteitten mukaan myös arkkitehti Domenico Trezzini.[1] Myös Pietari Suuri osallistui suunnittelutyöhön. Suuri palatsi on nykymuodossaan restauroitu siihen kuntoon, jossa se oli vuosien 1745–1755 korjaustöiden jälkeen, joita johti keisarinna Elisabetin määräyksestä vanhempi hoviarkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli. Pietari Suuren ajalta on jäljellä tammipaneloitu työhuone, jossa on näytteillä keisarille kuuluneita esineitä. Rakennuksessa on myös Pietari Suurta esittävä suurikokoinen maalaus. Pietari Suuren aikana pääpalatsin parvekkeelta oli näköala Suomenlahdelle Kronstadtiin ja Pietari-Paavalin linnoitukseen asti. Nykyisin palatsin ja meren välissä kasvaa puita.[2]

Keisarinna Elisabetin aikana vuosina 1744–1755 palatsia laajennettiin kahdella lisäsiivellä ja uusilla paraatiportailla, ja palatsi muuttui aiempaa loisteliaammaksi ja koristeellisemmaksi.[2] Suuren palatsin valtaistuinsalin suunnittelivat arkkitehdit Juri Felten ja Francesco Bartolomeo Rastrelli.[2]

Pietarhovin Suuri kasdadi 1714–1724
Pietarhovin Suuri kaskadi

Suihkulähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuri kaskadi, Pietarhovin porrastettu suihkulähde, veistoksineen ja maljoineen. Taustalla Suuri palatsi. Etualalla Simsonin suihkulähde.

Suihkulähteet kuuluivat Pietari Suuren alkuperäisiin Pietarhovia koskeviin suunnitelmiin. Kyllin voimakkaiden vesisuihkujen suunnittelun mahdottomuus sai hänet siirtämään huomionsa Strelnan alueelta Pietarhoviin. Häntä seuraavat sukupolvet kilpailivat edeltäjiensä kanssa lisätäkseen yhä suurempia suihkulähteitä ja yhä enemmän kekseliäitä vesiaiheita Suuren palatsin ympärillä olevaan puistoon.[3]

Pietarhovin kuuluisien porrastettujen suihkulähteiden eli kaskadien suunnittelu aloitettiin vuonna 1715. Suurin Pietarhovin suihkulähteistä on Suuri kaskadi -niminen porrastettu, vesiputousmainen suihkulähde. Se on koristeltu antiikin veistosten kullatuilla kopioilla sekä maljakoilla.[2] Se johtaa Suuren palatsin pohjoisjulkisivulta merikanavalle ja sisältää 64 erilaista suihkulähdettä sekä yli 200 pronssipatsasta, reliefiä ja muuta koristetta. Sen keskellä on Bartolomeo Carlo Rastrellin veistämä patsas leijonan leuat avaavasta Simsonista. Suihkulähteen takana olevassa luolassa, jota käytettiin aikoinaan pieniin juhliin, on valtavat alun perin puiset putket, jotka syöttävät vettä suihkulähteisiin.[3] Veden taso Suuren kaskadin kohdalla oli korkeampi kuin Suomenlahdella, joten hovihydrauliikka-insinööri Vasili Tuvolkov rakennutti merikanavaan sulun.[4] Suuri kaskadi suihkulähteitten kokonaisuuden suunnittelivat ja toteuttivat vuosina 1714–1724 arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Jean-Baptiste Le Blond, Nicolo Michetti ja Mihali Zemtsov; hydrauliset osat ranskalainen insinööri Paul Sualem, hovi-insinööri Vasili Tuvolkov ja Barattini veljekset sekä kuvanveistäjät Bartolomeo Carlo Rastrelli, F. Vassu ja Hans Konrad Osner.[5]

Suihkulähteiden virallinen avaaminen toukokuun lopussa on koko päivän kestävä festivaali, jossa esitetään klassista musiikkia, ilotulituksia ja muita esityksiä, kun puiston suihkulähteiden jokainen osa avataan yksitellen.[2][3] Vuonna 2018 toiminnassa oli 147 suihkulähdettä.

Muualla puistossa suihkulähteiden valikoima on monimuotoinen. Monumentaalisia kokonaisuuksia ovat Šakkilautamäki kaskadi ja Pyramidi suihkulähde. Temppu-suihkulähteet suihkuttavat varomattomia ohikulkijoita, jos he esimerkiksi astuvat tietyn laattakiven päälle. [3]

Alapuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nelikulmaisten altaitten suihkulähteet, 1734-1738 kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli, suihkulähdemestari, insinööri Paul Sualem[6]
  • Mezheumni ('Epävarma*, 'Loputon') suihkulähde, 1734-1738 arkkitehti Bartolomeo Carlo Rastrelli, suihkulähdemestari, insinööri Paul Sualem[7]
  • Tammi suihkulähde, 1734-1738 arkkitehdit Johann Friedrich Blank ja I. P. Davidov, kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli; uudistettu 1929 D. Rossin 1809 veistoksella[8]
  • Neptunus suihkulähde, 1721-1724 arkkitehti Jean-Baptiste Le Blond; 1737, kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli; 1798-1799 arkkitehti F. P. Brouwer, kuvanveistäjät Hans Christoph Ritter, Georg Schweiger ja Jeremias Eisler[9] sekä valuri W. Heroldt

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nelikulmaisen läntisen altaan suihkulähde, Antonio Canovan Venus Italica patsaan kopio 1812 'Kevät', asennettu 1967
    Nelikulmaisen läntisen altaan suihkulähde, Antonio Canovan Venus Italica patsaan kopio 1812 'Kevät', asennettu 1967
  • Nelikulmaisen itäisen altaan suihkulähde, Praksiteleen Apollonin patsaan kopio 'Kesä', asennettu 1967
    Nelikulmaisen itäisen altaan suihkulähde, Praksiteleen Apollonin patsaan kopio 'Kesä', asennettu 1967
  • Mezheumni suihkulähde
    Mezheumni suihkulähde
  • Tammi suihkulähde
    Tammi suihkulähde
  • Neptunus suihkulähde
    Neptunus suihkulähde

Yläpuutarha[10]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Labyrintti suihkulähde, 1722-1724 arkkitehti Jean-Baptiste Le Blond[11]
  • Simsonin suihkulähde, lyijyveistos 1735 kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli; pronssiveistos 1802 kuvanveistäjä Mihail Kozlovski; kopio 1947 kuvanveistäjät Vasili Simjonov ja Nikolai Mihailov[12]
  • Kori/malja suihkulähteet, 1721-1722 arkkitehti Nicolo Michetti; 1854 arkkitehti Andrei Staсkenschneider[13]
  • Terassi suihkulähteet, 1799-1800 arkkitehdit Andrei Voronihin ja F. P. Brouwer sekä suihkulähde-insinööri F. A. Strelnikov; 1852-1854 arkkitehti Andrei Stackenschneider[14]
  • Nymfi ja Danaid suihkulähteet, 1853-1856 arkkitehti Andrei Stackenschneider[15]
  • Suihkulähdekuja, n. 1720-luku (1723-1724) arkkitehdit Nicolas Pineau ja Mihail Zemtsov, 1735 arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli; 1850-luku arkkitehti Andrei Stackenschneider[16]
  • "Triton" kasvihuoneen suihkulähde, 1726 arkkitehti T. N. Usov; kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli[17]
  • Šakkilautamäki kaskadi, 1720-1730 -luku arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Mihail Zemtsov, T. N. Usov, Johann Friedrich Blank ja I. P. Davidov[18]
  • Roomalaiset suihkulähteet, 1739 puurakenteet arkkitehti Johann Friedrich Blank ja I. P. Davidov; 1800 graniitti- ja marmorirakenne arkkitehti F. P. Brouwer; hydrotekninen suunnittelu insinööri Paul Sualem; maskaroni veistokset 1817, kuvanveistäjä Ivan Martos[19]
  • Pyramidi suihkulähde, 1721-1723 arkkitehti Nicolo Michetti; 1724 arkkitehti Mihail Zemtsov; 1721-1724 hydrotekninen koneisto insinööri Paul Sualem[20]
  • Aurinko suihkulähde, 1721-1724 arkkitehti Nicolo Michetti[21]
  • Kuuset temppusuihkulähteet, 1784 arkkitehdit I. V. Keizer ja F. A. Strelnikov[22]
  • Tammi temppusuihkulähde, 1735 arkkitehti Bartolomeo Carlo Rastrelli[23]
  • Sateenvarjo temppusuihkulähde, 1796 arkkitehti F. P. Brouwer[24]
  • Vesikatu temppusuihkulähde, 1721 arkkitehti Nicolo Michetti, uudelleenrakennettu 2001[25]
  • Penkki temppusuihkulähde, 1723 arkkitehti Nicolo Michetti[26]
  • Lyhde suihkulähde, 1723 arkkitehti Nicolo Michetti; hydrotekniikka insinööri Paul Sualem[27]
  • Kellot, 'Cloche' suihkulähteet Marly palatsin puutarha (Apollino, Bacchus ja satyyri, Fauni ja vohla, Psyke) 1721-1723 arkkitehti Nicolo Michetti; 1817 pronssiveistokset kuvanveistäjä Ivan Martos[28]
  • Aatami ja Eeva suihkulähteet, "Adam" suihkulähde 1721-1722 arkkitehti Nicolo Michetti; "Eve" suihkulähde 1725-1726 arkkitehti T. N. Usov; suunnittelu Nicolo Michetti; veistokset kuvanveistäjä Giovanni Bonazza[29]
  • Suosikki suihkulähde, 1725 arkkitehti Mihail Zemtsov[30]
  • Valas suihkulähde, 1800 arkkitehti F. P. Brouwer[31]
  • Leijona kaskadi, 1799-1801 arkkitehti Andrei Voronihin; 1854-1857 arkkitehti Andrei Stackenschneider[32]
  • Menagerie suihkulähteet, 1722-1724 arkkitehti Nicolo Michetti[33]
  • Triton-kello pienoissuihkulähteet, 1720-luvun loppu, arkkitehti Mihail Zemtsov; kopio kuvanveistäjä A. V. Guržij 1954 [34]
  • Kultainen mäki tai Marly-kaskadi, 1722-1724 arkkitehti Nicolo Michetti; 1724-1732 arkkitehti Mihail Zemtsov;[35] kuvanveistäjät Antonio Tarsia ja Pietro Baratta
  • Voronihinin pylväiköt, 1722-1724 arkkitehti Nicolo Michetti; 1800-1803 arkkitehti Andrei Voronihin; 1853-1854 arkkitehti Andrei Stackenschneider[36]

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Labyrintti suihkulähde
    Labyrintti suihkulähde
  • Simson suihkulähde
    Simson suihkulähde
  • Kori/kulho suihkulähde
    Kori/kulho suihkulähde
  • Terassi suihkulähteet
    Terassi suihkulähteet
  • Danaid suihkulähde
    Danaid suihkulähde
  • Nymfi suihkulähde
    Nymfi suihkulähde
  • Suihkulähde kuja
    Suihkulähde kuja
  • Aurinko suihkulähde
    Aurinko suihkulähde
  • Triton kasvihuoneen suihkulähde
    Triton kasvihuoneen suihkulähde
  • Šakkilautamäki kaskadi
    Šakkilautamäki kaskadi
  • Roomalaiset suihkulähteet
    Roomalaiset suihkulähteet
  • Pyramidi suihkulähde
    Pyramidi suihkulähde
  • Kuuset temppusuihkulähde
    Kuuset temppusuihkulähde
  • Tammi ja tulppaanit temppusuihkulähde
    Tammi ja tulppaanit temppusuihkulähde
  • Sateenvarjo temppusuihkulähde
    Sateenvarjo temppusuihkulähde
  • Vesikatu
    Vesikatu
  • Penkki temppusuihkulähde
    Penkki temppusuihkulähde
  • Lyhde suihkulähde
    Lyhde suihkulähde
  • Kellot suihkulähde, Apollino
    Kellot suihkulähde, Apollino
  • Kellot suihkulähde, Bacchus ja satyyri
    Kellot suihkulähde, Bacchus ja satyyri
  • Kellot suihkulähde, Fauni ja vohla
    Kellot suihkulähde, Fauni ja vohla
  • Kellot suihkulähde, Psykhe
    Kellot suihkulähde, Psykhe
  • Aatami suihkulähde
    Aatami suihkulähde
  • Eeva suihkulähde
    Eeva suihkulähde
  • Suosikki suihkulähde
    Suosikki suihkulähde
  • Valas suihkulähde
    Valas suihkulähde
  • Leijona kaskadi
    Leijona kaskadi
  • Menagerie suihkulähteet
    Menagerie suihkulähteet
  • Triton-kello suihkulähde
    Triton-kello suihkulähde
  • Kultainen mäki kaskadi
    Kultainen mäki kaskadi
  • Voronihinin pylväiköt
    Voronihinin pylväiköt

Puistot ja niiden rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alapuisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alapuisto luotiin vuosina 1714–1723 muotopuutarhaksi ranskalaisten esikuviensa mukaisesti. Vaikka monet alkuperäiset koriste-elementit ovat kadonneet, aika ei tuhonnut puutarhan arkkitehtonista harmoniaa, jonka suunnitteli Jean-Baptiste Le Blond, Versailles'n puutarhojen luoja, puutarha-arkkitehti André Le Nôtren lahjakas oppilas. Alapuisto on jaettu kolmeen osaan: keskiosa ("Grand"), läntinen ("Marly") ja itäinen ("MonPlaisir").[37]

Suunnitelmat tekivät arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Jean-Baptiste Le Blond, Nicolo Michetti, Fransesco Bartolomeo Rastrelli, Аndrei Voronihin, Аndrei Stackenschneider sekä puutarhurimestarit L. Garnihfelt, А. Borisov, B. Fock ja Т. Timofejev.[37]

Mon Plaisir, Pietari Suuren hollantilaistyylinen talo, rakennettiin osittain Pietari Suuren itsensä suunnittelemana[38] vuosina 1714-1723 arkkitehtien Jean-Baptiste Le Blond, Johann Friedrich Braunstein ja Nicolo Michetti suunnitelmien avulla Suomenlahden rannalle Alapuiston itäosaan. Rakennus on hollantilaistyylinen, yksikerroksinen tiilitalo. Pietari Suuren aikana pääasiassa tammipaneloinnilla vuoratussa talossa järjestettiin muun muassa pieniä vastaanottoja ja siellä esiteltiin keisarin 1600-luvun taide-esineitten ja kiinalaisten posliiniesineitten kokoelmia venäläisten ikonimaalareitten tekemien kiinalaistyylisesti mustalakkauksella käsitellyillä paneeleilla sisustetuissa huoneissa.[2][38][39] Rakennuksessa oli myös hollantilaisilla kaakeleilla katettu keittiötila sekä meriaiheinen työhuone.[38] Toisessa maailmansodassa vaurioitunut rakennus restauroitiin vuosina 1959-1965 arkkitehti A. E. Hessen suunnitelmien mukaan. Vuonna 2024 museo on ollut suljettu restaurointitöiden vuoksi.[39]

Pieni Katariinan siipirakennus sijaitsee Mon Plaisir -palatsin keittiö- ja kylpyrakennusta vastapäätä. Palatsin suunnitteli arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli keisarinna Elisabetin määräyksestä vuosina 1748–1749. Rakennus sai nimensä keisarinna Katariina II Suuren mukaan, joka asui rakennuksen puisessa osassa ennen vallankaappausta vuonna 1762.[38][40] Hänen aikanaan palatsissa tehtiin sisustustöitä arkkitehti Giacomo Quarenghin uuklassisten suunnitelmien mukaan.[38] Nykyisin rakennuksessa toimii museo.[2][41]

Eremitaaši-paviljonki on pieni, vallihaudan ympäröimä kaksikerroksinen rakennus rauhallisella paikalla meren rannalla Alapuistossa. Arkkitehti Johann Freidrich Braunsteinin suunnitelmien mukaan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1721. Pietari Suuri ehti kuolla ennen paviljongin valmistumista vuonna 1725. Paviljonki on ensimmäinen laatuaan venäläisessä ns. erakkomaja (ransk. hermitage) rakennusten perinteessä.[2][42]

Marly-palatsiin, joka on kahden karppien kasvatukseen tehdyn tekoaltaan välissä suorakulmaisen vesialtaan reunalla, pääsee vesikanavana toimivaa kapeaa siltaa pitkin. Se rakennettiin Alapuiston länsiosaan vuosina 1721-1723 arkkitehtien Johann Friedrich Braunstein ja Nicolas Pineau suunnitelmien mukaan. Se on saanut nimensä Ludvig XIV:n Marly-le-Roi linnasta lähellä Pariisia, jossa Pietari Suuri vieraili vuonna 1717. Palatsissa on 12 pientä huonetta ilman virallista salia ja se oli alkujaan tarkoitettu ylhäisten vieraitten majoittamiseen. Siitä tuli kuitenkin 1750-luvulla näyttelytila Pietari Suuren hankkimalle taiteelle ja huonekaluille sekä muille keisarille kuuluneille esineille.[2][43] Vuosina 1898-1899 arkkitehti A. I. Semjonov teki täydellisen perustusten uusimistyön, koska rakennukset seinissä oli alkanut esiintyä suuria halkeamia. Toisessa maailmansodassa vaurioitunut rakennus restauroitiin vuosina 1954-1955 arkkitehti E. V. Kazanskajan suunnitelmien mukaan ja vuosina 1980-1982 sitä kunnostettiin uudelleen arkkitehti A. E. Hessenin suunnitelmien mukaan.[43]

Yläpuutarha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarhovin Suuren palatsin eteläjulkisivun edessä olevalle terassille sijoittuva 15 hehtaarin kokoinen Yläpuutarha muodostaa vaikuttavan sisääntulon keisarillisen residenssiin. Sen muotopuutarhaa edustava ulkoasu on toteutettu Pietari I:n luonnosten mukaan ja muuttunut vain vähän ajan myötä.[44]

Sen suunnittelivat vuosina 1714–1724 arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein, Jean-Baptiste Le Blond ja puutarhamestari L. Garnihfelt; vuosina 1733–1739 arkkitehdit Johann Friedrich Blank, I. P. Davidov ja kuvanveistäjä Bartolomeo Carlo Rastrelli sekä vuosina 1754–1760 edellisen poika, arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli.[44]

Benois-museon rakennuksessa sijaitsivat alun perin hovinaisten (Fräulein) asunnot, jotka suunnitteli vuonna 1853 arkkitehti Nicolas Benois. Museoon on kerätty Benois-taiteilijasuvun jäsenten, kuten Nicolas Benois’n, Albert Benois’n, Léon Benois’n ja Aleksandr Benois’n teoksia.[2][45]

Aleksandrian puisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsi- ja puistokokonaisuus "Aleksandria" oli paikka jossa neljä Romanov-hallitsijasukupolvea keisarit Nikolai I, Aleksanteri II, Aleksanteri III ja Nikolai II perheineen viettivät joka kesä lomaansa. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä pääpalatsista itään ja on erotettu muurilla Alapuistosta. Puiston suunnittelivat puutarhamestarit F. Wendelsdorf, A. Gombel, N. Rodionov ja P. I. Ehrler.[46] Puisto edustaa englantilaista maisemapuutarhasuunnittelua.

Uusgoottilainen Cottage-palatsi rakennettiin vuosina 1826–1829 englantilaisen arkkitehti Adam Menelawsin piirustusten mukaan.[47] Rakennuksen vieressä on uusgoottilainen kappeli, pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko, jonka on suunnitellut vuonna 1829 arkkitehti Karl Friedrich Schinkel.[2] Myös Farmi-palatsi, jonka suunnitteli Adam Menelaws vuosina 1829-1831 sijaitsee lähistöllä.[48] Aleksanteri III:n ja Maria Fjodorovnan nuorin lapsi Olga Aleksandrovna syntyi Cottage-palatsissa kesäkuussa 1882.[46]

Ala-datsan eli Nižnia datša suunnitteli Nikolai II:n ja Aleksandra Fjodorovnan perheelle arkkitehti Antoni Osipovitš Tomiško 1883– 1897. Palatsi raunioitui vallankumouksen jälkeen ja rauniot räjäytettiin vuonna 1961. [49] Tsarevitš Aleksei syntyi Ala-datsassa elokuussa 1904.[50]

Kolonitski puisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olgin ja Tšaarittaren tekosaaret Kolonitskin puiston englantilaisessa maisemapuutarhassa luotiin vuosina 1830-1840 keisari Nikolai I:n määräyksestä. Ne on omistettu hänen puolisolleen keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle ja häälahja heidän tyttärelleen suuriruhtinatar Olga Nikolejavnalle tämän avioituessa Württembergin prinssi Kaarlen kanssa. Ne suunnittelivat arkkitehti Andrei Stackenschneider ja puutarhamestari P. I. Ehrler. Pienillä saarilla on paviljonkeja ja puutarhoja, jotka muistuttavat antiikin Pompejin huviloita ja Sisilian 1700-luvun maaseutuhuviloita.[51] Tšaarittaren pompejilaistyylinen paviljonki rakennettin vuosina 1842-1844 ja toimi keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kesäasuntona, Olgan sisilialaistyylinen paviljonki valmistui omalle saarelleen vuosina 1846-1848.[52]

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mon Plaisir -palatsi 1714-1723, ilmakuva
    Mon Plaisir -palatsi 1714-1723, ilmakuva
  • Mon Plaisir -palatsin puutarha, Alapuisto
    Mon Plaisir -palatsin puutarha, Alapuisto
  • Eremitaaši-paviljonki, arkkitehti Johann Friedrich Braunstein 1721-1725, Alapuisto
    Eremitaaši-paviljonki, arkkitehti Johann Friedrich Braunstein 1721-1725, Alapuisto
  • Marly-palatsi, arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein ja Nicolas Pineau 1721-1723
    Marly-palatsi, arkkitehdit Johann Friedrich Braunstein ja Nicolas Pineau 1721-1723
  • Cottage-palatsi, 1826–1829 arkkitehti Adam Menelaws, Aleksandrian puisto. Nikolai I:n ja Aleksanteri III:n perheen kesäasunto.[47]
    Cottage-palatsi, 1826–1829 arkkitehti Adam Menelaws, Aleksandrian puisto. Nikolai I:n ja Aleksanteri III:n perheen kesäasunto.[47]
  • Pyhän Aleksanteri Nevskin kappeli, arkkitehti Karl Friedrich Schinkel 1829, Aleksandrian puisto
    Pyhän Aleksanteri Nevskin kappeli, arkkitehti Karl Friedrich Schinkel 1829, Aleksandrian puisto
  • Englantilainen palatsi vuonna 1900, arkkitehti Giacomo Quarenghi 1782, tuhoutunut toisessa maailmansodassa
    Englantilainen palatsi vuonna 1900, arkkitehti Giacomo Quarenghi 1782, tuhoutunut toisessa maailmansodassa
  • Farmi-palatsi, arkkitehti Adam Menelaws 1829-1831, Aleksandrian puisto, restauroitu 2000-luvulla. Aleksanteri II:n perheen kesäasunto.[49]
    Farmi-palatsi, arkkitehti Adam Menelaws 1829-1831, Aleksandrian puisto, restauroitu 2000-luvulla. Aleksanteri II:n perheen kesäasunto.[49]
  • Suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšin Mihailovka-palatsi vuonna 1910
    Suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšin Mihailovka-palatsi vuonna 1910
  • Mihailovka-palatsi vuonna 1910, nykyisin lähes raunioitunut
    Mihailovka-palatsi vuonna 1910, nykyisin lähes raunioitunut
  • Ala-datsa, Nižnia datša vuonna 1900 Aleksandrian puistossa, arkkitehti Antoni Osipovitš Tomiško 1883– 1897, raunioitunut. Nikolai II:n perheen kesäasunto[49] ja tsarevitš Aleksein syntymäpaikka vuonna 1904.[50]
    Ala-datsa, Nižnia datša vuonna 1900 Aleksandrian puistossa, arkkitehti Antoni Osipovitš Tomiško 1883– 1897, raunioitunut. Nikolai II:n perheen kesäasunto[49] ja tsarevitš Aleksein syntymäpaikka vuonna 1904.[50]
  • Sergijevka-palatsi, suuriruhtinatar Maria Nikolajevnan ja Leuchtenbergin herttua Maximilianin kesäasunto, arkkitehti Andrei Stackenschneider 1839–1842, restauroitu osittain 1990-2000
    Sergijevka-palatsi, suuriruhtinatar Maria Nikolajevnan ja Leuchtenbergin herttua Maximilianin kesäasunto, arkkitehti Andrei Stackenschneider 1839–1842, restauroitu osittain 1990-2000
  • Elisabet Petrovnan yksityisdatša 1727, arkkitehti Juri Felten 1770-luku, arkkitehti Andrei Stackenschneider 1844–1850
    Elisabet Petrovnan yksityisdatša 1727, arkkitehti Juri Felten 1770-luku, arkkitehti Andrei Stackenschneider 1844–1850
  • Yksityisdatša, restauroitu 1955-1960 arkkitehti Irina Benois, 1977-1980 julkisivun kunnostus
    Yksityisdatša, restauroitu 1955-1960 arkkitehti Irina Benois, 1977-1980 julkisivun kunnostus
  • Znamenka-palatsi 1760-1770 mahd. Rastrelli, 1836 arkkitehti Andrei Stackenschneider, 1856-1860 arkkitehti Harald von Bosse, 1969-1974 restaurointi arkkitehti M. M. Plotnikov, restaurointi 1960-1990. Keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kesäpalatsi.[53]
    Znamenka-palatsi 1760-1770 mahd. Rastrelli, 1836 arkkitehti Andrei Stackenschneider, 1856-1860 arkkitehti Harald von Bosse, 1969-1974 restaurointi arkkitehti M. M. Plotnikov, restaurointi 1960-1990. Keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kesäpalatsi.[53]
  • Hovinaisten asuinrakennus, nykyinen Benois-museo, arkkitehti Nicolas Benois 1853.[45]
    Hovinaisten asuinrakennus, nykyinen Benois-museo, arkkitehti Nicolas Benois 1853.[45]
  • Tsaarittaren paviljonki, 1842-1844 arkkitehti Andrei Stackenschneider, Kolonitski puisto, Olgin-tekojärven saari. Keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kesäasunto.[54]
    Tsaarittaren paviljonki, 1842-1844 arkkitehti Andrei Stackenschneider, Kolonitski puisto, Olgin-tekojärven saari. Keisarinna Aleksandra Fjodorovnan kesäasunto.[54]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Peterhof | Palace, Gardens & Fountains | Britannica www.britannica.com. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Kaurinkoski, Kaarina: Pietarin palatsit, s. 89–102. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-254-053-9
  3. ↑ a b c d Peterhof Fountains, St. Petersburg www.saint-petersburg.com. Viitattu 1.2.2025.
  4. ↑ Fountain Alley The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Grand Cascade The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Square Pond Fountains, Peterhof © 2009-2025 The Peterhof State Museum-Reserve.
  7. ↑ Mezheumny Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Oak Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Neptune Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Fountains in the Lower Park, Peterhof © 2009-2025 The Peterhof State Museum-Reserve.
  11. ↑ Labyrinth The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Samson Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Bowl Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Terrace Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Nymph and Danaid Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Fountain Alley The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Orangery Fountain "Triton" The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Chessboard Hill Cascade The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Roman Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Pyramid Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Sun Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  22. ↑ Fir Tree Trick Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  23. ↑ Oak Trick Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  24. ↑ Umbrella Trick Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  25. ↑ Water Road Trick Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  26. ↑ Benches Trick Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  27. ↑ Sheaf Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  28. ↑ Cloche Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  29. ↑ Adam and Eve Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  30. ↑ Favourite Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  31. ↑ Whale Fountain The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  32. ↑ Lion Cascade The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  33. ↑ Menager Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  34. ↑ Triton Fountains The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  35. ↑ Golden Hill Cascade The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 1.2.2025. (englanniksi)
  36. ↑ Voronikhin Colonnades, Fountains in the Upper Garden, Peterhof © 2009-2025 The Peterhof State Museum-Reserve.
  37. ↑ a b Lower Park The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 30.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  38. ↑ a b c d e Monplaisir Palace, Peterhof, St. Petersburg www.saint-petersburg.com. Viitattu 30.1.2025.
  39. ↑ a b Monplaisir Palace The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  40. ↑ Catherine Block The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  41. ↑ Catherine Block © 2009-2025 The Peterhof State Museum-Reserve.
  42. ↑ Hermitage Pavilion The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  43. ↑ a b Marly Palace The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  44. ↑ a b Upper Garden, Peterhof © 2009-2025 The Peterhof State Museum-Reserve.
  45. ↑ a b Benois Family Museum The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  46. ↑ a b Alexandria The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  47. ↑ a b Cottage Palace The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  48. ↑ Farm Palace The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  49. ↑ a b c Alexandria Park © 2009-2025 The Peterhof State Museum-Reserve.
  50. ↑ a b Alexandria The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 21.6.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  51. ↑ Islands The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  52. ↑ Tsarina's and Olga's Pavilions The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  53. ↑ Manor Znamenka: Palaces and ensembles - Петербург 24 petersburg24.ru. Viitattu 31.1.2025.
  54. ↑ Islands The Peterhof State Museum-Reserve. Arkistoitu 15.5.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pietarhovin_palatsi&oldid=22997987”