Pompeji

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo entisestä Pompejin kaupungista. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Pompejin forum, taustalla Vesuvius

Pompeji eli Pompeiji (lat. Pompeii) oli roomalainen kaupunki Italiassa Campaniassa nykyisen Pompein kunnan alueella. Se hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Samalla tuhoutuivat myös Herculaneumin, Stabiaen, Oplontisin ja Boscorealen kaupungit. Pompeji on ollut laajojen arkeologisten tutkimusten kohteena vuodesta 1748 lähtien ja on siksi parhaiten tunnettu antiikin maaseutukaupunki.[1] Suuri osa kaupungista on kuitenkin yhä tutkimatta. Kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään usein. Pompeji on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997 alkaen.[2]

Pompejin arkeologisten kaivausten alue käsittää kaiken kaikkiaan 66 hehtaaria, josta noin 45 hehtaaria on kaivettu esiin. Suurin osa katujen ja talojen nimistä on keksitty kaivausten aikana tai jälkeenpäin.[3]

Varhainen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pompeji sijaitsi Sarnusjoen suulla vanhan laavakerrostuman päällä.[1] Alueesta pohjoiseen tehdyt kaivaukset osoittavat, että Vesuvius oli purkautunut tuhoisasti aiemminkin ainakin vuoden 1800 eaa. tienoilla. Ensimmäiset arkeologiset löydöt Pompejin alueelta ovat 900–800-luvuille eaa. ajoitetut hautalöydöt. Tällöin alueella ei ilmeisesti vielä ollut pysyvää asutusta, vaan se toimi tilapäisenä kauppapaikkana. Pompejista kehittyi satamakaupunki 600-luvulla eaa. Se toimi välittäjänä kreikkalaisten siirtokuntien ja etruskien välillä. Paikka oli jo vanhastaan toiminut kreikkalaisten ja foinikialaisten merimiesten satamana. Asukkaat Pompejissa puhuivat ilmeisesti oskia.[1]

Pompejin palaestra eli harjoituskenttä.

500-luvulla eaa. kreikkalainen ja etruskivaikutus kilpailivat, etruskivaikutus jäi voitolle. Kreikkalaisesta vaikutuksesta Pompejiin rakennettiin kuitenkin ainakin Herakleen ja Apollonin temppelit. Myöhemmin 400-luvulla eaa. samnilaiset valloittivat sen muiden Campanian kaupunkien tavoin. Uusi hallinto toi mukanaan myös uuden arkkitehtuurin. Kaupunkia laajennettiin ja linnoitettiin. Samnilainen kausi kesti yhteensä kolme vuosisataa. Kaupunkiin tuli Juppiterin ja Venuksen temppelit.lähde?

Pompeji kuului kaupunkiliittoon, jolla oli liittosopimus Rooman kanssa samnilaissodista lähtien. Pompeji nousi Roomaa vastaan liittolaissodassa. Roomalainen sotapäällikkö Sulla valtasi sen vuonna 89 eaa. Kaupunki vastusti Roomaa vielä uudestaan, mutta lopulta sodan päätyttyä vuonna 80 eaa. se antautui ja sinne perustettiin roomalainen sotilassiirtokunta Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum.[1] Vanhojen asukkaiden omaisuus takavarikoitiin ja roomalaiset tulivat kaupungin johtoon. Osa omaisuudesta palautettiin myöhemmin.lähde?

Kaupungista tuli tärkeä linkki Roomaa kohti kulkeville kauppareiteille. Kaupungin väkiluku kasvoi, suurimmillaan se saattoi olla n. 20 000. 40-luvulla jaa. ilmeni levottomuuksia ja kiistoja naapurikaupunkien kanssa. Kaupungissa tapahtui keisariajalla kaksi suurta maanjäristystä, toinen vuonna 62, toinen muutama kuukausi ennen vuoden 79 tulivuorenpurkausta.[1] Vuoden 62 maanjäristystä seurasi laaja uudelleenrakennusohjelma ja useita sosiaalisia ja poliittisia muutoksia.lähde?

Kaupunki ja kaupunkilaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pompejin historiallinen kartta vuodelta 1888. Vesuvius kartasta pohjoiseen, Sarnusjoki itään, Napolinlahti länteen. Amfiteatteri idässä.

Laajan arkeologisen tutkimuksen avulla on pystytty muodostamaan hyvä kuva Pompejin rakenteesta ja siellä eläneiden ihmisten elämästä. Vuoden 62 (tai mahdollisesti 63) maanjäristyksessä tuhoutuneiden rakennusten tilalle oli rakennettu runsaasti uusia rakennuksia. Kaupunki oli rakennettu tavalliseen roomalaiseen asemakaavaan. Siellä oli joitain kerrostalojakin. Kadut olivat päällystetyt ja katujen varsilla oli korotetut jalkakäytävät. On myös huomattavaa, että Pompeji poikkeaa rakenteeltaan esimerkiksi Herculaneumista. Jälkimmäinen oli luonteeltaan lomakaupunki, kun taas Pompeji oli enemmän kauppakaupunki.lähde?

Kaupungista löytyi forum ja sen välittömästä läheisyydestä tärkeimmät palvelut. Oli kaksi teatteria, kolme kylpylää, temppeleitä, kauppahalli (macellum) ja amfiteatteri. Lisäksi oli palaestra. Se oli pylväskäytävien ympäröimä harjoituskenttä, jonka keskellä oli syvennys uimista ja meritaistelunäytöksiä varten. Oli myös kauppoja, leipomoita, kapakoita ja bordelleja. Oli pikaruokaloita, thermopoliumeja ja monta ravintolaa, tabernaa.lähde?

Amfiteatteri oli peräisin noin vuodelta 80 eaa., eli se on varhaisin tunnettu amfiteatteri. Paikkoja siinä oli 20 000, paikka jokaiselle kaupunkilaiselle. Vuonna 59 jaa. amfiteatterissa oli urheilumellakka pompejilaisten ja läheisten nucerialaisten välillä. Verisen yhteenoton seurauksena näytökset kiellettiin kaupungissa kymmeneksi vuodeksi.

Kaupungin pääkatu oli nimeltään Via Stabiana[4]

Seinäfresko uskonnollisista initiaatiomenoista, Mysteerien huvila.

Pompejissa nähdään todisteita roomalaisesta uskonnonharjoittamisesta. Villa dei Misteriksi (Mysteerien huvilaksi) nimetyn rakennuksen seinillä on kuvattu nuorten naisten uskonnollisia initiaatioseremonioita Bacchuksen eli Dionysoksen kulttiin.[5] Jo roomalaiset pitivät Bacchuksen palvontamenoja ja niihin liittyneitä orgioita rappiollisina. Talon freskoissa nähdään esimerkiksi siivekäs olento ruoskimassa nuoria tyttöjä ja hysteerisesti tanssivia alastomia naishahmoja. Pompejissa nähdään myös ensimmäisellä vuosisadalla suosittujen itämaisten uskontojen vaikutusta. Kaupungissa oli esimerkiksi egyptiläisen Isis-jumalattaren kultin temppeli. Lisäksi on löydetty itämaiseen Jeesus-kulttiin eli kristinuskoon liittyviä piirtokirjoituksia, vaikka kaupungin tuhoutuessa kultti ei vielä ollutkaan yhtä suosittu kuin muut vastaavat kultit.lähde?

Pompejin varallisuus oli monilta osin lähtöisin lähiseutujen oliiviöljyn ja viinin kaupasta. Pompejissa oli myös teollisuutta. Vanuttamot olivat tärkeä ala. Vanuttajat valmistivat villavaatteita polkemalla ja hakkaamalla. He myös kunnostivat vanhoja vaatteita. Vanuttajat käyttivät toiminnassaan potaskan ja kuohusaven sekoitusta sekä virtsaa liuottimena. Vanuttamoiden ulkopuolelle oli sijoitettu ruukkuja, joihin ohikulkijat lahjoittivat vanuttamon tarvitsemaa nestettä. Vanuttamonomistaja saattoi suorastaan rikastua elinkeinollaan. Pompejissa oli 30 rekisteröitynyttä leipomoa.[6] Lisäksi kaupunki oli kuuluisa garumistaan. Se oli kaloista auringossa mädättämällä ja niistä sitten mehut puristamalla tehty käynyt kastike, joka oli keskeinen aines monissa roomalaisruoissa.[7] Edellä mainittujen alojen lisäksi tuotettiin amforoita maataloustuotteiden kuljetukseen. Tämä teollisuus saattoi kuitenkin olla jo vähenemässä purkauksen aikoihin.lähde?

Ainakin ylimysperheiden arkeen kuului paljon nykyajankin mukavuuksia: hanasta juokseva vesi, vesivessa, kuuma kylpy, valaistus, viihde- ja tietokirjallisuus, teatteriesitykset, pikaruoka ja orjalähetit.[8]

Purkaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vesuviuksen tulivuorenpurkaus 79
Pompeji jäi suoraan purkauksessa syntyneen tuhkapilven alle.

Syksyllä 79, keisari Tituksen hallintokaudella, Vesuvius purkautui. Purkauksen alkamispäiväksi on usein mainittu 24. elokuuta, mikä perustuu luonnontieteilijä Plinius nuoremman silminnäkijäkertomukseen. Joidenkin tutkijoiden mielestä purkaus kuitenkin tapahtui vasta loka–marraskuussa.[3]

Ihmiset eivät olleet tietoisia Vesuviuksen luonteesta tai edes siitä, mikä tulivuori on, joten purkaukseen ei ollut osattu varautua. Tulivuori oli oireillut jo pitemmän aikaa, ja maanjäristyksiä oli esiintynyt, mutta merkkejä ei osattu tulkita oikein.[9]

Purkaus alkoi räjähdyksellä. Tulivuori syyti ainakin sata miljoonaa tonnia tuhkaa ja hohkakiveä ilmaan arviolta jopa 15 kilometrin korkeuteen. Aurinko peittyi näkyvistä. Luoteistuuli levitti materiaalia ja myrkyllisiä kaasuja kohti vuoren eteläpuolella sijainnutta Pompejia, joka hautautui jopa viiden metrin hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle.

Kipsivaloksia purkauksen uhreista.

Kaupungista alkuvaiheessa paenneet ihmiset pystyivät vielä pelastautumaan, sillä satanut tuhka ja hohkakivi ovat suhteellisen kevyttä materiaalia ja ulkona liikkuminen oli mahdollista. Monet asukkaat eivät kuitenkaan ymmärtäneet tai halunneet paeta.

Puolenyön aikoihin ensimmäinen pyroklastinen tuhkapilvi syöksyi alas vuoren rinteitä ja tappoi Pompejista kaiken elollisen. Purkaus kesti yli vuorokauden. Pompejissa kuoli yli 2 000 ihmistä.

Tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purkauksen jälkeen Pompeji unohdettiin pitkälti yli tuhanneksi vuodeksi. 1500-luvulla alueella mahdollisesti suoritettiin jonkinlaista aarteenetsintää. Naapurikaupunki Herculaneum löydettiin 1738 ja Pompeji 1748. Kaivaukset olivat satunnaisia 1760-luvulle.[1] Tämän jälkeen tehdyt löydöt vilkastuttivat kaivaustoimintaa. Kaivausten tavoite tässä vaiheessa oli lähinnä arvokkaiden tai kauniiden esineiden etsintä, ja paljon arvokasta tietoa menetettiin menetelmien karkeuden vuoksi.lähde?

1700-luvun kaivaukset liittyivät myös monelta osin Napolin kuningaskunnan valtiolliseen imagonparannukseen. Kaivaukset olivat monilta osin tunnelikaivauksia. Tunnelit täytettiin kaivausten jälkeen uudelleen ja kokonaiskuvaa alueesta ei saatu. Alueesta piirrettiin monia kauniita kuvia, jotka eivät kuitenkaan täyttäneet tieteellisiä vaatimuksia. Jotkin ajan oppineet kuten Johann Winckelmann vastustivat tätä kaivaustyyliä. Pompejin löydöt herättivät mielenkiintoa ympäri Eurooppaa valistusajalla. Uusklassismin syntyyn löydöillä oli suuri vaikutus. Myös antiikintutkimus virisi uudelleen. Arkeologia kehittyi ja monia muitakin antiikin aikaisia kohteita löydettiin.lähde?

Kun ranskalaiset hallitsivat Napolia 1806–1815, muuttuivat myös kaivausmenetelmät järjestelmällisempään suuntaan. Parhaimmillaan ranskalaisten palveluksessa oli 1 500 kaivajaa. Myös ensimmäinen turistikartta piirrettiin.lähde?

Pompejilainen katu

Ranskalaiskauden loputtua määrärahat vähentyivät ja kaivaukset hidastuivat. Vuodesta 1863 lähtien otettiin käyttöön uusia menetelmiä, jotka säilyttivät löydöt paremmin. Silti suurin osa freskoista ja mosaiikeista siirrettiin yhä Napoliin. Kaivausten johdossa oli tuolloin yli kymmenen vuotta italialainen arkeologi Giuseppe Fiorelli. Hänen seuraajansa alkoivat suojata kaivettuja taloja uusilla katoilla. Vuonna 1882 August Mau loi pompejilaisten maalaustyylien luokittelujärjestelmän, joka on edelleen roomalaisten seinämaalausten luokittelun perusta.[10]

Uusia löytöjä tehtiin edelleen ja vanhojen löytöjen tutkimusta jatkettiin läpi 1900-luvun. Nykyisin kaivauslupia on suhteellisen helppo saada, kunhan suostuu yhteistoimintaan muiden ryhmien ja italialaisten kanssa. Paikalla on yhteensä parikymmentä kansainvälistä tutkimusryhmää. Kaivausalueeksi annetaan usein jo aiemmin esiinkaivettuja, mutta puutteellisesti dokumentoituja alueita. Niistä on onnistuttu saamaan merkittävästi lisätietoa. Kun aiemmin tutkimukset ylsivät vain vuoden 79 katutasoon, on nykyisin alettu tehdä kaivauksia myös varhaisimmista kerroksista.lähde?

Pompejin 66 hehtaarin alueesta on edelleen esiinkaivamatta noin kolmasosa. Kaivauksia on haluttu useaan otteeseen nopeuttaa, mutta tähän ei ole ryhdytty. Tuhkakerros suojaa kaivamattomia osia hyvin ja työssä on haluttu edetä huolellisesti. Kaupunki on nykyisin myös merkittävä turistikohde. Turistien suuri määrä on samanaikaisesti sekä tärkeä tulonlähde että vaara. Suurten ihmisvirtojen myötä löytöjen turmeltumisen riski kasvaa.lähde?

Rahapulan takia Pompejin ylläpitämiseen ei ole ollut riittävästi mahdollisuuksia. Toisaalta Italia ei myöntänyt vuosikymmeniin tutkimusoikeuksia kenellekään helposti, vaikka ei itsekään ole kyennyt tekemään kaivauksia 60-luvun jälkeen. Vuonna 1997 Italia kuitenkin suostui myöntämään lupia ulkomaisille tutkijoille.[11]

Silvio Berlusconin hallitus julisti heinäkuussa 2008 Pompeijin hätätila-alueeksi ja kaivausten johtoon määrättiin commissario estraordinarion, laajoin erityisvaltuuksin toimiva poikkeustilajohtaja, niin että Pompejiin pääsi vihdoin työskentelemään parikymmentä tutkimusryhmää eri puolilta maailmaa.[12]

Suomalainen tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisella Pompejin tutkimuksella on pitkät perinteet. Suomalaisia matkailijoita on vieraillut alueella 1700-luvulta lähtien ja ensimmäinen matkaopas suomalaisille julkaistiin jo 1820-luvulla.[13]

Varsinaista Pompejia koskenutta tieteellistä tutkimusta alettiin Suomessa harjoittaa 1930-luvulla, jolloin myöhempi Helsingin yliopiston roomalaisen filologian professori Veikko Väänänen julkaisi väitöskirjan vulgaarilatinasta, eli tavallisen kansan kielimuodosta. Pohjautuen Pompejin piirtokirjoituksiin Väänänen osoitti, että latinassa oli jo tuolloin piirteitä, joiden luultiin ilmestyneen vasta romaanisiin kieliin. Väänäsen väitöskirja oli hyvin suosittu myös ulkomailla, ja hän tiettävästi lanseerasi termin vulgaarilatina tutkijapiirien käyttöön.[13]

Sotavuodet haittasivat suomalaista tutkimusta, mutta 1960-luvulta lähtien se vilkastui uudestaan Väänäsen tultua Suomen Rooman instituutin johtajaksi. Suomalaiset toisen polven Pompejin tutkijat perehtyivät muun muassa Pompejin keramiikkaan, piirtokirjoituksiin ja väestöön sekä kunnallispolitiikkaan. Myöhemmin kolmannen polven tutkijat tarkastelivat esimerkiksi naisten asemaa Pompejissa, lintuaiheita mosaiikeissa ja esiroomalaisia piirtokirjoituksia. Uudella vuosituhannella Pompejia tutkii jo neljäs suomalainen tutkijasukupolvi.[13]

Vaikka Suomessa on tutkittu Pompejia jo suhteellisen pitkään, kaivauksia paikan päällä ei juurikaan ole tehty. Suomalaisia oli tiettävästi toivottu myös tekemään kaivauksia, mutta asiassa ei pitkään aikaan edetty. Lopulta vuonna 1998 heräsi ajatus suomalaisista kaivauksista. Vuonna 2001 Helsingissä järjestetyn Pompeji-seminaarin yhteydessä asiasta keskusteltiin jo vakavasti ja suomalaisille tarjottiin regio (alue) 9:n insulaa (korttelia) 3. Kun kaivausluvat ja rahoitus onnistuttiin järjestämään, kaivaukset päästiin aloittamaan emeritusprofessori Paavo Castrénin johdolla vuonna 2002.[12]

Helsingin yliopiston Pompeji-tutkimusprojektin nimenä on "Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis" (EPUH). Suomalaisten tutkima insula oli kaivettu esiin alun perin 1800-luvulla. Löytöä ei kuitenkaan ole ikinä kunnolla dokumentoitu, ja kaivaukset olivat jääneet keskeneräisiksi. Tärkeä osa insulaa on ylellinen niin kutsuttu "Marcus Lucretiuksen talo", joka sijaitsee kaupungin sydämessä korttelissa IX3. Se kaivettiin esiin jo 1846–1870, mutta jäänyt silloin melko lailla tutkimatta. Se oli vilkas kaupan, liikenteen ja sosiaalisen toiminnan keskus. Siinä oli asuntoja, työ- ja liiketiloja, kuten kaksi leipomoa, kauppoja ja pesula. Lähistöllä oli kaupungin pääkylpylä ja Via Stabiana, kaupungin valtaväylä.[14] Suomalaiseen ryhmään kuuluu noin 20 henkeä, muun muassa arkeologeja, taidehistorioitsijoita, mittausryhmä ja valokuvaajia. Helsingin yliopiston lisäksi tutkimuksessa on mukana Metropolia Ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutti. Tutkimus on tuottanut runsaasti tietoa, joka täydentää kuvaa Pompejin historiasta. Tutkimuksen yhteydessä tuotetaan esimerkiksi tarkempia karttoja ja kolmiulotteisia malleja korttelista.[13]

Vuonna 2008 Amos Andersonin taidemuseossa järjestettiin suurempi Pompeji-aiheinen näyttely nimellä Domus Pompeiana – Talo Pompejissa.[15]

Kaikkiaan suomalaisten tutkimuksen kohteina on parikymmentä taloa ja niiden yli 150 huonetta. Suomalaiset työskentelivät Emil Aaltosen säätiön antaman apurahan turvin ainakin vuoteen 2012 saakka.[14]

Uhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen selviytymiskamppailu alkoi jo 265 vuotta sitten, jolloin kaupunkia alettiin kaivaa esiin. Seinämaalaukset ovat kärsineet auringonvalosta ja kosteudesta, ne ovat haalistumassa udunomaisiksi. Myös happamat sateet tekevät tuhojaan. Rikki- ja typpioksidit irrottavat ja murentavat maalauksien värejä, eivät ainoastaan haalista. Alkuvuosien kaivaukset olivat melkein silkkaa ryöstöä, marmoria vietiin uusien talojen seiniksi ja freskoja hakattiin. Arvokkaita rakennuksia ja seinämaalauksia tuhottiin. Freskoja vietiin Napolin kuninkaan kokoelmiin. Monet rakennusten ja maalausten suojaksi tehdyt rakennelmat ovat lahonneet ja monet rakennukset ovat romahtamaisillaan. Esineitä katoaa jatkuvasti. Varovaisen arvion mukaan jopa viidennes löydöistä on joutunut vääriin käsiin. Myös lisääntyvä turistien määrä vaurioittaa tätä tunnetuinta antiikin elämästä kertovaa kohdetta. Kävijöitä voi olla sama määrä päivittäin kuin kaupungissa aikanaan oli asukkaita, vuodessa ehkä lähes 3 miljoonaa kävijää. Menneiden vuosien tutkijat olivat sangen suurpiirteisiä, joten dokumentointi on ollut osittain hyvin puutteellista. Myös vartijoita Pompejissa on liian vähän. Toisaalta tulivuoritutkijoiden mukaan Manner-Euroopan ainoan aktiivisen tulivuoren olisi pitänyt purkautua rajusti jo vuosikymmeniä sitten.[14]

Pompejin esineistön tärkein säilytyspaikka on Napolin arkeologinen museo, missä esillä on 2–4 % muinaisista aarteista. Kaikki muu on varastojen kätköissä, joten vaikea on tietää, mitä on tallessa ja mikä kadonnut tai jopa varastettu.[16].

Löydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhoutunut Pompeji muuttui vähitellen tarinaksi, joka painui vähitellen unohduksiin. Paikkaa kutsuttiin nimellä "Vallis", 'Laakso' tai "Civitas", 'Kaupunki'. Arkkitehti Domenico Fontana kaivautti 1595–1600 alueen halki pienen kanavan, jolloin seinämaalauksia tuli näkyviin. Fontana kuitenkin peitätti maalaukset. Napolin kuningas Kaarle VII käynnisti varsinaiset kaivaukset vuonna 1748. Nuo kaivaukset kuitenkin koituivat osittain alueen tuhoksi, sillä niiden seinämaalauksia lohkottiin aateliskotien koristeiksi ja esineistöä ryöstettiin. Ensimmäisiä huolestuneita arvioita tuhosta esitti Suomenlinnan pääsuunnittelijan poika, amiraali, arkkitehti ja taiteilija Carl August Ehrensvärd jo vuonna 1782. Järjestelmälliset kaivaukset aloitettiin 1860, kun tutkimusta alkoi johtaa italialainen ammattiarkeologi Giuseppe Fiorelli. Hän teki yhä käytössä olevan jaon kaupunginosiin, regioihin ja kortteleihin eli insuloihin. Hän myös kehitti menetelmän, jolla vainajista jääneet kivettyneet tuhkaontelot täytettiin kipsillä.[17]

Seuraavassa on esitelty muutamia Pompejista tehtyjä arkeologisia löytöjä. Niistä ovat hyötyneet etenkin taidehistoria ja kielitiede, mutta myös politiikantutkimus ja kaupunkisuunnittelun tutkimus.lähde?

Uhrit ja tavarat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purkaukseen kuolleiden ihmisten, eläinten ja tavaroiden laavan sisään jättämiin onkaloihin on kaadettu kipsiä, jonka seurauksena niistä on saatu dramaattisia kipsivaloksia. Monet vainajat näyttävät pyrkineen peittämään suunsa. Tästä on päätelty, että he kuolivat purkauksen kaasuihin.[18]

Tuhka säilytti monia muualla huonosti säilyneitäkin esineitä, kuten lasia. Löytöjä tehdään yhä edelleen. Heinäkuussa 2005 paljastettiin Pompejista löydetty hopeinen ruokailuastiasto. Yhteensä noin neljän kilon painoinen astiasto oli näyttävästi koristeltu ja hyvin säilynyt.[19]

Freskot ja mosaiikit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pompejista on löytynyt useita hämmästyttävän hyvin säilyneitä freskoja ja mosaiikkeja. Lisäksi on löydetty lukematon määrä esineitä. Niillä on ollut merkittävä vaikutus löytöaikansa maalaustaiteeseen.lähde?

Esimerkkejä taiteesta:

  • Faunin talo. Esiroomalaisen kauden suurin talo Pompejissa. Nimetty löydetyn faunin patsaan mukaan. Rakennus on säilynyt noin vuoden 110 eaa. asussaan. Ala noin 3 000 m². Lattiassa Aleksanteri-mosaiikki, joka esittää Aleksanteri Suurta Bukefaloksella Issoksen taistelussa tai Gaugamelan taistelussa. Mosaiikin koko noin 3–5 metriä. Se on todennäköisesti kopio kreikkalaisesta alkuperäismaalauksesta. Mosaiikki löydettiin 1831 ja on näytteillä Napolin kansallismuseossa.[20]
  • Mysteerien huvila, Villa dei Misteri. Talon seinissä on kuvattu esimerkiksi Dionysoksen kulttiin liittyviä uskonnollisia seremonioita, joiden merkitystä ei pystytä tulkitsemaan.[5]
  • Eumachia oli villapörssi tai villanvärjääjien ammattiyhdistyksen talo.
  • Basilika on vanhimpia tunnettuja basilikoja. Sitä käytettiin kauppa- ja oikeustalona.
  • Leipomo (pistrinum) oli täysin varustettu mylly- ja leivontatyöhön.
  • Mosaiikki. Alla lukee "Cave canem", "varo koiraa".
    Mosaiikki. Alla lukee "Cave canem", "varo koiraa".
  • Lintumosaiikki, Faunin talo
    Lintumosaiikki, Faunin talo
  • Fauni, Faunin talo.
    Fauni, Faunin talo.
  • Aleksanteri Suuri, yksityiskohta, Faunin talo
    Aleksanteri Suuri, yksityiskohta, Faunin talo
  • Sapfoksi kutsuttu fresko
    Sapfoksi kutsuttu fresko

Eroottinen taide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Pompejista löydetyistä freskoista, symboleista ja jopa käyttötavaroista ovat luonteeltaan eroottisia tai suorastaan pornografisia. Roomalaisen kulttuurin käsitys seksuaalisuudesta poikkesi nykyisestä huomattavasti ja tämä on aiheuttanut jotain ongelmia tutkimusten yhteydessä. 1700- ja 1800-luvulla Pompejista tehtyjä eroottisia löytöjä jopa peitettiin tai piilotettiin yleisöltä. Tämän jälkeen esineet ovat olleet esillä vaihtelevasti. 1960-luvulla ne olivat näytteillä lyhyen aikaa, ja uudestaan vuodesta 2000.[21]

Yksi mielenkiintoisimmista rakennuksista tässä suhteessa on bordelli (lupanar), joka sijaitsee Via della Augustalin varrella. Siinä on kymmenen huonetta kahdessa kerroksessa. Sen vuoteet ovat kivestä. Se oli kattavasti koristeltu eroottisella taiteella ja piirtokirjoituksilla.lähde?

Piirtokirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pompejista on löydetty lukuisia piirtokirjoituksia. Ne ovat antaneet korvaamatonta tietoa tavallisten ihmisten puhumasta latinasta varhaisella keisariajalla. Lisäksi niistä on voitu selvittää pienen maaseutukaupungin elämää. Esimerkiksi roomalainen kunnallispolitiikka, kunnallisvaalit ja vaalimainokset tunnetaan lähes yksinomaan Pompejista.[18]

Muutamiin viiniruukkuihin oli kirjoitettu nykyistä mainoskieltä muistuttava sanaleikki Vesuvinum[22] (yhdistelmä sanasta Vesuvius ja sanasta vinum, viini). Seiniin kirjoitetuissa graffiteissa saatetaan ylistää kirjoittajan suosikkigladiaattoria. Kapakoiden seinissä saatetaan mainostaa, että tarjolla on myös prostituoituja. Kauppias oli kirjoittanut talonsa lattiaan "Salve, lucru", "Terve, raha".lähde? Erään talon seinissä on annettu ohjeita oikeaoppiseen juhlanviettoon:

Utere blandiis odiosaque iurgia differ, si potes, aut gressus ad tua tecta refer.
Keskustele miellyttävästi ja jätä ikävät riidat mielestäsi, jos voit, tai saat mennä takaisin kotiisi.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Antiikin käsikirja (AK): hakusanat Pompeji, Herculaneum, Stabiae, Oplontis, Boscoreale
  2. ↑ World Heritage List Archaeological Areas of Pompei, Herculaneum and Torre Annunziata Unesco
  3. ↑ a b Pesonen, Hannu: Pompeji tuhoutui äkisti – Ja löytyi hitaasti. Tiede 3/2011, 2011, s. 47.
  4. ↑ Pesonen, Hannu: Pompeji tekee uutta kuolemaa. Tiede 3/2011, 2011, s. 44.
  5. ↑ a b Villa dei Misteri. Antiikin käsikirja
  6. ↑ Harris s. 101
  7. ↑ Garum. Antiikin käsikirja
  8. ↑ Pesonen, Hannu: Pompeji tekee uutta kuolemaa. Tiede 3/2011, 2011, s. 45.
  9. ↑ Cassius Dio Roman History, Epitome of Book LXVI, 22
  10. ↑ Pompejilaiset maalaustyylit. Antiikin käsikirja
  11. ↑ Pesonen, Hannu: Pompeji tekee uutta kuolemaa. Tiede 3/2011, 2011, s. 42–48.
  12. ↑ a b Pesonen, Hannu: Pompeji tekee uutta kuolemaa. Tiede 3/2011, 2011, s. 42–48.
  13. ↑ a b c d Castén 2004, Castrén et al. 2005
  14. ↑ a b c Pesonen, Hannu: Pompeji tekee uutta kuolemaa. Tiede 3/2011, 2011, s. 45–46.
  15. ↑ Tammisto, Antero: Domus Pompeiana – Talo Pompejissa. Näyttely Amos Andersonin taidemuseossa 1.3.-25.5.2008 Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis. Viitattu 18.1.2010.
  16. ↑ Pesonen, Hannu: Hukka perii jopa museossa. Tiede 3/2011, 2011, s. 48.
  17. ↑ Pesonen, Hannu: Pompeji tuhoutui äkisti – Ja löytyi hitaasti. Tiede 3/2011, 2011, s. 47.
  18. ↑ a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 6. Rooma, s. 244-258. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09734-9
  19. ↑ Rare Pompeii dinner set unveiled. BBC News 18. heinäkuuta 2005.
  20. ↑ Faunin talo, Aleksanteri-mosaiikki. Antiikin käsikirja
  21. ↑ Pompeii erotica on display BBC News 17. huhtikuuta 2000
  22. ↑ Vesuvius. Encyclopaedia Britannica Online. 1.7.2007
  23. ↑ Carcopino s. 318

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italia
Unescon maailmanperintökohteet Italiassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pompeji&oldid=22804080”