Olga Aleksandrovna Romanova
| Olga Aleksandrovna | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinatar | |
 | |
| Syntynyt |
Olga Aleksandrovna Romanova 13. kesäkuuta (J: 1. kesäkuuta) 1882 Pietari, Pietarin kuvernementti, Venäjä |
| Kuollut |
24. marraskuuta 1960 (78 vuotta) Toronto, Ontario, Kanada |
| Lapset | 2 |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri III |
| Äiti | Maria Fjodorovna |
| Uskonto | Venäjän ortodoksi |
Suuriruhtinatar Olga Aleksandrovna Romanova (ven. Ольга Александровна Романова; 13. kesäkuuta (J: 1. kesäkuuta) 1882 Pietarhovi – 24. marraskuuta 1960 Toronto) oli Venäjän tsaari Aleksanteri III:n ja Maria Fjodorovnan nuorin tytär, joka syntyi Pietarhovissa.[1] Olgan sisarukset olivat
- Nikolai II,
- Aleksanteri Alekandrovitš Romanov,
- Georgi Aleksandrovitš Romanov,
- Ksenia Alexandrovna Romanova sekä
- Mikael Aleksandrovitš Romanov.
Olga meni 19-vuotiaana naimisiin Pietariin asettuneen Oldenburgin prinssi Peterin kanssa, mutta avioliitto mitätöitiin myöhemmin, syinä muun muassa pariskunnan ikäero ja mahdollisesti myös aviomiehen homoseksuaalisuus.[2] Ensimmäisen maailmansodan aikana, ollessaan sairaanhoitajana Venäjän läntisellä rintamalla Olga meni naimisiin rakastettunsa eversti Nikolai Kulikovskin kanssa marraskuussa 1916. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa, Tihon ja Juri.[1]
Isänsä Aleksanteri III:n tavoin Olga piti hiljaisesta elämästä. Hän nautti lounasaterioiden järjestämisestä aateliston kanssa. Hän soitti viulua ja maalasi kuolemaansa asti.
Venäjän vallankumouksen aikaan Olga ja miehensä Nikolai Kulikovski olivat Krimillä. Olga sai tietää englantilaisen sotalaivan matruuseilta, että hänen veljensä Nikolai II perheineen oli murhattu Jekaterinburgissa. Hän sai kuulla myös, että hänen toinen veljensä Mikael Aleksandrovitš oli murhattu. Leskikeisarinna Maria lähti Venäjältä, mutta Olga ja Nikolai jäivät vielä ja matkustivat valkoisten hallussa olevaan Kubaan, isoon Novominskajan kasakkakaupunkiin. Keisarinnan uskollinen henkivartija Timofei Jatšhik oli kotoisin sieltä. Vuokratulla maatilalla syntyi pariskunnan toinen lapsi Juri keväällä 1919.
Olga kieltäytyi, kun valkoiset ehdottivat, että poika pitäisi kruunata Venäjän tsaariksi. Hän sai tietää että puna-armeija etsi perhettä. He pakenivat Rostov-na-Donuun, jossa asuivat Tanskan konsulaatissa. Konsuli Thomas Schutte kertoi heille, että leskikeisarinna Maria oli saapunut turvallisesti Tanskaan, synnyinmaahansa. Olgan perhe pakeni pienelle Turkille kuuluvalle Prinkipon saarelle Dardanellinien edustalle, lähelle Istanbulia.
Seuraava etappi oli Belgrad Jugoslaviassa. Siellä he tapasivat tulevan kuninkaan Aleksanteri I:n. Aleksanteri antoi perheelle käyttöön erään kuninkaallisen huvilan, joka sijaitsi entisen Itävalta-Unkarin alueella. Leskikeisarinna Maria ilmoitti tyttärelleen, että Olga voisi tulla asumaan hänen kesähuvilalleen Tanskaan.
Olga meni vuonna 1925 Berliiniin tunnistamaan naista, joka väitti olevansa hänen veljensä Nikolai II:n tytär Anastasia. Olga oli ollut hyvin läheinen veljensä lasten kanssa, joten hän tunnisti helposti, ettei Anna Anderson ollut Anastasia.[1]
Toisen maailmansodan aikaan Stalinin propagandakoneisto syytti Olgaa siitä, että Saksa ja Neuvostoliitto olivat sodassa. Kun vuonna 1948 kylmä sota alkoi, Olga muutti perheineen Tanskasta Kanadaan. He asuivat Campbellvillessa Ontariossa, josta he ostivat pienen maatilan. Talo alkoi ränsistyä, ja pariskunta muutti Cooksvilleen, joka on Toronton esikaupunkialuetta. Heillä kävi paljon vieraita, Ja Olga tapasi myös Torontossa vierailleet Elisabet II:n ja Prinssi Philip, Edinburghin herttua[1].
Muistot Nikolai-veljen koko perheen julmasta taposta pysyivät aina mielessä, mutta Olga eli onnellisena ja toivoi, että joku Romanov nousisi vielä jonakin päivänä uudestaan Venäjän tsaariksi. Kun Olgan puoliso kuoli vuonna 1958, Olga muutti Torontoon. Hän kuoli siellä 24. marraskuuta vuonna 1960 78 vuoden iässä. Hänet on haudattu Torontoon Yorkin hautausmaalle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Carolyn Harris: From St. Petersburg to Toronto: The Life of Grand Duchess Olga Alexandrovna (1882–1960) Royal Historian. Viitattu 17.4.2018.
- ↑ Chris Bateman: Exile in Ontario: How the Russian royal family came to an end in Toronto TVO. 2017. Viitattu 17.4.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
