Karl Friedrich Schinkel

Karl Friedrich Schinkel
Karl Friedrich Schinkelin muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt	13. maaliskuuta 1781 Neuruppin
Kuollut	9. lokakuuta 1841 (60 vuotta) Berliini
Kansalaisuus	Saksa
Arkkitehti
Koulutus	Bauakademie
Taidesuuntaus	Uusklassismi, uusgotiikka
Merkittävät työt	Neue Wache, Schauspielhaus, Altes Museum, Schlossbrücke
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Karl Friedrich Schinkel (13. maaliskuuta 1781 Neuruppin – 9. lokakuuta 1841 Berliini) oli saksalainen arkkitehti, taidemaalari, piirtäjä, lavastaja, virkamies ja panoraamojen tekijä. Häntä pidetään 1800-luvun alkupuolen huomattavimpana saksalaisena arkkitehtina. Uransa aikana hän suunnitteli useita rakennuksia, jotka kuuluvat tuon aikakauden parhaimmistoon. Schinkelin suunnittelemat rakennukset edustavat pääosin uusklassismia, Greek Revivalia ja uusgotiikkaa. Schinkel vaikutti useisiin seuraaviin saksalaisiin arkkitehtipolviin, ja hänellä oli myös suuri vaikutus koko pohjoisen Euroopan arkkitehtuuriin.

Varhaisvuodet

Arkkitehti Friedrich Gillyn vuoden 1796 suunnitelma Fredrik Suuren muistomerkiksi innosti nuoren Schinkelin ryhtymään arkkitehdiksi. Vuonna 1798 Schinkel aloitti työskentelyn Gillyn isän, arkkitehti David Gillyn arkkitehtitoimistossa sekä opinnot Bauakademiessa. Hänen opettajinaan toimivat Friedrich Gilly, Alois Hirt, Heinrich Gentz ja Carl Gotthard Langhans. Bauakademien opinto-ohjelma nojasi vahvasti Jacques-François Blondelin ja Pariisin Ecole Polytechniquen opetuksiin, joten nuori Schinkel omaksui rationaalisen ranskalais-preussilaisen uusklassismin ihanteet.

Opintomatka ja panoraamat

Schinkel teki vuosina 1804–1805 matkan Italiaan ja Ranskaan, jossa hän perehtyi paikalliseen kansanomaiseen rakentamiseen sekä keskiajan arkkitehtuuriin. Häntä kiinnostivat etenkin Napolin asuintalojen rakenteet ja Milanon katedraalin goottilaiset holvaukset. Kun Schinkel palasi kotimaahan ei tarjolla ollut juurikaan tilauksia arkkitehdille, sillä Preussi oli hävinnyt sodan Ranskalle, ja ranskalaiset joukot miehittivät Berliiniä. Niinpä Schinkel keskittyi tekemään panoraamakuvia ja dioraamoja sekä maalasi ihanteellisia maisemakuvia. Nämä työt kiinnittivät kuningatar Luisen huomion, joka pyysi Schinkeliä uusimaan useita Berliinin ja Charlottenburgin palatsien sisustuksista.

Työ arkkitehtina

Vuonna 1810 Schinkel sai virkanimityksen Yleisten rakennusasioiden toimistoon. Hänen vastuullaan oli kaikkien valtion omistamien ja rakentamien rakennusten sisustus. Tästä alkoi Schinkelin nousujohteinen ura Preussin hallintokoneistossa. Kun kuningatar Luise kuoli vuonna 1810, Schinkel suunnitteli yhdessä Gentzin ja kuningas Fredrik Vilhelm III:n kanssa rakastetun kuningattaren doorilaistyylisen mausoleumin Charlottenburgin palatsin puistoon. Schinkel laati myös vaihtoehtoisen suunnitelman, joka oli tyyliltään lähempänä gotiikkaa. Tämä suunnitelma ennakoi Schinkelin myöhemmille töille ominaista klassismin ja gotiikan synteesiä.

Vuonna 1811 Schinkel suunnitteli valurautaisen gotiikkaa edustaneen muistomerkin Granseehen paikkaan, jossa kuningatar Luisen arkku oli levännyt matkalla Charlottenburgiin. Schinkel maalasi lisäksi Caspar David Friedrichin tyyliin joukon yleviä maalauksia jotka esittivät valossa kylpeviä valtavia goottilaisia katedraaleja. Vuonna 1813 Schinkel sai myös suunniteltavakseen rautaristin (Eisenkreutz). Schinkel käytti rautaa muissakin töissään ja suhtautui uusiin tekniikoihin ja teollistumiseen luontevan käytännöllisesti.

Napoleonin lopullinen tappio nostatti Preussin kansallistunnetta, joka näkyi myös arkkitehtuurissa. Vuonna 1815 Schinkel ylennettiin Preussin rakennustoimikunnan ylivalvojaksi, ja hän sai erikoisvaltuudet Berliinin suunnitteluun sekä kaikkien valtion ja kuningashuoneen rakennushankkeiden valvontaan. Lisäksi Schinkel teki aloitteen kansallisten muistomerkkien säilyttämiseksi, joka johti päätökseen kaikkien Preussin historiallisesti merkittävien rakennusten suojelusta. Schinkel kantoi henkilökohtaisesti suurta huolta Kölnin tuomiokirkon rakennustöiden loppuunsaattamisesta sekä saksalaisen ritarikunnan keskiaikaisen päämajan, Marienburgin linnan, kunnostuksesta.

Schinkeliltä tilattiin myös teatterilavastuksia, ja hänen Mozartin Taikahuilua varten suunnittelemaa lavastusta (1815–1816) pidetään erityisen onnistuneena. Lavastuksessa oli egyptiläisvaikutteista arkkitehtuuria ja Humboldtin tutkimusmatkojen inspiroimia trooppisia maisemia.

Arkkitehtuurissa Schinkelin päätyöt valmistuivat vuoden 1816 jälkeen. Ensimmäinen niistä oli Neue Wache, Unter den Linden -puistokadun varrelle vuosina 1816–1818 rakennettu vartiosto. Sen portiikissa oli doorilaiset pylväät, itse rakennukseen ollessa karun linnoitusmainen. Sen jälkeen toteutettiin Spandauhun muistomerkki Napoleonin sodissa kuolleille, sekä soturimonumentti Kreuzbergiin ja muistomerkki Grossbeereniin. Kaikki nämä muistomerkit oli tehty valuraudasta. Tämän jälkeen Schinkel laati Berliinin uuden yleiskaavan sekä joukon näyttäviä rakennuksia pääkaupunkiin. Tuhoutuneen vanhan kansallisteatterin tilalle Schinkel suunnitteli Schauspielhausin, joka rakennettiin vuosina 1819–1821. Schauspielhausin portiikissa Schinkel käytti joonialaisia pylväitä. Vuosina 1825–1830 Lustgartenin alueelle rakennettiin Preussin kuninkaallinen museo eli nykyinen Altes Museum. Vuosina 1824–1830 rakennettiin Schinkelin suunnittelema uusgoottilainen Friedrichswerderin kirkko.

Tämän jälkeen Schinkel lähti kiertomatkalle Saksaan, Ranskaan, Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin. Hän oli hyvin kiinnostunut Englannin teollisuuslaitosten arkkitehtuurista, esimerkiksi Lontoon satamarakennuksista, ja palattuaan Preusiin hän hyödynsi suunnitelmissaan British Museumissa näkemiään palonkestäviä rakenteita sekä hankki englantilaisen yrityksen asentamaan kaasuvalaistuksen Berliiniin vuosina 1826–1827. Schinkel suunnitteli Berliiniin Bauakademien monivärisen tiili- ja terrakottarakennuksen, joka valmistui vuonna 1831. Siinä oli vaikutteita niin klassismista kuin gotiikastakin sekä englantilaisesta teollisuusrakentamisesta.Bauakademie sai lisäksi vaikutteita Italian 1400-luvun renessanssiarkkitehtuurista. Potsdamiin valmistui vuonna 1837 Nikolainkirkko.

Schinkelin myöhäistuotannolle on tyypillistä pyrkimys yhdistellä eri arkkitehtuurin tyylejä. Schinkel omaksui vaikutteita varahaiskristillisestä, bysanttilaisesta, romaanisesta ja varhaisrenessanssin arkkitehtuurista ja yhdisteli niitä antiikin perinteeseen. Schinkelin yritys yhdistää antiikin ja gotiikan arkkitehtuuri on tulkittu kertaustyyleihin lukeutuvan uusgotiikan lähtökohdaksi. Antiikin Kreikan arkkitehtuuri ja renessanssin ideat puolestaan yhdistyivät Schinkelin maalauksellisissa suunnitelmissa Ateenan Akropoliille kaavaillusta kuninkaanlinnasta (1834) ja Krimille ajatellusta Oriandan linnasta (1838). Kumpaakaan suunnitelmaa ei koskaan toteutettu.

Vuosina 1831–1837 Schinkel toimi rakennusasiain ylijohtajan virassa ja vastasi kaikista Preussin valtion rakennushankkeista. Schinkel kuoli Berliinissä 9. lokakuuta 1841, ja hänen hautajaisensa olivat suuri kansallinen tapahtuma. Hänet haudattiin Berliinin Dorotheen-städttischer-Friedhofin hautausmaalle.

Useat Schinkelin päätöistä vaurioituivat pahasti toisessa maailmansodassa, mutta niitä on pyritty entisöimään.

Kuvagalleria

• 
  Charlottenburgin mausoleumi
• 
  Berliner Schauspielhaus, nykyiseltä nimeltään Konzerthaus Berlin
• 
  Neue Wache
• 
  Altes Museum
• 
  Friedrichswerderin kirkko
• 
  Aleksanteri Nevskin kappeli, Pietarhovi
• 
  Bauakademie. Eduard Gaertnerin maalaus vuodelta 1868.
• 
  Luonnos Oriandan palatsin terassista vuodelta 1838.
• 
  Luonnos Taikahuilun lavastusta varten.
• 
  Goottilainen katedraali veden äärellä. Maalaus vuodelta 1813.
• 
  Kallioportti. Maalaus vuodelta 1818
• 
  Rautaristi vuodelta 1813.

Lähteet

• Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8
• Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8