Ivan Aivazovski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Tyranov, Ivan Aivazovski, 1841.
Romantiikka
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818.
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818.

Ivan Konstantinovitš Aivazovski (ven. Ива́н Константи́нович Айвазо́вский, arm. Հովհաննես Այվազովսկի, Hovhannes Aivazovski; 29. heinäkuuta (J: 17. heinäkuuta) 1817 Feodosija – 2. toukokuuta (J: 19. huhtikuuta) 1900 Feodosija) oli armenialaissyntyinen venäläinen taidemaalari. Hän sai kansainvälistä kuuluisuutta dramaattisilla ja tarkasti maalatuilla merta ja myrskyä kuvaavilla töillään.[1]

Aivazovski kiinnitti nuorena keisari Nikolai I:n huomiota ja pääsi opiskelemaan Pietarin taideakatemiaan sekä moneksi vuodeksi harjoittamaan maisemamaalausta ulkomailla. Sen jälkeen hänestä 1844 tuli Pietarin taideakatemian jäsen ja kolme vuotta myöhemmin hovimaalari ja professori. Hänen mieliaiheensa oli myrskyävä meri. Hänen veljensä oli historioitsija Gavril Aivazovski.[2]

Aivazovski sai pitkäaikaisen tilauksen Venäjän laivastolta. Elinaikanaan Aivazovski oli Venäjän tunnetuimpia taidemaalareita. Hän teki yli kuusituhatta maalausta. Hankkimallaan vauraudella hän kustansi taidekoulua ja galleriaa köyhässä synnyinkaupungissaan Feodosijassa Krimillä.

Aivazovskin maalaus Bomarsundin taistelu myytiin kesäkuussa 2011 ruotsalaisessa huutokaupassa 7,6 miljoonalla Ruotsin kruunulla. Aivazovskin sanotaan olevan eniten väärennetty venäläinen taiteilija.lähde?

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivazovski syntyi Feodosiassa Krimin niemmaalla (tuolloin Venäjän keisarikuntaa) köyhään armenialaiseen perheeseen. Hänen veljensä oli Armenian apostolisen kirkon arkkipiispa Gabriel Aivazovski. Hänen perheensä muutti Krimiltä Galitsiaan (tuolloin Etelä-Puolaa, nykyään Ukrainaa). Hänen perheensä sukunimi oli Aivazian, mutta Puolassa se kirjoitettiin Haivazian. Joissakin taiteilijan maalauksissa on signeeraus armenialaisilla aakkosilla, "Hovhannes Aivazian" (arm. Հովհաննես Այվազյան). Hänen isänsä opetti hänet soittamaan viulua ja puhumaan sujuvaa puolaa ja ukrainaa. Hänen taiteelliset kykynsä toivat hänelle tukijoita ja pääsyn Simferepolin ensimmäiseen kymnaasiin ja myöhemmin PIetarin taideakatemiaan, josta hän valmistui kultamitalilla. Saatuaan tuloja ensimmäisistä maisemistaan ja merimaisemistaan hän ennen matkustelua Euroopassa meni maalaamaan Krimille sarjan kuvia alueen rannikkokaupungeista. Myöhemmin hänen merikuvauksensa toivat hänelle pitkäaikaisen tilauksen Venäjän laivastolta.

Vuonna 1845 Aivazovski matkusti sulttaani Abd-ul-Mejidin kutsusta Istanbuliin, jossa hän vieraili kahdeksan kertaa vuosina 1845–1890. Aivazovskin Istanbulissa oleskelun aikana Ottomaanien valtakunnan sulttaanit Abd-ul-Mejid, Abd-ul-Aziz ja Abd-ul-Hamid II tilasivat häneltä hovimaalarin ominaisuudessa useita maalauksia, joista 30 on esillä Dolmabahçen palatsissa ja monet muut useissa Turkin museoissa. Hänen töitään on myös esillä useissa Venäjän ja entisen Neuvostoliiton museoissa, muun muassa Pietarin Eremitaašissa ja Aivazovski-taidegalleriassa Feodosijassa Ukrainassa.

Aivazovski avioitui 31-vuotiaana Pietarissa englantilaisen kotiopettajattaren Julia Gravesin kanssa. He saivat neljä tytärtä. Avioliitto purkautui, ja 65-vuotiaana Aivazovski avioitui Feodosijasta kotoisin olleen armenialaisen lesken Anna Boornazianian kanssa.

Aivazovski vietti elämänsä viimeiset vuodet Feodosijassa, jossa hän organisoi kaupunkiin vesihuollon, avasi taidekoulun, aloitti alueen ensimmäiset arkeologiset kaivaukset ja rakensi historiallisen museon. Hänen ansiostaan kaupunkiin perustettiin kauppasatama ja kaupunki kytkettiin rautatieverkkoon.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuplaneetta 3787 Aivazovskij, jonka löysi neuvostoliittolainen astronomi Nikolai Tšernyh vuonna 1977, on nimetty Aivazovskin mukaan.

Aivazovski mainitaan Anton Tšehovin näytelmässä Vanja-eno.

Venäjä, Ukraina ja Armenia ovat julkaisseet postimerkkejä Aivazovskin töistä.

Maalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Myrsky, 1854.
    Myrsky, 1854.
  • Kuun valaisema merimaisema ja laivan hylky.
    Kuun valaisema merimaisema ja laivan hylky.
  • Myrsky, 1886.
    Myrsky, 1886.
  • Kalastajia rannalla.
    Kalastajia rannalla.
  • Tbilisi, 1868.
    Tbilisi, 1868.
  • Subašin maihinnousu, 1839.
    Subašin maihinnousu, 1839.
  • Yhdeksäs aalto, 1850.
    Yhdeksäs aalto, 1850.
  • Tallinna, 1845.
    Tallinna, 1845.
  • Çeşmen taistelu, 1881.
    Çeşmen taistelu, 1881.
  • Kreivi M. T. Loris-Melikov.
    Kreivi M. T. Loris-Melikov.
  • Kaksi turkkilaista laivaa hyökkää kohti priki Mercurya, 1892.
    Kaksi turkkilaista laivaa hyökkää kohti priki Mercurya, 1892.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ”Aivazovski, Ivan”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
  2. ↑ Aivazovski, Ivan, Tietosanakirja. Osa 1, palsta 163. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ivan Aivazovsky
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ivan_Aivazovski&oldid=22168511”