Paavali

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Paavali Tarsoslainen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee apostoli Paavalia. Muita Paavaleita katso Paavali (täsmennyssivu).
Paavali
Andrei Rubljov, Pyhä Apostoli Paavali, noin 1410.
Andrei Rubljov, Pyhä Apostoli Paavali, noin 1410.
Henkilötiedot
Koko nimi Apostoli Paavali, Pakanoiden apostoli[1][2]
Syntynytnoin 3
Tarsos, Rooman keisarikunta
Kuollutnoin 64
Rooma, Rooman keisarikunta
Kansalaisuus juutalainen, Rooman kansalainen
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Kristinuskon risti
Teologia
Läntinen
Itäinen
Restorationismi
Muuta aiheesta

Paavali (noin 3–64, lat. Paulus, kreik. Παύλος, Pávlos) oli Uuden testamentin mukaan varhaiskristillinen teologi ja lähetyssaarnaaja. Häntä pidetään apostolina, vaikka hän ei koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Aiemmin hän käytti juutalaista nimeä Saul Tarsolainen (hepr. ‏שאול התרסי‎‎, Šaʾul HaTarsi), mutta käännyttyään alkoi käyttää roomalaista nimeään Paulus, joka suomenkielisessä Raamatussa on Paavali.[3]

Paavali oli ensimmäisen kristillisen sukupolven merkittävin uskonoppinut. Hän julisti evankeliumia ja perusti seurakuntia kolmen vuosikymmenen ajan Rooman valtakunnan itäosiin.[4] Paavalin kirjeet näyttivät suunnan kristinuskolle ja sen tulkinnalle. Uudessa testamentissa on 13 Paavalin nimissä laadittua kirjettä, mutta tutkimuksen yleisimmän näkemyksen mukaan Paavalin aidoiksi kirjeiksi luetaan vain seitsemän.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristittyjen vainoaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rembrandtin maalaus Paavalista vuodelta 1635.

Paavali oli Apostolien tekojen mukaan kotoisin Kilikian Tarsoksesta.[5] Hänen syntymäaikaansa ei tiedetä, mutta yleisesti hänen arvioidaan syntyneen muutama vuosi ajanlaskumme alun jälkeen.[6] Paavali sai ympärileikkauksessa nimen Saul (vuoden 1938 raamatunsuomennoksessa Saulus). Varsinaiselta ammatiltaan hän oli teltantekijä.[7] Paavali kuului Benjaminin heimoon. Hän oli diasporajuutalainen ja peri isältään Rooman kansalaisuuden. Hänen kotikielensä oli aramea, mutta hän osasi hyvin puhua ja kirjoittaa silloista yleiskreikkaa eli koineeta.[8]

Paavali oli alun perin fariseus, joka vainosi Jeesuksen kannattajia.[9][10][11] Farisealaisen kasvatuksen hän sai varakkaan ja oppineen perheensä tukemana kuuluisalta rabbi Gamaliel Vanhemmalta.[5] Jouduttuaan tekemisiin kristittyjen kanssa Paavali ryhtyi ensin ankarasti vainoamaan heitä. Hänen kerrotaan esimerkiksi hyväksyneen Stefanoksen kivittämisen.[12] Paavali kääntyi kuitenkin itse kristinuskoon ollessaan matkalla Damaskokseen vangitsemaan kristittyjä noin vuonna 33–36.[9][13]

Kääntyminen apostoliksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavali ei koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti,[6] mutta kertoi ylösnousseen Kristuksen ilmestyneen hänelle.[14] Luukas kuvaa Apostolien teoissa Kristuksen ilmestymistä Paavalille Damaskon tiellä.[15] Apostolien tekojen mukaan Paavali menetti näkönsä kirkkaan näyn vuoksi ja kuuli kehotuksen mennä tapaamaan kristittyä nimeltä Ananias. Ananias julisti hänelle evankeliumia, jolloin Paavali sai näkönsä takaisin, kastettiin, tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä ja koki kääntymyksen.[16]

Kolme vuotta kääntymisensä jälkeen Paavali oli noin kaksi viikkoa Pietarin (Keefaan) vieraana.[17] Paavali itse uskoi kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen ja ymmärsi tämän kohtaamisen kutsumusnäyksi, jossa hänet kutsuttiin julistamaan evankeliumia.[15]

Lähetystyöntekijä ja teologi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkijoiden rekonstruktio Paavalista.

Kääntymisen jälkeen Paavalista tuli alkuseurakunnan merkittävä lähetystyöntekijä. Paavali otti tehtäväkseen seurakunnan vapauttamisen juutalaisuudesta. Hän vastusti niitä kristittyjä juutalaisia, joiden mukaan kaste ei pelkästään riittänyt pelastukseen, vaan tarvittiin myös ympärileikkaus ja Mooseksen lain noudattamista. Tämä linja johti myös erimielisyyksiin Pietarin kanssa.[9] Paavalin ansiosta kristinuskosta alkoi muodostua yleismaailmallinen uskonto.[8]

Raamatun kanonisoidut kirjeet eri seurakunnille sisältävät suuren määrän Paavalin teologiaa, ja Apostolien teot kertovat kolmesta Paavalin tekemästä lähetysmatkasta. Ensimmäisen lähetysmatkansa Paavali teki Syyrian ja Kilikian alueille, missä toiminnan keskuksena oli Antiokia.[18]

Antiokian kausi ja apostolien kokous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemin apostolikokouksessa 40-luvun lopulla sovittiin työnjaosta Paavalin ja Jerusalemin seurakunnan johtajien välillä. Paavali sai apostolikokouksen tuen valitsemalleen linjalle julistustyössä.[9] Sovittiin, että Paavali toimisi muiden kansojen eli pakanoiden keskuudessa, eikä Paavalin perustamia pakanakristillisiä seurakuntia velvoitettu noudattamaan Vanhan testamentin lakia eikä juutalaisia tapoja.[19] Tämä sopimus aiheutti myöhemmin närää esimerkiksi Paavalin ja Pietarin välille.[20]

Toinen ja kolmas lähetysmatka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jerusalemissa pidetyn apostolien kokouksen jälkeen Paavali lähti toiselle lähetysmatkalleen. Sen hän aloitti kulkemalla jälleen Syyrian ja Kilikan kautta,[20], mutta jatkoi matkaansa Makedonian Filippiin[21] sekä edelleen muun muassa Tessalonikaan[22], Ateenaan[23] ja lopulta Korinttiin, jossa hän asui puolitoista vuotta[24] ennen paluutaan Antiokiaan.[25] Kaikille näille paikkakunnille hän perusti seurakuntia. Antiokiasta Paavali lähti myöhemmin vielä kolmannelle lähetysmatkalle[26], jonka aikana hän kävi muun muassa Efesoksessa[27].

Matka Roomaan ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolien tekojen loppuluvuissa kerrotaan, että kun Paavalia vastaan oli nostettu syyte[28], hänet vangittiin ja vietiin laivalla Roomaan.[29]. Matkan varrella hän joutui haaksirikkoon, mutta pelastautui Maltalle[30], ja vasta kolmen kuukauden kuluttua matkaa voitiin jatkaa Roomaan.[31] Hän asui Roomassa kaksi vuotta ja julisti siellä evankeliumia.[32]

Raamatussa ei kerrota Paavalin kuolemasta. Kristillisen perimätiedon mukaan Pietari ja Paavali kuitenkin teloitettiin Neron kristittyjen vainoissa, mahdollisesti samana vuonna. Koska Paavali oli Rooman kansalainen, hänet mestattiin miekalla. Tarkasta vuodesta ei ole varmuutta, mutta useimmiten Paavalin kuolinvuosi ajoitetaan keisari Neron vainoihin tai niiden kynnykselle vuoteen 63 tai vuoteen 64.[33]

Tekstit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin kirjeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Paavalin kirjeet

Paavali piti yhteyttä perustamiinsa seurakuntiin kirjeitse ja työtovereidensa välityksellä. Hänen kirjeensä näyttivät suunnan kristinuskolle ja sen tulkinnalle. Paavali otti etäisyyttä juutalaisiin tapoihin, jotta myös muiden kuin juutalaisten olisi helpompi kääntyä kristinuskoon. Paavalin kirjeitä kopioitiin ja leviteltiin laajalti. Antiikin maailman tyyliin tämä antoi monille kirjoittajille kimmokkeen laatia niin sanottuja pseudepigrafisia kirjeitä eli kirjoittaa omia tekstejään kuuluisamman Paavalin nimissä.[4]

Paavalin kirjoittamiksi mainitaan 13 Uuden testamentin kirjettä, mutta yleisesti hänen aidoiksi kirjeikseen luetaan seitsemän tekstiä:[4]

Paavalin kirjeet ovat syntyneet sanelemalla kirjurille. Ne ovat suureksi osaksi vastauksia seurakunnan jokapäiväisiin asioihin. Kirjeiden rakenne noudattaa tiettyä kaavaa. Ensin Paavali mainitsee kirjoittajan tai kirjoittajien nimet ja sen jälkeen vastaanottajien nimet. Alkutervehdyksen jälkeen seuraa kiitosrukous. Runko-osassa kerrotaan varsinainen asia. Lopuksi Paavali kertoo matkasuunnitelmistaan ja lähettää terveisiä ystävilleen.[34]

Paavalin koulukunnan kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavalin kuoleman jälkeen hänen perinteensä säilyi seurakunnissa ja hänen kirjeensä saivat jatkuvasti uusia lukijoita. Ajan kuluessa huomattiin, että Paavalin kirjeiden sisällöt eivät enää vastanneet seurakuntien uusiin ajankohtaisiin kysymyksiin. Paavalin kuoleman jälkeen seurakunnat olivat vakiinnuttaneet asemansa ja kristinusko oli etääntynyt yhä enemmän juutalaisista juuristaan.[35]

Muuttuneet olosuhteet vaativat lisäopastusta ja niinpä Paavalin nimissä laadittiin uusia teoksia. Tätä kirjallisuutta kutsutaan Paavalin koulukunnan kirjallisuudeksi eli deuteropaavalilaiseksi kirjallisuudeksi. Antiikin aikana toisen nimissä julkaiseminen eli pseudepigrafia oli täysin hyväksyttävää eikä se vaikuttanut tekstin arvovaltaan. Todennäköisesti lukijat usein tiesivät, että kyse ei ollut aidoista historiallisista teksteistä. Niitä luettiin mikäli tekstin kirjoittajaksi mainittiin arvovaltainen henkilö, ja mikäli teksti oli vakuuttavaa.[35]

Paavalin kirjeistä kuutta pidetään Paavalin koulukunnan kirjallisuutena. Suurin yksimielisyys vallitsee neljästä kirjeestä:[35]

Loput kaksi kirjettä jakavat tutkijoita, ja ne jätetään yleensä syrjään Paavalin oppia tutkittaessa:[35]

Kaikissa Uuden testamentin Paavalille nimetyissä 13 kirjeessä annetaan ymmärtää niiden olevan Paavalin itsensä kirjoittamia. Tekstit on jaettu aitoihin ja Paavalin jälkeisiin vertaamalla oppia, kirjoitustyyliä, kirjoittajan tilannetta ja seurakunnan tilannetta. Seitsemän aitoa kirjettä on tunnistettu niiden samankaltaisesta teologiasta ja yhtäläisyyksistä Paavalin elämänvaiheiden kanssa. Esimerkiksi pastoraalikirjeiden eli seurakunnan elämää ohjeistavien kirjeiden näkemys seurakuntaviroista viittaa ensimmäisen vuosisadan lopun tilanteeseen.[35]

Paavali Apostolien teoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Apostolien teot

Apostolien tekojen kirjoittaja omisti yli puolet Apostolien teot -kirjastaan Paavalin vaiheiden kuvaukselle. Luukkaan on väitetty kirjoittaneen Luukkaan evankeliumin ja Apostolien teot. Kirjoittajan nimeä ei tosin mainita missään vaiheessa, vaan kirjat liitettiin Luukkaaseen toisella vuosisadalla. Samoin ei ole varmuutta onko kyseessä sama Luukas, joka mainitaan Paavalin kirjeissä.[36]

Kirjoittajaa on pidetty Paavalin matkakumppanina, koska hän kirjoittaa ajoittain me-muodossa. Toisaalta kirjoittaja katoaa ajoittain näyttämöltä ja jatkaa minä-muodossa. Kirjoittaja ei kerro mitään itsestään tai toimistaan matkakumppanina. Apostolien teoissa ei ole suoria merkkejä, että kirjoittaja olisi henkilökohtaisesti tuntenut Paavalin.[36]

Koska Luukas kuvaa Apostolien teot -kirjassaan Paavalin lähetysmatkoja, voitaisiin olettaa, että Luukas olisi nojautunut Paavalin kirjoittamiin kirjeisiin. Tässä oletuksessa on kaksi ongelmaa. Ensiksi Luukas ei mainitse, että Paavali edes olisi kirjoittanut kirjeitä. Toiseksi Luukkaan kuvaus Paavalista poikkeaa huomattavasti Paavalin kirjeiden kuvauksesta.[37]

Luukas ratkaisi kristinuskon suhtautumisen juutalaiseen lakiin eri tavalla kuin Paavali. Tämä on vääristänyt Apostolien tekojen kuvaa Paavalista. Luukkaan mukaan Mooseksen laki velvoittaa edelleen juutalaiskristittyjä.[38] Tämä ei sovi yhteen Paavalin kirjeiden sanoman kanssa. Luukas ei muokannut kuvaa Paavalista vain teologisista ja julistuksellisista syistä. Luukas ihaili Paavalia ja kuvasi hänet suurmiehenä. Hän loi kuvan silotellusta, itsevarmasta ja diplomaattisesta miehestä, joka erosi Paavalin kirjeiden esittelemästä miehestä.[39]

Pyhimys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavalin patsas Rooman Pietarinkirkon edustalla.

Paavalia kunnioitetaan katolisessa kirkossa 25. tammikuuta pyhän apostoli Paavalin kääntymyksen juhlana ja 29. kesäkuuta pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin juhlapyhänä.[40] Paavali on esimerkiksi missioiden, teologien, ei-juutalaisten kristittyjen, telttojen valmistajien, kirjoittajien, journalistien, julkaisijoiden, Maltan, Rooman, Puolan, Pennsylvanian, Kentuckyn ja Massachusettsin suojeluspyhimys.[41][42] Hänen symboleitaan ovat muun muassa kirja ja miekka.[42]

Paavalin kääntymisen muistopäivää on kristikunnassa paikoitellen vietetty 25. tammikuuta. Ennen vuotta 1774 se oli Suomessakin pyhäpäivä[43], ja nykyäänkin sama päivä on Paavalin nimipäivä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuula, Kari: Paavali. Kristinuskon ensimmäinen teologi. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3455-2
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.vatican.va/various/basiliche/san_paolo/en/san_paolo/san_paolo.htm
  2. ↑ http://newadvent.org/cathen/p.htm
  3. ↑ Ap. t. 13:9
  4. ↑ a b c Kuula & Nissinen & Riekkinen 2008, s. 251–253.
  5. ↑ a b Ap. t. 22:1–3
  6. ↑ a b Hart, Michael H.: Ihmiskunnan 100 suurinta. Maailmanhistorian sata merkittävintä henkilöä tärkeysjärjestyksessä, s. 39–43. ((The 100. A Ranking of the Most Influential Persons in History, 1978, 1992.) Suomentanut Risto Mäenpää) Helsinki: Artefakti, 1979. ISBN 951-99229-1-1
  7. ↑ Ap. t. 18:1–3
  8. ↑ a b ”Paavali”, Raamatun tietokirja II, s. 322. Helsinki: Otava, 1939.
  9. ↑ a b c d Dué, Andrea: Kirkon synty. Teoksessa Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta, s. 22. (Suomentaneet Maija Pellikka, Jaana Iso-Markku) Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7
  10. ↑ Ap. t. 26:1–5
  11. ↑ Fil. 3:3–5
  12. ↑ Ap. t. 8:1
  13. ↑ Bromiley, Geoffrey William: International Standard Bible Encyclopedia: A-D, s. 689. Grand Rapids, Michigan: Wm. B. Eerdmans Publishing Company, 1979. ISBN 0-8028-3781-6. (englanniksi)
  14. ↑ Gal. 1:16
  15. ↑ a b Ap. t. 9:1–7
  16. ↑ Ap. t. 9:8–18
  17. ↑ Gal. 1:18
  18. ↑ Ap. t. 13:1–41
  19. ↑ Apt. 15:7–21
  20. ↑ a b Ap.t. 15:36–41
  21. ↑ Ap. t. 16:9–15
  22. ↑ Ap. t. 17:1–9
  23. ↑ Ap. t. 17:15–34
  24. ↑ Ap. t. 18:1–17
  25. ↑ Ap. t. 18:22
  26. ↑ Ap. t. 18:1
  27. ↑ Ap. t. 19:1–21
  28. ↑ Ap. t. 26
  29. ↑ Ap. t. 27:1
  30. ↑ Ap. t. 27:27–44
  31. ↑ Ap. t. 28:11–16
  32. ↑ Ap. t. 30–31
  33. ↑ Kuula 2001, s. 114–115.
  34. ↑ Kuula & Nissinen & Riekkinen 2008, s. 254–257.
  35. ↑ a b c d e Kuula & Nissinen & Riekkinen 2008, s. 269–273.
  36. ↑ a b Kuula, Kari, s. 48–49
  37. ↑ Kuula 2001, s. 50–52
  38. ↑ Apostolien teot 15 Raamattu.
  39. ↑ Kuula 2001, s. 53–55.
  40. ↑ Liturginen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Arkistoitu 17.8.2017. Viitattu 24.4.2017.
  41. ↑ St. Paul Catholic Online. Viitattu 24.4.2017.
  42. ↑ a b Feast of the Conversion of St. Paul, Apostle Catholic Culture.org. Viitattu 24.4.2017. (englanniksi)
  43. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Badiou, Alain: Apostoli Paavali. Helsinki: Gaudeamus, 2011.
  • Bornkamm, Günther: Paul, apôtre de Jésus-Christ. (Kääntänyt Lore Jeanneret) Genève: Labor & Fides, 1971. (ranskaksi)
  • Breton, Stanislas: Saint Paul. PUF, 1998. (englanniksi)
  • Campbell, Douglas A.: Framing Paul. An Epistolary Biography. Grand Rapids, Michigan: Wm. B. Eerdmans Publishing Company, 2014. ISBN 978-0-8028-7151-0 (englanniksi)
  • Eskola, Timo: Paavali. Kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli. Arkki, 2002. ISBN 978-951-618-531-9
  • Mustakallio, Antti: Paavali. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31301-5
  • Mustakallio, Antti & Aejmelaeus, Lars (toim.): Paavali valokeilassa. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2008. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavali.
  • Prat, Ferdinand: St. Paul Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Jeesus ja apostolit

Evankeliumeiden mukaan:  Simon Pietari  •  Andreas  •  Jaakob Sebedeuksen poika  •  Johannes Sebedeuksen poika  •  Filippus  •  Bartolomeus  •  Tuomas  •  Matteus  •  Jaakob Alfeuksen poika  •  Taddeus  •  Simon Kananeus  •  Juudas Iskariot
Apostolien teot ja Paavalin kirjeet:  Mattias  •  Paavali

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavali&oldid=22751061”