Olavi Rimpiläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Olavi Rimpiläinen
Oulun hiippakunnan piispa
1979–2000
Edeltäjä Kaarlo Johannes Leinonen
Seuraaja Samuel Salmi
Henkilötiedot
Koko nimi Väinö Olavi Rimpiläinen
Syntynyt12. elokuuta 1937
Siilinjärvi
Kuollut3. joulukuuta 2019 (82 vuotta)
Oulu
Kansalaisuus Suomi
Ammatti piispa, Kirkon koulutuskeskuksen johtaja
Arvonimidosentti
Vanhemmat Väinö Adolf Rimpiläinen
Kaisa Matilda Järn
Puoliso Ritva Anneli Takala (vih. 1959)
Muut tiedot
Koulutus pappisvihkimys (1961)
teologian tohtori (1971)
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto kristinusko

Väinö Olavi Rimpiläinen (12. elokuuta 1937 Siilinjärvi – 3. joulukuuta 2019 Oulu[1]) oli suomalainen pappi. Hän toimi Oulun hiippakunnan piispana vuosina 1979–2000. Hän tuli tunnetuksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viimeisenä piispana, joka kieltäytyi hyväksymästä naispappeutta.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimpiläinen valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1961 Helsingin yliopistosta. Hän väitteli teologian tohtoriksi 1971 väitöskirjalla Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa ja julkaisi 1970-luvun aikana myös neljä muuta kirkkohistoriallista tutkimusta. Rimpiläinen työskenteli pappina Pielisensuun seurakunnassa Joensuussa sekä uskonnonopettajana Joensuun normaalilyseossa ennen valintaansa Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi vuonna 1974. Tästä tehtävästä hän siirtyi Oulun hiippakunnan piispaksi vuonna 1979.

Piispuuskaudellaan Rimpiläinen ajoi kirkolliskokouksessa monia hankkeita, joiden tavoitteena oli saamelaisten aseman parantaminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tärkeä osa uudistusta olivat saamenkieliset kirkolliset kirjat. Rimpiläinen toimi vuodesta 1997 myös puheenjohtajana käsikirjakomiteassa, joka valmisteli kirkollisten toimitusten uudistuksen.[3]

Oulun piispana Rimpiläinen profiloitui Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkyvimpänä ns. vanhan virkakäsityksen kannattajana. Vaikka kirkko hyväksyi naispappeuden virallisesti 1986, Rimpiläinen pitäytyi vanhaan virkakäsitykseen ja kieltäytyi kategorisesti vihkimästä naisteologeja papeiksi. Tämän vuoksi Oulun hiippakunnassa palvelleet naispapit vihittiin papeiksi muissa hiippakunnissa.[4] Rimpiläisen seuraajaksi Oulun piispan virkaan valittiin vuonna 2000 naispappeuden hyväksyvä Samuel Salmi.

Nykyisin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana eli tuomiorovastina toimiva Satu Saarinen on väitellyt naispappien kokemuksista Oulun hiippakunnassa piispa Rimpiläisen aikana. Väitöskirja hyväksyttiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa vuonna 2005.[5]

Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Rimpiläinen oli kirkon konservatiivisten järjestöjen, kuten Länsi-Suomen rukoilevaisten, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Lähetyshiippakunnan, toiminnassa mukana.[6]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kun Jumala tuli ihmiseksi : piispa Olavin joulukirja. Sley-Media, 2012.
  • Sanon enkä perruuta. Sley-Media, 2011.
  • Seppo Sirkka: Nostan silmäni vuoria kohti. Kirjapaja, 2004.
  • Oot vappaa : piispa Olavin puheita. SLEY-kirjat, 2002.
  • Eppäilemättä : Oulun piispan opettavaisia lukuja. SLEY-kirjat, 2000.
  • Heräävä toivo. Kirjapaja, 1995.
  • Päiväjumalanpalvelus Viipurin hiippakunnassa puhdasoppisuuden aikana. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1980.
  • In labore et aerumna : luterilaisten seurakuntien papinvirkojen hoito isonvihan aikana Suomessa. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1978.
  • Kristillisen mietiskelyn aakkosia. SLEY-kirjat, 1977.
  • Joensuun seudun uskonnollinen elämä 1848-1953. Joensuun kaupunki, 1975.
  • Suomalainen hautauspuhe puhdasoppisuuden aikana. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1973.
  • Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1971.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Timo Junkkaala: Olavi Rimpiläinen: Viimeinen vanhauskoinen. Perussanoma Oy, 2021. ISBN 978-951-888-847-8
  • Jouko M. V. Heikkinen & Veijo Koivula: Crux spes unica = risti, ainoa toivo: piispa Olavi Rimpiläinen 75 vuotta. Aurinko, 2012. ISBN 978-952-230-088-1
  • Toimituskunta; Keijo Nissilä ja muita: Arpa lankesi ihanasta maasta : piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirja. Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-684-8

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rytkönen, Jussi: Oulun emerituspiispa Olavi Rimpiläinen on kuollut Kotimaa24. 5.12.2019. Helsinki: Kotimaa Oy. Arkistoitu 6.12.2019. Viitattu 5.12.2019.
  2. ↑ Talonen, Jouko: Rimpiläinen, Olavi (1937–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.8.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ Antila, Jaakko Olavi: Kansankirkko ristipaineessa: Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974–2011, s. 129–130, 309. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1407) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISSN 0355-1768 doi:10.21435/skst.1407 ISBN 978-952-222-544-3
  4. ↑ Degerman, Risto & Juopperi, Hanna: Piispa Salmi: Viimeisetkin naispappeuden vastustajat muutoksen edessä Yle Uutiset. 11.3.2013. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 4.9.2020.
  5. ↑ Tiuraniemi, Olli: Väitös: Hylätyistä hyväksytyiksi – naispapit täysivaltaisiksi kirkon työntekijöiksi 3.5.2005. Lapin yliopisto. Viitattu 11.6.2020.
  6. ↑ Tacina, Bogdan: Sušská rybka Farní sbor Slezské církve evangelické. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 28.6.2016.


Oulun piispan vaakuna Edeltäjä:
Kaarlo Johannes Leinonen 		Oulun piispa
1979–2000 		Seuraaja:
Samuel Salmi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olavi_Rimpiläinen&oldid=22607261”