Tämä on lupaava artikkeli.

Norsunluurannikko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Norsunluunrannikko)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Norsunluurannikon tasavalta
République de Côte d’Ivoire
Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikon vaakuna
lippu vaakuna

Norsunluurannikon sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Norsunluurannikon sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto presidentiaalinen tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Alassane Ouattara
Robert Beugré Mambé
Pääkaupunki Yamoussoukro[1] (virallinen)
Abidjan[1] (hallinnollinen)
6°51′N, 5°18′W
Muita kaupunkeja Abidjan (2 793 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 322 463 km² [2] (sijalla 68)
– josta sisävesiä 1,4 %
Väkiluku (2020) 28 712 423[3] (sijalla 55)
– väestötiheys 54 as. / km²
– väestönkasvu 2,19 % (2022)
Viralliset kielet ranska
Lukutaito 43,1 %
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT (2020)
– yhteensä 136,48 mrd. USD (PPP) [3]  (sijalla 99)
– per asukas 6 200 USD
HDI (2019) 0,538 [4] (sijalla 162)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20 % [3]
– teollisuus 27 % [3]
– palvelut 53 % [3]
Aikavyöhyke UTC 0
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Ranskasta
7. elokuuta 1960
Lyhenne CI
– ajoneuvot: CI
– lentokoneet: TU
Kansainvälinen
suuntanumero		 +225
Tunnuslause Unité, Discipline et Travail (Yhtenäisyys, kuri ja työ)
Kansallislaulu ”L’Abidjanaise”

Norsunluurannikon tasavalta (ransk. République de Côte d’Ivoire) eli Norsunluurannikko tai ransk. Côte d’Ivoire fr-Côte-d'Ivoire-fr-Paris.ogg [kot divwaʁ] (ohje) on yli 20 miljoonan asukkaan valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat lännessä Liberia ja Guinea, pohjoisessa Mali ja Burkina Faso sekä idässä Ghana. Maan virallinen pääkaupunki on vuodesta 1983 ollut Yamoussoukro, mutta hallinto on käytännössä yhä keskittynyt suurimpaan kaupunkiin Abidjaniin.[2]

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa maata kutsutaan Norsunluurannikoksi. Ranskankielistä nimeä Côte d’Ivoire käytetään diplomatiassa.[5] Norsunluurannikon hallituksen vuonna 1985 tekemän päätöksen mukaan maan nimi on kaikilla kielillä Côte d’Ivoire eikä muita kuin ranskankielistä nimeä tulisi käyttää. Ulkomailla tätä ei kuitenkaan usein noudateta ja maahan viitataan usein omakielisillä nimillä.[6] Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ranskankielistä nimeä ohjeistetaan käyttämään vain, kun asioidaan Norsunluurannikon itsensä tai kansainvälisten järjestöjen kanssa.[7]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikko sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se rajoittuu Liberiaan ja Guineaan lännessä, Maliin ja Burkina Fasoon pohjoisessa, Ghanaan idässä ja Guineanlahteen etelässä. Maan pinta-ala on 322 460 km², josta 318 000 km² on maata ja 4 460 km² vettä. Maa on kooltaan suunnilleen Suomen kokoinen.

Maan korkein kohta on Mount Nimba (1 752 metriä).[2]

Rannikolla on kaksi sadekautta, toinen touko-kesäkuussa, toinen lokakuussa. Maan pohjoisosassa on vain yksi sadekausi, joka alkaa touko- tai kesäkuussa. Rannikolla on sateisempaa kuin sisämaassa. Kuivalla kaudella lähes koko maata riivaa harmattan eli Saharasta puhaltava kuiva tuuli, joka tuo usein pölymyrskyjä. Rannikolla vallitsee lounainen tuuli, ja harmattan ulottuu sinne vain muutamana päivänä vuodessa.[8]

Norsunluurannikolla on kymmenen kansallispuistoa. Taïn kansallispuisto on yksi viimeisistä alueista, joilla kasvaa länsiafrikkalaista trooppista aarniometsää. Se on Unescon maailmanperintökohde sekä itse metsän että sen harvinaisten eläinten, kuten kääpiövirtahepojen ansiosta.[9] Comoén kansallispuisto pääsi puolestaan maailmanperintökohteeksi etenkin harvinaisten kasvilajiensa takia.[10]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoriasta Ranskan siirtomaaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikon varhaishistoriasta tiedetään hyvin vähän, paitsi että alueella on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella[11]. Tällä Afrikan rannikolla on sijainnut monia kuningaskuntia, joista yhdistyi lopulta yksi iso Ašanti ja monia pieniä. Ašanti kaatui 1900-luvun alussa brittien ja ranskalaisten hyökkäyksiin.lähde? Ensimmäiset ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Norsunluurannikolle 1600-luvulla, mutta yhteydet eurooppalaisiin jäivät vähäisiksi merenkululle hankalan rannikon ja asukkaisiin kohdistuneiden epäluulojen takia.[11] Kuitenkin eurooppalaiset kauppiaat ja tutkimusmatkailijat antoivat jo noihin aikoihin alueelle nykyisen nimen tärkeimmän sieltä saadun tuotteen mukaan.[12]

Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–1844 rannikon kuningaskunnista Ranskan protektoraatteja. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 1915. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 1893 ja sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 1958 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 1960.[11]

Felix Houphouet-Boignyn aika 1960–1993

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistyneen Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri Félix Houphouët-Boigny, joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin.[13]

Presidentti Felix Houphouet-Boigny jäi parhaiten historiaan kuitenkin siitä, että hän vaihtoi vuonna 1983 Norsunluurannikon pääkaupungiksi maan suurimman kaupungin Abidjanin tilalle syntymäpaikkansa Yamoussoukron. Valtava urakka toteutettiin, kun pieni kylä muutettiin moderniksi kaupungiksi. Julkisia rakennuksia ja infrastruktuuria rakennettiin Yamoussoukroon. Sinne tehtiin kansainvälinen lentoasema ja tunnetuin uudisrakennus oli maailman suurin kristillinen kirkko Notre-Dame de la Paix. Projektit nielivät valtavia määriä valtion varallisuutta, jota on paljon kritisoitu.[14]

Houphouet-Boignyn aikana maassa vältyttiin monia Afrikan maita piinanneilta etnisiltä konflikteilta. Talous kehittyi varsin suotuisasti Norsunluurannikon yhteiskunnan vakauden ansiosta. Ulkopolitiikassaan presidentti Houphouet-Boigny oli vahvasti suuntautunut länteen ja erityisesti läheiset suhteet entiseen siirtomaaisäntään Ranskaan olivat ulkopolitiikan kulmakivi.[13]

Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta[13]. Vuonna 1990 Houphouet-Boigny voitti maan ensimmäisissä monipuoluejärjestelmän aikaisissa presidentinvaaleissa Laurent Gbagbon.[15]

Felix Houphouet-Boigny

Felix Houphouet-Boigny kuoli vuonna 1993 oltuaan yhtäjaksoisesti Norsunluurannikon presidenttinä 33 vuotta maan itsenäistymisestä vuonna 1960 kuolemaansa vuonna 1993. Hänet haudattiin perhemausoleumiinsa Yamoussoukrossa.[16][17]

Levottomuuksien ja epävakauden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Houphouet-Boignyn kuoltua hänen seuraajakseen tuli Henri Konan Bedie, joka valittiin uudelleen vuoden 1995 vaaleissa. Oppositio boikotoi vaaleja, koska opposition ehdokkaille asetettiin erilaisia perusteettomiksi koettuja rajoituksia.[15] 24. joulukuuta 1999 Robert Guéïn johtama sotilasjuntta kaappasi vallan PDCI:ltä ja järjesti uudet presidentinvaalit lokakuussa 2000. Guéï esti valtapuolueita osallistumasta. Kun Norsunluurannikon kansanrintama -puolueen (FPI) johtaja Laurent Gbagbo nousi häntä suositummaksi, Guéï keskeytti vaalit ja julisti itsensä voittajaksi. Tämän jälkeen Abidjanissa syttyi levottomuuksia ja Guéï joutui pakenemaan ja Gbagbo julistettiin voittajaksi.[11][15]

FNCI:n kenraali Bakayoko tarkastaa joukkojaan.

Syyskuussa 2002 osa armeijasta nousi kapinaan Gbagboa vastaan ottaen haltuunsa maan pohjoisosan. Syttyi Norsunluurannikon sisällissota. Kapinalliset muodostivat liittouman nimeltä Forces nouvelles de Côte d’Ivoire, 'Norsunluurannikon uudet sotavoimat' FNCI tai FN. Maahan lähetettiin ranskalaisia joukkoja ja YK:n rauhanturvaajia. Vuonna 2007 hallitus julisti sodan olevan ohi, mutta avustustyöntekijät raportoivat edelleen väkivaltaisuuksista. Vuonna 2009 kapinalliset luovuttivat pohjoisen 10 aluetta siviilihallinnolle.[18]

Rauhanturvaajien mandaattia on jatkettu useita kertoja.[19] YK on asettanut maan aseidenvientikieltoon ja useita kaupparajoitteita sen timanttien viennille. Vuonna 2008 pakotteet luvattiin lopettaa kunhan maassa on järjestetty rehelliset vaalit.[18]

Vaalit pidettiin loka-marraskuussa 2010, toisella kierroksella olivat ehdokkaina Laurent Gbagbo ja Alassane Ouattara. Vaalilautakunnan mukaan Ouattara sai 54 % prosenttia äänistä, mutta perustuslakituomioistuin julisti Gbagbon voittaneen. Tuloksesta syntyi levottomuuksia, ja YK kieltäytyi hyväksymästä sitä.[20][21] 28. maaliskuuta Ouattaraa tukevat joukot Forces républicaines aloittivat hyökkäyksen ja valtasivat pari päivää myöhemmin maan pääkaupunki Yamoussoukron. 4. huhtikuuta Ranskan ja YK:n helikopterit liittyivät taisteluihin Gbagbon joukkoja vastaan Abidjanissa.[22] Gbagbo ajettiin tukijoineen presidentinpalatsin bunkkeriin Abidjanissa. Gbagbon pidättivät 11. huhtikuuta 2011 Ouattaran joukot, joita tukivat YK:n rauhanturvaajat sekä Ranskan joukot.[23] Hän joutui syytteeseen Haagin tuomioistuimessa, mutta hänet ja hänen avustajansa vapautettiin syytteistä tammikuussa 2019. Hänen vaimonsa Simone Gbagbo oli vapautettu jo aiemmin.[24]

Vuoden 2011 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2015 presidentti Alassane Ouattara valittiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä presidentinvaaleissa uudelle viisivuotiskaudelle Norsunluurannikon presidenttinä.[25] Ouattaran toisella kaudella perustuslaki kirjoitettiin uusiksi, ja hän ilmoitti laskennan "korkeintaan kahdesta kaudesta" alkavan hänen omalla kohdallaan alusta.[3]

YK lopetti kesäkuussa 2017 Norsunluurannikolla 13 vuotta kestäneen rauhanturvaoperaationsa.[26]

Norsunluurannikon talous on kehittynyt viime aikoina myönteisesti ja talouskasvuksi vuonna 2019 arvioitiin seitsemän prosenttia, mikä on Afrikan korkeimpia.[27]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norsunluurannikon parlamenttirakennus

Periaatteessa presidenttikausi kestää viisi vuotta, ja sama henkilö voi olla korkeintaan kaksi kautta presidenttinä.[3] Vuoden 2010 vaalit voittanut Alassane Ouattara nimitettiin virkaan vasta levottomuuksien jälkeen toukokuussa 2011.[18] Hänet valittiin uudestaan presidentinvaaleissa vuonna 2015.[25] Vuoden 2020 vaaleissa hän sai 98% äänistä.[3]

Norsunluurannikon parlamentti on yksikamarinen. Siihen valitaan 225 kansanedustajaa viiden vuoden kaudelle. Vuonna 2011 valitussa parlamentissa suurimmat puolueet ovat presidentti Ouattaran johtama Rassemblement des républicains (RDR, 127 paikkaa) ja Henri Konan Bédién johtama Parti démocratique de Côte d'Ivoire (PDCI, 76 paikkaa).[2]

Vuodesta 1983 lähtien maan virallinen pääkaupunki on ollut Yamoussoukro; Abidjan on kuitenkin pysynyt maan hallinnollisena keskuksena. Useimmat maat pitävät lähetystöään Abidjanissa.[2]

Katso myös: Norsunluurannikon ympäristöpolitiikka

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Norsunluurannikko jatkaa toipumista vuonna 2011 päättyneestä aseellisesta konfliktista. Maan väkivaltaisen konfliktin perimmäisiä syitä on edelleen olemassa, kuten etnisiä ja alueellisia jännitteitä, maakiistoja, korruptiota ja rankaisemattomuutta. Vaikka kansalaisvapauksia oli suojeltu paremmin viime vuosina, vuoden 2020 vaaleihin liittyvä väkivallan puhkeaminen toi merkittäviä takaiskuja. Vuoden 2021 parantuneet vaaliolosuhteet mahdollistivat oppositioryhmien ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan edellistä vuotta vapaammin.[28]

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailijoiden suosiossa olevassa Grand-Bassamin merenrantakaupungissa tapahtui 13. maaliskuuta 2016 ampumisvälikohtaus, jossa ammuttiin yhteensä 19 henkilöä.[29][30] Kuusi aseistettua miestä avasi tulen kolmessa rantahotellissa. Iskun tekijäksi ilmoittautui Al-Qaedan Pohjois-Afrikan jaosto.[31] Uhrit olivat Ranskasta, Saksasta, Pohjois-Makedoniasta, Burkina Fasosta, Kamerunista ja Malista. Lisäksi surmansa sai kolme Norsunluurannikon erikoisjoukkojen jäsentä.[32] Turvallisuusjoukot ampuivat hyökkääjät. Yhteensä 11 henkilöä tuomittiin avunannosta elinkautiseen vankeuteen.[33] Grand-Bassamin hyökkäystä on pidetty merkkinä jihadistisen terrorismin pyrkimyksestä levittäytyä Länsi-Afrikkaan ja Guineanlahden rannikolle.[29][34]

Maaliskuun 2016 hyökkäyksen tekijöiden suuren enemmistön uskotaan tulleen maan ulkopuolelta. Maan sisäisen radikalisaation al-Qaedaan ei arvella olevan suuri ongelma, mutta ulkomaisen terroristiorganisaation Hizbollahin tuen uskotaan olevan suurempi, koska Norsunluurannikolla on suuri Libanonilainen diasporaväestö. Tarkkoja lukumääriä ei ole tiedossa, mutta useiden norsunluurannikkolaisten on havaittu liittyneen Libanonin ja Syyrian konflikteihin. Vuonna 2019 löydettiin jihadistien leirejä Pohjois-Norsunluurannikon Comoén kansallispuistosta.[35]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Norsunluurannikon alueet ja Norsunluurannikon departementit

Norsunluurannikko jakautuu 19 alueeseen, jotka jakautuvat edelleen 90 departementtiin ja 196 kuntaan.[11]

Alueita ja departementteja johtaa keskushallinnon nimittämä prefekti. Vuonna 2002 pidettiin ensimmäiset paikallisvaalit, joissa valittujen departementtivaltuustojen tehtävänä on valvoa paikallisen infrastruktuurin kehittämistä ja ylläpitoa sekä taloudellisia ja sosiaalisia kehityshankkeita. Kuntia johtavat vaaleilla valitut pormestarit.[11]

Suurimmat kaupungit ovat kasvaneet nopeasti, ja vuonna 2014 maassa oli viisi yli 200 000 asukkaan kaupunkia.[36]

Norsunluurannikon suurimmat kaupungit[36]
Nimi Väkiluku 1998 (laskenta) Väkiluku 2014 (laskenta)
Abidjan 2,88 milj. 4,39 milj.
Bouaké 462 000 536 800
Daloa 173 000 245 000
Yamoussoukro 299 000 213 000
Korhogo 142 000 243 000

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikon merkittävimmät vientituotteet ovat öljy, kaakao ja kahvi.[3] Norsunluurannikko tuottaa kohtalaisesti öljyä, 30 tuhatta tynnyriä päivässä. Vuonna 2021 löydetyt uudet öljyesiintyvät mahdollistavat tuotannon merkittävän kasvun.[37] Kultaa havitellaan entistä tärkeämmäksi vientituotteeksi tasapainoittamaan muiden raaka-aineiden hinnan heilahtelua. Maassa on viisi kultakaivosta ja 7 muuta voi aloittaa lähivuosina.[38]

Norsunluurannikon asukkaista 60-70 % toimii jollain tavalla maataloudessa, suuri osa heistä pienviljelmillä, jotka tuottavat myyntiin banaaneita, kahvia, puuvillaa, palmuöljyä, ananaksia, kumia ja trooppisia puutuotteita.[3] Norsunluurannikko on maailman suurin kaakaontuottaja ja tuottaa 40 % maailman kaakaosta.[39]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysmaaksi Norsunluurannikon infrastruktuuri on poikkeuksellisen hyvä: maassa on 12 000 km päällystettyjä teitä ja kattava matkapuhelinverkko. Maassa on kaksi satamaa, Abidjan on Länsi-Afrikan modernein satama, San Pedro sitä pienempi.[11]

Maassa on 27 lentokenttää, joista seitsemän kiitotiet on päällystetty. Yhdellä on yli kolmekilometrinen kiitotie.[2] Norsunluurannikko on ollut vilkas läpikulkupaikka, josta on hyvät lentoyhteydet kaikkiin Länsi-Afrikan pääkaupunkeihin, moniin muihin kaupunkeihin Afrikassa ja Eurooppaan, esimerkiksi Pariisiin ja Brysseliin.[40]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abidjan

Etnisesti väestö jakaantuu viiteen pääryhmään: akanit (42,1 prosenttia), voltalaiset eli gurit (17,6 prosenttia), pohjoiset mandet (16,5 prosenttia), krout (11 prosenttia) ja eteläiset mandet (10 prosenttia). Muita väestöryhmiä on 2,8 prosenttia, mihin sisältyy 130 000 libanonilaista ja yli 1 400 ranskalaista.[2]

Varsinaisista norsunluurannikkolaisista noin 39 prosenttia on muslimeja, 33 prosenttia kristittyjä, 17 prosenttia mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia ja loput perinteisen animismin harjoittajia. Myös osa kristityiksi ja muslimeiksi tunnustautuvista harjoittaa yhä animistisia perinteitä. Siirtotyöläisten joukossa muslimien osuus on suuri.[2]

Norsunluurannikolla puhutaan kieliä, jotka kuuluvat neljään nigeriläis-kongolaisten kielten alaryhmään: kwanilaiset kielet, voltalaiset kielet, atlanttiset kielet ja mandekielet. Virallinen kieli on ranska, jota käytetään kouluissa ja liike-elämässä. Arabiaa opetetaan koraanikouluissa, joita on varsinkin maan pohjoisosassa.[12]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 4,5 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 480 000 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 190 000 henkeä, mutta sitä sai alle 30 % heistä, noin 52 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2004 lääkettä sai pari prosenttia tarvitsijoista.[41]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naamio.

Kansallinen identiteetti on kehittynyt maan itsenäistymisestä alkaen, ja useimmat asukkaat kokevat olevansa ensisijaisesti norsunluurannikkolaisia, ja vasta toissijaisesti oman etnisen ryhmänsä jäseniä.[12]

Vaikka ranskalaisten vaikutus Norsunluurannikon kulttuuriin on ollut suuri, myös paikalliset perinteet ovat säilyneet. Baoulé-, Dan- ja Senoufo-puuveistokset, kuten naamiot, ovat erityisen tunnettuja. Baoulé-naamiot ovat realistisia ja niistä voi tunnistaa henkilön, jota ne esittävät. Niitä käytetään vainajien muisteluseremonioissa. Dan-naamiot ovat vahvemmin tyyliteltyjä.[42]

Tyypillinen arkiruoka koostuu viljoista, kuten hirssi, maissi tai riisi, ja juureksista, kuten jamssi tai kassava. Näitä täydennetään palkokasveilla ja pienellä määrällä proteiinia (lihaa tai kalaa). Kansallisruoka foutou on muhennettua ruokabanaania tai jamssia, jota syödään mausteisen lihakastikkeen kera. Ruokaa valmistetaan ulkosalla kivisellä liedellä metalli- tai savipadassa ja syödään sormin.[12]

Norsunluurannikon kansallinen yliopisto toimi Abidjanissa vuoteen 1996 asti. Silloin se pilkottiin kolmeksi korkeakouluksi, joista yksi toimii Bouakessa maan keskiosassa. Niiden lisäksi Yamoussoukron teknillinen oppilaitos antaa korkeakouluopetusta.[43]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikon jalkapallomaajoukkue pääsi karsinnoista jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 2006, 2010 ja 2014. Vuonna 2015 se voitti Jalkapallon Afrikan-mestaruuskilpailut 2015.

Norsunluurannikon koripallomaajoukkue pelasi vuoden 2010 MM-kilpailuissa, ja voitti 2009 Afrikan kisoissa hopeaa. Norsunluurannikkolainen pikajuoksija Murielle Ahoure on menestynyt kansainvälisissä kilpailuissa naisten 100 metrillä.

Olympialaisiin maa on osallistunut vuodesta 1964 alkaen. Yleisurheilussa Gabriel Tiacoh on voittanut hopeaa miesten 400 metrin juoksussa Los Angelesin olympialaisissa 1984.[44] Sen lisäksi maa on voittanut kolme olympiamitalia taekwondossa: kultaa miesten taekwondossa Rio de Janeirossa 2016 ja kaksi pronssia naisten taekwondossa Rio de Janeirossa 2016 sekä Tokiossa 2021.

Merkittäviä norsunluurannikkolaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b The World Fact Book (Africa :: Cote d'Ivoire) Government:: Cote d'Ivoire. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 29.6.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h Côte d’Ivoire The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 2010 [vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c d e f g h i j Cote d'Ivoire World Factbook. CIA. Viitattu 4.12.2022.
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Maiden nimet seitsemällä kielellä: Norsunluurannikko Kotimaisten kielten keskus
  6. ↑ Cote d'Ivoire Districts statoids.com. Viitattu 23.8.2024. (englanniksi)
  7. ↑ TOPONYMIC FACTFILE: Ivory Coast (pdf) publishing.service.gov.uk. 2023. Viitattu 23.8.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Country Guide Ivory Coast BBC Weather (englanniksi)
  9. ↑ Tai Forest Unesco. Viitattu 30.10.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Comoé National Park Unesco. Viitattu 30.10.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d e f g Background Note (Previous Editions) 16.7.2010. US Department of State. Viitattu 28.12.2014.
  12. ↑ a b c d Côte d'Ivoire Countries and Their Cultures
  13. ↑ a b c Ivory Coast – Félix Houphouët-Boigny – 1960–1993 www.globalsecurity.org. Viitattu 10.1.2020.
  14. ↑ Revisited – Yamoussoukro, Ivory Coast's abandoned capital France 24. 25.1.2019. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
  15. ↑ a b c Ivory Coast profile bbc.com. 15.1.2019. Viitattu 10.1.2020. (englanti)
  16. ↑ https://www.findagrave.com/memorial/16837389/felix-houphouet_boigny findagrave.com. Viitattu 10.1.2020.
  17. ↑ Weeks of Funeral Ceremonies Planned for Houphouet-Boigny AP NEWS. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
  18. ↑ a b c BBC Timeline BBC. Viitattu 24.11.2009.
  19. ↑ Mandat l'ONUCI (ranskaksi)
  20. ↑ Norsunluurannikon armeija sulki maan rajat Helsingin Sanomat 3.12.2010
  21. ↑ YK puuttui Norsunluurannikon presidenttipeliin Helsingin Sanomat 3.12.2010
  22. ↑ http://www.trust.org/alertnet/news/battle-rages-in-ivory-coast-un-fires-on-gbagbo-bases
  23. ↑ Gbagbo otettu kiinni Mtv3.fi Viitattu 11.4. 2011
  24. ↑ Juho Takkunen: Norsunluurannikon ex-presidentti Gbagbo vapautettiin sotarikossyytteistä Haagissa Yle.fi, uutiset. 15.1.2019. Viitattu 15.1.2019.
  25. ↑ a b Ivory Coast's Ouattara re-elected by a landslide www.aljazeera.com. Viitattu 10.1.2020.
  26. ↑ U.N. closes Ivory Coast mission, security remains fragile Reuters. 30.6.2017. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
  27. ↑ https://www.economist.com/middle-east-and-africa/2019/09/26/ivory-coasts-economy-is-booming-but-its-politics-look-wobbly economist.com.
  28. ↑ Côte d'Ivoire: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 7.11.2022. (englanniksi)
  29. ↑ a b Mark Tran, Alex Duval Smith: Ivory Coast attack: 'at least 16 dead' after gunmen open fire at beach resort The Guardian. 13.3.2016. Viitattu 6.5.2023. (englanti)
  30. ↑ Attentat de Grand-Bassam: une dix-neuvième victime retrouvée L'Express. 16.3.2016. Viitattu 6.5.2023. (ranska)
  31. ↑ Al-Qaeda claims deadly Ivory Coast attack www.aljazeera.com. Viitattu 6.5.2023. (englanniksi)
  32. ↑ French nationals killed in Ivory Coast beach attack BBC News. 14.3.2016. Viitattu 6.5.2023. (englanti)
  33. ↑ Ivory Coast hands down 11 life sentences in 2016 resort attack www.aljazeera.com. Viitattu 6.5.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Ivory Coast: what's behind the attacks on Grand Bassam – DW – 03/15/2016 dw.com. Viitattu 6.5.2023. (englanniksi)
  35. ↑ Côte d'Ivoire: Extremism and Terrorism Counter Extremism Project. Viitattu 6.5.2023. (englanniksi)
  36. ↑ a b Cities Citypopulation. Viitattu 4.12.2022.
  37. ↑ Ivory Coast announces new oil, gas discovery Economis Times. 2021. Viitattu 4.12.2022.
  38. ↑ Ivory Coast gold production rises 10% in 2021 Mining. 2021. Viitattu 4.12.2022.
  39. ↑ Ivory Coast Supplies the World With Cocoa. Now It Wants Some for Itself. NY Times. 13.8.2022. Viitattu 4.12.2022.
  40. ↑ Côte d’Ivoire Lonely Planet
  41. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Côte d'Ivoire 2008 WHO. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Country Information on Côte d'Ivoire SOS Choldern Village
  43. ↑ Côte d'Ivoire CIES
  44. ↑ Cote d'Ivoire Olympic Sports Sports reference

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norsunluurannikko&oldid=22709512”