Mandelaiset kielet
Mandelaiset kielet ovat Länsi-Afrikassa puhuttujen yli 70 kielen ryhmä. Niiden puhuma-alue ulottuu Senegalista Nigerian länsiosaan.[1] Joseph Greenbergin mukaan mandelaiset kielet kuuluvat nigeriläis-kongolaiseen kielikuntaan. Niitä pidetään usein myös erillisenä ryhmänä, jolla ei ole kielisukulaisia.[2] Mandelaisia kieliä puhuu äidinkielenään yli 25 miljoonaa henkeä. Toisena kielenään niitä käyttää noin 30 miljoonaa, joista osalla on äidinkielenään jokin muu mandekieli.[3]
Kieliryhmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mandelaiset kielet jaetaan läntiseen ja kaakkoishaaraan. Länsihaaraan kuuluvat seuraavat kieliryhmät:
- Senegalissa, Gambiassa, Malissa, Guineassa, Norsunluurannikolla ja Burkina Fasossa puhutut manding-kielet muodostavat murrejatkumon, jossa kielten rajojen erottaminen on vaikeaa. Manding-kielten luoteiseen tai läntiseen alaryhmään kuuluvat mandinka ja maninkan läntiset muodot. Itäisen alaryhmän kieliä ovat bambara, djula, guineanmaninka ja sen lähimuodot sekä marka-dafing -ryhmän eri kielimuodot.
- Mokole-ryhmän kieliä ovat mogofin, kakabe, koranko ja lele Guineassa ja Sierra Leonessa.
- Vai ja kono Sierra Leonessa ja Liberiassa muodostavat oman ryhmänsä.
- Norsunluurannikolla puhuttujen jogon ja jerin kanssa samaan ryhmään kuuluu pieni jalkuna Burkina Fason lounaisnurkassa.
- Susu ja jalunka Guineassa ja naapurimaissa muodostavat oman ryhmänsä.
- Lounaisryhmän kieliä puhutaan Metsä-Guineassa sekä Liberian ja Sierra Leonen pohjoisosassa. Niihin kuuluvat mende, kpelle, loma, loko, bandi ja zialo.
- Malin ja naapurimaiden soninke sekä Nigerjoen kalastajien bozokielet kuuluvat samaan ryhmään. Soninkea puhuttiin muinaisessa Ghanassa ja se on vaikuttanut moniin alueen kieliin.
- Samogo Malin ja Burkina Fason rajaseudulla käsittää viisi kieltä, joista suurin on duun. Samogoa lähellä on kahteen eri muotoon jakautuva bobo Burkina Fason itäosassa.[4]
Kaakkois- tai itähaaraan kuuluu kaksi kieliryhmää:
- Eteläryhmän kieliä puhutaan Norsunluurannikolla sekä Guinean ja Liberian itäosassa. Niistä suurin on dan. Muita kieliä ovat mano, tura, goo, guro, jaure, mwan, wan, gban ja beng.
- Itäryhmän kieliä puhutaan Burkina Fasossa ja Nigeriassa sekä lähialueilla Ghanassa, Nigerissä ja Beninissä. Niihin kuuluvat samon, bissan, bokon, busan, kyengan ja šangan kielet tai murreryhmät.[5]
Kielten rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mandelaiset kielet ovat toonikieliä. Taivutuspäätteitä on vähän. Nominiluokkien puuttuminen erottaa mandekielet nigeriläis-kongolaisista kielistä. Kieliopilisia merkityksiä ilmaistaan apusanojen ja syntaksin avulla. Kiinteä sanajärjestys on subjekti–predikatiivinen osoitin–(suora objekti)–verbipredikaatti–epäsuora jäsen. Nominilausekkeessa attribuutti seuraa pääjäsentä.[6]
Kirjakielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mandelaiset kielet toimivat etupäässä suullisen kanssakäymisen välineinä[2]. Eräitä kieliä kirjoitettiin ennen siirtomaa-aikaa arabialaisella kirjaimistolla. Perinne on säilynyt mandinkoilla ja Burkina Fason djulilla. Vain kieltä varten luotiin 1800-luvun alussa omaperäinen tavukirjoitus, ja myöhemmin vastaavat järjestelmät kehitettiin myös mendeä, kpelleä, lomaa ja bambaraa varten. Vuonna 1949 luotu n’ko-kirjaimisto on saanut laajaa kannatusta Guineassa ja sen naapurimaissa. Latinalaiseen kirjaimistoon perustuneita kirjoitusjärjestelmiä laadittiin 1900-luvulla kristittyjen lähetyssaarnaajien ja myöhemmin eräiden valtioiden toimesta.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jazyki mira: jazyki mande. Sankt-Peterburg: Nestor-Istorija, 2017. ISBN 978-5-4469-0824-0