Mayotte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mayotte
Mayotte

lippu vaakuna
Sijainti
Hallinto
Hallintopääkaupunki Mamoudzou
viralliset kielet ranska
Alueneuvoston
puheenjohtaja 		Ben Issa Ousseni
Departementit Mayotte
Tilastotiedot
Pinta-ala1 374,2 km²
Väkiluku
 - 2020 arvio 279 500
 - Väestötiheys (2020) 746,9/km²

Mayotte eli Mahoré on Ranskan merentakainen departementti ja aluehallinto, joka sijaitsee Komorien saaristossa Mosambikin kanaalin pohjoispäässä Intian valtameressä, Madagaskarin pohjoisosan ja Mosambikin pohjoisosan välissä, lähellä Komoreja. Mayotte olikin osa Ranskan hallitsemia Komoreja, kunnes muut Komorit itsenäistyivät vuonna 1975 Mayotten saaren jäädessä osaksi Ranskaa. Sen pääkaupunki on Mamoudzou. Mayottella oli vuonna 2020 arviolta 279 500 asukasta. Saarilla asuu alkuperältään arabialaista, afrikkalaista ja madagaskarilaista väestöä. Mausteet, kaakao ja kookospähkinät kuuluvat Mayotten tärkeimpiin maataloustuotteisiin. Mayottella on oma Internet-maatunnus, .yt.[1]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijainti ja pinnanmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mayotten kartta.

Mayotte on osa Komorien saaristoa, johon kuuluvat sen lisäksi Komorien liittoon kuuluvat Grande Comore, Mohéli ja Anjouan.[2] Mayotten pääkaupunki Mamoudzou sijaitsee Mayotten pääsaaren eli Grande Terren itärannikolla. Pienempi Pamandzin saari eli Petite Terre sijaitsee noin 2,4 kilometriä Mayotten saaresta itään. Mayotten kokonaispinta-ala on 374,2 neliökilometriä.[3]

Pääsaari Mahoré on geologisesti Komorien vanhimpia. Se on 39 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Sen korkeimmat kohdat ovat 500–600 metriä merenpinnan yläpuolella, ja korkeimmillaan saari kohoaa 660 metriin.[1] Vulkaanisen kiven ansiosta maaperä on paikoitellen suhteellisen rikasta. Saarta kiertävä koralliriutta tarjoaa kasvupaikan kaloille ja suojaa laivoille.[2]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayotten ilmasto on trooppinen, kostea, kuuma ja merellinen. Sadekausi on marras-joulukuusta huhtikuulle ja kuivakausi toukokuusta lokakuulle. Sadekautena keskilämpötila on 27 astetta ja kuivanakautena 24 astetta. Vuotuinen sadanta on 1 000 – 2 000 millimetriä, josta noin 80 prosenttia tulee sadekautena. Sadanta on suurinta vuoristoissa.[4]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayotte oli aikoinaan metsäinen saari, mutta suurin osa metsistä tuhottiin jo ennen 1900-lukua. Vuonna 1999 aarniometsiä oli 11,5 neliökilometriä eli 3 prosenttia saaren pinta-alasta. Uudistuneita metsiä oli 148 neliökilometriä. Metsät ovat joko ainavihantia tai puoliainavihantia, ja niissä kasvaa muun muassa mangoja ja laakerikasveihin kuuluva Litsea glutinosa. Kuivempia metsiä kasvaa saaren eteläisellä niemimaalla, ja aivan kaakkoisosassa kasvillisuus muuttuu pensaikoiksi ja tiheiköiksi. Iso osa maasta on kuitenkin plantaaseja, joiden valtalajeja on tuoksuilangia ja kookokset.[4]

Mayottea ympäröivän koralliriutta on pinta-alaltaan 1 000 neliökilometriä. Koralliriutalla on rikas biodiversiteetti, ja siellä tavataan 760 kalalajia (mukaan lukien 17 uhanalaista lajia), 581 niveljalkaista, 450 polttiaiseläintä ja 24 eri merinisäkäslajia. Mayotten metsäalueilla tavataan useita kotoperäisiä ja uhanalaisia lajeja. Saarilla tavataan 120 lintulajia, joista mayottenmedestäjää ja mayottendrongoa tavataan vain Mayottella. Lintujen lisäksi saarilla on 20 matelijalajia (7 kotoperäistä) ja 98 maalla elävää nilviäistä, joista 49 on kotoperäisiä. Nisäkkäistä saarella tavataan hedelmälepakkoja ja ruskomakia.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Dzaoudziin piirustuksessa vuodelta 1855.

Mayotten ja Komorien historiaan on vaikuttanut saarten maantiede Afrikan ja Madagaskarin välillä. Siirtolaiset nykyisestä Indonesiasta saattoivat käyttivät saaria välietappina heidän asettuessaan Madagaskarille ja Keski-Afrikasta suuntautui vastaava muuttoliike Madagaskarille. Islam saapui alueelle Itä-Afrikan rannikolla vaikuttaneiden swahilien mukana, ja nykyinen Mayotten väestö on tulosta näiden muuttoliikkeiden sekoituksesta. Arkeologisia merkkejä kauppaa harjoittaneesta sivilisaatiosta on jo 900-luvulta, mutta historiallisia lähteet on kirjoitettu vasta vuosisatoja myöhemmin. Niistä kuitenkin selviää, että Komorien ja Mayotten hallitsijoilla oli yhteyksiä Kilwan saareen ja he väittivät Kilwan hallitsijoiden tapaan polveutuvansa nykyisen Iranin Šīrāzista tulleista siirtolaisista.[6]

Saarella kävivät ensimmäiset eurooppalaiset 1500-luvulla.[1] Saarten paikallisessa perinteessä on tarinoita portugalilaisista valloittajista ja siirtolaisista, mutta tästä ei ole muita todisteita. Portugalilaiset laivat vierailivat kuitenkin alueen saarilla, ja portugalista tuli laajasti käytetty kauppakieli. Portugalin vallattua osia Itä-Afrikan rannikosta muut valtiot, kuten Alankomaat, Englanti ja Ranska kiinnittivät huomionsa vielä valtaamattomiin alueisiin. Alankomaalaiset alukset käyttivät Mayotten laguunia tukikohtana hyökkäyksilleen Mosambikiin vuosina 1607 ja 1608. Anjouanista ja Mohélista poiketen saari oli kuitenkin sen koralliriuttojen takia hankalapääsyinen. Laguunia käyttivät kuitenkin myös merirosvot, joiden kohteena olivat Englannin Itä-Intian kauppakomppanian alukset. Merirosvous alueella jatkui aina 1730-luvulle saakka.[6]

1750-luvulta lähtien Ranska alkoi hankkia orjia sokeriplantaaseilleen Réunionilla ja Mauritiuksella, mikä teki saarista orjakaupan keskuksen. 1790-luvulla tämä aiheutti lisääntyneen kaupankäynnin ohella myös hankaluuksia paikallisille, kun Madakaskarin betsimisarakat ja sakalavat tekivät orjienkaappausretkiä saarille. Madagaskarilla oli myös toinen tärkeä vaikutus Mayotten historiaan. Merinat alkoivat vallata alueita Madagaskarilla, ja he valtasivat myös sakalavojen hallitseman rannikon 1820-luvulla. Tämä päätti orjaretket, mutta yksi sakalavapäällikkö nimeltä Andrian Souli pakeni seuraajineen Mayottelle. Ranska solmi hänen kanssaan sopimuksen vuonna 1843, jonka mukaan Ranska sai rakentaa laivastotukikohdan Dzaoudzin saarelle, sekä vuokrata maata sokeriplantaaseja varten. Ranskan liikkeet Mayottella saivat britit asettamaan oman konsulinsa Anjouanin saarelle. Ranska otti lopulta haltuunsa muut Komorit ja myös brittien vaikutusvallan alaisen Anjouanin vuonna 1886.[6]

Ranska alkoi yhdistää Komoreja hallinnollisesti Madagaskarin siirtomaahansa vuonna 1908. Paikalliset sulttaanit pakotettiin luopumaan vaatimuksistaan saarien suhteen ja virallisesti ne liitettiin Madagaskariin vuonna 1914. Siirtomaa-aikana aluetta hallitsivat esimerkiksi vaniljaa ja sokeria viljelleet plantaasinomistajat saarten asukkaiden yrittäessä saada elantonsa maasta, jota plantaasit eivät vielä omistaneet. Sen vähyyden takia saarilta oli kuitenkin jatkuva muuttoliike Sansibarille ja Etelä-Afrikkaan, mikä teki saaret riippuvaiseksi siirtotyöläisistä. Toisessa maailmansodassa Madagaskar oli Vichyn Ranskan puolella, jolloin britit ja eteläafrikkalaiset joukot valtasivat Mayotten vuonna 1942 siirtäen sen vapaan Ranskan hallintaan. Sodan jälkeen Komoreista tehtiin Ranskan merentakainen alue (territoire d’outremer) ja vuosina 1947 ja 1952 niille annettiin suurempi itsehallinto. Madagaskarista erillinen kokonaisuutensa niistä tuli vuonna 1960. Alueen tuolloinen poliittinen johtohahmo oli Said Mohammed Chaik, jonka kuoleman jälkeen vuonna 1970 Komoreilla alettiin vaatia itsenäisyyttä. Mayotte oli ollut saarista pisimpään Ranskan alaisuudessa, ja siellä vaikutti gaulistinen MPM-puolue. Muiden Komorien julistautuessa itsenäiseksi vuonna 1975 Mayotte jäi osaksi Ranskaa.[6]

Mayottesta tuli 31. maaliskuuta 2011 Ranskan 101. departementti ja samalla oma aluehallinto-osa. Liittymisestä lähemmin Ranskan yhteyteen päätettiin kansanäänestyksessä, jossa 95,2 prosenttia kansalaisista oli liittymisen kannalla.[7] Kansanäänestys on synnyttänyt alueella levottomuutta, sillä Komorit pitää Mayottea osanaan. Komorien varapresidentti piti äänestyksen tulosta sodanjulistuksena.[8]

Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mayotte on Ranskan merentakainen departementti, ja sitä hallinnoi Ranskan asettama prefekti sekä vaaleilla valittu valtuusto. Mayottella on oma edustaja Ranskan kansalliskokouksessa ja kaksi senaattoria Ranskan senaatissa.[3]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2020 alussa Mayottella asui noin 279 500 ihmistä.[9] Väestönkasvu on varsin nopeasta, ja vuosina 2012–2017 väestö kasvoi 3,8 prosenttia vuodessa. Väestönkasvua ajavat sekä korkea syntyvyys sekä muuttovoitto. Mayottella syntyy noin 5,0 lasta naista kohti.[10]

Mayotten muuttovoitto vuosina 2012–2017 oli yli 1 100 ihmistä vuodessa. Saarelle muuttaa erityisesti Komoreilta aikuisia lapsiensa kanssa. Samaan aikaan monia Mayottella syntyneitä nuoria aikuisia muuttaa kuitenkin Ranskan muihin osiin. Muuttoliikkeen takia Mayotten asukkaista vuoden 2017 tilastojen perusteella melkein puolet eivät olleet Ranskan kansalaisia. Ulkomaalaisistakin kolmasosa on kuitenkin syntynyt Mayottella.[10]

Suurin osa mayottelaisista on malagassitaustaisia, vuoden 2000 tietojen mukaan 96,5 prosenttia kansasta harjoitti sunnalaisuutta. Saarella on myös katolinen vähemmistö, asukkaista 2,2 prosenttia oli kristittyjä. Ranska on virallinen kieli, mutta suurin osa kansasta puhuu swahilille sukula olevaa komoria.[3]

Laiton siirtolaisuus on ongelma Mayottella, jolla osana Ranskaa on huomattavasti parempi elintaso, kuin muilla Komoreilla ja Afrikan mailla. Naapureitaan korkeammasta elintasosta huolimatta paikallisia ongelmia ovat myös työttömyys, rikollisuus ja köyhyys.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Geographica. (Maailmankartasto. Maanosat, maat, kansat) Tandem Verlag GmbH, 1999. ISBN 978-3-8331-4130-0
  2. ↑ a b Comoros – Geography Country Studies. U.S. Library of Congress. Viitattu 19.4.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Mayotte Encyclopædia Britannica. 12.6.2020. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Safford, Roger J.: Important Bird Areas in Africa and associated islands – Mayotte (PDF) BirdLife. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Mayotte (France) IUCN. Viitattu 19.4.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Shillington, Kevin: Encyclopedia of African history, s. 289–293. Taylor & Francis Group, 2005. ISBN 1-57958-245-1 (englanniksi)
  7. ↑ Shirbon, Estelle: Indian Ocean island votes to become fully French Reuters. 29.3.2009. Thomson Reuters Corporate. Viitattu 22.4.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Mayotte backs French connection BBC News. 29.3.2009. BBC. Viitattu 30.3.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Tableaux de l'économie française Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 3.5.2021. (ranskaksi)
  10. ↑ a b In Mayotte, nearly one in two inhabitants has foreign nationality 2.7.2019. Institut national de la statistique et des études économiques. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  11. ↑ French island of Mayotte on verge of collapse France24. Viitattu 19.4.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mayotte&oldid=22198542”