Niskavuoren Heta (vuoden 1952 elokuva)

Niskavuoren Heta
Ohjaaja	Edvin Laine
Käsikirjoittaja	Hella Wuolijoki Paula Talaskivi
Tuottaja	T. J. Särkkä
Säveltäjä	Heikki Aaltoila
Kuvaaja	Pentti Unho
Leikkaaja	Armas Vallasvuo
Pääosat	Rauni Luoma Kaarlo Halttunen Mirjam Novero
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomen Filmiteollisuus Oy
Ensi-ilta	25. joulukuuta 1952
Kesto	90 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	12 679 686 vmk
Edeltäjä	Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä
Seuraaja	Niskavuoren naiset
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Niskavuoren Heta on Edvin Laineen ohjaama suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1952. Se perustuu Hella Wuolijoen saman nimiseen näytelmään. Niskavuoren Heta valmistui kolmantena Niskavuori-sarjan elokuvana. Tapahtumien aikajärjestyksessä se on toinen. Niskavuoren Heta on sarjan eräänlainen sivujuonne. Muista Niskavuori-filmatisoinneista poiketen se ulottuu usean vuosikymmenen ajalle, 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Suomi itsenäistyy, käy sisällis­sodan ja mittayksikötkin vaihtuvat tynnyrinaloista hehtaareiksi.

Niskavuoren Hetaa on sanottu Laineen kypsimpiin kuuluvaksi ohjaustyöksi. Elokuva sai vuonna 1953 Jussi-palkinnot sarjoissa paras ohjaus (Laine), paras naispääosa (Rauni Luoma) ja paras miespääosa (Kaarlo Halttunen).

Juoni

Niskavuorella vietetään Hetan ja Akustin häitä.

Niskavuoren ratsutilalla vietetään Heta Niska­vuoren ja Akusti Harjulan häitä. Kumpainenkin sanoo ”Tahron!” ja avioliitto pääsee täyteen vauhtiin. Heta on naitettu renki Akustille puoliväkisin; ei kuitenkaan yhtään liian aikaisin, sillä Hetan nuorempi sisko Kustaavakin on jo naimisissa. "Yhteinen" lapsikin on tulossa, joten ajan tapa vaatii kristillisen avioliiton solmimista. Hetan tavoittelema suurtilallinen Lammentaustan Santeri on mennyt naimisiin Esterin kanssa. Katkeruus Santeria kohtaan seuraa Hetaa vuosikymmenien ajan. Syykin selviää katselijalle jo elokuvan alussa: Hetan odottama lapsi on ilmeisesti Santerin, mutta vastoin Hetan luuloa Santeri viekin vihille Esterin eikä häntä. Skandaalin välttämiseksi hyväntahtoinen renki Akusti saadaan järjestettyä Hetalle aviomieheksi ja syntyvän lapsen isäksi .

Hetan veli Juhani Niskavuori on ostanut siskolleen ja langolleen Muumäen, jonka pinta-ala on neljäsataa tynnyrinalaa, kuten Kustaava muistuttaa, kun Heta pahoinvoivana vetäytyy häähumusta. Yllättäen Heta päättää lähteä Muumäelle kesken häätohinan, vaikka tarkoitus oli lähteä vasta seuraavana päivänä. Akusti ei vastustele, myöntyy vain tyynesti hymyillen nuorikkonsa tahtoon. Muumäki antaa oivat puitteet vaurastumiselle, mutta sen rakennukset ovat pahasti rappiolla. Päätalokin on vain vaatimaton mökkipahanen; vielä kurjempi kuin miksi Heta sen kuvitteli.

Muumäen vanha emäntä, Akustin äiti Mari (joka ei ollut poikansa häissä) ja piika Siipirikko ottavat hääparin vastaan. Mari yrittää passata Hetaa parhaansa mukaan, mutta kaatuu vuoteeseen vanhuuttaan. Hetan prameat perintökalut istuvat kovin huonosti Muumäen vaatimattomaan mökkiin. Hän panee saman tien toimeksi, jotta uusi talo saataisiin pystyyn. Siipirikko on huolissaan isännän jaksamisesta Hetan menossa. Erään kerran, kun Siipirikko ja Akusti lähtevät kalaverkkoja kokemaan, hän tuo huolensa ilmi. Akusti toteaa vain, että hän ja Siipirikko ovat syntyneet raatamaan, kun taas Niskavuoren mamsellit ovat syntyneet salissa istumaan ja käsitöitä tekemään. Jalkavaivaisen piian ja Akustin välillä on eroottinen lataus, mutta vallitsevat siveysnormit pitävät sen haaveiden tasolla. Heta tiedostaa piian ja aviomiehensä välisen jännitteen, mutta katsoo sitä sormien läpi, kunhan Siipirikko pysyy vain piikalikkana, joka palvelee Akustia.

Vaikka Akusti vaikuttaa Hetan tossun alla elävältä nahjukselta, hän kaiken aikaa hoitaa liiketoimiaan vaimonsa selän takana ja kasvattaa vaurauttaan. Mies panee rahan poikimaan ja ostaa metsää vaikka uuden päätalon rakentaminen siitä hieman viivästyykin vaimon harmiksi. Heta ja Akusti saavat yhden pojan ja kaksi tytärtä. Jaakko, Aliina ja Kerttu jäävät äidilleen etäisiksi. He avautuvat asioistaan mieluummin Siipirikolle. Heta pitää heitä "rengin lapsina", eikä näe heidän kouluttamistaan tarpeelliseksi. Isäänsä lapsilla on läheisemmät välit, vaikka he kutsuvatkin häntä Akustiksi. Eräänä iltana Akustin kanssa Tampereen-reissulla ollut Santeri poikkeaa Muumäelle sadetta pitämään, mutta Heta ajaa hänet melkein saman tien ulos. Samalla Santeri kohtaa ensimmäisen kerran Jaakon, jonka biologinen isä hän on. Jaakko saa tietää totuuden isästään vasta Akustin kuolinvuoteella vuosia myöhemmin.

Hetan lyödessä tahtia tunnelmaan Muumäen rappiotila kohoaa Niskavuortakin mahtavammaksi. Uusi päätalo rakennetaan kesällä 1914 ja siitä tulee muutaman metrin Niskavuorta pidempi. Muumäen nousun mahtitilaksi Heta lukee omaksi ansiokseen. Hän tulkitsee myös, että Akustin pitäjäläisten keskuudessa nauttima arvostus johtuu siitä, että tämä on nainut Niskavuoren tyttären. Akusti nousee muun muassa pankin johtokuntaan ja ennen kuolemaansa ehtii saada vielä kunnallisneuvoksen arvonimen.

Siipirikko (Novero) soutelemassa Akustin kanssa.

Sisällissodan aikana Heta haluaisi lähettää Jaakon taistelemaan valkoisten joukkoihin, mutta Jaakko itse on vastentahtoinen. Myös Santeri ja Akusti vastustavat. Lisäksi Akustista tulee sodan kuukausina eräänlainen turva muille isännille. Hän pysyttelee puolueettomana, ja punaiset takavarikoivat Muumäeltä vähemmän omaisuutta kuin muilta suurtilallisilta. Siipirikon isä on sodassa punaisella puolella, ja siitähän ei hyvää seuraa. Siipirikko alkaa Hetan näkökulmasta käyttäytyä talossa emännän tavoin. Heta tekee päätöksen Siipirikon erottamisesta heti, kun sota on loppunut. Rauhan palattua maahan Muumäen pitkäaikainen piika Siipirikko muuttaa omaan pieneen mökkiin. Hetan tyttäret raivostuvat äitinsä päätöksestä.

Sodan jälkeen Akusti jakaa entisille torppareilleen enemmän maata kuin laki vaatii, ja taitavalla manipuloinnillaan saa myös Hetan allekirjoittamaan vaadittavat paperit. Akusti ostaa mahtavan Huovilan kartanon, josta hän kaavailee tilaa Jaakolle. Isännän terveys alkaa vähitellen horjua; jonkin aikaa vuoteenomana oltuaan Akusti siirtyy ajasta ikuisuuteen. Perinnönjaossa ovat läsnä Heta lapsineen sekä vallesmanni (nimismies) ja Lammentaustan Santeri. Käy ilmi, että puoli pitäjää on velkaa Akustille. Heta haluaisi panna kaikki ulosottoon, varsinkin Santerin, jonka velka Akustille on 300 000 markkaa. Jaakko, Aliina ja Kerttu kuitenkin ovat pehmeämmällä linjalla. Tässä vaiheessa Jaakko tuo epäsuorasti ilmi, että on saanut tietää olevansa Santerin poika. Lisäksi Akusti on määrännyt Siipirikolle maksettavaksi 200 000 markkaa niistä vuosista, jotka hän palveli Muumäellä.

Aivan lopussa Heta murtuu. Ei tosin raha-asioiden takia, vaan siksi, että Akustia ei enää ole.

Henkilöt

Pääosat

Rauni Luoma	…	Heta Harjula, omaa sukua Niskavuori
Kaarlo Halttunen	…	Akusti Harjula
Mirjam Novero	…	Hilja Maanoja, Siipirikko

Sivuosat

Leo Lähteenmäki	…	Santeri Lammentausta
Martti Katajisto	…	Jaakko Harjula
Hillevi Lagerstam	…	Aliina Harjula
Marjatta Kallio	…	Kerttu Harjula
Urho Lahti	…	Roope Maanoja, Siipirikon isä
Laina Laine	…	Mari Harjula, Akustin äiti
Kullervo Kalske	…	Juhani Niskavuori
Emma Väänänen	…	Loviisa Niskavuori
Mirjami Kuosmanen	…	Kustaava Niskavuori
Eino Kaipainen	…	vallesmanni

Muita henkilöitä

Martta Kinnunen	…	Nikkilän emäntä
Otto Noro	…	Nikkilän isäntä
Hilkka Helinä	…	Esteri, Hetan kilpakosija
Ida Salmi	…	Iita
Ossi Korhonen	…	rovasti
Pirkko Raitio	…	ruustinna
Kaarlo Saarnio	…	Jokinen, Niskavuoren renki
Pentti Irjala	…	Nieminen, Niskavuoren renki
Väinö Luutonen	…	Salminen, Niskavuoren renki
Leena Grönroos	…	Marjatta Salminen
Aino-Inkeri Notkola	…	vallesmanska
Kunto Karapää	…	kunnanlääkäri
Uljas Kandolin	…	velallinen isäntä
Matti Aulos	…	säästökassan puheenjohtaja
Oiva Sala	…	punakaartilainen

Teemat

Vihtori Laurila jakoi Suomen kirjallisuuden vuosikirjassa 1947 Wuolijoen näytelmien naishahmot kolmeen päätyyppiin: 1) viisas, vanha nainen, 2) älykäs, itsenäinen, sosiaalinen nainen, 3) kanamainen rouva. Risto Hannula kirjoitti Suomen kansallisfilmografiassa 4: ”Hetan kohdalla moinen luokittelu ainakin menettäisi teränsä.” Heta on nähty monessa mielessä Loviisan vastakohtana. Esimerkiksi äitinsä perinnönjaossa Heta keskittyy pyyhkeisiin ja lakanoihin, kun taas Loviisa puhuu ”anoppinsa henkisestä perinnöstä”, sellaisesta ”mitä te ette kukaan halua ettekä kykene ottamaan minulta pois”.

Rauni Luoma kirjoittaa muistelmateoksessaan Ilon ja murheen näyttämöllä Hetan roolista: ”Minussa itsessäni on Hetaa niin paljon, että kun vedän sen sisältäni esiin, eivät ihmiset, jotka ovat nähneet vain sen osasuoritukseni, tiedä minussa muuta puolta olevankaan.” Luoman mukaan Hetan tragedian ydin on siinä, että vaikka hänellä on aviomies, joka pystyy tarjoamaan hänelle kaiken tavoittelemisen arvoisen, Heta ei kykene vastaanottamaan sitä. Akusti on ja pysyy ”trenkinä”.

Tuotanto

Niskavuoren Hetan näytelmäversion kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa 16. marraskuuta 1950 ohjaajana Eino Salmelainen. Näyttämöllä Hetaa tulkitsi Bertta Tammelin, Akustia Toivo Mäkelä, Siipirikkoa Irma Seikkula ja Santeria Ossi Kostia.

Lammentaustan Esteriä näyttelevä Hilkka Helinä oli Hetana elokuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946). Niskavuoren Heta on viidestä Niskavuori-sarjan mustavalkofilmatisoinnista ainoa, jossa Tauno Palolla ei ollut roolia.

Vastaanotto

Niskavuoren Heta sai pääasiassa myönteisen vastaanoton. Ilta-Sanomien kriitikko kirjoitti ”Tämä elokuva on rauhallisessa varmuudessaan, sisäisessä jäntevyydessään ja filmillisessä kelpoisuudessaan oivallinen todistuskappale siitä, mihin kotimainen elokuvamme jaksaa ylettyä silloin, kun sen valmistamiseen pannaan tarpeeksi huolta, kun aihe saa taiteellisesti kypsyä tekijöittensä ajatuksissa, ja kun elokuvan pohjana on vahva, kestävä tarina --.” Tamperelaisen Aamulehden arvioija kirjoitti: ”Tuskinpa Suomessa on aikaisemmin tehty elokuvaa, joka olisi niin filmillinen kuin Niskavuoren Heta.” Myös Helsingin Sanomien kritiikissä oltiin myönteisellä linjalla: ”Niskavuoren Heta on elokuvana onniteltava aikaansaannos.” Kielteistä kritiikkiä annettiin ohjaajalle liian teatterimaisista asetelmista.

Mitä missä milloin 1990 -kirjassa Kari Uusitalo valitsi Niskavuoren Hetan sadan merkittävän suomalaisen näytelmäelokuvan joukkoon.

Julkaisut

Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 14. huhtikuuta 1963. Finnkino Oy on julkaissut elokuvan sekä VHS:nä että DVD:nä.

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 4, ISBN 951-37-0575-7, kirjastoluokka 77.4
• Luoma, Rauni: Ilon ja murheen näyttämöllä, WSOY 1986, ISBN 951-0-13829-0
• MMM 1990, Kustannusosakeyhtiö Otava 1989, ISBN 951-1-10908-1, sivu 402
• Elokuva Niskavuoren Heta
• Niskavuoren Heta Elonet.