Bertta Tammelin

Bertta Tammelin (21. kesäkuuta 1907 Suoniemi – helmikuu 1988) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki pitkän uran Tampereen Työväen Teatterissa. Vahvimmillaan hän oli tiukkojen ja johdonmukaisten luonteiden tulkitsijana.

Elämä ja ura

Bertta Tammelinin vanhemmat olivat kivityömies Vihtori Tammelin ja Hilja Niittynen. Hän kävi kansakoulun synnyinpaikkakunnallaan Suoniemellä. Syksyllä 1924 hän aloitti näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa. Hän suoritti myös lauluopintoja. Hänen ankara työkurinsa kiinnitti TTT:n johtajan Kosti Elon huomion. Tammelinin uran alkuvuosien töihin kuuluivat muun muassa Agnes (näytelmässä Synti), Aino Zink (Miehen kylkiluu) ja Kaarin (Kaksi kuningatarta). Myöhemmin hän tulkitsi Hella Wuolijoen suosittujen Niskavuori-näytelmien hahmoja, kuten Ilonaa (Niskavuoren leipä) ja Malviinaa (Niskavuoren nuori emäntä). Hänen tulkintansa Niskavuoren Hetasta oli erityisen vaikuttava.

Jatkosodan aikana Tammelin oli mukana sotamiesten viihdytyskiertueilla. 20-vuotisnäyttelijäjuhlassaan hän tulkitsi Conwayn perheen Maddea. Itse hän nimenomaan halusi puhua näyttelijäjuhlasta taiteilijajuhlan sijaan. Tammelin jäi Tampereen Työväen Teatterista eläkkeelle 1952. Hänen jäähyväisroolinsa oli rouva Maret Alfred Gehrin näytelmässä Kuudes kerros. Tammelinin näyttelijäntyölle oli ominaista intensiivinen eläytyminen. Haastatteluissa hän painotti näyttelijäntyön rehellisyyttä. Hän näyttäytyi pienessä sivuosassa Edvin Laineen elokuvassa Yrjänän emännän synti (1943).

Lähteet

• Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Kustannusliike Opas, Viipuri 1930.
• Rajala, Panu: Titaanien teatteri 1918–1964. Tampereen Työväen Teatteri Oy 1995. ISBN 952-90-6677-5

Aiheesta muualla

• Bertha Tammelin Elonetissä.