Nelostie (televisiosarja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nelostie
Sarjan tunnuskuva.
Sarjan tunnuskuva.
Tyyli dokumenttisarja
Kestoaika noin 50 minuuttia
Pääosissa Hugo Ahlberg (juontaja)
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko MTV
Julkaistu 1965
Esitetty 9. tammikuuta 1965 – 3. tammikuuta 1966
Tuotantokausia 2
Jaksoja 10
Tuotanto
Tuottaja(t) Jouko Castrén (jaksot 1–5)
Pekka Parikka (jaksot 6–10)
Ohjaaja(t) Olavi Tuomi
Käsikirjoittaja(t) Jouko Castrén, Esko Muinonen, Pekka Parikka, Olavi Tuomi, tekstit Juha Tanttu
Säveltäjä(t) Hannu Halonen
Leikkaaja(t) Elmer Lahti
Kuvaaja(t) Jukka Rosendahl, Mauri Borodulin
Tuotantoyhtiö(t) Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Oy Mainos-TV-Reklam Ab
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Nelostie on suomalainen vuonna 1965 valmistunut kymmenosainen MTV:n ja Suomen Filmiteollisuuden yhteisesti tuottama dokumentaarinen televisiosarja.[1] Reportaasimaisessa dokumentaarisessa ohjelmasarjassa valtatietä 4 seuraten tarkasteltiin Suomen eri osille tyypillisiä kuvaushetken aikaisia olosuhteita pohjoisesta etelään.[1] Sarjassa on kuvattu lukuisia suomalaisia maisemia ja tunnettuja rakennuksia. Lisäksi sarjassa haastateltiin tavallisia suomalaisia ihmisiä ja paikallisia kuuluisuuksia.[2]

Ohjelman juontajana toimi Hugo Ahlberg.[3]

Taustaa ja esitystiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttisarjan kuvaaminen aloitettiin vuonna 1964.[4] Ensimmäisten jaksojen kuvaamiseen kului aikaa noin pari kuukautta, ja 30 000 metriä filmiä.[5]

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi, joka kattoi viisi ensimmäistä jaksoa ensiesitettiin MTV:llä tammi[4]–toukokuussa 1965.[5] Kevään 1965 aikana kuvattiin sarjan toinen tuotantokausi.[4][5] Toisen tuotantokauden jaksot esitettiin syyskuun 1965[6] ja tammikuun 1966 välillä.[7] Sarja esitettiin uusintana MTV:llä joulukuussa 1985, jolloin alkuperäinen sarja oli koostettu neljään koosteohjelmaan.[8] Sarja on nykyisin katsottavissa muun muassa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ylläpitämällä Elonet-sivustolla.[1]

Jaksot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Jakso Jakson nimi Esityspäivä (MTV) Jaksojen sisältöselosteet [1]
1. Tie alkaa tunturista 9.1.1965[4] Matka alkaa Tenojoelta, jossa postiveneellä matkaan Punaisen Ristin Hautakosken sairasmajalle. Lohikalastusta ja seurataan postiveneen kulkua vaikeissa koskissa. Utsjoella tutustutaan rajavartioston toimintaan vartiopäällikkö vääpeli Eino Revon luona, josta matka jatkuu Utsjoen kirkonkylälle. Matka jatkuu linja-autossa Inaria kohti, jossa haastatellaan matkustajia matkanteosta sekä näkemyksiä Lapin kulkuyhteyksissä. Tutustuminen Inarin kirkonkylään sekä saamalaisten historiaan ja kulttuuriin. Lopuksi saavutaan Inarin hallinnolliseen keskukseen Ivaloon, joka on vilkas keskus virastoineen sekä liikenteen solmukohta. Matka päättyy Ivalon lentoasemalle, joka on Suomen pohjoisin lentoasema.
2. Kohti napapiiriä 6.2.1965[9] Matka jatkuu Ivalosta etelään päin tunturimaisemien halki, jossa pysähdymme Kaunispään tunturimajalle. Paikallinen kullankaivaja tarinoi kullan huuhdonnasta sekä kullankaivamisen historiasta. Purnumukan kylässä poromiehet erottelevat ja merkitsevät porojen vasat. Poromiesten valittu uskottu mies, Uula Aikio kertoo pororiitojen ratkaisuista, porojen merkitsemistavoista sekä yleensäkin poroelinkeinosta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Kaksi tekeillä olevaa tekojärveä vaikuttavat alueen poromiesten elämään ja elinkeinoon. Seuraavana pysähdys Sodankylän Vuotsossa, joka on saamelaisasetuksen eteläraja. Sodankylässä sijaitsee Suomen pohjoisin varuskunta, jossa haastatellaan kahta alokasta ja everstiluutnantti Jorma Heipsalmea pohjoisen varuskunnan merkityksestä. Sodankylän säähavaintoasemassa Tähtelässä tutustutaan erilaisiin havaintolaitteisiin sekä jonosfääriaseman toimintaan. Komisario Veikko Kosonen kertoo Lapin poliisin työstä ja kapasiteetista. Metsäneuvos Jarl Sundqvist kertoo Napapiirin historiasta. Palosalmen metsämieskoti on ainoa ”tukkijätkän vanhainkoti” Suomessa, joka on osa Rovalan työkeskusta. Lopuksi päädytään ”jätkän kaupunkiin”, Rovaniemelle, jossa rovaniemeläinen rouva luettelee kaupungin edut ja haitat.
3. Rovaniemeltä rannikolle 6.3.1965[10] Matka jatkuu Rovaniemeltä kohti Kemiä. Kemijoella tutustutaan voimalaitossuunnitelmaan sekä Ossauskoskella voimalaitoksen rakentamiseen. Seuraava pysähdys Tervolassa, joka on kansallisen suurmiehen ja kielentutkija Matthias Alexander Castrénin synnyinpitäjä. Paakkolan kylässä Kemin Osuuskaupan kyläkaupassa käydään ostoksilla. Isohaaran voimalaitoksesesa erotellaan tukkipuita. Kemin satamassa tutustutaan selluloosan lastaamiseen rahtialukseen, ja haastatellaan kapteeni Veikko Porkkaa. Lindgrenin tytöt Haukiputaalta esittävät laulun ”Orvokki ja ruusu”. Simojoen ylittää uusi rakennettu silta. Simossa tutustutaan lohenpyyntiin, ja haastatellaan paikallista kalastajaa, joka kertoo kuinka voimalaitos on vaikuttanut heikentävästi kalakantaan. Iin Hamina on vanha tunnettu kauppapaikka, jossa on oma kyläyhteisönsä. Rannikon erikoinen arkkitehtuuri ilmenee talojen asettelussa ja julkisivuissa. Oulussa Pohjantiellä ollaan Oulujoen kohdalla ollaan rakentamassa uutta siltaa. Lopuksi esitellään Oulun kaupungin nähtävyyksiä, kuten Merikosken sillat, Raatin urheilukenttä, Tähtitornin kahvila, Oulun lyseo ja Torinrannan makasiinit.
4. Pohjanmaan lakeuksilla 3.4.1965[11] Pohjanmaalla tie halkoo Limingan niittyjä. Taiteilija Eeli Aalto esittelee ja analysoi edesmenneen liminkalaisen taidemaalari Vilho Lammen teoksia. Tupoksessa pysähdytään kuulemaan maanviljelijöitä, joiden maat ovat usean kunnan alueella.[a] Tupoksen kylä on kokonaisuudessaan yhdeksän eri kunnan alueella.[b] Ala-Temmeksessä ihastellaan Pehkosen tilaa, aitoa idyllistä Pohjanmaan rakennustaidetta.[c] Temmeksessä on pappispula, jonka vuoksi eläköitynyt konstaapeli Kalle Honka kirjoittaa virkatodistukset paikallisille. Pappispulasta keskustellaan koko Suomen näkökulmasta. Temmeksellä kirkolliset herätysliikkeet ovat sopusoinnussa kirkon kanssa, muun muassa lestadiolaisuus, herännäisyys eli körttiläisyys sekä evankelisuus. Rantsilassa kuullaan Suomen sodan historiaa. Pulkkilan kautta Piippolaan, jossa sijaitsee Suomen keskipiste muistomerkkeineen. Vierailu edesmenneen kirjailija Pentti Haanpään kesäviettopaikassa, jossa tavataan vaimo Aili Haanpää ja tytär Elsa. Pyhäjärvellä vapaapalokunta-aate elää voimakkaasti, ja pääsemme tutustumaan pelastusharjoitukseen. Lopuksi Pyhäsalmen kaivoksen toiminnan ja historian esittelyä sekä ajelu kirkonkylällä.
5. Kesällä Keski-Suomessa. 1.5.1965[16] Pihtiputaalla Niemenharjun leirintäalueella vietetään camping-elämää. ”Matkusta kotimaassa, tutustu Suomeen” – ajatuksella retkeilyelämää ja leirintäalueita kehitetään vierailijoita varten. Pihtiputaalla, Keski-Suomen pohjoisimmassa pitäjässä on kansantansseja, hanurimusiikkia sekä nuoria tanssilavalla. Keski-suomalaisia tienkäyttäjiä haastatellaan Nelostiellä. Seuraavana kohteena Viitasaari, ”pankkien ja baarien sykkivä keskus”. Huopanankoskella elvytetään kalakantaa. Vihreä kulta, Keski-Suomea pidetään kultamaana: tukkipuiden uittoa ja lajittelua, sekä myös kuljetusta maanteite. Puutavaran kuljetusta Kapeenkoskella, Kuusalla, Kuhankoskella ja Vuoteensalmella. Paikallisilta kysytään mielipidettä Keitele-Päijänne-kanavahankkeesta. Nelostien raskaan liikenteen kuljettajien mielipiteitä kiertoreiteistä kysellään Kotakennäänsalmen sillalla. Äänekoskella tutustutaan selluloosatehtaaseen. Suolahti on rautateiden risteyspiste. Laukaassa tutustutaan kalanviljelylaitokseen ja lopuksi saavutaan kesäiseen Jyväskylään.
6. Jyväskylästä Korpilahteen 19.9.1965[6] Jyväskylässä esitellään arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia: Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu, Keski-Suomen museo, Työväentalo, Valtiontalo, Puistokadun asuintalo sekä Säynätsalon kunnantalo[d] ja Muuratsalon koetalo[e]. Muuramesta löytyy Suomen korkeimmat kuuset, joiden juurella haastatellaan asiantuntijoita. Lauri Mehtolan kauppapuodissa muistelleen menneen ajan kaupankäyntiä sekä haastatellaan nykyasiakasta. Muuratjärvellä tutustutaan vesihiihdon saloihin. Korpilahdella tutustaan kirkonkylään, ja ollaan lossin kyydissä, jossa haastatellaan paikallisia matkustajia sillan tarpeesta. Päijänteen pohjoisosassa nuottakalastusta, jossa nähdään nuottavedon vaiheet alusta loppuun. Tutustuminen Putkilahden kylässä olevaan yksityismuseoon, jossa yli 2 000 esinettä. Korpilahdella kesäkurssilla tavataan taiteilijoita luonnossa työskentelemässä. Hyrkkölän kylässä emäntä Raivio kertoo aiempien kesien virkeästä taide-elämästä.
7. Jämsänkoski-Padasjoki 17.10.1965[18] Saavumme Jämsänjokilaaksoon. Jämsänkosken vesitornilla haastattelussa talousneuvos Simo Patajoki. Jämsänkosken kotiseutuyhdistyksen sihteeri Eino Hietanen kertoo Aarresaaresta, ja saareen liittyvästä tarusta. Aleksanteri Suuronen esittelee puutuoppien teon jaloa taitoa. Kirkkovene, soutuvene ja kilpasoutua Kankarisvedellä. Kaipolan paperitehtaalla kilpasoutajia haastatellaan työn äärellä, ja samalla tutustutaan tehtaan historiaan ja alueen merkitykseen. Pitkävuoren laskettelukeskuksessa tutustumme 100 metrin suurmäkeen sekä tutustumme alueen mestariurheilijoihin. Tapio Mäkelä ja Erkki Rantala haastateltavana. Kymmenottelija Eino Keskinen muistelee Australian aikojaan sekä Jämsänkosken Ilves -seuran perustamista. Kuhmoisissa tutustutaan metsätyöhön: puunkaato, kaskeaminen ja puun kasvatus. Koukanniemen talossa P. J. Hannikainen on säveltänyt muun muassa Karjalaisten laulun. Puukkoisten kylässä kasvivärjätään tekstiilejä sekä leivotaan leipää. Padasjoella Auttoisten kylässä veneentekijä Jussi Vuorinen kertoo veneen rakentamisen vaiheet. Lopuksi Arrankosken kylässä sahdin valmistuksen saloja esittelee Sylvi Saksala.
8. Asikkalasta Lahteen 14.11.1965[19] Järvitie Päijänteellä. Maaseutuneuvos Martti Suntela kertoo Päijänteen historiasta, laivastosta sekä laivanrakennuksesta. Kustaa III suunnitteli aikoinaan Anianpellon ja Pulkkilanharjun asemakaavat. Lahden, Asikkalan ja Jyväskylän edustajat keskustelevat sisävesiliikenteen vähenemenistä. Vääksyssä tutustumme uistimen valmistuksen eri työvaiheisiin Lauri Rapalan johdolla. Asikkalassa sijaitsee Helsingin yliopiston varastokirjasto Urajärven rannalla, jossa jopa 36 kilometriä moottoroitua hyllystöä. Hollolassa Miina Halme esittää laulelmia alueen murteella, joka on häviämässä. Kansantanssiesitys pelimannisäestyksellä. Esittelyssä purpuritanssi, joka on kansantansseista vanhin. Maisteri Jouko Voionmaa esittelee muinaiskaivauksia ja kaivauksen työvaiheista Kapatuosialla, joka oli muinainen linnavuori. Hollolan kirkkoherra kertoo kirkon ja sen veistosten historiasta. Tutustuminen Hollolan kotiseutumuseoon, jossa hevosiin liittyvää esineistöä. Ravi- ja ratsastushevosista kertoo Suomen mestari ja olympiaratsastaja Mauno Roiha, jonka johdolla seurataan este- ja kenttäratsastusta. Lopuksi saavumme nuorekkaaseen ja ennakkoluulottomaan Lahteen, joka on huonekaluteollisuuden keskittymä.
9. Orimattila-Järvenpää 12.12.1965[20] Orimattilassa vieraillaan maatalousnäyttelyssä. Ruhan kartanossa tutustutaan muun muassa peltoviljelyyn, kotieläintuotantoon sekä juuston valmistuksen työvaiheisiin. Mallusniemen kartanon taidekokoelmien taiteilijoita ovat muun muassa Wäinö Aaltonen, Vilho Lampi, Ville Vallgren, Aino Snellman, Emil Wikström, Väinö Hämäläinen. Heinämaan kylässä 30 pitsinnyplääjää antaa taidonnäytteensä. Haastattelussa Heinämaan pitsinnypläyksen yhdistyksen sihteeri Anni Niemelä. Mäntsälä on linja-autojen risteyspaikka. Kiertohaastattelussa paikallisia autoilijoita, jossa liikennemerkkien asiallisuus ja määrä puhututtaa. Saaren kartanon koulutustarjonnan esittely. Mäntsälän Hautjärvellä sijaitsee eläinlääketieteellisen korkeakoulun opetus- ja koetila. Tutustumistoimenpiteenä ovat synnytysapuharjoitus ja leikkaus. Lopussa tutustuminen Järvenpään sosiaalisairaalaan, jossa haastattelussa helsinkiläinen liikemies, joka on ollut viiden viikon hoitojaksolla ja palaamassa parantuneena kotiin.
10. Järvenpää-Helsinki 3.1.1966[7] Järvenpäässä vieraillaan taiteilija Martti Kuuskosken luomassa Peikkomaailmassa. Tuusulassa tutustutaan kirkkoon ja hautausmaahan, jossa on merkkihenkilöiden Aleksis Kiven ja Pekka Halosen haudat. Tutustuminen Aleksis Kiven kuolinmökkiin ja siihen liittyvään historiaan. Suvirannan ateljeessa Laura Järnefelt, Ruth Snellman sekä Tyyni Brofeldt muistelevat lapsuuttaan vuosisadan vaihteessa.[f] Keravan rautatieasemalla haastatellaan työmatkalaisia, jotka käyvät junalla Helsingissä työssä. Asemalle saapuu vankivaunu, jonka mukana vierailemme Keravan nuorisovankilassa. Ylijohtaja Valentin Soininen ja johtaja Matti Herna kertovat vankeinhoidosta sekä vankilan toiminnasta. Haastattelussa varkaudesta tuomittu vanki, joka kertoo tehdystä rikoksestaan ja tulevaisuuden näkymistään. Vankilassa tutustumme myös naisosastoon, jossa työtehtävien esittelyä. Päivölän tila toimii lastenkotina, jossa on orpoja, puoliorpoja ja sosiaaliorpoja. Vantaalla tutustuminen Helsingin pitäjän kirkkoon ja Tikkurilan vanhaan asemaan.[g] Lopuksi Malmin lentokentällä noustaan helikopterin kyytiin, josta näkee Helsingin linnunnäköalapaikalta.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Huomioitavaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sarjan ensiesityksen aikaan haastattelussa mainittava Oulujoen kunta oli lakkautettu vuoden 1965 alussa.[12]
  2. ↑ Pääsääntöisesti Tuposta on pidetty Limingan kunnan kylänä.[13] Vuonna 1970 Valtioneuvoston päätöksellä Tupos liitettiin kokonaisuudessaan Liminkaan.[14]
  3. ↑ Elonetissä olevan sisältöselosteen mukaan Pehkolan tila sijaitsee Temmeksellä, mutta todellisuudessa tila sijaitsee Limingan kunnassa Ala-Temmeksen kylässä.[15]
  4. ↑ Elonetissä olevan sisältöselosteen mukaan Säynätsalon kunnantalo on lueteltu Jyväskylän rakennukseksi. Sarjan ensiesitysaikaan Säynätsalon kunnantalo sijaitsi silloisessa Säynätsalon kunnassa. Säynätsalo liitettin Jyväskylään vuonna 1993.[17]
  5. ↑ Elonetissä olevan sisältöselosteen mukaan Muuratsalon koetalo on lueteltu Jyväskylän rakennukseksi. Sarjan ensiesitysaikaan Muuratsalon koetalo sijaitsi silloisessa Säynätsalon kunnassa. Säynätsalo liitettin Jyväskylään vuonna 1993.[17]
  6. ↑ Elonetissä olevan sisältöselosteen mukaan Suviranta sijaitsee Tuusulassa, mutta todellisuudessa tila sijaitsee Järvenpäässä.[21]
  7. ↑ Sarjan ensiesityksen aikaan kunnan virallinen nimi oli vielä Helsingin maalaiskunta.[22] Kunnan nimi muuttui Vantaaksi vuonna 1972.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Nelostie Elonet. Viitattu 16.3.2024.
  2. ↑ Jutila, Niko: Nyt Elonetissä: 1960-luvun tv-dokumenteissa matkataan läpi Suomen nelostietä ja rannikolta rannikolle Elokuvauutiset. 2.2.2021. Viitattu 16.3.2024.
  3. ↑ Matka menneiden aikojen Suomeen Helsingin Sanomat. 1.2.2016. Viitattu 16.3.2024.
  4. ↑ a b c d Nelostie alkaa tunturista. Helsingin Sanomat, 9.1.1965, s. 9. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  5. ↑ a b c Nelostien filmausryhmä lähtee jälleen matkaan. Helsingin Sanomat, 15.5.1965, s. 35. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  6. ↑ a b Nelostie jatkuu. Helsingin Sanomat, 19.9.1965, s. 55. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  7. ↑ a b Nelostietä päätepisteeseen. Helsingin Sanomat, 3.1.1966, s. 23. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  8. ↑ Ohjelmatiedot 1.12.1985. Helsingin Sanomat, 1.12.1985, s. 107. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  9. ↑ Mainos-TV:n mainos: Nelostie II: Kohti napapiiriä. Helsingin Sanomat, 6.2.1965, s. 2. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  10. ↑ Kemijoen vartta Rovaniemeltä mereen. Helsingin Sanomat, 6.3.1965, s. 29. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  11. ↑ Nelostie kulkee läpi lakeuksien. Helsingin Sanomat, 3.4.1965, s. 35. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  12. ↑ Isoniemi, Petri: Oulujokisarja, osa 7: Oulujoen kunnasta tuli osa Oulua Munoulu.fi. 18.9.2021. Viitattu 15.5.2022.
  13. ↑ Yhdeksän kunnan yhteinen kylä aiotaan yhdistää Liminkaan. Helsingin Sanomat, 27.4.1967, nro 94, s. 24. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  14. ↑ Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 34. Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
  15. ↑ Pohjois-­Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 Liminka pohjois-pohjanmaa.fi. 2005. Viitattu 27.5.2022.
  16. ↑ Ohjelmatiedot 1.5.1965 (TV-ohjelma 1). Helsingin Sanomat, 1.5.1965, s. 43. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  17. ↑ a b Historiaa Säynätsalo-seura ry. Viitattu 16.3.2024.
  18. ↑ Ohjelmatiedot 17.10.1965 (TV-ohjelma 1). Helsingin Sanomat, 17.10.1965, s. 47. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  19. ↑ Mainos-TV:n mainos Helsingin Sanomissa 14.11.1965. Helsingin Sanomat, 14.11.1965, s. 45. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  20. ↑ Ohjelmatiedot 12.12.1965 (TV-ohjelma 1). Helsingin Sanomat, 12.12.1965, s. 43. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 16.3.2024.
  21. ↑ Suviranta Järvenpään taidemuseo. Viitattu 16.3.2024.
  22. ↑ Aulikki Litzen ja Jukka Vuori, {{Ouvrage}} : parametri titre puuttuu, Vantaa, (ISBN 951-8959-77-3, viitattu 22. toukokuuta 2019), s. 115–120View and modify data on Wikidata
  23. ↑ Tönkkönen, Anu: Vantaa ennen ja nyt: Tiesitkö tämän Vantaan historiasta? Kun kauppalalle mietittiin nimeä 50 vuotta sitten, ehdolla oli neljä vaihtoehtoa Vantaan Sanomat. 5.2.2018. Viitattu 16.3.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nelostie_(televisiosarja)&oldid=22723118”