Luettelo Napolin kuninkaista

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Napolin kuningas)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo Napolin kuningaskunnan hallitsijoista alkaen vuodesta 1266, jolloin se erotettiin Sisilian kuningaskunnasta ja päättyen vuoteen 1816, jolloin se yhdistettiin Sisilian kanssa Molempain Sisilian kuningaskunnaksi.

Muotokuva Nimi
(elinvuodet)
Hallitsijakausi Puolisot Huomautukset
Anjoun suku (1266–1382)
Kaarle I Kaarle I
(1226–1285)
1266 –
7. tammikuuta 1285
Beatrice Provencelainen
(31. tammikuuta 1246)
seitsemän lasta

Margareeta Burgundilainen
(18. marraskuuta 1268)
yksi lapsi
.

Saavutti Sisilian kruunun paavin läänityksellä ja voitettuaan Hohenstaufenin dynastian
Kaarle II Kaarle II
(1254–1309)
7. tammikuuta 1285 –
5. toukokuuta 1309
Maria Unkarilainen
(1270)
neljätoista lasta
Kaarle I:n poika.
Robert Robert
(1277–1343)
5. toukokuuta 1309 –
20. tammikuuta 1343
Yolanda Aragonialainen
kaksi lasta

Sancha Mallorcalainen
(heinäkuu 1304)
ei lapsia
Kaarle II:n poika.

Peri kruunun veljenpoikansa Kaarle Martel Anjoulaisen poissaollessa tämän vaatiessa Unkarin kruunua.
Johanna I Johanna I
(1328–1382)
20. tammikuuta 1343 –
12. toukokuuta 1382
Kalabrian herttua Andreas
(1334)
yksi lapsi

Ludvig I
(20. elokuuta 1346)
kaksi lasta

Mallorcan Jaakko IV
(26. syyskuuta 1363)
ei lapsia

Braunschweig-Grubenhagenin herttua Otto
(25. syyskuuta 1376)
ei lapsia
Kalabrian herttua Kaarlen tytär.

Peri kruunun isoisältään Robertilta

Paavi Urbanus VI pakotti hänet vuonna 1381 luopumaan kruunusta. Maan valloitti hänen serkkunsa, Durazzon herttua Kaarle, joka lopulta sulki hänet vankilaan ja murhautti hänet.
Louis I Ludvig I
(1320–1362)
1352–
26. toukokuuta 1362
Johanna I
(1334)
kaksi lasta
Johanna I:n aviomies ja Kaarle II:n pojanpoika.

Julistettiin kuninkaaksi solmittuaan avioliiton hallitsevan kuningattaren kanssa.
Anjou-Durazzon suku (1382–1435)
Kaarle III Kaarle III
(1345–1386)
12. toukokuuta 1382 –
24. helmikuuta 1386
Margareta Durazzo
(helmikuu 1369)
3 lasta
Ludvig Durazzon poika, Kaarle II:n pojanpojanpoika ja Johanna I:n ottopoika.

Voitti Johannan ja sulki hänet lopulta vankilaan.
Hänen valtaansa vastusti Anjoun herttua Ludvig I. Perittyään Unkarin hänet murhattiin Visegrádissa.
Kaarle II Ladislaus
(1377–1414)
24. helmikuuta 1386 – 1389
1399 – 6. elokuuta 1414
Constance Clermontilainen
(1390)
ei lapsia

Marie Lusignanilainen
(12. helmikuuta 1403)
ei lapsia

Maria Enghienilainen
(1406)
ei lapsia
Kaarle III:n poika.
Hänet karkotti maasta Ludvig II
Nuorempi Anjou-suku (1389–1399, 1435–1442)
Durazzo-suvun valta sai osakseen vastustusta, sillä Johanna I oli nimittänyt Anjoun herttuan Ludvig I:n seuraajakseen. Anjoun herttuat suorittivat tekivät useita sotilaallisia hyökkäyksiä kuningaskuntaan ja pääsivät vuonna 1426 sopimukseen Durazzo-suvun kanssa, jonka seuraajiksi he pääsivät vuonna 1435.
Ludvig II Ludvig II
(1377–1417)
1389 –
1399
Yolande Aragonialainen
(1400)
5 lasta
Ludvig I:n poika.
Jatkoi isänsä vaatimusta ja karkotti Ladislauksen Napolista 1389. Hänet karkotettiin uudestaan vuonna 1399.
Anjou-Durazzon suku (1266–1382)
Johanna II Johanna II
(1373–1435)
6. elokuuta 1414 –
2. helmikuuta 1435
Itävallan herttua Vilhelm
eli lapsia

Jaakko II, La Marchen kreivi
La Marchen kreivi
(1415)
ei lapsia
Kaarle III:n tytär
Nuorempi Anjou-suku (1389–1399/1435–1442)
René René
(1409–1480)
2. helmikuuta 1435 – 1442 Isabelle, Lorrainen herttua
(1420)
10 lasta

Jeanne de Laval
(10. syyskuuta 1454)
ei lapsia
Ludvig II:n poika.
Veljensä kuoleman jälkeen hänet tunnustettiin Johanna II:n perilliseksi ja seuraajaksi.

Hänen valtaansa vastusti Aragonian Alfonso V, jonka Johanna II oli aikaisemmin nimittänyt perillisekseen ja joka valloitti kuningaskunnan vuonna 1442 pakottaen Renén pakenemaan.

Renén kuoleman jälkeen Napolin kruunua vaativat sekä Lothringenin René II että hänen veljenpoikansa Anjoun Kaarle IV, joka kuoli vuonna 1481, minkä jälkeen hänen vaatimuksensa siirtyivät Ranskan Ludvig XI:lle.
Trastámaran suku (1442–1501)
Alfonso Alfonso I
(1396–1458)
2. kesäkuuta 1442 –
27. kesäkuuta 1458
Maria Kastilialainen
(1415)
ei lapsia
Aragonian Ferdinand I:n poika.

Johanna II nimitti hänet perillisekseen vuonna 1421 kiistellessään Ludvig III:n kanssa. Hän pysyi vaatimuksissaan kukistuttuaan Johannan mukana vuonna 1423. Palasi kuningaskuntaan vuonna 1436 ja pakotti Renén pakenemaan vuonna 1442.
Ferrante I Ferdinand I
(1423–1494)
27. kesäkuuta 1458 –
25. tammikuuta 1494
Isabella Tarantolainen
(1444)
kuusi lasta

Johanna Aragonialainen
(14. syyskuuta 1476)
kaksi lasta
Alfonso I:n avioton poika.

Alfonsi V määräsi hänet perillisekseen.

Hänen aviottoman syntyperänsä vuoksi perimys oli kiistanalainen ja sitä vastusti Renén poika, Lothringenin herttua Juhana II vuosina 1460–1464 ja Ranskan kuningas Kaarle VIII.
Alfonso II Alfonso II
(1448–1495)
25. tammikuuta 1494 -
Tammikuu 1495
Ippolita Maria Sforza
(10. lokakuuta 1465)
kolme lasta

Trogia Gazzela
kaksi lasta
Ferdinand I:n poika.

Menetti valtansa Ranskan Kaarle VIII:n vallattua maan ja vetäytyi luostariin, jossa hän kuoli joulukuussa 1495.
Ferdinand II Ferdinand II
(1469–1496)
tammikuu 1495 –
7. syyskuuta 1496
Johanna
(1496)
ei lapsia
Alfonso II:n poika.

Hänen valtaansa vastusti Ranskan Kaarle VIII.
Fredrik IV Fredrik
(1452–1504)
7. syyskuuta 1496 –
1501
Anne Savoijilainen
(11. syyskuuta 1478)
yksi lapsi

Isabella del Balzo
(28. marraskuuta 1486)
viisi lasta
Ferdinand I:n poika.
Maan valloittivat Ranskan Ludvig XII ja Aragonian Ferdinand II, ja Fredrik IV kuoli maanpaossa Toursissa.
Ranskan valtakausi (1501–1504)
Ludvig XII Ludvig III
(1462–1515)
1501–1504 Ranskan Johanna, Berryn herttuatar
(8. syyskuuta 1476)
ei lapsia

Anne Bretagnelainen
(8. tammikuuta 1499)
4 lasta

Maria Tudor
(9. lokakuuta 1514)
ei lapsia
Nuoremman Anjou-suvun esittämien vaatimusten nojalla valloitti kuningaskunnan mutta joutui luovuttamaan sen aikaisemmalle liittolaiselleen Aragonian Ferdinand II:lle Gariglianon taistelun jälkeen 1503.
Häntä seuranneet Ranskan kuninkaat vaativat Napolin kruunua vuoteen 1559 saakka.
Trastámaran suku (1504–1516)
Ferdinand III Ferdinand III
(1452–1516)
1504 –
23. tammikuuta 1516
Isabella
(19. lokakuuta 1469)
viisi lasta

Germaine Foixilainen
(1505)
ei lapsia
Aragonian Juhana II:n poika.

Valloitti maan Gariglianon taistelussa 1503.
Johanne III Johanna III
(1479–1555)
23. tammikuuta 1516 –
12. huhtikuuta 1555
Filip Komea
(1496)
kuusi lasta
Ferdinand Katolisen tytär

Tuli kykenemättömäksi hallitsemaan väitetysti henkisen epävakautensa vuoksi, minkä vuoksi hallitusta hoitivat hänen poikansa, keisari Kaarle V ja pojanpoikansa Espanjan Filip II.
Habsburgin suku (1516–1647)
Kaarle V Kaarle IV
(1500–1558)
23. tammikuuta 1516 –
25. heinäkuuta 1554
Isabella
(10. maaliskuuta 1526)
kolme lasta
Itävallan Filip Komean ja Johanna III:n poika.

myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja Espanjan kuningas.

Luovutti vallan pojalleen Filip II:lle vuonna 1554.
Philip II Filip I
(1527–1598)
25. heinäkuuta 1554 –
13. syyskuuta 1598
Portugalin prinsessa Maria Manuela
yksi lapsi

Englannin Maria I
(1554)
ei lapsia

Elisabet Valois
(1559)
kaksi lasta

Espanjan kuningatar Anna Itävaltalainen
(4. toukokuuta 1570)
viisi lasta
Kaarle IV:n poika.
Philip III Filip II
(1578–1621)
13. syyskuuta 1598 –
31. maaliskuuta 1621
Margareta Itävaltalainen
(18. huhtikuuta 1599)
viisi lasta
Filip II:n poika
Philip IV Filip III
(1605–1665)
31. maaliskuuta 1621 –
1647
Elisabet
seitsemän lasta

Maria Anna
(1649)
viisi lasta
Filip II:n poika.

Napolilaiset nousivat kapinaan ja perustivat vuonna 1647 Napolin tasavallan.
Napolin tasavalta (1647–1648)
Henry of Guise Henrik II, Guisen herttua
(1614–1664)
22. lokakuuta 1647 –
5. huhtikuuta 1648
ei naimisissa Nimitettiin Napolin tasavallan dogeksi. Vangittiin, kun Filip III valloitti Napolin takaisin.
Habsburgin suku (1647–1700)
Philip IV Filip III
(1605–1665)
1648 –
17. syyskuuta 1665
Elisabet
seitsemän lasta

Maria Anna
(1649)
viisi lasta
Filip II:n poika.
Kaarle II Kaarle V
(1661–1700)
17. syyskuuta 1665 –
1. marraskuuta 1700
Marie Louise d'Orléans
(19. marraskuuta 1679)
ei lapsia

Maria Anna
(14. toukokuuta 1690)
ei lapsia
Filip III:n poika
Espanjan perimyssota (1701–1714)
Espanjan perimyssodan aikana Napolin kruunusta kiistelivät Boubon-sukuinen Espanjan Filip V ja Kaarle VI, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, Habsburgin sukua. Sota päättyi Rastattin rauhaan, jossa Kaarle sai Napolin.
Habsburgin suku (1714–1734)
Kaarle VI Kaarle VI
(1685–1740)
7. maaliskuuta 1714 –
2. kesäkuuta 1734
Elisabeth Christine
(1. elokuuta 1708)
neljä lasta
keisari Leopold I:n poika

Filip II:n pojanpojanpoika, sai Napolin Espanjan perimyssodassa mutta menetti sen Espanjalle vuonna 1734 Puolan perimyssodassa.
Bourbonin suku (1734–1799)
Kaarle VI Kaarle VII
(1716–1788)
2. kesäkuuta 1734 -
6. lokakuuta 1759
Maria Amalia
(1738)
kolmetoista lasta
Filip V:n poika.

Hänen armeijanva valloitti Napolin 1734 Puolan perimyssodassa. Vuonna 1738 Wienin rauhassa Napoli tunnustettiin itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi Espanjan Bourbonien sivuhaara.
Ferdinand IV Ferdinand IV
(1751–1825)
6. lokakuuta 1759 -
23. tammikuuta 1799
Maria Karoliina
(12. toukokuuta 1768)
seitsemän lasta

Floridian Lucia Migliaccio
(27. marraskuuta 1814)
ei lapsia
Kaarle VII:n poika.

Pakeni ranskalaisten hyökätessä maahan, jolloin perustettiin Partenopean tasavalta.
Partenopean tasavalta (1799)
Partenopaean tavalta direktoriohallitus 23. tammikuuta 1799 –
13. kesäkuuta 1799
Ranskan armeijan perustama, päättyi talonpoikien vastavallankumoukseen.
Bourbonin suku (1799–1806)
Ferdinand IV Ferdinand IV
(1751–1825)
13. kesäkuuta 1799 –
30. maaliskuuta 1806
Maria Karoliina
(12. toukokuuta 1768)
seitsemäntoista lasta

Lucia Migliaccio
(27. marraskuuta 1814)
ei lapsia
Kaarle VII:n poika

Palasi valtaan Partenopean tasavallan kukistuttua
Napoleonin vasallivaltio (1806–1815)
Joseph I Joosef I
(1768–1844)
30. maaliskuuta 1806 –
8. heinäkuuta 1808
Julie Clary
(1. elokuuta 1794)
kolme lasta
Carlo Buonaparten poika.

Napoleonin veli, jonka tämä asetti Napolin kuninkaaksi, mutta jonka myöhemmin syrjäytti hänen lankonsa Joachim Murat.
Joachim I Joachim I
(1767–1815)
1. elokuuta 1808 –
22. toukokuuta 1815
Caroline Bonaparte
(1. elokuuta 1794)
kolme lasta
Pierre Murat-Jordyn poika.

Napoleonin lanko, jonka tämä asetti Napolin kuninkaaksi.[1] Hänet syrjäytettiin vallasta ja teloitettiin Etelä-Italiassa Pizzo Calabrossa sata­päiväisen keisari­kunnan jälkeen.[2]
Bourbonin suku (1815–1816)
Ferdinand IV Ferdinand IV
(1751–1825)
22. toukokuuta 1815 –
8. joulukuuta 1816
Maria Karoliina
(12. toukokuuta 1768)
seitsemäntoista lasta

Lucia Migliaccio
(27. marraskuuta 1814)
ei lapsia
Kaarle III:n poika.

Palasi valtaan Joachim Murat'n kuoltua.

Yhdisti Napolin ja Sisilian kuningas­kunnat Molempain Sisiliain kuningas­kunnaksi vuonna 1816 ja otti hallitsija­nimen Ferdinand I, Molempain Sisiliain kuningas.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:List of monarchs of Naples
  1. Ensimmäinen Molempain Sisiliain kuningas Bayonnen ediktin nojalla, Colletta P., History of the Kingdom (Napoli): 1734–1825, p.71
  2. Jensen, Nathan D.: Marshal Joachim Murat 2017–1. French Empire and Revolution 1789 - 1815. Viitattu 22.4.2017. (englanniksi)