Johanna II (Napoli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johanna II, Anton Boysin maalaus 1500-luvulta.

Johanna II (ital. Giovanna; 25. kesäkuuta 1371 Napoli – 2. helmikuuta 1435 Napoli)[1][2] oli Napolin kuningaskunnan hallitsija vuosina 1414–1435. Hän oli Anjou-suvun viimeinen hallitsija.

Suku ja ensimmäinen avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna II:n vanhemmat, kuningas Kaarle III ja kuningatar Margareeta, olivat serkkuja. Kaarle III julistautui myös Unkarin hallitsijaksi, mutta hänet murhattiin Unkarin valtataistelun yhteydessä vuonna 1386, jolloin Napolin kuninkaaksi tuli Johannan nuorempi veli Ladislaus.[3][4] Johanna nai vuonna 1401 Habsburg-sukuisen Itävallan herttua Vilhelmin, joka oli herttua Leopold III:n poika.[5] Vilhelm kuitenkin kuoli vuonna 1406, eikä heille syntynyt lapsia.[1][2]

Napolin hallitsijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna II kohosi Napolin valtaistuimelle Ladislauksen kuoltua lapsettomana vuonna 1414.[1][2] Johannan valtakautta leimasivat juonittelut, hänen vaihtuvat rakastajansa ja kruununperimykseen liittynyt valtataistelu.[1] Johanna nimitti aluksi suurkamariherraksi rakastajansa Pandolfello Alopon, joka syrjäytti Ladislauksen lähipiiriin kuuluneen kondottieerin Muzio Attendolo Sforzan vallan keskuksesta.[1]

Heinäkuussa 1415 Johanna nai ranskalaisen La Marchen kreivin Jaakko II de Bourbonin, jolle ei annettu kuninkaan arvoa.[1][2] Tämä järjesti pian kilpailijansa Alopon teloitetuksi, anasti vallan kuningattarelta ja jakoi tärkeitä virkoja ranskalaisille sukulaisilleen.[1][2] Jaakon teloitettua myös ranskalaisvastaisen opposition johtajan eräät aateliset nousivat kapinaan häntä vastaan.[1] Hänet vangittiin vuonna 1416[6] ja pakotettiin lähtemään maasta vuonna 1419[7]. Hän kuoli vuonna 1438 fransiskaanimunkkina.[8] Johannan toinenkin avioliitto oli lapseton, joten perillisen löytämisestä tuli tärkeä kysymys.[2]

Napolin joukot oli karkotettu Roomasta Ladislauksen kuoltua, mutta vuonna 1416 Johanna II lähetti Muzio Attendolo Sforzan valtaamaan kaupungin takaisin kilpailevalta kondottieerilta Braccio da Montonelta. Seuraavana vuonna paaviksi valittu Martinus V liittoutui Johannan kanssa, jolloin Johanna palautti Rooman paavin haltuun.[9] Johanna oli nimittänyt Sforzan Napolin suurkonnetaabeliksi, mutta tämä jäi pian suursenesalkiksi nimitetyn Johannan uuden rakastajan ja suosikin Giovanni Caracciolon varjoon.[1][9] Sforza alkoi tukea kilpailevaa kruununtavoittelijaa, Anjoun herttua Ludvig III:ta,[9] jonka paavi Martinus V kruunasi Napolin kuninkaaksi vuonna 1419.[10]

Johanna tarvitsi liittolaisen Ludvig III:ta vastaan, joten hän kutsui vuonna 1421 avukseen Aragonian kuninkaan Alfonso V:n ja adoptoi tämän kruununperijäkseen,[1] mitä myös Caracciolo oli suositellut. Johannan ja Ludvig III:n välinen sota keskeytyi hauraaseen rauhaan vuonna 1422.[9] Alfonso V alkoi kuitenkin toimia omavaltaisesti. Kun Johanna ja Caracciolo kutsuivat Sforzan takaisin Napoliin, Alfonso vangitsi vuonna 1423 Caracciolon ja piiritti Johannan Castel Capuanon linnaan. Sforza pelasti Johannan,[1] ja he pakenivat yhdessä Aversaan.[9] Alfonsosta tarpeekseen saanut Johanna peruutti samana vuonna tämän adoption ja adoptoikin perillisekseen Ludvig III:n, josta tuli nyt hänen liittolaisensa Alfonsoa vastaan.[1] Alfonso palasi Aragoniaan, mutta hänen armeijansa valtasi uudelleen Napolin kaupungin ja sota kruununperimyksestä jatkui.[9]

Joukko aatelisia murhasi elokuussa 1432 Caracciolon, joka oli kääntynyt Johannaa vastaan.[1][9] Johanna peruutti Ludvig III:n adoption huhtikuussa 1433 mutta palautti sen voimaan jo saman vuoden kesäkuussa.[1] Taranton ruhtinas Giannantonio Orsini del Balzo puolestaan nostatti kapinan Apuliassa.[9] Ludvig III kuoli lapsettomana marraskuussa 1434 ollessaan kukistamassa tätä kapinaa, joten Johanna tunnusti perillisekseen Ludvigin nuoremman veljen René I:n. Renéstä tuli Napolin kuningas Johannan kuoltua kolmisen kuukautta myöhemmin.[1][9] Anjoun hallitsijasuku sammui Johannan kuollessa.[8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Joan II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 22.10.2023.
  2. ↑ a b c d e f Joanna II of Naples (1374–1435) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 29.10.2023.
  3. ↑ Margaret of Naples (fl. late 1300s) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 29.10.2023.
  4. ↑ Charles III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 29.10.2023.
  5. ↑ Martin Mutschlechner: William: Marry in haste, repent at leisure (englanniksi) The World of the Habsburgs. Viitattu 29.10.2023.
  6. ↑ Joanna II (englanniksi) The Columbia Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 29.10.2023.
  7. ↑ Giovanna II d'Angio (italiaksi) Dizionario di Storia (2010), Treccani. Viitattu 29.10.2023.
  8. ↑ a b Nordisk familjebok (1910), s. 21 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.10.2023.
  9. ↑ a b c d e f g h i Giovanna II di Durazzo (englanniksi) The Oxford Dictionary of the Renaissance (2003), Oxford Reference. Viitattu 29.10.2023.
  10. ↑ Louis III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 22.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johanna_II_(Napoli)&oldid=22266290”