Molempain Sisiliain kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Molempain Sisiliain kuningaskunta
Regno delle Due Sicilie
1816–1861

Molempain Sisiliain kuningaskunnan sijainti Euroopassa vuonna 1839.
Molempain Sisiliain kuningaskunnan sijainti Euroopassa vuonna 1839.

Valtiomuoto absoluuttinen monarkia
(1816–1848, 1849–1861)
perustuslaillinen monarkia
(1848–1849)
Kuningas Ensimmäinen:
Ferdinand I
(1816–1825)
Viimeinen:
Frans II
(1859–1861)
Pääkaupunki Palermo
(1816–1817)
Napoli
(1817–1861)
Pinta-ala
– yhteensä 111 900 km² 
Väkiluku (1860) 8 703 000
– väestötiheys 78 / km²
Uskonnot roomalaiskatolisuus
Viralliset kielet italia
Valuutta Molempain Sisiliain dukaatti
Kansallislaulu Inno al Re
Edeltäjät Sisilian kuningaskunnan lippu Sisilian kuningaskunta
Napolin kuningaskunnan lippu Napolin kuningaskunta
Seuraaja  Italian kuningaskunta

Molempain Sisiliain kuningaskunta (ital. Regno delle Due Sicilie) oli vuosina 1816–1860 toiminut kuningaskunta, johon kuuluivat Etelä-Italia ja Sisilian saari. Kuningaskunnan pääkaupunkina oli ensin Palermo ja myöhemmin Napoli[1]. Sisilia ja Etelä-Italia olivat muodostaneet jo keskiajalla vuosina 1130–1282 ja 1442–1458 Sisilian kuningaskunta -nimisen varhaisemman valtion.

Kolme ajanjaksoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molempain Sisiliain kuninkaan (tai Sisilian kuninkaan) arvo oli vuosina 1130–1282 hallinneilla Etelä-Italian kuninkailla. Heistä ensimmäinen oli normannisukuinen herttua Roger II, joka valtasi Palermon vuonna 1091 ja piti sitä pääkaupunkinaan. Hän peri vuonna 1127 toisen herttuakunnan Italian mantereelta ja julistautui vuonna 1130 kuninkaaksi ”molemmissa Sisilioissa”. Merkittävä maan myöhempi kuningas oli Fredrik I, joka hallitsi keisarina nimellä Fredrik II[1]. Palermon asukkaiden kapina ranskalaisia hallitsijoita vastaan eli Sisilian iltamessu vuonna 1282 hajotti valtion kahtia: mantereen puoli (nimellä Sisilian kuningaskunta) oli siitä alkaen eri valtio kuin Sisilian saari (Trinacria).[1]

Vuonna 1442 Aragonian ja Sisilian kuningas Alfonso V Loistava valloitti Napolin ja palautti siten molemmat Sisiliat jälleen yhteen. Alfonson kuoltua 1458 maat kuitenkin jaettiin perinnönjaossa erilleen.[1]

Kuningaskunta muodostettiin uudelleen Wienin kongressissa 1815 nostamalla Bourbon-suvun kuningas Ferdinand valtaan Napoleonin valloitusten jälkeen.[1] Vuonna 1861 Sardinian kuningaskunta valloitti alueen ja Viktor Emanuel II julistautui yhtenäisen Italian kuninkaaksi.

Molempain Sisiliain kuninkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

  1. a b c d e f Anders Røhr: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 200–202. Suomentanut Laura Kolbe. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07458-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]