Luettelo Napolin kuninkaista

Tämä on luettelo Napolin kuningaskunnan hallitsijoista alkaen vuodesta 1266, jolloin se erotettiin Sisilian kuningaskunnasta ja päättyen vuoteen 1816, jolloin se yhdistettiin Sisilian kanssa Molempain Sisilian kuningaskunnaksi.

Muotokuva	Nimi (elinvuodet)	Hallitsijakausi	Puolisot	Huomautukset
Anjoun suku (1266–1382)
	Kaarle I (1226–1285)	1266 – 7. tammikuuta 1285	Beatrice Provencelainen (31. tammikuuta 1246) seitsemän lasta Margareeta Burgundilainen (18. marraskuuta 1268) yksi lapsi	. Saavutti Sisilian kruunun paavin läänityksellä ja voitettuaan Hohenstaufenin dynastian
	Kaarle II (1254–1309)	7. tammikuuta 1285 – 5. toukokuuta 1309	Maria Unkarilainen (1270) neljätoista lasta	Kaarle I:n poika.
	Robert (1277–1343)	5. toukokuuta 1309 – 20. tammikuuta 1343	Yolanda Aragonialainen kaksi lasta Sancha Mallorcalainen (heinäkuu 1304) ei lapsia	Kaarle II:n poika. Peri kruunun veljenpoikansa Kaarle Martel Anjoulaisen poissaollessa tämän vaatiessa Unkarin kruunua.
	Johanna I (1328–1382)	20. tammikuuta 1343 – 12. toukokuuta 1382	Kalabrian herttua Andreas (1334) yksi lapsi Ludvig I (20. elokuuta 1346) kaksi lasta Mallorcan Jaakko IV (26. syyskuuta 1363) ei lapsia Braunschweig-Grubenhagenin herttua Otto (25. syyskuuta 1376) ei lapsia	Kalabrian herttua Kaarlen tytär. Peri kruunun isoisältään Robertilta Paavi Urbanus VI pakotti hänet vuonna 1381 luopumaan kruunusta. Maan valloitti hänen serkkunsa, Durazzon herttua Kaarle, joka lopulta sulki hänet vankilaan ja murhautti hänet.
	Ludvig I (1320–1362)	1352– 26. toukokuuta 1362	Johanna I (1334) kaksi lasta	Johanna I:n aviomies ja Kaarle II:n pojanpoika. Julistettiin kuninkaaksi solmittuaan avioliiton hallitsevan kuningattaren kanssa.
Anjou-Durazzon suku (1382–1435)
	Kaarle III (1345–1386)	12. toukokuuta 1382 – 24. helmikuuta 1386	Margareta Durazzo (helmikuu 1369) 3 lasta	Ludvig Durazzon poika, Kaarle II:n pojanpojanpoika ja Johanna I:n ottopoika. Voitti Johannan ja sulki hänet lopulta vankilaan. Hänen valtaansa vastusti Anjoun herttua Ludvig I. Perittyään Unkarin hänet murhattiin Visegrádissa.
	Ladislaus (1377–1414)	24. helmikuuta 1386 – 1389 1399 – 6. elokuuta 1414	Constance Clermontilainen (1390) ei lapsia Marie Lusignanilainen (12. helmikuuta 1403) ei lapsia Maria Enghienilainen (1406) ei lapsia	Kaarle III:n poika. Hänet karkotti maasta Ludvig II
Nuorempi Anjou-suku (1389–1399, 1435–1442)
Durazzo-suvun valta sai osakseen vastustusta, sillä Johanna I oli nimittänyt Anjoun herttuan Ludvig I:n seuraajakseen. Anjoun herttuat suorittivat tekivät useita sotilaallisia hyökkäyksiä kuningaskuntaan ja pääsivät vuonna 1426 sopimukseen Durazzo-suvun kanssa, jonka seuraajiksi he pääsivät vuonna 1435.
	Ludvig II (1377–1417)	1389 – 1399	Yolande Aragonialainen (1400) 5 lasta	Ludvig I:n poika. Jatkoi isänsä vaatimusta ja karkotti Ladislauksen Napolista 1389. Hänet karkotettiin uudestaan vuonna 1399.
Anjou-Durazzon suku (1266–1382)
	Johanna II (1373–1435)	6. elokuuta 1414 – 2. helmikuuta 1435	Itävallan herttua Vilhelm eli lapsia Jaakko II, La Marchen kreivi La Marchen kreivi (1415) ei lapsia	Kaarle III:n tytär
Nuorempi Anjou-suku (1389–1399/1435–1442)
	René (1409–1480)	2. helmikuuta 1435 – 1442	Isabelle, Lorrainen herttua (1420) 10 lasta Jeanne de Laval (10. syyskuuta 1454) ei lapsia	Ludvig II:n poika. Veljensä kuoleman jälkeen hänet tunnustettiin Johanna II:n perilliseksi ja seuraajaksi. Hänen valtaansa vastusti Aragonian Alfonso V, jonka Johanna II oli aikaisemmin nimittänyt perillisekseen ja joka valloitti kuningaskunnan vuonna 1442 pakottaen Renén pakenemaan. Renén kuoleman jälkeen Napolin kruunua vaativat sekä Lothringenin René II että hänen veljenpoikansa Anjoun Kaarle IV, joka kuoli vuonna 1481, minkä jälkeen hänen vaatimuksensa siirtyivät Ranskan Ludvig XI:lle.
Trastámaran suku (1442–1501)
	Alfonso I (1396–1458)	2. kesäkuuta 1442 – 27. kesäkuuta 1458	Maria Kastilialainen (1415) ei lapsia	Aragonian Ferdinand I:n poika. Johanna II nimitti hänet perillisekseen vuonna 1421 kiistellessään Ludvig III:n kanssa. Hän pysyi vaatimuksissaan kukistuttuaan Johannan mukana vuonna 1423. Palasi kuningaskuntaan vuonna 1436 ja pakotti Renén pakenemaan vuonna 1442.
	Ferdinand I (1423–1494)	27. kesäkuuta 1458 – 25. tammikuuta 1494	Isabella Tarantolainen (1444) kuusi lasta Johanna Aragonialainen (14. syyskuuta 1476) kaksi lasta	Alfonso I:n avioton poika. Alfonsi V määräsi hänet perillisekseen. Hänen aviottoman syntyperänsä vuoksi perimys oli kiistanalainen ja sitä vastusti Renén poika, Lothringenin herttua Juhana II vuosina 1460–1464 ja Ranskan kuningas Kaarle VIII.
	Alfonso II (1448–1495)	25. tammikuuta 1494 - Tammikuu 1495	Ippolita Maria Sforza (10. lokakuuta 1465) kolme lasta Trogia Gazzela kaksi lasta	Ferdinand I:n poika. Menetti valtansa Ranskan Kaarle VIII:n vallattua maan ja vetäytyi luostariin, jossa hän kuoli joulukuussa 1495.
	Ferdinand II (1469–1496)	tammikuu 1495 – 7. syyskuuta 1496	Johanna (1496) ei lapsia	Alfonso II:n poika. Hänen valtaansa vastusti Ranskan Kaarle VIII.
	Fredrik (1452–1504)	7. syyskuuta 1496 – 1501	Anne Savoijilainen (11. syyskuuta 1478) yksi lapsi Isabella del Balzo (28. marraskuuta 1486) viisi lasta	Ferdinand I:n poika. Maan valloittivat Ranskan Ludvig XII ja Aragonian Ferdinand II, ja Fredrik IV kuoli maanpaossa Toursissa.
Ranskan valtakausi (1501–1504)
	Ludvig III (1462–1515)	1501–1504	Ranskan Johanna, Berryn herttuatar (8. syyskuuta 1476) ei lapsia Anne Bretagnelainen (8. tammikuuta 1499) 4 lasta Maria Tudor (9. lokakuuta 1514) ei lapsia	Nuoremman Anjou-suvun esittämien vaatimusten nojalla valloitti kuningaskunnan mutta joutui luovuttamaan sen aikaisemmalle liittolaiselleen Aragonian Ferdinand II:lle Gariglianon taistelun jälkeen 1503. Häntä seuranneet Ranskan kuninkaat vaativat Napolin kruunua vuoteen 1559 saakka.
Trastámaran suku (1504–1516)
	Ferdinand III (1452–1516)	1504 – 23. tammikuuta 1516	Isabella (19. lokakuuta 1469) viisi lasta Germaine Foixilainen (1505) ei lapsia	Aragonian Juhana II:n poika. Valloitti maan Gariglianon taistelussa 1503.
	Johanna III (1479–1555)	23. tammikuuta 1516 – 12. huhtikuuta 1555	Filip Komea (1496) kuusi lasta	Ferdinand Katolisen tytär Tuli kykenemättömäksi hallitsemaan väitetysti henkisen epävakautensa vuoksi, minkä vuoksi hallitusta hoitivat hänen poikansa, keisari Kaarle V ja pojanpoikansa Espanjan Filip II.
Habsburgin suku (1516–1647)
	Kaarle IV (1500–1558)	23. tammikuuta 1516 – 25. heinäkuuta 1554	Isabella (10. maaliskuuta 1526) kolme lasta	Itävallan Filip Komean ja Johanna III:n poika. myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja Espanjan kuningas. Luovutti vallan pojalleen Filip II:lle vuonna 1554.
	Filip I (1527–1598)	25. heinäkuuta 1554 – 13. syyskuuta 1598	Portugalin prinsessa Maria Manuela yksi lapsi Englannin Maria I (1554) ei lapsia Elisabet Valois (1559) kaksi lasta Espanjan kuningatar Anna Itävaltalainen (4. toukokuuta 1570) viisi lasta	Kaarle IV:n poika.
	Filip II (1578–1621)	13. syyskuuta 1598 – 31. maaliskuuta 1621	Margareta Itävaltalainen (18. huhtikuuta 1599) viisi lasta	Filip II:n poika
	Filip III (1605–1665)	31. maaliskuuta 1621 – 1647	Elisabet seitsemän lasta Maria Anna (1649) viisi lasta	Filip II:n poika. Napolilaiset nousivat kapinaan ja perustivat vuonna 1647 Napolin tasavallan.
Napolin tasavalta (1647–1648)
	Henrik II, Guisen herttua (1614–1664)	22. lokakuuta 1647 – 5. huhtikuuta 1648	ei naimisissa	Nimitettiin Napolin tasavallan dogeksi. Vangittiin, kun Filip III valloitti Napolin takaisin.
Habsburgin suku (1647–1700)
	Filip III (1605–1665)	1648 – 17. syyskuuta 1665	Elisabet seitsemän lasta Maria Anna (1649) viisi lasta	Filip II:n poika.
	Kaarle V (1661–1700)	17. syyskuuta 1665 – 1. marraskuuta 1700	Marie Louise d'Orléans (19. marraskuuta 1679) ei lapsia Maria Anna (14. toukokuuta 1690) ei lapsia	Filip III:n poika
Espanjan perimyssota (1701–1714)
Espanjan perimyssodan aikana Napolin kruunusta kiistelivät Boubon-sukuinen Espanjan Filip V ja Kaarle VI, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, Habsburgin sukua. Sota päättyi Rastattin rauhaan, jossa Kaarle sai Napolin.
Habsburgin suku (1714–1734)
	Kaarle VI (1685–1740)	7. maaliskuuta 1714 – 2. kesäkuuta 1734	Elisabeth Christine (1. elokuuta 1708) neljä lasta	keisari Leopold I:n poika Filip II:n pojanpojanpoika, sai Napolin Espanjan perimyssodassa mutta menetti sen Espanjalle vuonna 1734 Puolan perimyssodassa.
Bourbonin suku (1734–1799)
	Kaarle VII (1716–1788)	2. kesäkuuta 1734 - 6. lokakuuta 1759	Maria Amalia (1738) kolmetoista lasta	Filip V:n poika. Hänen armeijanva valloitti Napolin 1734 Puolan perimyssodassa. Vuonna 1738 Wienin rauhassa Napoli tunnustettiin itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi Espanjan Bourbonien sivuhaara.
	Ferdinand IV (1751–1825)	6. lokakuuta 1759 - 23. tammikuuta 1799	Maria Karoliina (12. toukokuuta 1768) seitsemän lasta Floridian Lucia Migliaccio (27. marraskuuta 1814) ei lapsia	Kaarle VII:n poika. Pakeni ranskalaisten hyökätessä maahan, jolloin perustettiin Partenopean tasavalta.
Partenopean tasavalta (1799)
	direktoriohallitus	23. tammikuuta 1799 – 13. kesäkuuta 1799		Ranskan armeijan perustama, päättyi talonpoikien vastavallankumoukseen.
Bourbonin suku (1799–1806)
	Ferdinand IV (1751–1825)	13. kesäkuuta 1799 – 30. maaliskuuta 1806	Maria Karoliina (12. toukokuuta 1768) seitsemäntoista lasta Lucia Migliaccio (27. marraskuuta 1814) ei lapsia	Kaarle VII:n poika Palasi valtaan Partenopean tasavallan kukistuttua
Napoleonin vasallivaltio (1806–1815)
	Joosef I (1768–1844)	30. maaliskuuta 1806 – 8. heinäkuuta 1808	Julie Clary (1. elokuuta 1794) kolme lasta	Carlo Buonaparten poika. Napoleonin veli, jonka tämä asetti Napolin kuninkaaksi, mutta jonka myöhemmin syrjäytti hänen lankonsa Joachim Murat.
	Joachim I (1767–1815)	1. elokuuta 1808 – 22. toukokuuta 1815	Caroline Bonaparte (1. elokuuta 1794) kolme lasta	Pierre Murat-Jordyn poika. Napoleonin lanko, jonka tämä asetti Napolin kuninkaaksi. Hänet syrjäytettiin vallasta ja teloitettiin Etelä-Italiassa Pizzo Calabrossa sata­päiväisen keisari­kunnan jälkeen.
Bourbonin suku (1815–1816)
	Ferdinand IV (1751–1825)	22. toukokuuta 1815 – 8. joulukuuta 1816	Maria Karoliina (12. toukokuuta 1768) seitsemäntoista lasta Lucia Migliaccio (27. marraskuuta 1814) ei lapsia	Kaarle III:n poika. Palasi valtaan Joachim Murat'n kuoltua. Yhdisti Napolin ja Sisilian kuningas­kunnat Molempain Sisiliain kuningas­kunnaksi vuonna 1816 ja otti hallitsija­nimen Ferdinand I, Molempain Sisiliain kuningas.