Markku Alén
Markku Alén | |
---|---|
Markku Alén ja Ilkka Kivimäki 1976 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Markku Allan Alén |
Syntynyt | 15. helmikuuta 1951 Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
WRC-ura | |
Aktiivivuodet | 1973–1993 |
Kartanlukija(t) |
Ilkka Kivimäki Atso Aho Paul White |
Entiset tallit | Fiat Alitalia, Martini Lancia, Subaru, Toyota |
Kilpailuja | 129[1] |
Maailmanmestaruuksia | 1 (1978) |
Voittoja | 19[1] |
Palkintosijoja | 56[1] |
Erikoiskoevoittoja | 826[1] |
MM-pisteitä | 840[1] |
Ensimmäinen kilpailu | Suomen ralli 1973 |
Ensimmäinen voitto | Portugalin ralli 1975 |
Viimeinen voitto | RAC-ralli 1988 |
Viimeinen kilpailu | Suomen ralli 2001 |
Markku Allan Alén (s. 15. helmikuuta 1951 Helsinki) on suomalainen rallikuljettaja ja epävirallinen maailmanmestari. Yhteensä Alén on voittanut 19 MM-sarjan osakilpailua ja on kuusinkertainen Jyväskylän Suurajojen voittaja.
Alén voitti myös jäärata-ajon Suomen-mestaruuden vuonna 1970. Alénin isä, maalarimestari Eero Alén oli myös jäärata-ajon Suomen mestari.[2]
Ralliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rallidebyyttinsä Alén teki vuonna 1969 Renault R8 Gordinilla. Vuoden 1970 Suurajoissa Markku kaatoi Opel Rally Kadettinsa, kun taas vuonna 1971 Alén osallistui kilpailuun Volvo 142:lla ja sijoittui kolmanneksi. Vuonna 1973 hän oli Suurajoissa toinen ja saman vuoden RAC-rallissa lopulta kolmas.
Ensimmäisen MM-osakilpailuvoittonsa Alén saavutti Portugalin osakilpailussa vuonna 1975. Fiatilla Alén saavutti epävirallisen kuljettajien maailmanmestaruuden eli FIA Drivers Cupin voiton 1978. Varsinainen kuljettajien maailmanmestaruussarja perustettiin vasta 1979. Fiat jatkoi kilpailutoimintaansa Lancialla, Alén siirtyi Lancialle. Vuodesta 1982 lähtien Alén ajoi Lancia 037:lla, joka oli kilpailukykyinen erityisesti asvaltilla, mutta kärsi nelivedon puutteesta Audia vastaan. Lancian nelivetoinen B-ryhmäläinen Delta S4 saatiin valmiiksi vuoden 1985 RAC-ralliin, jossa Henri Toivonen ja Alén ajoivat kaksoisvoiton. Vuonna 1986 Alén oli 11 päivää rallin maailmanmestari, mutta menetti tittelin Juha Kankkuselle FISA:n mitätöityä Sanremon osakilpailun tulokset, minkä johdosta Alén menetti kisasta saamansa pisteet. Häntä ehdittiin jo juhlia kovin seremonioin.
B-ryhmän lopettamisen jälkeen Alén ajoi Lancialla A-ryhmää kolme vuotta ollen vuonna 1987 kuljettajien MM-sarjan kolmas ja 1988 toinen.
Kaudella 1987 kolme Lancialla ajavaa kuljettajaa kilpailu mestaruudesta: Miki Biasion, Juha Kankkunen ja Markku Alén. Ennen viimeisenä ajettavaa RAC-rallia Kankkunen ja Alén olivat tasapisteissä toisena sarjaa johtavan Biasionin perässä, joka oli jo ajanut kauden kilpailunsa eikä osallistunut RAC-ralliin. Mestaruuden voitti Kankkunen.[3]
Vuonna 1988 tallimääräykset herättivät keskustelua kun Lancia veti Alénin auton pois Safari-rallista. Kilpailun piti olla vaadittu Euroopan ulkopuolinen kilpailu jotta voisi olla sääntöjen mukaan ehdolla maailmanmestaruudelle. Kuljettajien mestaruuden kaudella voitti Lancialla ajanut Miki Biasion.[4]
1990-luvun alussa hän ajoi kaksi vuotta ja yhteensä 12 MM-osakilpailua Subarulla. Vuonna 1992 Alén siirtyi Toyotalle, jolla hänen paras sijoituksensa oli 1993 Safari-rallin toinen sija. Alénin uran pahin onnettomuus tapahtui vuoden 1993 Suurajoissa, jossa hän ajoi ensimmäisellä erikoiskokeella Subarun ensiesittelyssä olleen Impreza 555:n ulos. Tämän jälkeen Alén ja kartanlukija Ilkka Kivimäki päättivät yhdessä lopettaa pitkän aktiiviuransa.
Ralliuran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän jälkeen Alén osallistui vielä kotimaisen Blue Rose Teamin ilmoittamalla Ford Focus WRC:llä Suomen MM-ralliin 2001 50-vuotisjuhliensa kruunuksi sekä N-ryhmän Subarulla Costa Smeralda -ralliin Sardiniassa 2001 ja 2002. Ralliuransa jälkeen Alén on ajanut muun muassa jäärataa Keski-Euroopassa ja osallistunut kahdesti Paris–Dakar-erämaaralliin kuorma-autolla. Saksan vakioautosarjaa DTM:ää Alén ajoi vuonna 1995. Alén oli vuosina 2010–2011 mukana testikuljettajana kehittämässä Ferrari FF -autoa.
Vuodesta 2010 lähtien Alén on toiminut autoilun ja moottoriurheilun asiantuntijana tekniikan alan lehdessä ja televisio-ohjelmassa, Teknavissa.
Myös Markku Alénin poika Anton Alén on kilpaillut rallissa voittaen muun muassa N-ryhmän Jyväskylän MM-rallissa vuonna 2006.
Markku Alénin toinen poika on näyttelijä Andrei Alén[5].
Alénin uran tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 129 MM-rallia
- 19 voittoa
- 43 keskeytystä
- 6 MM-mitalia (2 MM-hopeaa: 1986, 1988 ja 4 MM-pronssia: 1979, 1983–1984, 1987)
- 840 MM-pistettä (3:nneksi eniten)
- 801 erikoiskoevoittoa
- FIA-Cup voitto 1978 (myöhemmin MM-tittelin nimellä)
WRC-voitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uran WRC-tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Alen, Markku juwra.com. Viitattu 24.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Laitinen, Jukka: Markun maalaus jatkoi hommia… Karkkilasta-blogi. 17.4.2023. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Gerry Phillips: Neither Cut Nor Dried motorsportmagazine.com. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Gerry Phillips: Rally review: Sanremo Rally, December 1988 motorsportmagazine.com. joulukuu 1988. Viitattu 24.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Markku Alénin poika Andrei näytteli Tuntemattomassa Rahikaista: ”Uran paras kokemus” Ilta-Sanomat. 13.1.2018. Viitattu 15.1.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tilastoja Markku Alénin urasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Markku Alén results
1970-luku: 1977: S. Munari 1978: M. Alén 1979: B. Waldegård |
1980-luku: 1980: W. Röhrl1981: A. Vatanen 1982: W. Röhrl 1983: H. Mikkola 1984: S. Blomqvist 1985: T. Salonen 1986: J. Kankkunen 1987: J. Kankkunen 1988: M. Biasion 1989: M. Biasion |
1990-luku: 1990: C. Sainz1991: J. Kankkunen 1992: C. Sainz 1993: J. Kankkunen 1994: D. Auriol 1995: C. McRae 1996: T. Mäkinen 1997: T. Mäkinen 1998: T. Mäkinen 1999: T. Mäkinen |
2000-luku: 2000: M. Grönholm2001: R. Burns 2002: M. Grönholm 2003: P. Solberg 2004: S. Loeb 2005: S. Loeb 2006: S. Loeb 2007: S. Loeb 2008: S. Loeb 2009: S. Loeb |
2010-luku: 2010: S. Loeb2011: S. Loeb 2012: S. Loeb 2013: S. Ogier 2014: S. Ogier 2015: S. Ogier 2016: S. Ogier 2017: S. Ogier 2018: S. Ogier 2019: O. Tänak |
2020-luku: 2020: S. Ogier2021: S. Ogier 2022: K. Rovanperä 2023: K. Rovanperä 2024: Th. Neuville |