Petter Solberg
Petter Solberg | |
---|---|
Petter Solberg rallicrossin MM-sarjan Saksan-osakilpailussa 2017. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. marraskuuta 1974 Spydeberg, Norja |
Kansalaisuus | Norja |
WRC-ura | |
Aktiivivuodet | 1998-2012 |
Kartanlukija(t) |
Phil Mills Fred Gallagher Egil Solstad |
Nykyinen talli | Petter Solberg World Rally Team |
Entiset tallit | Ford, Subaru |
Kilpailuja | 175 |
Maailmanmestaruuksia | 1 (2003) |
Voittoja | 13 |
Palkintosijoja | 47 |
Erikoiskoevoittoja | 412 |
MM-pisteitä | 728 |
Ensimmäinen kilpailu | Ruotsin ralli 1998 |
Ensimmäinen voitto | Walesin ralli 2002 |
Viimeinen voitto | Walesin ralli 2005 |
Viimeinen kilpailu | Katalonian ralli 2012 |
Aiheesta muualla | |
pettersolberg.com | |
Petter Solberg (s. 18. marraskuuta 1974 Spydeberg) on norjalainen entinen ralliautoilija ja vuoden 2003 maailmanmestari ja nykyinen rallicrosskuljettaja ja rallicrossin maailmanmestari vuosina 2014 ja 2015.[1] Rallicrossmestaruuden myötä hänestä tuli kautta aikain ensimmäinen FIA:n MM-sarjojen tuplamestari nelipyöräisissä.[2]
Solbergin kartanlukijana toimi pitkään brittiläinen Phil Mills. Kaudella 2010 Portugalin rallin jälkeen Mills ilmoitti lopettavansa kartanlukijana ja keskittyvän enemmän perheeseensä. Uudeksi kartanlukijakseen Solberg valitsi irlantilaisen Chris Pattersonin, joka on aiemmin lukenut nuotteja muun muassa Alister McRaelle, Kris Meekelle sekä Nasser Al-Attiyahille.
Ennen rallin MM-sarjaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Solberg voitti 13-vuotiaana kauko-ohjattavien autojen Norjan mestaruuden. Kiinnostus autoihin ja autoiluun periytyy hänen vanhemmiltaan, jotka ajoivat Bilcrossia joka on rallicrossin halvempi versio. Solberg teki erinäisiä töitä kotitilallaan ja korjaili ja rassasi autoja, kun hän ei ollut vielä tarpeeksi vanha ajamaan kilpailuissa. Hän osallistui ensimmäiseen Bilcross-kilpailuunsa vuonna 1992 päivää sen jälkeen kun oli saanut ajokortin ja kolme päivää sen jälkeen kun oli täyttänyt 18 vuotta. Solbergistä tuli Norjan mestari sekä rallicrossissa että huipunhaussa (hillclimbing) vuosina 1995 ja 1996, vuonna 1997 hän voitti huipunhaun mestaruuden.
MM-ralliura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen rallinsa Solberg ajoi syyskuussa 1996 ja vuonna 1998 hänestä tuli Norjan mestari rallin A-ryhmässä. Vuonna 1998 Solberg ajoi ensimmäisen MM-sarjan osakilpailunsa Ruotsin rallissa Toyota Celicalla. Samana vuonna hän teki Fordin kanssa sopimuksen.
Kaudet Subarulla (2000–2008)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2000 Solberg siirtyi Fordilta Subarulle ja vuonna 2002 hän voitti ensimmäisen osakilpailunsa Walesin rallissa. Seuraavana vuonna hän voitti rallin maailmanmestaruuden ensimmäisenä norjalaisena ja valittiin kotimaassaan vuoden urheilijaksi, ensimmäisenä rallikuljettajana. Kartturina toimii britti Philip Mills.
Vuosina 2004 ja 2005 Solberg jäi MM-sarjassa hopealle Sebastien Loebin viedessä mestaruudet. Kausina 2006 ja 2007 Subarun WRC auto ei ollut kilpailukykyinen Citroenin ja Fordin autoja vastaan ja Solberg jäi MM-sarjassa sijoille viisi ja kuusi. Kaudella 2008 Subaru esitteli uuden WRC autonsa, mutta auto ei ollut kilpailukykyinen ja kauden päätteeksi Subaru ilmoitti vetäytyvänsä MM-sarjasta. Näin Solberg jäi ilman tallipaikkaa kaudelle 2009.
Oman yksityistallin Citroënilla (2009–2011)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudella 2009 Solberg ei kiertänyt koko MM-sarjaa, vaan osallistui yksittäisiin kilpailuihin oman yksityistallinsa Citroen Xsara WRC:llä. Hän ajoi kolmanneksi Kyproksen ja Sardinian MM-rallissa. Kauden kahteen viimeiseen kisaan Espanjassa ja Walesissa Solberg toi uuden Citroen C4 WRC:n, jolla ajoi molemmissa kisoissa neljänneksi.
Kaudella 2010 Solberg ajoi koko MM-sarjan yksityistallinsa C4 WRC:llä ja sijoittui sarjassa kolmanneksi.
Kaudella 2011 Solberg jatkoi yksityistallin autolla, mutta malliksi muuttui Citroën DS3 WRC. MM-rallissa Ruotsissa 2011 Solberg joutui istumaan kartanlukijan paikalla, sillä hän menetti ajokorttinsa kaksi päivää aikaisemmin ylinopeuden vuoksi. Hän sijoittui viidenneksi, kun autoa ohjasi Chris Patterson.[3] MM-sarjassa Solberg oli lopulta viides.
Paluu Fordille (2012)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuussa 2011 ilmoitettiin Solbergin siirtyvän Fordin talliin kakkoskuljettajaksi Jari-Matti Latvalan pariksi.[4] Solberg ajoi kauden aikana viisi kertaa kolmanneksi ja sijoittui MM-sarjassa viidenneksi. Ford ilmoitti vetäytyvänsä tehdastallina rallin MM-sarjasta vuoden lopulla ja tämän myötä Solbergin jatko joutui kyseenalaiseksi. Hän tarjutui ajamaan ilman palkkaa, mutta kieltäytyi maksamasta ajamisestaan. Vaikean taloudellisen tilanteen takia M-Sport olisi kuitenkin vaatinut rahoitusta kuljettajalta, joten Solberg ilmoitti jäävänsä pois kauden 2013 MM-sarjasta. Hän tosin jätti oven auki joillekin kisoille WRC-autolla jossain tulevaisuudessa.[5]
Rallicross-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2013 Solberg kilpaili Citroen DS3:llä rallicrossissa sekä Euroopassa ajattavassa RX championship -sarjassa, että Yhdysvalloissa ajettavissa Global RallyCross Championship -sarjassa ja X Gamesissä.[6] Seuraavana vuonna laji sai FIA:n MM-arvon ja Solbergista tuli myös rallicrossin maailmanmestari.
Vuonna 2014 Solberg siirtyi FIA World Rallycross Championship -sarjaan. Solberg voitti sarjan mestaruuden vuosina 2014 ja 2015.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Solberg on naimisissa ruotsalainen Pernillan kanssa (o.s. Walfridsson) ja heillä on vuonna 2001 syntynyt poika Oliver Solberg, joka ajaa menestyksekkäästi rallia. Hän nousi kaudelle 2021 WRC2-luokkaan[7][8] ja ajaa Arctic Rally Finlandissa 2021 WRC-luokkadebyyttinsä.[9] Pernilla on myös ajanut menestyksekkäästi rallia ja hän on sukua Stig-Olof Walfridssonille.[10] Petterin vanhempi veli Henning Solberg on myös menestyksekäs rallikuski, ja muun muassa viisinkertainen Norjan mestari.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väri | Tulos |
---|---|
Kulta | Voittaja |
Hopea | Toinen sija |
Pronssi | Kolmas sija |
Vihreä | Pistesijoitus |
Sininen | Maaliin pistesijojen ulkopuolella |
Ei sijoittunut (NC) | |
Violetti | Keskeytti (Kesk.) |
Punainen | Karsiutui (DNQ) |
Esikarsiutui (DNPQ) | |
Musta | Hylättiin (DSQ) |
Valkoinen | Ei startannut (DNS) |
Vaaleansininen | Vain harjoituksissa (PO) |
Perjantain testikuljettaja (TD) | |
Tyhjä | Kilpailu peruttiin (C) |
Ei harjoituksissa (DNP) | |
Loukkaantunut tai sairas (Louk.) | |
Kilpailukiellossa (EX) | |
Ei saapunut (DNA) | |
Vetäytyi (WD) | |
Lihavoitu | Paalupaikka |
Kursivoitu | Nopein kierros |
† – keskeytys ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen. | |
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa Power Stage -erikoiskokeella. | |
* – Fanboost | |
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa |
Rallin MM-sarjan tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rallicrossin MM-sarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Talli | Auto | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | Sija | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2014 | PSRX | Citroën DS3 | POR 1 |
GBR 6 |
NOR 2 |
FIN 10 |
SWE 3 |
BEL 3 |
CAN 1 |
FRA 1 |
GER 1 |
ITA 3 |
TUR 6 |
ARG 1 |
1. | 267 | |
2015 | SDRX | Citroën DS3 | POR 2 |
HOC 1 |
BEL 2 |
GBR 1 |
GER 2 |
SWE 6 |
CAN 8 |
NOR 7 |
FRA 2 |
BAR 1 |
TUR 8 |
ITA 3 |
ARG 3 |
1. | 301 |
2016 | PSRX | Citroën DS3 | POR 1 |
HOC 4 |
BEL 3 |
GBR 2 |
NOR 4 |
SWE 7 |
CAN 5 |
FRA 4 |
BAR 10 |
LAT 19 |
GER 2 |
ARG 7 |
4. | 239 | |
2017 | PSRX Volkswagen Sweden | Volkswagen Polo GTI | BAR 4 |
POR 6 |
HOC 4 |
BEL 3 |
GBR 1 |
NOR 7 |
SWE 7 |
CAN 2 |
FRA 5 |
LAT 7 |
GER 4 |
RSA 4 |
3. | 252 | |
2018 | PSRX Volkswagen Sweden | Volkswagen Polo R | BAR 5 |
POR 3 |
BEL 2 |
GBR 7 |
NOR 3 |
SWE 7 |
CAN 5 |
FRA 3 |
LAT 7 |
USA 2 |
GER 5 |
RSA 5 |
5. | 227 |
MM-rallivoitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2002
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Walesin ralli
2003
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kyproksen ralli
- Australian ralli
- Korsikan ralli
- Walesin ralli
2004
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uuden-Seelannin ralli
- Akropolis-ralli
- Japanin ralli
- Walesin ralli
- Sardinian ralli
2005
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruotsin ralli
- Meksikon ralli
- Walesin ralli
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b World RX #GOAT Top Ten Countdown: Petter Solberg (2nd) fiaworldrallycross.com. Viitattu 19.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Neste Oil Ralli - Solberg teki historiaa - rallin maailmanmestari on nyt myös rallicrossin maailmanmestari (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.11.2014
- ↑ Kartanlukija ajoi Petter Solbergin autoa ja oli erikoiskokeen hitain (Arkistoitu – Internet Archive), Luettu 13.2.2011
- ↑ MTV3.fi - Ford-pesti sai Solbergin jatkamaan Viitattu 19.12.2011
- ↑ Crash.net - Solberg to sit out 2013 WRC season (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 4.12.2012
- ↑ autosport.co.uk - Petter Solberg to make full-time rallycross switch in 2013 Viitattu 31.1.2013
- ↑ Janne Aittoniemi: Rallilegendan 17-vuotias poika seuraa Kalle Rovanperän jälkiä – voitti jälleen Ilta-Sanomat. 11.2.2019. Viitattu 11.2.2019.
- ↑ Huippulupaus! Hyundai nappasi oman ”Kalle Rovanperänsä” – rallin maailmanmestarin poika korealaistalliin www.iltalehti.fi. Viitattu 18.12.2020.
- ↑ Maailmanmestarin poika saa WRC-auton Rovaniemelle – huippulupaus seuraa Kalle Rovanperän jalanjälkiä www.iltalehti.fi. Viitattu 5.2.2021.
- ↑ Pernilla Solberg (född: Walfridsson) vis.50webs.com. Viitattu 7.7.2023. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luku: 1977: S. Munari 1978: M. Alén 1979: B. Waldegård |
1980-luku: 1980: W. Röhrl1981: A. Vatanen 1982: W. Röhrl 1983: H. Mikkola 1984: S. Blomqvist 1985: T. Salonen 1986: J. Kankkunen 1987: J. Kankkunen 1988: M. Biasion 1989: M. Biasion |
1990-luku: 1990: C. Sainz1991: J. Kankkunen 1992: C. Sainz 1993: J. Kankkunen 1994: D. Auriol 1995: C. McRae 1996: T. Mäkinen 1997: T. Mäkinen 1998: T. Mäkinen 1999: T. Mäkinen |
2000-luku: 2000: M. Grönholm2001: R. Burns 2002: M. Grönholm 2003: P. Solberg 2004: S. Loeb 2005: S. Loeb 2006: S. Loeb 2007: S. Loeb 2008: S. Loeb 2009: S. Loeb |
2010-luku: 2010: S. Loeb2011: S. Loeb 2012: S. Loeb 2013: S. Ogier 2014: S. Ogier 2015: S. Ogier 2016: S. Ogier 2017: S. Ogier 2018: S. Ogier 2019: O. Tänak |
2020-luku: 2020: S. Ogier2021: S. Ogier 2022: K. Rovanperä 2023: K. Rovanperä |