Luettelo jääkäreistä E

Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

E

Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö

Georg Ehrström

(9. toukokuuta 1898 Vöyri – 28. helmikuuta 1959) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kauppias. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mårten Ehrström ja Maria Klemets. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Jenny Sofia Forsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Vöyriläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonhan työosastoon, josta edelleen 2. elokuuta 1917 siviilitöihin. Hän saapui takaisin Suomeen S/S Arcturuksen toisella aseidenkuljetusmatkalta 24. maaliskuuta 1918 ja komennettiin jefreitterin arvolla 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, osallistuen joukkueenjohtajana komppaniansa mukana taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta muodostettiin myöhemmin jalkaväkirykmentti n:o 4. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:een, jossa hänet sijoitettiin koulutusaliupseeriksi ja varusmestariksi 5. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 10. tammikuuta 1919. Armeijan jälkeen hän toimi aluksi liikeapulaisena vuosina 1919–1922 ja prokuristina ja myöhemmin työnjohtajana Ab Wörå handelskompanissa vuosina 1922–1926. Vuodesta 1926 alkaen ko. yrityksen toimitusjohtajana ja liikkeen omistajana hän oli 1. maaliskuuta 1936 alkaen vuoteen 1939 asti. Sotien aikana hän toimi kotipitäjänsä ilmavalvontatehtävissä ja kunnan tilintarkastajana sekä kansanhuoltolautakunnan jäsenenä. Sotien jälkeen hän jatkoi edelleen kauppiastoimiaan. Hänet on haudattu Vöyrille. Ylennykset: Jefreitteri 24. maaliskuuta 1918, Aliupseeri 24. toukokuuta 1918, Varavääpeli 16. heinäkuuta 1918, Vääpeli 9. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Finlands Svenska Köpmannaförbund hopeinen ansiomerkki.

Aksel Eino Einola

Matti Arvid Ek

(20. tammikuuta 1882 Paavola – 28. tammikuuta 1940) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Ek ja Anna Eskola ja hänen puolisonsa oli Maria Koljonen. Matti Arvid Ek liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1916. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin 2. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916, josta edelleen 23. syyskuuta pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin kengityssepäksi 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa. Sodan jälkeen hän palveli pioneeripataljoonan 2. komppaniassa. Suomenarmeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919, jolloin siirtyi poliisivoimiin toimien etsivänä Viipurin poliisilaitoksella. Hän astui uudelleen puolustusvoimien palvelukseen pioneeripatalkoona 1:n 2. komppaniaan 1. marraskuuta 1919. Pioneeripataljoonassa hän toimi kengitysseppänä ja koulutusaliupseerina. Uudelleen hän erosi armeijasta 31. lokakuuta 1924, jonka jälkeen hän työskenteli m.m. tallimestarina Kemi oy:ssä ja Kauhajoella viljeli omaa tilaansa. Vuosina 1930–1940 hän työskenteli Nybergin lastausliikkeessä ja talvisin harjoitti omaa ruokaalan yritystään. Matti Arvid Ek on haudattu Kemiin. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Kersantti 6. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali I, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan ensimmäiseen maailmansitaan osallistuneiden kunniaristi.

Leo Aleksander Ekberg

Magnus Oskar Severin Ekblad

Per Ole Ekholm

Karl Magnus Eklund

Lauri Oskar Lennart Eklund

Lauri Oskar Lennart Eklund

(13. kesäkuuta 1896 Helsinki – 9. kesäkuuta 1919) oli suomalainen jääkärikersantti ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat poliisikonstaapeli Oskar Viktor Eklund ja Elin Sofia Eriksson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Aino Maria Haapasalon kanssa. hän oli ammatiltaan asentaja. Sotilasuransa hän aloitti vuoden 1914 syksyllä liittymällä Venäjän armeijaan, jossa otti osaa konekiväärinjohtajana mm. Masurian järvialueen taisteluihin, jossa haavoittui haavoittui. liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 8. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella. Hänet siirrettiin 19. elokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen Altonan työosastoon 30. huhtikuuta 1917. Työosastosta hänet päästettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Hän palasi takaisiin Suomeen sisällissodan päätyttyä 25. marraskuuta ja komennettiin Suomen armeijaan 3. joulukuuta 1918. Hänen palveluspaikkanaan oli Suomen valkoisen kaartin 6. komppania. Hänet komennettiin kouluttajaksi Sammatin suojeluskuntaan 16. joulukuuta 1918, jossa tehtävässä hän oli 15. tammikuuta 1919 asti. Lars Oskar Lennart Eklund kuoli 9. kesäkuuta 1919 ja haudattiin Helsingin Kaartin hautausmaalle. Ylennykset: Kersantti 3. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Evert Oskar Ekman

Josef Hjalmar Ekman

(28. kesäkuuta 1894 Vaasa – 17. maaliskuuta 1918 Lyypekki) oli Jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat varusmestari Viktor Ekman ja Maria Matilda Vesterlund. Josef Hjalmar Ekman kävi kansakoulun ja työskenteli asentajana Vaasassa. Tämä asentaja Vaasasta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 11. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. tammikuuta 1917. Hänet vapautettiin kykenemättömänä sotapalvelukseen 20. tammikuuta 1917. Josef Hjalmar Ekman kuoli keuhkotautiin Lyypekissä 17. maaliakuuta 1918. ja haudattiin Vorwerkerin hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Kalle Edvin Ekvall

Hans Evald Elénij ent. Elenius

(8. lokakuuta 1886 Liljendahl – 2. huhtikuuta 1923) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja insinööri. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Erik Gustaf Elenius ja Maria Fernelius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Gertrud Erna Augusta Wegnerin kanssa. Hän kävi kuusi luokkaa Tampereen ruotsalaista yhteiskoulua ja Kurkijoen ylemmän maanviljelyskoulun vuonna 1908. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Zürichissä Sveitsissä ja jatkoi opintojaan Köthenin teknisessä korkeakoulussa, josta valmistui paperi- ja selluloosainsinööriksi. Hän liittyi vapaaehtoisena Pfadfinder-kurssille Saksassa jääkärikoulutusta antavaan yksikköön, joka myöhemmin nimettiin Jääkäripataljoona 27:ksi. Hän kirjautui Holsteinissa sijaitsevalle leirialueelle Lockstedt lageriin 23. maaliskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. syyskuuta 1915 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa. Rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin 5. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 3. toukokuuta 1917 siviililomalle sairautensa johdosta. Hän saapui Suomeen 24. huhtikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja hänet komennettiin Suomen sisällissotaan pataljoonan komentajaksi 3. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan. Hänet siirrettiin 21. heinäkuuta 1918 Jääkärirykmentti n:o 5:een, josta sittemmin tuli Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Hän toimi 3. pataljoonan komentajana ja 10. syyskuuta 1918 alkaen 2. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1918, mutta toimi Kotkan suojeluskunnan harjoituspäällikkönä vuosina 1919–1920 ja esikunnan jäsenenä vuosina 1919–1922. Sotilasuran jälkeen hän työskenteli selluloosatehtaissa Lohjalla ja Enso-Gutzeit Oy:ssä. Hän kuoli Nummelan parantolassa ja on Haudattu Virolahdelle. Ylennykset: Gewehrführer 2. syyskuuta 1915, Luutnantti 27. huhtikuuta 1918, Kapteeni (Kotkan suojeluskunnassa 1919–1923 ylennys virallisesti vahvistamatta). Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Karl Gunnar Elfgren

Iivari Johannes Ellilä

Paul Johan Ellmén

(15. huhtikuuta 1877 Uusikaupunki – 2. tammikuuta 1936) oli suomalainen jääkäri ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat raatimies Gustaf Frithjof Ellmén ja Hilda Julia Wallenius. Tämä kolme luokkaa Turun ruotsalaista reaalilyseota käynyt liikealalla toiminut merimies Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Hänet komennettiin 1. lokakuuta 1916 Saksan meriesikunnan palvelukseen ja toimi kuriirina Saksan–Tanskan–Ruotsin välillä. Hän osallistui Berliinissä pidetyille erikoiskursseille. Hänet vapautettiin palveluksesta ja laskettiin siviilitöihin 4. syyskuuta 1917. Hän toimi jääkäriajan jälkeen edustajan töissä Hampurissa ja Berliinissä. Hän palasi Suomeen toukokuussa 1919 ja toimi sen jälkeen liikemiehenä Helsingissä sekä viimeksi Helsingin raastuvanoikeuden apulaishaastemiehenä. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Frans Johannes Elo

(23. toukokuuta 1894 Turku – 25. helmikuuta 1919) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Karl Vilhelm. Elo ja Johanna FlinTämä kansakoulun ja kellosepän opin käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 24. syyskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 15. maaliskuuta 1916. Takaisin komppaniaan hän palasi 14. elokuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta muodostettiin myöhemmin Jääkaripataljoona n:o 4, sitten Jääkäripataljoona n:o 2 ja vihdoin Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet sijoitettiin ko. joukon 1. komppaniaan. Hänet siirrettiin 31. lokakuuta 1918 Terijoen rajavartiopataljoonan 3. komppaniaan. Hän kuoli 25. helmikuuta 1919 ja on haudattu Turkuun. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 25. maaliskuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Hans Einer Elo

Muisto Johannes Elomaa ent. Sandberg

(30. lokakuuta 1893 Hämeenlinnan maalaiskunta – 10. tammikuuta 1940) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat räätäli Erik Juho Sandberg ja Aurora Linderman. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1921 Hilda Maria Klaasion kanssa, josta hän erosi vuonna 1923. Toisen kerran hän avioitui vuonna 1931 Helmi Helena Lahden kanssa. Tämä kansakoulun käynyt leipuri ja verhoilija oppilas liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Lempäälässä, Säiniöllä ja Viipurissa, missä haavoittui 28. huhtikuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hänet komennettiin armeijan uudelleenjärjestelyssä Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan vääpeliksi ja 1. tammikuuta 1919 alkaen saman komppanian joukkueenjohtajaksi. Armeijasta hän erosi 19. huhtikuuta 1919, jonka jälkeen hän työskenteli työmiehenä eri paikkakunnilla. Hän osallistui erilaiseen poliittiseen toimintaan josta sai käräjäoikeuden tuomiot vuosina 1920 ja hallinto-oikeuden tuomion vuonna 1931. Hän toimi välillä liikeapulaisena Hämeenlinnassa ja myöhemmin rakennusmiehenä ja talonmiehenä Helsingissä. Hänet on haudattu Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalle. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 15. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk.

Toivo Johannes Eloranta

Urho Rudolf Elsterberg

(28. huhtikuuta 1895 Antrea – 7. huhtikuuta 1919 Viipuri) oli suomalainen jääkäri ja räätäli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Pietari Juhana Elsterberg ja Frilander. Tämä Antrealainen räätäli Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 21. joulukuuta 1915 kykenemättömänä sotilaskoulutukseen. Hän palasi suomeen 29. marraskuuta 1918. Hän kuoli Viipurissa 7. huhtikuuta 1919 keuhkokuumeeseen.

Kaarlo Gabriel Engelberg myöh. Engelvuori

Esko Johannes Enlund

(16. heinäkuuta 1894 Rauma – 3. huhtikuuta 1960) oli suomalainen suojeluskuntavääpeli ja työnjohtaja. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Ludvig Eklund ja Vilhelmina Charlotta Fröberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Elisabet Göranssonin kanssa. Tämä viisi luokkaa Rauman yhteislyseota käynyt liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 21. lokakuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin hänen sairautensa johdosta siviililomalle 8. elokuuta 1917. Hän saapui Suomeen Ruotsinkautta 16. elokuuta 1917 ja toimi sen jälkeen Rauman suojeluskunnassa ryhmänjohtajana ja koulutusaliupseerina. Hän astui sisällissodan jälkeen armeijan palvelukseen asevelvollisena 30. heinäkuuta 1918 ja sijoitettiin Karjalan kaartin rykmenttiin, jossa hoiti aluksi 8. komppanian vääpelin ja syyskuusta 1918 3. pataljoonan esikuntavääpelin ja joulukuun puolivälistä 1918 pataljoonan talousosaston kirjurin tehtäviä. Armeijasta hän erosi 12. helmikuuta 1919. Hän toimi sen jälkeen Raumalla kauppiaana ja konttoristina vuosina 1919–1932 sekä maanviljelijänä Eurajoella ja Lempäälässä vuosina 1932–1934. Talvisotaan hän osallistui aluksi Lentolaivue 28:ssa Säkylässä ja myöhemmin ase- ja ammusvaraston hoitajana Turussa. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä ja jatkosodan sytyttyä hän toimi työnjohtajana Raumalaisissa rahtausliikkeissä. Aluksi Ab Grundström & Heinrichs Oy:ssä ja vuodesta 1948 alkaen Wass & Lundberg Oy:ssä. Hänet on haudattu Raumalle. Ylennykset: Aliupseeri 8. syyskuuta 1918, Suojeluskuntavääpeli 16. huhtikuuta 1921. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Karl Bruno Enquist

Anton Rikhard Eonsuu

Paavo Erholz

(7. lokakuuta 1894 Kiuruvesi – 23. heinäkuuta 1963) oli suomalainen jääkäri ja koneenkäyttäjä. Hänen vanhempansa olivat työmies Pekka Erholtz ja Anna Huttunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Fanny Aleksandra Rosnellin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 3. kesäkuuta 1916, josta hänet laskettiin sotapalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi Helsingissä palosotilaana. Myöhemmin hän muutti Kemiin ja toimi ensin sähkötyömiehenä ja vuodesta 1929 alkaen sellutehtaan koneenkäyttäjänä Kemi Oy:ssä. Hänet on haudattu Kemiin.

Mårten (Martin) Georg Ericsson ent. Blomqvist

Reino Bernhard Ericsson

Jaakko Erikoinen

(10. helmikuuta 1876 Alahärmä – 26. helmikuuta 1967) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat palstatilallinen Erkki Erikoinen ja Liisa Jaakontytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Amanda Niemelän kanssa. Hänen serkkujaan olivat Johannes ja Nikke Pärmi. Tämä Alahärmäläinen metsätyömies oli viimeisiä jotka matkustivat Saksaan niin sanotun Kemin etapin kautta. Saksassa hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 11. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ryhmänjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa, josta myöhemmin muodostettiin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Hänet siirrettiin 4. syyskuuta 1918 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:n 2. konekiväärikomppaniaan, mistä hänet vapautettiin ikänsä perusteella 22. marraskuuta 1918. Armeijauran jälkeen hän viljeli maata Alahärmän Voltissa. Hän oli myös vuodet 1923–1924 siirtolaisena Kanadassa. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 28. lokakuuta 1917, Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 20. elokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Ture Julius Erikson myöh. Erno

Johan Albert Eriksson

(13. huhtikuuta 1896 Koivulahti – 3. huhtikuuta 1918) oli suomalainen jääkäri ja maataloustyömies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Eriksson ja Brita Stina Beijar. Tämä kansakoulun käynyt Koivulahtelainen maataloustyömies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin umpisuolentulehduksen takia sairaalahoitoon Danzigiin 10. helmikuuta 1918, jossa hän kuoli 3. huhtikuuta 1918. Hänet on haudattu Danzigiin. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Johan Edvard Eriksson

Johan Edvard Eriksson (27. joulukuuta 1895 Vaasa – 13. toukokuuta 1964) oli suomalainen jääkäri ja viilari. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Erik Wilhelm Eriksson ja Greta Bjons. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Maiju Mikkilän kanssa, josta hän erosi vuonna 1931. Tämä kansakoulun käynyt Vaasalainen autonkuljettaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 27. helmikuuta 1916 ja sijoitettiin 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Aa-joella. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 14. toukokuuta 1917 ja laskettiin rintamapalvelukseen kykenemättömänä siviilitöihin 6. kesäkuuta 1917. Suomeen hän palasi 22. syyskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen noin kuusi vuotta autonkuljettajana ja vuodesta 1928 asentajana Vaasassa Suomen moottoritehdas oy:ssä. Jatkosodan aikana hän oli lentokonetehtaan palveluksessa vuosina 1941–1943. Sotien jälkeen hän toimi viilarina Oy Strömberg Ab:ssä Vaasassa. Hänet on haudattu Vaasaan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Karl Edvard Eriksson

Karl Edvard Eriksson

(24. helmikuuta 1897 Mustasaari – 20. toukokuuta 1965) oli suomalainen jääkäriyliluutnantti ja konttoristi. Hänen äitinsä oli Ida Eriksson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Signe Maria Remahlin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Vaasalainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 11. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Aa-joella. Hän sairastui 1. tammikuuta 1918 ja joutui sairaalahoitoon. Hän saapui Suomeen huhtikuun alussa ja astui Suomen valkoiseen armeijaan aliupseeriksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, joka nimettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi.Hän toimi 4. komppaniassa koulutusaliupseerina. Hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, joka nimettiin myöhemmin Porin rykmentiksi ja toimi sen 1. pataljoonassa koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi 30. syyskuuta 1920. Hän astui takaisin armeijan palvelukseen 1. huhtikuuta 1921 ja sijoitettiin Kaartin Jääkäripataljoonaan, jossa oli ensin 2. komppanian vääpelinä ja 1. syyskuuta 1926 alkaen pataljoonan esikuntavääpelinä. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934, Kaartin jääkäripataljoonan tultua lakkautetuksi, Uudenmaan rykmenttiin ja 1. kesäkuuta1934 esikuntavääpeliksi Kenttätykistörykmentti n:o 4:än esikuntaan. Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssi hän suoritti vuonna 1930. Talvisotaan hän osallistui Raskas patteristo 3:n patterin vääpelinä, osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi Raskas Patteristo 3:ssa adjutanttina ja rahastonhoitajana Raskaspatteristo 1:ssä. Jatkosotaan hän osallistui talousupseerina ja huoltopäällikkönä Raskaspatteristo 30:ssä ja vuodesta 1943 alkaen Raskaspatteristo 2:n huoltopäällikkönä (III/KTR 1). Vuonna 1945 hän toimi Porvoon sotilaspiirin rahastonhoitajana ja vuodesta 1945 alkaen huoltopäällikkönä.. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1946, jonka jälkeen hän toimi konttoristina Bock Bryggeri Ab:ssa vuosina 1947–1961. Hänet on haudattu Vaasaan. Ylennykset: Aliupseeri 4. huhtikuuta 1918, Varavääpeli 16. heinäkuuta 1918, Vääpeli 29. elokuuta 1919, Reservin vänrikki 1940, Luutnantti 1941, Yliluutnantti 1956. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. ltammenlehvän kera, Vapaudenristi 4. lk. ( 1918 miekkojen kera, 1940, 1942), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun 1. lmitali kultaristin kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Paul Aleksander Eriksson

Juho Albin Erkkilä

(19. kesäkuuta 1895 Lehtimäki – 3. toukokuuta 1931) oli suomalainen jääkäri ja seppä. Hänen vanhempansa olivat seppä Aleksi Erkkilä ja Ulrika Hintsa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Anna Lempi Tuomaalan kanssa. Tämä Lehtimäkeläinen koneseppä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin rintamapalveluksen jälkeen 22. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 16. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi seppänä Lehtimällä. Myöhemmin hän toimi Ab Uleå Oy:n Korkeasaaren sahalla ja Valkeakosken kanavatöissä, mistä muutti vuonna 1931 Himangalle ja kuoli siellä keuhkotautiin 3. toukokuuta 1931.

Uuno Albanus Esko myöh. Koskenniemi

(7. joulukuuta 1895 Alatornio – 28. toukokuuta 1965) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pekka Esko (myöh. Koskenniemi) ja Laura Mäkitalo. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Hilda Sofia Rousun kanssa. Esko kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Esko saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkuealiupseeriksi 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hänet siirrettiin 1. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan, josta hänet siirrettiin sisällissodan jälkeen 19. toukokuuta 1918 alkaen 1. Jääkärirykmentin II Jääkäripataljoonaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin armeijan uudelleen järjestelyn yhteydessä Kaartin jääkäripataljoonaan ja edelleen 12. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 1. komppaniaan. Armeijasta Esko erosi 15. helmikuuta 1919 ja siirtyi rajavartiolaitoksen palvelukseen 1. kesäkuuta 1919 ja hänet sijoitettiin vartiomieheksi Luoteisrajan rajavartiostoon, missä hän palveli 1. kesäkuuta 1922 saakka. Rajavartiostosta hän siirtyi Tornion poliisilaitoksen palvelukseen konstaapeliksi 1. kesäkuuta 1922, josta hän siirtyi vuonna 1924 Etsivän keskuspoliisin palvelukseen, mistä hän siirtyi vuonna 1924 konstaapeliksi Kemin poliisilaitokselle. Kemissä hän työskenteli poliisina muutaman vuoden, jonka jälkeen hän siirtyi työmieheksi ja työskenteli useilla eri paikkakunnilla ollen muun muassa Veitsiluoto Oy:n palveluksessa useaan otteeseen. Esko kävi Poliisikoulun vuonna 1923 (myöhemmin vuonna 1940 hän toimi poliisikurssin vääpelinä). Nimensä Esko vaihtoi Koskenniemeksi vuonna 1925. Koskenniemi otti osaa jatkosotaan sotapoliisina Kemijärvellä ja Sallassa vuoteen 1942 saakka, jolloin hän palasi Veitsiluoto Oy:n palvelukseen puutyötehtaalle, selluloosatehtaalle ja kuljetusosastolle, missä hän työskenteli vuoteen 1951 saakka. Vuonna 1951 hän siirtyi viljelijäksi kotitilalleen Alatornion Ylivojakkalaan ja viljeli tilaa vuoteen 1956 saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle ja asettui asumaan Kemiin. Hänet haudattiin Kemiin. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. kesäkuuta 1918, Vääpeli 6. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Joel Eskola

(17. elokuuta 1890 Heinola – 22. heinäkuuta 1957) oli suomalainen jääkärivääpeli ja työmies. Hänen vanhempansa olivat torppari Anders Johan Eskola ja Susanna Kallentytär. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt Heinolalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 12. tammikuuta 1916 ja sijoitettiin 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Viipurissa. Suomen sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen edellä mainitusta rykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jolla myöhemmin on ollut nimet Jääkäripataljoona n:o 2, Pohjolan Jääkäripataljoona ja Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi konekiväärikomppaniassa joukkueenjohtajana ja komppanianvääpelinä. Hän otti osaa vuonna 1920 Petsamon retkikuntaan ja oli sijoitettuna sen 2. komppaniaan. Karjalan kaartin rykmentin 1. pataljoonaan hänet siirrettiin 7. toukokuuta 1920. Armeijasta hän erosi 8. lokakuuta 1920. Sotilasuran jälkeen hän on toiminut työmiehenä Pohjois-Suomessa. Ylennykset: Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Kosti Eskola

Carl Didrik von Essen

(Saksassa käytti nimeä Wacklin), (25. joulukuuta 1875 Helsinki – 15. marraskuuta 1954) oli suomalainen jääkärivääpeli ja isännöitsijä. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Carl Johathan von Essen ja Aina Johanna von Essen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Martha Bredelowin kanssa. Hän kävi neljä luokkaa Vaasan suomalaista reaalilyseota. Tämä Jepuan Villakehruu Oy:n konttoripäällikkö liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. marraskuuta 1915, josta hänet komennettiin etappitehtäviin Ruotsiin, mutta vapautettiin myöhemmin keväällä palveluksesta sairaalloisuutensa vuoksi. Hän palasi Suomeen 15. syyskuuta 1917 ja ryhtyi hoitamaan entistä tointansa Jepuan villakehruutehtaalla. Hän liittyi Jepuan suojeluskuntaan 21. tammikuuta 1918 ja otti sen mukana osaa Kokkolan ja Oulun valtauksiin. Sisällissodan jälkeen hän palasi Jepuan villatehdas Oy:n konttoripäälliköksi ja isännöitsijäksi. Myöhemmin hän toimi yksityisenä liikemiehenä. Jepuan suojeluskunnan esikunnassa hän työskenteli vuosina 1930–1933. Ylennykset: Suojeluskunta-aliupseeri 28. tammikuuta 1918, Vääpeli 25. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 1. lk; Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Ernst Reinhold von Essen

Gustaf Robert von Essen

Torsten Harald von Essen

Lähteet

• Ahtiainen, Eeva-Kaisa: Mies ja pirut, Nikke Pärmin elämä, Helsinki: Otava 2005 ISBN 951-1-19353-8
• A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
• Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933.
• Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
• Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1
• Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: <WSOY Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
• Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Helsinki: <WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Helsinki: <WSOY, 1966.
• Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
• Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Jyväskylä Gummerus 1918
• A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, Porvoo WSOY 1924
• Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Helsinki Ahjo 1919
• Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Helsinki: Jääkäriliitto1975, ISBN 951-99046-9-7
• Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI. Helsinki Otava 1920–1925.
• Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Porvoo Wsoy 1930.
• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Jyväskylä Gummerus 1927.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, Porvoo WSOY 1938.
• N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Vaasa Hata Oy 1966.
• Toim. L. Harvila ym., Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Helsinki: Suomen kenttätykistön säätiö 1960.