Luettelo jääkäreistä G

Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissa. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

G

Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö

Nils Ero Gadolin

Birger Oscar Geffert

Karl Leonard Geijer myöh. Keiri

Gösta af Geijerstam

Walter Wladimir Gejtel

Johannes Geust myöh. Norrman

(22. marraskuuta 1889 Raippaluoto – 23. maaliskuuta 1939) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Abraham Geust ent. Nabb ja Kristina Sofia Israelintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Louise Maria Margareta Lembrechtin kanssa. Geust kävi kansakoulun ja työskenteli kalastajana ja autonkuljettajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 24. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin hänellä todetun sairauden takia siviilitöihin Saksaan. Hän työskenteli sen jälkeen Saksassa Hampurissa autonkuljettajana vuoden 1919 syksyyn saakka, jolloin palasi takaisin Suomeen 12. elokuuta 1919. Hän vaihtoi sukunimensä Geustista Norrmanniksi vuonna 1919. Suomeen palattuaan hän työskenteli autonkuljettajana ja koneenkäyttäjänä ja 1. maaliskuuta 1928 alkaen automekaanikkona ja työnjohtajana Autoservo Ab Ståhl & Co:n palveluksessa Vaasassa. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Johan Jacob Mikael Gieschke

(16. elokuuta 1894 Helsinki – 22. huhtikuuta 1919) oli Ruotsin kansalainen ja jääkäri suomalaisessa jääkäripataljoonassa. Hänen vanhempansa olivat kirjakauppias, Ruotsin kansalainen Gustaf Mikael Giescke ja Anna Gustava Andersson. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1913–1915 Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Giescke liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. lokakuuta 1915, josta hänet laskettiin maaliskuussa 1916 lomalle Ruotsiin, mutta joutui Ruotsin kansalaisena suorittamaan asevelvollisuuttaan Örebrohon. Hän toimi palvelusajan päätyttyä laskuttajana sähköyhtiö ASEA:n konttorissa Tukholmassa. Giescke osallistui sisällissodan valmisteluihin avustamalla aseiden kuljetuksessa Haaparannalta Suomeen. Hän saapui tammikuussa vuonna 1918 oberzugführer Friedel Jacobssonin komennuskunnan mukana Tornioon ja otti osaa sen valtaukseen, jonka jälkeen hän toimi koulutusaliupseerina Oulun 2. rintamakomennuskunnassa, jonka päällikkönä lähti 8. maaliskuuta 1918 Satakunnan rintamalle ja otti osaa Ikaalisten ja Mannanmäen–Kyröskosken taisteluihin. Hänet siirrettiin 21. maaliskuuta 1918 kenraali Linderin esikuntaan. Hän haavoittui pahasti Epilässä 28. maaliskuuta 1918 punaisten panssarijunan valtauksessa. Hän kuoli Kuopiossa espanjantautia seuranneeseen keuhkokuumeeseen 22. huhtikuuta 1919. Hänet on haudattu Kuopioon. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Jääkärimerkki.

Aleksanteri Golchert

(7. kesäkuuta 1888 Ruovesi – 6. tammikuuta 1922) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat Julius Mäki (ent. Golchert) ja Emilia Leveelahti. Hän oli työmiehenä Muurmannin radan rakennustyömailla ja opasti sieltä joukon saksalaisia ja itävaltalaisia sotavankeja Suomen kautta Ruotsiin syyskuussa 1916. Golchert liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 20. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 1. maaliskuuta 1917. Hänet komennettiin 28. joulukuuta 1917 erikoistehtäviin Pohjois-Suomeen, jonne hän saapui 6. helmikuuta 1918 (Vaasaan) ja hän astui 8. helmikuuta 1918 Suomen armeijan palvelukseen ja hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi Vöyrin sotakouluun, missä hän toimi 9. komppanian joukkueenjohtajana ja otti osaa Messukylän taisteluun, missä hän haavoittui 25. maaliskuuta 1918. Haavoista parannuttuaan hän siirtyi Etelä-Pohjanmaan rykmentin täydennyspataljoonaan, missä oli joukkueenjohtajana B-komppaniassa, ja myöhemmin Lapin ryhmän II pataljoonan 7. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 14. tammikuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen mm. Allmänna trävaru ab:n palveluksessa Lapissa. Hän kuoli keuhkotautiin 6. tammikuuta 1922. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 20. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki.

Allan Gabriel Gottleben

Anders Johan Gran

(10. syyskuuta 1894 Raippaluoto – 18. joulukuuta 1955) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Gran ja Lisa West. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Hilma Alma Nåhlsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin 4. kesäkuuta 1917 sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin 8. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen 28. elokuuta 1918 ja palveli vahtimestarina tullilaitoksessa vuosina 1920–1930 ja siitä lähtien alikersanttina Merivartiolaitoksessa. Talvisotaan hän osallistui konealiupseerina vartioalue Kvarkkenilla. Välirauhan aikana hän toimi Pohjanlahden piirin aluksen konealiupseerina ja jatkosotaan hän osallistui Rannikkoprikaati 6:ssa konealiupseerina. Sotien jälkeen hän siirtyi Pohjanlahden merivartiostoon konealiupseeriksi, kunnes erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1945 ja siirtyi Raippaluotoon, missä toimi mm. kunnallisissa luottamustehtävissä ja holhouslautakunnan puheenjohtajana. Hänet on haudattu Raippaluotoon. Ylennykset: alikersantti 1936, vänrikki 1942. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Leonard August Mathias Grandell

Aarne Jaakko Granholm

(9. joulukuuta 1896 Kurikka – 4. huhtikuuta 1918) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Iisakki Granholm ja Maria Benjaminintytär. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa sisällissodassa taisteluihin Raudussa, missä hän kaatui taistelussa 4. huhtikuuta 1918 ja hänet haudattiin Kurikan sankarihautaan. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Karl Alfons Granit

Viktor "Väinö" Granlund

Emil Grannas

(12. huhtikuuta 1894 Vöyri – 26. huhtikuuta 1917) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Erik Grannas ja Anna Maria Erikintytär. Tämä kansakoulun ja Vöyrin kansalaisopiston ja veistokoulun käynyt puuseppä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 25. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin sairaalloisuuden vuoksi siviilitöihin 28. maaliskuuta 1916. Hän kuoli lähellä Berliiniä Eberswaldin sairaalassa 26. huhtikuuta 1917 ja hänet haudattiin sikäläiseen hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Karl August Granroth

Sigfrid Granö

(5. heinäkuuta 1885 Teerijärvi – 21. maaliskuuta 1929) oli suomalainen reservin vänrikki. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Leander Granö (ent. Byskata) ja Matilda Emilia Granö. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Helmi Johanna Granbergin kanssa. Granö kävi kansakoulun ja Vaasan kauppakoulun. Tämä vaasalainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille moottoriveneenkuljettajakursseille. Granö astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 6. maaliskuuta 1918 alkaen vääpeliksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 4. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin Jääkäripataljoona n:o 4, josta hänet siirrettiin 6. heinäkuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Kaartin jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 15. helmikuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja sijoitettiin Vaasan suojeluskuntapiirissä keväällä 1919 toimeenpantujen alipäällystökurssien opettajaksi 15. toukokuuta – 30. elokuuta 1919 väliseksi ajaksi, josta hänet siirrettiin Ilomantsin suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Hän astui 17. maaliskuuta 1929 uudelleen armeijan palvelukseen ja määrättiin nuoremmaksi upseeriksi Porin rykmentin 2. konekiväärikomppaniaan. Toistamiseen hän erosi armeijasta 21. tammikuuta 1921 ja siirtyi Pietarsaaren konepaja oy:n kirjeenvaihtajaksi ja kirjanpitäjäksi ja hoiti samalla Pietarsaaren suojeluskunnan konekivääriosaston johtajan tehtäviä. Myöhemmin hän toimi kirjeenvaihtajana Gustav Paulig ja Kumppanin liikkeessä Helsingissä vuosina 1924–1929. Ylennykset: varavääpeli 11. helmikuuta 1918, vääpeli 26. maaliskuuta 1918, reservin vänrikki 17. maaliskuuta 1920. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Johan Alfred Groop

(22. marraskuuta 1889 Ylimarkku – 29. kesäkuuta 1972 Ylimarkku) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Groop ja Edla Maria Nisula. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anna Maria Baddarin kanssa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 31. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hän poistui saman vuoden kesäkuussa ja palasi Suomeen 27. elokuuta 1918 ja siirtyi maanviljelijäksi ja majatalonpitäjäksi Ylimarkkuun.

Erik Herman Woldemar Grotenfelt

Ensio Edvard Gabriel Groundstroem

Lauri Kalervo Groundstroem myöh. Kurkiala

Karl-Vilhelm Emil Jürgen Grünn

Teodor Albin Alarik Grünn

Adolf Edmund Grönberg myöh. Kalsta

Arvid Daniel Grönberg myöh. Kalsta

Einar Alexander Laurentius Grönberg

Harald "Harri" Johannes Grönberg

(25. toukokuuta 1895 Joensuu – 16. kesäkuuta 1919) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Bror Gustaf Adolf Grönberg ja Ida Sofia Skutnabb. Grönberg kävi kolme luokkaa Joensuun klassista lyseota ja suoritti yksityisesti Joensuun kauppakoulun. Ennen jääkärikoulutukseen hakeutumistaan hän toimi ylimääräisenä tullivirkailijana Joensuussa ja Pietarissa sekä sen jälkeen Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen palveluksessa, kunnes liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 5. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin sairauden vuoksi pataljoonan täydennysjoukkoon 16. huhtikuuta 1917. Grönberg astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Raudussa, missä hän haavoittui 4. huhtikuuta 1918. Hän erosi armeijasta sairauden vuoksi 21. kesäkuuta 1918. Hän kuoli jo seuraavana vuonna keuhkotautiin ja haudattiin Joensuun sankarihautaan Ylennykset: varavääpeli 11. helmikuuta 1918, vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Fredrik Ludvig Johannes Grönholm

Karl Kustaa Grönman

(26. maaliskuuta 1896 Porin maalaiskunta – 9. tammikuuta 1939) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat mäkitupalainen Juho Nikolai Grönman ja Rosa Matilda Rosenberg. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 9. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 2. Krenatöörirykmentin 3. Seinäjoen pataljoonaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Länkipohjassa, mutta sairastui 18. maaliskuuta 1918 ja oli sen jälkeen hoidettavana marraskuusta 1921 Harjavallan piirimielisairaalassa. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Juho Väinö Grönqvist myöh. Sattuma

Kustaa Akseli Grönroos

(31. joulukuuta 1893 Luvia – 9. tammikuuta 1939) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Kalle Fredrik Grönroos ja Sofia Maria Rosengren. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Alma Sofia Seppälän kanssa. Tämä kansakoulun käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 28. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 24. heinäkuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 12. helmikuuta 1917. Suomeen hän palasi 22. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen rakennusurakoitsijana Luvialla. Hän kuului Reposaaren suojeluskuntaan ja haudattiin Luvialle.Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Osmo Bernhard Grönroos

Lauri Johannes Gulin

Eino Henrik "Heikki" Gummerus

Anders Viktor Gunnar

(7. marraskuuta 1899 Jepua – 28. maaliskuuta 1918) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Anders Gustaf Gunnar ja Maria Sofia Pensar. Gunnar kävi kansakoulun. Tämä kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan 9. heinäkuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Gunnar astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän kaatui taistelussa 28. maaliskuuta 1918 ja haudattiin Jepuan sankarihautaan. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli maaliskuussa 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Gustaf Gunnar Gustafsson

Gustaf Verner Jeremias Gustafsson

Harald Herman Gustafsson

(29. maaliskuuta 1897 Porvoo – 4. tammikuuta 1950) oli suomalainen jääkärikersantti. Hänen vanhempansa olivat perämies Gustaf Herman Gustafsson ja Sofia Lovisa Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Rosa Sulima Hytösen kanssa. Gustafsson kävi kansakoulun ja ammattikoulun Porvoossa. Tämä porvoolainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän sairastui kaularauhastulehdukseen ja joutui olemaan sairaalahoidossa maaliskuusta 1917 elokuun loppuun 1918 eikä sen vuoksi kerinnyt osallistua Suomen sisällissotaan. Gustafsson palasi Suomeen 2. lokakuuta 1918 ja astui 3. joulukuuta 1918 kersanttina Suomen armeijan palvelukseen. Hänet sijoitettiin Valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan, missä hän toimi rehumestarina 16. helmikuuta 1919 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta. Hän toimi sen jälkeen konepiirtäjänä, hienomekaanikkona ja työnjohtajana koneliikkeissä ja vuodesta 1932 alkaen työnjohtajana E. M. Nordqvist oy:n konetehtaassa Helsingissä ja palveli yritystä kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaahan. Ylennykset: Kersantti 3. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Johan Arthur Gustafsson

(24. joulukuuta 1886 Porvoo – 20. elokuuta 1931) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat perämies Gustaf Herman Gustafsson ja Sofia Lovisa Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Olga Maria Lehtosen kanssa. Gustafsson kävi kansakoulun. Tämä porvoolainen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 16. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille rautatienrakennuskursseille. Gustafsson astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin joukkueenjohtajaksi 9. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 4. huhtikuuta 1918 alkaen 2. komppaniaan ja 8. huhtikuuta 1918 komppanian mukana 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Ilveksessä ja Hotakassa ja Muolaassa etenemiseen Viipuri–Pietari-radalle. Hän palveli sisällissodan jälkeen 4. komppanian vääpelinä 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jonka nimi muutettiin myöhemmin Kajaanin sissipataljoonaksi. Hänet siirrettiin 16. tammikuuta 1919 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, jonka nimi muutettiin myöhemmin Tampereen rykmentiksi, jossa hän toimi 4. komppanian vääpelinä. Suomen valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan hänet siirrettiin vääpeliksi 21. heinäkuuta 1919. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 6. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Suomen Valkoisen Ruusun 2. lk. mitali, Jääkärimerkki.

Johan Oskar Gustafsson

(31. heinäkuuta 1889 Helsinki – 21. elokuuta 1943) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Oskar Gustafsson ja Serafia Simola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1910 Olga Rinkewitschin kanssa. Gustafsson kävi kansakoulun ja Helsingin teollisuuskoulun. Tämä helsinkiläinen rakennusmestari liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille rautatienrakennuskursseille. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Gustafsson palveli sisällissodan jälkeen komppanianvääpelinä edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 24. syyskuuta 1918 Suomen valkoiseen kaartiin, missä toimi 3. ja 1. komppanian vääpelinä. Hän oli komennettuna 3. kesäkuuta – 4. heinäkuuta 1919 välisen ajan Autopataljoonan 1. komppanian vääpeliksi. Armeijasta hän erosi 22. syyskuuta 1919, mutta astui uudelleen palvelukseen jo 17. lokakuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti n:o 3:een ja hänet määrättiin varikkokomppanian vääpeliksi. Hän toimi myöhemmin patterinvääpelinä 3. patteristossa. Toisen kerran hän erosi armeijasta 31. lokakuuta 1922 ja oli sen jälkeen hoidettavana useissa eri sairaaloissa sekä Jääkärikodissa. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 3. toukokuuta 1918, vääpeli 31. tammikuuta 1919. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Toivo Gustafsson

Harry Ilmari Gustafsson-Guster

Edvin Julius Gutke

(30. syyskuuta 1892 Tammisaari – 1. heinäkuuta 1949 Tukholma) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat metsäkasööri Erik Johan Gutke ja Matilda Sofia Paimander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Karin Dagmar Långströmin kanssa, joka kuoli vuonna 1926 ja toisen kerran Gutke avioitui vuonna 1929 Helmi Paulina Långströmin kanssa. Gutke kävi neljä luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua ja suoritti yksityisesti osittain kuudennen luokan vuonna 1913. Tämä tammisaarelainen konttoristi liittyi yhtenä vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 12. heinäkuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Hän erosi kurssilta 5. elokuuta 1915 ja oleskeli sen jälkeen vielä Saksassa, kunnes saapui takaisin Suomeen 15. syyskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen aluksi konttoristina ja myöhemmin autonkuljettajana. Hän matkusti syksyllä vuonna 1921 Yhdysvaltoihin ja toimi autonkuljettajana Chicagossa. Suomeen hän palasi takaisin keväällä vuonna 1923 ja toimi sen jälkeen autonkuljettajana sekä autonmyyjänä Helsingissä.

Einar Henrik Gädda

(8. elokuuta 1891 Pietarsaari – 11. lokakuuta 1972) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat ajuri Henrik Gustaf Gädda ja Greta Björklund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aina Amanda Sandströmin kanssa. Gädda kävi viisi luokkaa Pietarsaaren reaaliopistoa. Tämä pietarsaarelainen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 18. toukokuuta 1916 josta hän siirtyi Norjaan joulukuussa vuonna 1916. Gädda saapui Suomeen 28. maaliskuuta 1917 ja toimi vuosien 1917–1918 vaihteessa sisällissodan valmistelutöissä mm. kouluttajana Pietarsaaren suojeluskunnasta ja Vimpelin kursseilla. Sisällissodan alkaessa hän kuului Pietarsaaren suojeluskuntaan ja otti osaa kaupungin valtaukseen ja oli sen jälkeen mainitusta suojeluskunnasta muodostetussa Hämeen ryhmän 7. komppaniassa komppanianvääpelinä ja otti osaa mm. Vilppulan, Suinulan ja Messukylän taisteluihin sekä Tampereen valloitukseen. Hän haavoittui lievästi Vilppulassa. Sisällissodan jälkeen hän toimi Pietarsaaren suojeluskunnassa paikallispäällikkönä 1. kesäkuuta – 1. elokuuta 1918 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Pietarsaaren konepajan palvelukseen, missä toimi vuoteen 1924 saakka, jonka jälkeen siirtyi R. M. Labbartin puutavaraliikkeen palvelukseen Pietarsaareen. Hänet on haudattu Pietarsaareen. Ylennykset: vääpeli 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Evert Gabriel Gädda

Lähteet

• A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
• Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
• Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1
• Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
• Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
• Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
• A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
• Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
• Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
• Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
• Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
• Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.