Kosti Eskola
Kosti Eskola (30. joulukuuta 1889 Nastola – 26. heinäkuuta 1955) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Henrik Gustaf Eskola ja Charlotta Varpenius. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Siiri Erika Taittosen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eskola oli kansakoulun käynyt ja sen jälkeen hän jatkoi yksityisopintoja vuosina 1910–1915 Saksassa Mitweidan ja Strelitzin polyteknillisissä opistoissa. Haminan taistelukoulun hän suoritti vuonna 1918.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eskola liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 20. marraskuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa, Riianlahden rannikkoasemissa ja Schmardenin hyökkäykseen sekä Aa-joen talvitaisteluissa.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Eskola astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi Kenttälennätinpataljoonaan, josta hänet komennettiin 28. maaliskuuta 1918 eversti Ausfeldin esikuntaan ja siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Mouhussa, Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Eskola toimi joukkueenjohtajana 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jolla myöhemmin oli nimet Jääkäripataljoona n:o 3 ja Kajaanin sissipataljoona. Armeijasta hän erosi 23. lokakuuta 1918. Sotilasuransa jälkeen hän toimi vuonna 1919 piirtäjänä ja konstruktöörinä Lehtoniemi oy:ssä Varkaudessa, vastaavassa toimessa hän toimi vuosina 1920–1924 Kotkan konepaja oy:ssä. Puolustusministeriön taisteluvälineosastossa hän oli tarkastajana vuosina 1925–1927. Hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1928 Suojeluskuntajärjestöön asetarkastajaksi. Asetarkastajan toimi poiki hänelle 27. kesäkuuta 1928 vakinaisen paikan Suojeluskuntajärjestöön ja hän jäi edelleen Yliesikunnan asetarkastajaksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Eskola osallistui Suojeluskuntajärjestön yliesikunnan asetarkastajana ja jatkosotaan hän osallistui toimistoupseerina Kotijoukkojen esikunnassa. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944, jonka jälkeen hän toimi Puolustusvoimain pääesikunnan pioneeriosastolla toimistosihteerinä vuoteen 1947 saakka.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|