Evert Ekman
Evert Oskar Ekman (2. heinäkuuta 1885 Rautalampi – 30. toukokuuta 1955) oli komentaja ja merikapteeni. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Oskar Nikolai Ekman ja Ida (Wivi) Olivia Ungern. Hänen puolisonsa oil Göta Antoinette von Hertzen. Evert Ekman Kävi 5/8 lk. Kuopion ruotsalaista yhteiskoulua (Privata Svenska reallyceum för gossar och flickor i Kuopio). Hän lähti vuonna 1902 merille fregattilaiva Finlandissa ja purjehti kaikilla valtamerillä vuosina 1902–1907. Hän suoritti Helsingin merikoulussa aliperämiehen tutkinnon. 20. huhtikuuta 1907, perämiehentutkinnon 18. huhtikuuta 1908 ja merikapteenin tutkinnon 22. huhtikuuta 1911. Hän työskenteli höyrylaiva Wellamon ja koululaiva Favellin perämiehenä vuosina 1908–1910. Laivaston upseerien aktiiviupseerikurssin hän suoritti vuonna 1922, kuunteluoppilaana hän oli Meripuolustuksen ampumakoulun laivastokursseilla vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evert Oskar Ekman liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 24. joulukuuta 1915. Hän sai komennuksen 11. toukokuuta 1916 etappitehtäviin Ruotsiin, toimien Uumajan etapilla kesäkuun lopuille 1916. Etapilta hänet komennettiin Berliinin räjähdyskursseille. Kurin käytyään hänet komennettiin Saksan meriesikunnan palvelukseen. Hän toimi meriesikunnan määräämissä erikoistehtävissä Ruotsissa ja Norjassa. Pataljoonan pioneerikomppaniaan hän palasi 5. maaliskuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Ekman palasi takaisin Suomeen (Vaasaan) luutnantiksi ylennettynä jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918. Ekman komennettiin Suomen sisällissodassa 5. maaliskuuta 1918 alkaen Karjalan armeijakunnan 7. pataljoonan komentajana, 14. maaliskuuta 1918 alkaen 1. Karjalan Rykmentin 2. pataljoonan ja 30. maaliskuuta 1918 lähtien Karjalan 2. rykmentin 11. pataljoonan komentajana.[1][2] Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa ja Valkjärvellä, joissa hän toimi rintamien ylijohtajana viikon ajan.[3] Lisäksi hän osallistui Kääntymän, Oran, Noskuan ja Heinjoen taisteluihin. Hän toimeenpani 24. maaliskuuta 1918 hävitystöitä Karisalmen-Talin ja 26. maaliskuuta 1918 Karisalmen-Kavantsaaren välisellä rataosalla. Hänet siirrettiin 14. huhtikuuta 1918 Laatokan puolustukseen, jossa oli laivueen ja tykkivene Tampereen päällikkönä.[1][2]
Sisällissodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen sisällissodan jälkeen hänet sijoitettiin 15. marraskuuta 1918 1. Rannikkotykistöpataljoonaan, jossa toimi patterin ja komppanianpäällikkönä, ja 31. heinäkuuta 1919 laivastoon Meripataljoonan komentajaksi. Vartioristeilijä Karjalan päälliköksi hänet nimitettiin 22. marraskuuta 1919. T- ja S-moottoriveneiden puolilaivueen päällikkönä hän toimi 6. huhtikuuta 1923 alkaen. hänet nimitettiin torpeedovene S 2:n sekä MTV1. ja 2. päälliköksi. Edellä mainittujen päällikkyyksien lisäksi hän hoiti Rannikkolaivueen päällikkyyttä vuosina 1923–1925. Hänet määrättiin 14. huhtikuuta 1925 tykkivene Klas Hornin päälliköksi. Armeijasta hän erosi 17. maaliskuuta 1926. Hän ohjasi kesällä 1926 Uudenmaan eteläisen suojeluskuntapiirin laivueharjoituksia ja luennoi miehistölle sotilasaineita. Evert Oskar Ekman astui uudelleen laivaston palvelukseen 16. syyskuuta 1926 ja määrättiin 29. marraskuuta 1926 hoitamaan Laivaston esikunnan viestipalveluksen päällikön tehtäviä, josta tehtävästä hänet siirrettiin 15. heinäkuuta 1927 Jäänsärkijäpuolilaivueen päälliköksi, miinalaivueen päälliköksi hänet siirrettiin 29. kesäkuuta 1928 Rannikkolaivastoon, tullilaiva Nordvaktenin perämiehenä vuonna 1912 ja tullilaiva Mäntyluodon päällikkönä vuonna 1929, Rannikkolaivaston päällikön apulaiseksi hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 (hoiti tointa jo 9. kesäkuuta 1931 alkaen) ja 11. tammikuuta 1937 Laivastoaseman satamakapteeniksi, jossa tehtävässä toimi vuoteen 1939 ja edelleen sotien ajan. Armeijasta hän siirtyi ei vakinaiseen palvelukseen vuonna 1940.[1][2]
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisodan aikana hän toimi Helsingin laivastoaseman satamakapteenina.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivaston kunniatuomioistuimen puheenjohtaja hän toimi vuosina 1925–1926 ja jäsenenä vuosina 1927–1928, Rannikkolaivaston kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1929, varajäsenenä vuonna 1930 ja jäsenenä vuosina 1931 ja 1931. Laivapalvelus-ohjesääntökomitean puheenjohtajana vuonna 1934. Sotaylioikeuden sotilas jäsenenä hän toimi vuodet 1940–1947. Hänet on haudattu Helsinkiin.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.