Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Suomessa
Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi on kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde.
Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.[1] Vuonna 2016 maailmanperintöluettelossa oli jo yli tuhat kohdetta.[2]
Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1987.[3][4] Suomea maailmanperintökomiteassa edustavat Museoviraston ja Metsähallituksen edustajat, apunaan asiantuntijoita Museovirastosta, Metsähallituksesta ja ministeriöistä. Jotta kohde voidaan esittää sisällytettäväksi maailmanperintöluetteloon, se tulee ensin sisällyttää kansalliseen aieluetteloon. Kulttuurikohteiden esitykset valmistelee opetus- ja kulttuuriministeriö tai Museovirasto, luontokohteiden esittelystä vastaa ympäristöministeriö. Sekakohteet, joilla on sekä kulttuuri- että luonnonperintöarvoja, ovat molempien viranomaisten vastuulla.[3]
Seitsemän maailmanperintöluetteloon valitun kohteen lisäksi Suomella oli vuonna 2022 kaksi kohdetta aielistalla.[5] Suomi päivitti listaansa 2021, jolloin se poisti myös useita kohteita aielistalta. Edellisen kerran luetteloa oli päivitetty 2004.[6] Ympäristöministeriö ja Museovirasto ja keräsivät päivitystä varten kansalaisilta ehdotuksia mahdollisista uusista kohteista, ja ne saivat vuonna 2018 yhteensä noin kuusikymmentä ehdotusta.[7]
| Kohde | Kuva | Sijainti | Kriteerit | Vuosi | Kuvaus | Viite |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Korkearannikko – Merenkurkun saaristo |  |
Merenkurkku | Luontokohde VIII |
2006 | Korkearannikko – Merenkurkun saaristo edustaa poikkeuksellista geologista arvoa: jääkauden jälkeinen maakohoaminen on siellä maailman nopeinta ja Merenkurkun saaristossa on nähtävissä useita jääkauden aikaisia muodostelmia, kuten De Geer -moreenia. Merenkurkun maailmanperintökohteeseen lasketaan myös Korkearannikon (Höga kusten) Ruotsin puoleinen osuus. | [8] |
| Petäjäveden vanha kirkko |  |
Petäjävesi | Kulttuurikohde IV |
1994 | Vanha kirkko on luterilainen maalaiskirkko, joka on poikkeuksellinen esimerkki Pohjois-Euroopan puukirkkorakentamisen perinteestä. | [9] |
| Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue |  |
Rauma (Lappi) | Kulttuurikohde III, IV |
1999 | Alueella on hiidenkiukaita ja kehäröykkiöitä. Yli 30 hautaröykkiötä kertoo hautaustavoista, yhteiskunnasta ja uskonnosta Pohjois-Euroopassa kolmentuhannen vuoden takaa. | [10] |
| Struven ketju |  |
6 kohdetta: Stuorrahanoaivi, Aavasaksa, Alatornion kirkko (kuvassa), Oravivuori, Tornikallio, Mustaviiri |
Kulttuurikohde II, III, IV |
2005 | Struven ketju on kolmiomittausketju Jäämereltä Mustallemerelle kymmenen valtion alueella. Se oli ensimmäinen tarkka pidempi pituuspiirin mittaus. Lisäksi se on poikkeuksellinen esimerkki teknisestä rakennelmaryhmästä ja sillä on selkeä yhteys ihmisten kiinnostukseen Maan muodosta ja koosta. Suomen kuusi suojeltua pistettä sijaitsevat Enontekiöllä, Ylitorniolla, Torniossa, Jyväskylän Korpilahdella, Lapinjärvellä ja Pyhtäällä. | [11] |
| Suomenlinna |  |
Helsinki | Kulttuurikohde IV |
1991 | Suomenlinna on merilinnoitus 1700-luvun loppupuolelta, ja se on malliesimerkki 1600- ja 1700-lukujen linnoitusperinteestä, erityisesti bastionijärjestelmästä. | [12] |
| Vanha Rauma |  |
Rauma | Kulttuurikohde IV, V |
1991 | Vanha Rauma on parhaiten säilyneitä esimerkkejä pohjoiseurooppalaisesta arkkitehtuurista ja kaupunkilaiselämästä, ja lisäksi se on malliyksilö pohjoismaisesta puukaupungista. | [13] |
| Verlan puuhiomo ja pahvitehdas |  |
Kouvola (Jaala) | Kulttuurikohde IV |
1996 | Verla on pikkupaikkakunnan puunjalostusteollisuutta ja siihen liittyvä asuntoalue, joka on säilynyt poikkeuksellisen hyvänä esimerkkinä pienimuotoisesta paperiteollisuudesta, joka kukoisti Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. | [14] |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ashworth, G. J. & Aa, Bart J. M. van der: Strategy and Policy for the World Heritage Convention: Goals, Practices and Future Solutions, s. 148. (teoksessa Leask, Anna & Fyall, Alan (toim.): Managing World Heritage Sites) Elsevier, 2006. ISBN 0-7506-6546-7
- ↑ World Heritage List World Heritage Centre. United Nations. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Maailmanperintösopimus Museovirasto. Viitattu 11.12.2016.
- ↑ States Parties: Ratification Status World Heritage Centre. United Nations. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Finland Unesco World Heritage Centre. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Heikura, Minna: 13 Alvar Aallon suunnittelemaa kokonaisuutta tarjolla Unescon maailmanperintökohteeksi – mukana myös Helsingin Kulttuuritalo ja Finlandia-talo Yle Uutiset. 1.2.2021. Yleisradio. Viitattu 5.12.2022.
- ↑ Unescon maailmanperintöluetteloon ehdotettavia kohteita keränneeseen kyselyyn tuli toista sataa vastausta 9.7.2018. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 23.7.2019. Viitattu 23.7.2019.
- ↑ High Coast / Kvarken Archipelago UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Petäjävesi Old Church UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Bronze Age Burial Site of Sammallahdenmäki UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Struve Geodetic Arc UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Fortress of Suomenlinna UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Old Rauma UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Verla Groundwood and Board Mill UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
