Aavasaksa
Aavasaksa on vaara Ylitornion kunnassa Tornionjoen varrella 70 kilometrin päässä Torniosta ja noin viiden kilometrin päässä Ylitornion keskustasta pohjoiseen. Sen korkeus on 242 metriä merenpinnasta, ja se on selvästi lähiseudun vaaroja korkeampi. Aavasaksa on vanhastaan ollut tunnettu maisemanähtävyys ja näköalapaikka, ja se on yksi ympäristöministeriön valitsemista 27 virallisesta Suomen kansallismaisemasta.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aavasaksan rinteillä on näkyvissä jääkauden jälkeisen, Saksasta Lappiin ulottuneen Ancylusjärven muinaista huuhtoutunutta rantakivikkoa.[2] Aavasaksa-nimen oletetaan saaneen alkunsa saksalaisten hansakauppiaiden ylläpitämistä kulttuurisuhteista.[3] Kuitenkin todennäköisempää nimen juontuvan huomattavasti vanhemmalta ajalta, ja jopa saamenkielestä.[4]
Ranskan tiedeakatemia teki Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n johdolla geofysikaalisia mittauksia Aavasaksalla vuosina 1736–1737. Aavasaksa oli myös yksi Struven ketjun mittauspisteistä 1800-luvun alkupuoliskolla, ja se on sellaisena nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi.[5]
Vapaa-ajan kohde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aavasaksalla on lomakylä ja hiihtokeskus, kahvila, näkötorni sekä vuonna 1883 valmistunut, arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas, hirsirakenteinen matkailumaja, jota kutsutaan Keisarinmajaksi. Vaara tunnetaan Suomen eteläisimpänä pisteenä, jossa voidaan juhannuksena nähdä keskiyön aurinko. Varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla siellä pidettiinkin vuosittain suuri juhannusjuhla, jonne saapui joka vuosi tuhansittain ihmisiä.[6] Aavasaksalla on järjestetty myös Aawastock-rockfestivaaleja.
Lontoossa sijaitsevassa Harrodsin luksustavaratalon ravintoloissa ja kahviloissa myydään talon vetenä aavasaksalaista lähdevettä.[7]
Tengeliön kylä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tengeliö on Tornionjoen itärannalla lähellä Aavasaksan vaaraa sijaitseva kylä. Sen kautta kulkevat valtatie 21 ja Kolarin rata. Kylästä johtaa vuonna 1965 valmistunut kantatien 98 silta Tornionjoen yli Ruotsin Ylitornion keskustaan Matarenkiin. Kylässä on aikoinaan ollut myös rautatieasema, joka ei enää ole kaupallisen liikenteen käytössä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, s. 19, 55–82, 88–98, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8
- ↑ Valkama, Jorma: Suomen soiden rakenne ja tutkimus sekä hyötykäyttö, s. 13–15. Rovaniemi: Geologian tutkimuskeskus, 2007.
- ↑ Ainionvaaran luontopolun opastaulu
- ↑ teoksessa Suomalainen paikannimikirja, 2007 https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/suomalainen_paikannimikirja
- ↑ Hautajärvi, s. 55, 88.
- ↑ Hautajärvi, s. 88–98.
- ↑ Anna Mård: Pullovettä myydään luksushintaan Kaleva.fi. 11.8.2009. Kaleva Oy. Arkistoitu 14.12.2009. Viitattu 12.5.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aavasaksa Wikimedia Commonsissa
- Retkipaikka.fi – Maisemia ja tunnelmia
- Ylen Elävä arkisto – Juhannusyö Aavasaksalla (video, 1946)
- Aavasaksa Ylitornion matkailusivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Maanmittauslaitos: Struven ketju
