Leipomenlammit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leipomenlammit
Valtiot Suomi
Maakunnat Kanta-Häme
Kunnat Hämeenlinna
Koordinaatit 60°52′55″N, 24°19′36″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Hyvikkälänjoen valuma-alue (35.88)
Laskuoja oja Renkajokeen [1]
Järvinumero 35.883.1.005
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 100 m [1]
Rantaviiva 0,4 km [2]
Pinta-ala 0,617 ha [2]
Kartta
Leipomenlammit

Leipomenlammit [1], josta toista kutsutaan myös nimellä Etulammi [2], on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa Haapamäen kylän lähellä sijaitsevat kaksi lampea.[2][1]

Leipomenlammit ovat kaksi lampea, joista suuremman tiedot ovat mukana tietolaatikossa. Isomman lammen pinta-ala on 0,6 hehtaaria ja se on 200 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Pienemmän lammen pituus on alle 100 metriä ja se on kaivetulla ojalla yhteydessä Etulammiin. Etulammin rantaviivan pituus on 400 metriä ja sen rannat ovat osittain avosuota. Lammet on yhdistetty kaivetulla ojalla ja Etulammilta lähtee Renkajokeen päättyvä 330 metriä pitkä laskuoja. Harjun takana sijaitsee Kiikkara.[2][1][3]

Järven ympäristö sisältyy Renkajärvestä Rengon kautta Tunturivuorelle ja siitä edelleen kaakkoon jatkuvaan harjujakson jäätikköjokimuodostumaan. Järvi on ilmeisesti syntynyt harjun reuna-alueella olevaan painaumaan eli suppaan.[4]

Vesistösuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lammet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Hyvikkälänjoen valuma-alueeseen, johon Renkajoen alaosan alue kuuluu. Lampien vedenpinnan korkeudet ovat noin 100,0 metriä mpy. Laskuoja yhtyy Renkajokeen, joka laskee seitsemän kilometrin päässä Haapajärveen.[2][1]

  1. a b c d e f Leipomenlammit, Hämeenlinna (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 29.5.2017.
  3. Leipomenlammit, Hämeenlinna (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  4. Haavisto-Hyvärinen, Maija & Stén, Carl-Göran & Herola, Erkki: Rengon maaperäkartan 2131 05 selitys, Geologian tutkimuskeskus, 31.12.1993, viitattu 6.11.2017
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.