Lauluja Nuppilasta
| Lauluja Nuppilasta Lapinlahden Linnut | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | maaliskuu 1988 | |
| Studio | Finnvox-studiot | |
| Julkaistu | 1988 | |
| Formaatti | LP-levy (777-7 90524 1) CD-levy (777-7 90524 2) C-kasetti (777-7 90524 2) | |
| Tuottaja(t) | Pedro Hietanen | |
| Tyylilaji | huumori, poprock | |
| Kesto | 41.13 | |
| Levy-yhtiö | Oy EMI Finland Ab | |
| Levymerkki | Parlophone | |
| Muut kannet | ||
 Albumin takakansi. | ||
| Listasijoitukset | ||
| Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit | ||
| Vihreä gorilla 1987 |
Lauluja Nuppilasta 1988 |
Elämä janottaa 1989 |
| Singlet albumilta Lauluja Nuppilasta | ||
|
||
Lauluja Nuppilasta on huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen neljäs studioalbumi, joka julkaistiin huhtikuussa 1988. Musiikillisesti monipuolinen albumi sisältää sekä humoristisia yhteislauluja, nopeatempoista rockia että synkkiä ja surullisia kappaleita. Löyhän konseptialbumin sanoitukset käsittelevät Vanhaa ylioppilastaloa, jota myös kansitaide esittää, sekä alkoholinkäytön iloja ja suruja. Monissa kappaleissa on lisäksi yhteiskunnallisia teemoja.
Lauluja Nuppilasta oli Lapinlahden Lintujen viimeinen albumi, jolla pianisti Ari ”Arvid” Kettunen soittaa. Alkuvuosina Kettunen oli ollut yhtyeen tuotteliain säveltäjä, mutta Lauluja Nuppilasta -albumille hän teki vain yhden kappaleen ja jättäytyi pian julkaisun jälkeen pois yhtyeen toiminnasta. Suurimman osan musiikista sävelsi kosketinsoittaja Pekka Hedkrok. Sessiomuusikoina albumin tekemiseen osallistuivat pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Pekka ”Rekku” Rechardt (kitara), Pekka Pohjola (bassokitara) ja Jan Noponen (rumpukone). Yhtyeen vakinainen kokoonpano oli sama kuin edellisellä Vihreä gorilla -albumilla.
Albumi sai tuoreeltaan ristiriitaisia arvosteluja, mutta nykyään sitä yleisesti pidetään Lapinlahden Lintujen parhaana. Kaupallisesti albumi menestyi hyvin ja oli parhaimmillaan Suomen virallisen listan sijalla 7. Vuonna 2009 yhtye teki lyhyen kiertueen, jolla albumi esitettiin kokonaisuudessaan. Konserteissa esitettävä albumi valittiin yhtyeen verkkosivuilla järjestetyssä äänestyksessä.
Albumin vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinlahden Linnut julkaisi helmikuussa 1987 studioalbumin Vihreä gorilla, joka menestyi hyvin.[2][1] Yhtye teki vuoden aikana 226 keikkaa, ja esimerkiksi heinäkuussa 1987 esiintymisiä oli päivittäin.[3] Jatkuvasta konsertoinnista huolimatta yhtyeeltä syntyi nopeasti uutta musiikkia, ja alkuvuodesta 1988 seuraavan albumin kappaleet olivat valmiita.[4] Yhtye vuokrasi treenikämpän, jossa kappaleita harjoiteltiin noin kahden viikon ajan. Kosketinsoittaja Pekka Hedkrokin mukaan tämä toi soittoon varmuutta, ja uudesta albumista tuli ”nimenomaan bändilevy”.[5]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinlahden Lintujen neljäs albumi Lauluja Nuppilasta äänitettiin Helsingin Finnvox-studiolla maaliskuussa 1988.[4] Edellisten albumien tapaan tuottajana toimi Pedro Hietanen.[6] Musiikki oli lähinnä Hedkrokin säveltämää,[4] ja alkuvuosien tuotteliain säveltäjä Ari ”Arvid” Kettunen teki albumille vain yhden kappaleen.[7] Muut epäilivät aluksi, osaisiko vakaviin kappaleisiin erikoistunut Hedkrok säveltää myös nopeaa rockia tai tarttuvia huumoriralleja, jotka aiemmin olivat olleet Kettusen vastuulla.[8] Hedkrokin mukaan kasvanut työtaakka ei kuitenkaan tuottanut ongelmia, ja hän olisi tarvittaessa voinut säveltää enemmänkin. Hedkrok on kuvaillut tuolloista työskentelyään sanalla flow.[4]
Äänityksiin osallistuivat sessiomuusikot Pekka ”Rekku” Rechardt (kitara) ja Pekka Pohjola (bassokitara),[4] joiden kanssa Lapinlahden Linnut oli aiemminkin työskennellyt.[9] Rechardt liittyi myöhemmin yhtyeeseen virallisena jäsenenä.[10] Mukana oli myös yhtyeen alkuperäinen rumpali Jan Noponen, joka soitti konerumpusampleja ja syntetisaattoriperkussioita.[4] Hedkrok ja Noponen olivat ennen äänityksiä tehneet kokeiluja Ryhmäteatterin studiossa mutta luopuneet ajatuksesta, että osa albumin kappaleista ohjelmoitaisiin. Noponen kuitenkin täydensi niitä erilaisilla äänitehosteilla.[5] Lisäksi albumilla vieraili Herttoniemen eläkeläisten yhdistyksen kuoro Raspikurkut.[11] Yhtyeen vakinainen kokoonpano pysyi samana kuin edellisellä albumilla.[12]
Matti Jaaranen soitti albumilla ensi kertaa tšekkoslovakialaista trumpettia, jonka oli saanut vaimoltaan. Jaaranen on muistellut, kuinka vaikeaa hänen oli saada soittimesta edes yhtä puhdasta ääntä. Trumpetinsoittoa hänelle opetti kokenut jazzmuusikko Simo Salminen. Mikko Kivinen soittaa albumilla ensimmäistä kertaa ukulelea.[13]
Äänitysten aikana jäsenillä oli erimielisyyttä kappalaiden julkaisujärjestyksestä. Yhtyeellä oli valkotaulu ja liimalappuja, joihin oli kirjoitettu kappaleiden nimet ja joiden järjestystä jäsenet kävivät jatkuvasti muuttamassa. Myös Hietanen osallistui niiden järjestelyyn, jos avausraidaksi oli päätymässä sellaiseksi sopimaton kappale.[14]
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauluja Nuppilasta ilmestyi huhtikuussa 1988.[4] Se julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä.[15] Singlenä julkaistiin ”Rakas, ukulele soi” B-puolenaan ”Tenukeppi”.[16]
Lapinlahden Linnut markkinoi uutta albumiaan TV2-kanavalla 13. huhtikuuta esitetyssä Hittimittari-ohjelmassa. Kappaleesta ”Rakas, ukulele soi” tehty musiikkivideo kuvattiin Tampereen Tohlopissa, ja yhtye esittää siinä laulavia rakennustyöläisiä. Jäsenet olivat kuvausten edellä juhlineet aamuyöhön, ja useimmat saapuivat kuvauspaikalle tunnin myöhässä. Videolla näkyy, kuinka katukylttiin nojaava Tapio Liinoja nukkuu seisaaltaan ja havahtuu yllättäen hereille.[17]
Albumin virallinen julkistamistilaisuus oli pari viikkoa Hittimittarin jälkeen. Tapahtuma järjestettiin Yrjönkadun uimahallissa, jonne kutsuttiin levy-yhtiön ja tiedotusvälineiden edustajia. Yhtye saapui tilaisuuteen laakeriseppeleisiin ja pyyhkeisiin verhoutuneina, poseerasi hetken alasti ja aloitti sitten uimahyppynäytöksen.[18] Paikalla oli myös alastomia naisia. Yhtye perusteli esiintymistään: ”Arvostamme roomalaisia tapoja, kylpylöitä, lihaa, rypäleitä ja kauniita naisia.”[5] Levy-yhtiötä ei ollut etukäteen tiedotettu tapahtuman ohjelmasta.[18]
Kuvaus albumista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansikuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matti Jaarasen piirtämä kansikuva esittää Vanhaa ylioppilastaloa,[19] jossa Lapinlahden Linnut oli aikanaan perustettu.[20] Kansikuvassa rakennus on tosin siirretty Helsingin keskustasta maaseudulle.[19]
Musiikkityyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauluja Nuppilasta on löyhä konseptialbumi, jonka kappaleet käsittelevät Vanhan ylioppilastalon kuppilaa ja alkoholia.[19] Tyylillisesti monipuolinen albumi sisältää sekä kepeää huumorimusiikkia ja nopeatempoista rockia että vakavia ja surullisia lauluja.[21]
Kappalemateriaali
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Avausraita ”Rakas, ukulele soi” on Tapio Liinojan sanoittama kappale, jonka Heikki ”Hiski” Salomaa laulaa. Sanoitus kertoo uskottomasta miehestä, jonka puoliso on nähnyt Mannerheimintiellä toisen naisen kanssa. Reggae-vaikutteinen sävellys rakentuu Mikko Kivisen soittaman ukulelen ja Pekka Pohjolan bassonsoiton varaan. Lopussa Kivinen soittaa ukulelella soolon, joka äänitettiin ensimmäisellä otolla. Kappale syntyi kiertueella Kuhmossa, kun Liinoja konsertin jälkeen löysi alastoman Kivisen hotellihuoneestaan soittamasta ukulelea.[8]
”Miksi surisin” on nopeatempoinen kappale, jossa Mikko Kivinen, Matti Jaaranen, Timo Eränkö, Markku Toikka, Heikki Salomaa ja Tapio Liinoja laulavat vuorotellen ongelmistaan. Jokainen toteaa lopulta, ettei suruun ole syytä, sillä muilla jäsenillä menee vielä huonommin.[22] Kappaleen loppuhuudot ”Minä eroan!” ja ”Minä jään!” viittaavat yhtyeen ensimmäiseen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle suuntautuneeseen konserttimatkaan syystalvella 1983. Jäsenet olivat sopineet, että jokainen saa ennen esiintymistä juoda vain yhden oluen, mutta ravintolassa Kivinen asetti yhtyeessä jatkamisen ehdoksi toisen tuopin. Sen jälkeen jokainen jäsen ilmoitti vuorotellen eroavansa, kunnes viimeisenä jäljellä ollut Jaaranen totesi pysyvänsä yhtyeessä. Tapauksen seurauksena olutrajoituksista luovuttiin.[23]
”Kohta varisee!” on Jaarasen sanoittama ja laulama[24] ukuleleriffin kuljettama rock-kappale, joka kertoo konepajatyöläisen elämästä.[14] Markku Toikka pitää sitä Lapinlahden Lintujen parhaana 1980-luvun kappaleena, jossa on ”aitoa, oikeaa rocklyriikkaa”.[25] Hedkrokin mielestä se on ”työläislaulu, ankara sodanjulistus”.[26]
”Kuppilan tango” on albumin tunnetuimpia kappaleita, jonka sävellys yhdistelee iskelmää progressiiviseen rockiin. Tapio Liinojan sanoitus kertoo Vanhan kuppilassa vietetystä illasta ja sen aikana heränneestä ihastuksesta,[8] jonka kohde sanoo käyvänsä vessassa eikä koskaan palaa.[27] Kertoja käy vuodesta toiseen Vanhalla toivoen tapaavansa ihastuksensa uudelleen. Sanoitus perustuu Liinojan ja tämän ensimmäisen vaimon kohtaamiseen keväällä 1983, mutta Liinoja muutti lopun surulliseksi, koska piti sitä tarinallisesti parempana.[8] Kappaleesta esitettiin musiikkivideo televisiosarjan Seitsemän kuolemansyntiä ensimmäisessä jaksossa. Kappale sovitettiin ja äänitettiin sarjaan uudestaan.[28]
”Kuolemantutkijaa” yhtye oli esittänyt jo ensimmäisen albuminsa (1985) aikoihin. Studioversiota varten Hedkrok teki Timo Erängön sanoitukseen uuden sävellyksen: ”En ole tietääkseni tätä kuolemantutkijaa tavannut, mutta kyllä biisillä esikuva on.” Kappaleessa mainitaan myös näyttelijä Tomi Salmela.[5]
”Lasten siivouslaulussa” esiintyy Herttoniemen eläkeläisten kuoro,[11] joka Jukka Lyytisen mukaan tuo ”lauluun suorastaan uuden, joidenkin mielestä korviavihlovan ulottuvuuden”.[5] Erängön sanoituksessa kehotetaan polttamaan vakuutusyhtiöt ja valtaamaan pankit.[29] Kappaleesta esitettiin lyhyet musiikkivideot Seitsemän kuolemansynnin jaksoissa 5 ja 7, jossa kappaleen lauluosuuden esittävät yhtyeen jäsenet.[30]
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänitiedostojen kuunteluohjeet
”Saako niin tehdä” on humalaisesta sääntöjen rikkomisesta kertova huumorikappale,[19] jonka Markku Toikka sanoitti ja lauloi. Hannu Lemola soittaa loppupuolella lyhyen rumpusoolon.[31]
”Tenukepissä” Kivinen laulaa änkyttäen, ja änkytystä jäljittele myös puhallinsoittimilla soitettu päämelodia. Alkoholismista kertova sanoitus on ristiriidassa humoristisen yleissävyn ja letkeän sävellyksen kanssa, ja Kivisen mukaan ”kappaleen ytimessä on nimenomaan epätoivoinen väite, että järjetön dokaaminen olisi mukamas jotenkin ihan vitun nastaa”. Konserteissa kappaletta esitettiin erittäin nopealla tempolla, mikä Kivisen mielestä ”korosti laulun maanista tunnelmaa”.[8]
”Suuri juokseva ihminen” on Liinojan sanoittama kappale, jonka krapulasta ja sosiaalisesta ahdistuksesta kertovaa sanoitusta Timo Rossi kuvailee psykedeeliseksi.[32]
”Roudarin lempi” kertoo roudarien tekemästä raskaasta ruumiillisesta työstä.[14] Kappaleen lopussa karjaistavan kirosanan ”Saatana”[33] huusi Heikki Salomaa, mutta konserteissa sen kävi toisinaan laulamassa roudari Lenni Roininen.[5]
”Kuka junaa kuljettaa” on Salomaan sanoittama kasvutarina,[14] joka kertoo nuoren miehen haaveista ja pettymyksistä.[34]
”Patja-apina” oli ainoa kappale, jonka Ari Kettunen sävelsi albumille.[4] Kettunen myös laulaa kappaleen, jonka sanoitus kertoo estottomasta rakkaudesta ja puolisolta opittujen uusien asioiden tuottamasta ilosta.[35] Elämäkerturi Timo Rossin mukaan kyseessä on ”kelpo ralli”, mutta Kettunen suorastaan vihasi kappaletta.[18] Kettunen oli epävarma soittotaidoistaan,[36] ja ennen albumin julkaisua hän ahdistuneena soitti muille jäsenille pyytäen näitä jättämään ”Patja-apinan” pois.[18]
Albumin päättävä ”Talonmiehen perhonen” on synkkä ja hidastempoinen kappale, jonka sanoitus kertoo iäkkään talonmiehen onnettomasta avioliitosta.[14][37] Liinojan sanoittaman kappaleen[37] laulaa Hedkrok.[5]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lauluja Nuppilasta sai ristiriitaisia arvosteluja. Uuden Suomen aikalasarviossa sitä kuvailtiin ”kuivaksi ja väkinäiseksi”.[5] Albumi kohosi Suomen virallisen listan sijalle 7 ja pysyi listalla 10 viikkoa, mikä merkitsi hieman kahta edellistä albumia heikompaa menestystä. ”Rakas, ukulele soi” ei noussut singlelistoille.[1]
Albumin arvostus on sittemmin noussut,[5] ja monet ihailijat pitävät sitä yhtyeen parhaana.[14] Jukka Lyytisen mielestä Lauluja Nuppilasta on ”yksi yhtyeen parhaista levykokonaisuuksista”,[5] ja Timo Rossin mukaan se on vuoden 1990 Tähdet kertovat -albumin ohella Lapinlahden Lintujen paras levytys.[38] Hän kiittää tasaisen laadukasta ja monipuolista kappalemateriaalia sekä eheitä soundeja, jotka ovat ”huima parannus edellisiin levyihin”. Albumilla soittava kokoonpano sessiomuusikoineen on Rossin mukaan ”todellinen dreamteam”.[4] Myös Hedkrok oli tyytyväinen: ”Nuppilassa alettiin jo lähestyä sitä, miten biisien kuuluu mennä.” Hän mainitsi kappaleet ”Miksi surisin”, ”Kohta varisee!”, ”Roudarin lempi”, ”Saako niin tehdä” ja ”Suuri juokseva ihminen” esimerkkeinä siitä, kuinka sävellys ja sanoitus onnistuneesti täydentävät toisiaan.[39]
Julkaisun jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ari Kettunen jätti yhtyeen loppukeväästä 1988. Hän oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään eikä enää kyennyt säveltämään tai esiintymään yleisölle. Turun yliopiston tiloissa järjestetyn konsertin epäonnistuttua hänelle ehdotettiin lomaa, jonka aikana hän voisi levätä ja hakea apua. Lyhyeksi tarkoitetusta tauosta muodostui pysyvä ero, eikä Kettunen pitkään aikaan halunnut edes kuunnella musiikkia saati soittaa sitä.[40] Lapinlahden Lintujen toimintaan hän osallistui uudelleen vasta lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin.[41]
Myös muut jäsenet olivat liiallisen työnteon ja päihteidenkäytön uuvuttamia.[36] Liinoja oli esimerkiksi joutunut sairaalaan pyörryttyään pitkän kiertueen päätteeksi. Sairaalassa hän heräsi tuttuun ääneen, kun samalle vuodeosastolle päätynyt Eränkö yritti puolittain tiedottomassa tilassa huutaa paikalle tarjoilijaa.[42] Yhtye vähensi esiintymisiä ja yritti jatkossa tehdä enemmän keikkoja Helsingin seudulla.[36]
Kettuselle ei heti löydetty pysyvää korvaajaa,[43] ja Lapinlahden Lintujen viides albumi Elämä janottaa äänitettiin riisutulla kokoonpanolla.[44] Loppuvuodesta 1989 yhtyeeseen liittyi kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinonen, joka Kettusen tapaan otti vastuuta myös säveltämisestä.[45]
Syksyllä 2009 Lapinlahden Linnut järjesti verkkosivuillaan äänestyksen, jossa yhtyeen ihailijat saivat päättää albumin, joka esitettäisiin konserteissa kokonaan. Kilpailun voitti Lauluja Nuppilasta, jonka yhtye esitti Himosareenalla ja Tavastialla. Tavastian konsertissa esiintyi myös Mariska, joka valitsi laulettavakseen kappaleen ”Kuka junaa kuljettaa”.[46] Albumin pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok ei tuohon aikaan kuulunut kokoonpanoon vaan seurasi konserttia yleisöstä.[47]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet säveltänyt Pekka Hedkrok, ellei toisin mainita. Kaikki kappaleet sovittaneet Lapinlahden Linnut.
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rakas, ukulele soi – 3.45 (san. T. Liinoja)
- Miksi surisin – 2.55 (san. T. Eränkö / M. Kivinen / T. Liinoja)
- Kohta varisee! – 2.50 (san. M. Jaaranen)
- Kuppilan tango – 3.30 (san. T. Liinoja)
- Kuolemantutkija – 3.54 (san. T. Eränkö)
- Lasten siivouslaulu – 2.27 (säv. Lapinlahden Linnut, san. T. Eränkö)
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saako niin tehdä – 2.50 (san. M. Toikka)
- Tenukeppi – 2.53 (san. M. Jaaranen / H. Salomaa)
- Suuri juokseva ihminen – 3.25 (san. T. Liinoja)
- Roudarin lempi – 2.53 (san. T. Eränkö / H. Salomaa)
- Kuka junaa kuljettaa – 3.40 (san. H. Salomaa)
- Patja-apina – 2.48 (säv. A. Kettunen, san. T. Eränkö / H. Salomaa)
- Talonmiehen perhonen – 3.23 (san. T. Liinoja)
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinlahden Linnut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ari Kettunen - piano, laulu
- Tapio Liinoja – laulu, koolingit
- Heikki Salomaa – banjo, huuliharppu, cabasa, laulu
- Timo Eränkö – tenorisaksofoni, laulu
- Matti Jaaranen – trumpetti, laulu
- Mikko Kivinen – ukulele, koolingit, laulu
- Markku Toikka – tenorisaksofoni, matka-arkku, laulu
- Hannu Lemola – rummut, kilinät, suhinat
- Pekka Hedkrok – koskettimet, piano, laulu
- Lapinlahden Linnut – 16 kappaletta muita rytmisoittimia, mm. roskapönttö
Vierailevat muusikot (Nuppilan vieraskirja 1988)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Herttoniemen eläkeläiset ry / Raspikurkut – kuoro (6)
- Pekka Pohjola – sähköbasso
- Pekka Rechardt – sähkökitara
- Jan Noponen – rumpusämplit ja syntetisointi (1, 3-4, 10, 13)
- Kråkan (10) *
- Lennu (10) *
- Puosu (10) *
- Vanha Rouva (10) *
(*) Kappale ”Roudarin lempi” (B4/10) on omistettu roudareille ja takakannessa mainitaan yhtyeen roudarit Lars-Thomas ”Kråkan” Kråkström, Lenni ”Lennu” Roininen ja Paavo ”Puosu” Liesinen. Vanha Rouva tarkoittaa yhtyeen keikkabussia.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pedro Hietanen – tuottaja
- Risto Hemmi – äänittäjä (Finnvox-studiot)
- Finnvox-studiot – kahvit
- Juha-Pekka Laakio – valokuvaaja
- Matti Jaaranen – kansimies
- Timo Kaisla – vuokraisäntä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Järvelä, Timo: Mies ja maskuliinisuus Lapinlahden lintujen rock-lyriikassa. (Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.3.2024).
- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
- Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c LAP-LAU Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 29.12.2023.
- ↑ Rossi 2023, s. 130.
- ↑ Rossi 2023, s. 134.
- ↑ a b c d e f g h i Rossi 2023, s. 143.
- ↑ a b c d e f g h i j Lyytinen 2003, s. 117–118.
- ↑ Rossi 2023, s. 88–89, 110, 126, 147.
- ↑ Rossi 2023, s. 87, 108.
- ↑ a b c d e Rossi 2023, s. 145.
- ↑ Rossi 2023, s. 111, 126.
- ↑ Rossi 2023, s. 257–261.
- ↑ a b Lyytinen 2003, s. 118; Rossi 2023, s. 147.
- ↑ Rossi 2023, s. 73.
- ↑ Rossi 2023, s. 144, 146.
- ↑ a b c d e f Rossi 2023, s. 146.
- ↑ Lapinlahden Linnut - Lauluja Nuppilasta - Releases Discogs. Viitattu 6.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Rossi 2023, s. 384.
- ↑ Rossi 2023, s. 147–148.
- ↑ a b c d Rossi 2023, s. 148.
- ↑ a b c d Rossi 2023, s. 144.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 15.
- ↑ Rossi 2023, s. 144–146.
- ↑ ”Miksi surisin” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ Rossi 2023, s. 69–70.
- ↑ ”Kohta varisee!” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 130.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 132.
- ↑ Järvelä 2012, s. 52.
- ↑ Seitsemän kuolemansyntiä: 1. jakso. Pertti Melasniemi (ohjaus), Lapinlahden Linnut (käsikirjoitus). Yle. 1988.
- ↑ ”Lasten siivouslaulu” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ Seitsemän kuolemansyntiä: 5. ja 7. jakso. Pentti Kotkaniemi (ohjaus), Lapinlahden Linnut (käsikirjoitus). Yle. 1988.
- ↑ ”Saako niin tehdä” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ Rossi 2023, s. 144, 146.
- ↑ ”Roudarin lempi” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ ”Kuka junaa kuljettaa” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ ”Patja-apina” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ a b c Rossi 2023, s. 150.
- ↑ a b ”Talonmiehen perhonen” (Lauluja Nuppilasta). Lapinlahden Linnut, EMI, 1988.
- ↑ Rossi 2023, s. 199.
- ↑ Rossi 2023, s. 147.
- ↑ Rossi 2023, s. 148–151.
- ↑ Rossi 2023, s. 331.
- ↑ Rossi 2023, s. 142–143.
- ↑ Rossi 2023, s. 153–158.
- ↑ Rossi 2023, s. 178–179.
- ↑ Rossi 2023, s. 182–186.
- ↑ Rossi 2023, s. 343.
- ↑ Rossi 2023, s. 344.
