Grrr! (Lapinlahden Lintujen albumi)
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Grrr! Lapinlahden Linnut | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1992 | |
| Studio | Herodes-studio, Lauttasaari | |
| Julkaistu | 1992 | |
| Formaatti | LP-levy (777-7 80989 1) CD-levy (777-7 80989 2) C-kasetti (777-7 80989 4) | |
| Tuottaja(t) | Kari Kalén Pekka Hedkrok Puka Oinonen | |
| Tyylilaji | huumorirock | |
| Kesto | 36.55 | |
| Levy-yhtiö | EMI Finland | |
| Levymerkki | Parlophone | |
| Listasijoitukset | ||
| Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit | ||
| Tähdet kertovat 1990 |
Grrr! 1992 |
Köyhän taivas 1994 |
| Singlet albumilta Grrr! | ||
|
||
Grrr! (tyyliteltynä GRRR!) on suomalaisen huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen seitsemäs studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1992. Albumilla yhtye uudisti tyyliään nopeatempoiseen rockiin, ja kokoonpanoon vuonna 1989 liittyneen Veli-Pekka ”Puka” Oinosen soittama sähkökitara on monissa kappaleissa vahvasti esillä.
Albumin tunnetuin kappale on ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”, joka suoratoistopalvelujen aikakaudella on kohonnut Lapinlahden Lintujen kuunnelluimmaksi. Myös Helsingin kaupunginosasta kertova ”Kalliossa” ja siitä tehty musiikkivideo ovat suosittuja.
Grrr! sai lehdistössä varautuneita arvioita, ja Lapinlahden Lintujen pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok on pitänyt sitä yhtyeen edellistä Tähdet kertovat -albumia heikompana. Lapinlahden Lintujen suosituin jäsen Mikko Kivinen erotettiin yhtyeestä albumin julkaisun aikoihin.
Albumin vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinlahden Linnut oli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa suosionsa huipulla.[2] Albumit Elämä janottaa (1989) ja Tähdet kertovat (1990) myivät kultalevyyn oikeuttavan määrän,[3] ja myös yhtyeen televisio-ohjelmat olivat suosittuja.[4] Kiivas työtahti ja Markku Toikan erottaminen vuonna 1990 olivat kuitenkin huonontaneet yhtyeen ilmapiiriä.[5] Toiminnan väliaikaista lopettamista harkittiin, mutta sellaiseen ei taloudellisista syistä haluttu ryhtyä.[6]
Lapinlahden Lintujen kolmas TV-sarja Kuudesti laukeava esitettiin keväällä 1992. Lama-aika heijastui sarjan huumoriin, joka oli aiempaa synkempää ja poliittisempaa. Taiteellisesti se ei kuitenkaan noussut edeltäjiensä tasolle, mistä sekä aikalaiskriitikot että yhtyeen jäsenet olivat samaa mieltä.[7]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinlahden Lintujen ensimmäiset albumit tuotti Pedro Hietanen, ja monet niistä äänitti Risto Hemmi. Grrr!-albumin tuottajaksi tuli Kari Kalén, ja se äänitettiin Lauttasaaren Herodes-studiolla, joka oli yhtyeen aiemmin suosimaa Finnvoxia pienempi. Kosketinsoittaja Pekka Hedkrokista, kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinosesta ja rumpali Hannu Lemolasta koostunut soittajien ydinryhmä äänitti kappaleiden pohjat samassa huoneessa yhdessä soittaen. Hedkrokin mukaan ”siinä oli erilainen kemia, kun olimme silmäkkäin ja vaistosimme kaikki ongelmat heti”.[8] Äänitykset sujuivat kurinalaisesti, ja ”soundeihin kiinnitettiin – – paljon huomiota”. Tempot soitettiin korvakuulolta.[9]
Oinonen oli liittynyt yhtyeeseen 1989 ja sävelsi seuraavana vuonna ilmestyneelle Tähdet kertovat -albumille pari kappaletta.[10] Grrr!-albumilla sävellysvastuu jakautui tasaisesti Hedkrokin ja Oinosen kesken: ensin mainittu sävelsi 12 kappaleesta seitsemän ja jälkimmäinen viisi. Useimmat jäsenet kirjoittivat sanoituksia, joista Hedkrok valitsi itselleen mieluisimmat ja antoi loput Oinoselle.[8] Pitkäaikainen jäsen Mikko Kivinen ei osallistunut äänityksiin aktiivisesti ja teki albumille vain yhden sanoituksen. Kivisen välit muihin jäseniin olivat tulehtuneet, ja hän koki, ettei hänen sanoituksiaan enää kaivattu.[11]
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grrr! julkaistiin marraskuussa 1992.[12] Kahden vuoden tauko oli siihen mennessä pisin Lapinlahden Lintujen studioalbumien julkaisujen välillä kulunut aika.[13] Albumi ilmestyi Parlophone-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina[14] ja oli Lapinlahden Lintujen viimeinen vinyylilevynä julkaistu studioalbumi.[15] Singleinä julkaistiin albumiraidat ”Se tekee gutaa”, ”Helppoa elämää”, ”Sä teet mut hulluksi” ja ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”.[16]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimi ja kansikuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen edellisen levyn tapaan Grrr!-albumin kannen taiteilivat Matti Jaaranen ja Timo Eränkö. Kansikuvassa on suuri joukko masentuneita lintuja, joiden keskellä seisoo vihaisesti irvistelevä lintu. ”Silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa monia masensi ja vitutti, joten kuvitimme kanteen sen”, Jaaranen muisteli 2020-luvun alussa. Yhteiskunnallinen ilmapiiri heijastui myös albumin nimeen.[17]
Musiikkityyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grrr!-albumilla Lapinlahden Linnut uudisti tyyliään nopeatempoiseen rockiin, jonka äänimaailmaa hallitsivat sähkökitaralla soitetut voimasoinnut ja aiempaa aggressiivisempi rumpujen soitto. Hietasen ja Hemmin äänittämien albumien äänimaailma oli ollut hillitympi, eivätkä jäsenet pitäneet siitä, että yhtyeen kappaleet soivat radiossa ja jukebokseissa muiden tekemiä kappaleita hiljempaa.[18] Oinosen mukanaolo vaikutti tyylimuutokseen ratkaisevasti, sillä hän oli edellisessä yhtyeessään The Nights of Iguanassa tottunut soittamaan kitaravoittoista rockia.[9]
Vaikka lama heijastui Lapinlahden Lintujen tuolloiseen tuotantoon, ei aihetta merkittävästi käsitellä Grrr!-albumin sanoituksissa.[8] Yhtye oli perinteisesti suosinut yksinkertaisia ja tarinallisia sanoituksia, mutta tällä albumilla monien tekstien ymmärtäminen vaatii niiden taustojen tuntemista.[11]
Oinonen soittaa albumilla lukuisia kielisoittimia, muiden muassa mandoliinia, ukulelea, dobroa, slidehuilua ja vetopasuunaa. Hän soitti albumille myös bassoraidat. Monissa kappaleissa hän käytti nauhatonta bassoa, joka mahdollisti liukuvien alaäänten soittamisen.[8]
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avauskappale ”Se tekee gutaa” on Erängön sanoittama ja Hedkrokin säveltämä rock-kappale. Erängön rouheasti laulama sanoitus kertoo lihan iloista – makkarasta, viinasta ja villeistä naisista –[19] sekä holtittoman elämän hinnasta.[20] Sävellys rakentuu Oinosen soittamien voimasointujen varaan.[12]
Heikki ”Hiski” Salomaan laulama[21] ”Sä teet mut hulluksi” on parisuhdeongelmista kertova huumorikappale.[19] Erängön sanoitus[21] kuvaa miehen ja naisen yhteiselon vastakohtaisten voimien väliseksi kamppailuksi.[22] Hedkrokin sävellystä innoitti The Policen kappale ”Every Little Thing She Does Is Magic”, mutta lopullinen kappale ei juuri muistuta esikuvaansa. Hedkrokin mielestä sävellyksestä tuli ”kovin erilainen kuin alun perin oli tarkoitus” eikä sanoitustakaan voi pitää erityisen oivaltavana, ”koska ainahan ihmiset väistämättä tekevät toisensa hulluiksi”.[19]
Oinosen säveltämä ja Liinojan sanoittama ”Helppoa elämää” on seesteinen kappale, jonka Liinoja laulaa mairealla äänellä. Sanoitus kertoo tavallisen perhearjen muuttumisesta staattiseksi hiljaisuudeksi, ja tunnelma näennäisen harmonisen kappaleen taustalla on ahdistunut. Kertosäettä laulaessaan Liinoja tavutti sanan ”helppoa” niin, että sen keskelle jäi tauko (englannin help, suom. apua), joten hänet merkittiin myös kappaleen sovittajaksi.[23] Sanoituksen aihetta innoitti Liinojan tuttavaperhe, mutta myöhemmin hän huomasi myös omassa elämässään samantapaisia ongelmia.[9]
Erängön sanoittama ”Hengessä Kollaan” on Oinosen ja Hedkrokin yhdessä säveltämä[24] särökitaravoittoinen kappale,[19] jossa jäsenet laulavat vuorotellen.[24] Hedkrok on myöhemmin pitänyt kappaleen sanoitusta epäonnistuneena.[25]
”Komea loppu” on Oinosen säveltämä ja Kivisen sanoittama kappale,[26] joka kertoo huolettoman elämän päättymisestä ja holtittoman alkoholinkäytön varjopuolista.[27] Kivinen oli äänitysten aikaan jättämässä yhtyettä, eikä ”Komea loppu” saanut muilta jäseniltä myönteistä palautetta. Oinosen mukaan sitä ”haukuttiin niin helvetisti. Sehän otti mua tietenkin aivoon, koska menin kappaleen säveltäjänä pesuveden mukana”.[26] Hedkrokin mielestä kappaleen sanoitus ”tuntui teennäiseltä yritelmältä”.[25]
”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu” on kansanmusiikkiyhtye Värttinää parodioiva kappale, jonka Oinonen sävelsi spontaanisti Helsingin työväentalon takahuoneessa. Suoratoistopalvelujen aikakaudella siitä on tullut Lapinlahden Lintujen suosituin kappale.[19] Jäsenet laulavat kappaleessa vuorotellen,[28] ja monien yhtyeen sanoitusten tapaan tekstissä esiintyy epäonnistuneiden miesten yhteisö.[29]
Erängön sanoittama ”Ollin lapset” kertoo itsetyydytystä harrastavasta miehestä. Kappaleen säveltäneen Hedkrokin mielestä ”hyvän rock-biisin harras kertosäe” meni pilalle, kun Eränkö vaati, että siinä mainittaisiin onanointi. Hedkrokin mukaan itsetyydytys on normaali osa elämää eikä sen ääneen sanomiseen liity rohkeaa paljastusta, vaikka Eränkö näin ehkä kuvitteli. Hedkrok ei kuitenkaan jaksanut riidellä asiasta Erängön kanssa, koska he olivat jo edellisen albumin tekemisen aikaan käyneet samantapaisen kiistan.[25] Kappaleen laulaa Salomaa.[30]
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]B-puolen avausraitana toimii Liinojan sanoittama ”Taas uusi nero”, josta kappaleen säveltäjä Hedkrok on kertonut pitävänsä kovasti, vaikka sanoitus olikin hänen mielestään ”ihan käsittämätön”.[25] Liinoja myös laulaa kappaleen.[31]
”Kalliossa” on Lapinlahden Lintujen tunnetuimpia kappaleita.[11] Sen sävelsi ja lauloi Hedkrok.[32] Erängön ja Salomaan sanoitus kertoo heidän kotikaupunginosastaan Helsingissä, ja siinä mainitaan lukuisia todellisia paikkoja ja yhtyeen jäsenille sattuneita tapahtumia. Kappaleesta kuvatussa musiikkivideossa esiintyvät yhtyeen roudarit Paavo Liesinen, Tuomo Sipilä ja Antti Kirvesmäki.[11]
”Olaa ja Lailaa” on Hedkrokin sävellys, jonka Liinoja sanoitti ja lauloi.[33] Tarina sijoittuu Punkalaitumelle Särkän tanssilavalle lähelle Liinojan lapsuuden kotiseutuja.[34] Kappaleen nimi viittaa Olavi Virtaan ja Laila Kinnuseen.[11]
Oinosen säveltämä ja Salomaan sanoittama ja laulama[35] ”Tiiviö” on soulvaikutteinen kappale,[8] joka kertoo naisia naurattavasta ovelta ovelle -kauppiaasta.[35] Puhallinsoitinvoittoisen kappaleen äänityksiin osallistuivat vierailevat muusikot Heikki ”Hebbi” Keskinen (saksofoni) ja Simo Salminen (trumpetti).[8]
Maanteistä ja autoilusta kertova ”Paina kaasua Morgan” on Erängön sanoitus. Sen taustalla oli yhtyeen konserttikiertueilla autoa ajanut roudari, joka Erängön tapaan sairasti diabetesta ja teki lopulta itsemurhan päästäkseen eroon sairauden oireista. Morganin kohtalo kosketti Eränköä, joka alkoi huolehtia omasta diabeteksestaan aiempaa vakavammin.[11] Kappaleen säveltäneen ja laulaneen[36] Hedkrokin mielestä ”Paina kaasua Morgan” oli ”toimiva, mutta siinä saattaa olla yksi säkeistö liikaa”.[25]
Albumin päätösraita ”Kuka lopulta tietää” on Jaarasen sanoittama ja laulama hidas balladi, jonka Hedkrok sävelsi.[37]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grrr! menestyi yhtyeen paria edellistä albumia heikommin.[25] Suomen virallisella listalla sen paras sijoitus oli yhdeksäs, ja albumi pysyi listalla yhdeksän viikkoa.[1] Singlet ”Helppoa elämää” ja ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu” saivat paljon radiosoittoa,[1] ja ”Kalliossa”-kappaleesta kuvatulle musiikkivideolle myönnettiin Markku Veijalaisen juontamassa Viihteen ykkösilta -ohjelmassa vuoden parhaan rockvideon palkinto.[11]
Helsingin Sanomien Ilkka Mattila piti albumia mielenkiintoisena mutta epätasaisena ja sen kappaleita jo ryhmän televisio-ohjelmista tuttuina: ”Levyltä kuunneltuna musiikista löytyy silti enemmän arkea, murhetta ja silkkaa viisauttakin. Samalla Linnut alkavat tosin kuulostaa tavanomaiselta popyhtyeeltä, jonka soundi on välillä teennäinen ja jossa on ihan liian vähän hyviä laulajia.”[38]
Hedkrokin mielestä ”albumi ei ollut niin vahva kuin edeltäjänsä”. Hän on kehunut kappaleita ”Se tekee gutaa” ja ”Kalliossa” mutta arvostellut albumin sanoituksia vaikeaselkoisuudesta, mauttomuuksista ja teennäisyydestä.[25]
Julkaisun jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikko Kivisestä oli vuoteen 1992 mennessä tullut Lapinlahden Lintujen suosituin jäsen. Musiikkiuransa ohella hänellä oli paljon erilaisia töitä näyttelijänä ja juontajana, eikä hän aina kyennyt sitoutumaan yhtyeen toimintaan. Muut jäsenet päättivät erottaa Kivisen, kun yhtye joutui tämän kiireiden vuoksi perumaan hyväpalkkaisen esiintymisen. Kivinen ei kertonut sopineensa esiintymispäivälle muita töitä vaan väitti haluavansa viettää sunnuntain rauhassa. Erottamista varten järjestettiin kokous, jossa Kiviselle ojennettiin Liinojan kirjoittama ja yhtyeen jäsenten allekirjoittama kirje. Siinä perusteltiin päätöstä yhtyeen tulevaisuudella ja todettiin, ettei Kivistä toivottu Grrr!-albumin julkistamistilaisuuteen.[39] Hän ei esiintynyt myöskään 28. marraskuuta Ylellä esitetyssä Lauantai-illan huumaa -ohjelmassa, jossa yhtye markkinoi uusinta albumiaan.[25]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet säveltänyt Pekka Hedkrok ja kaikki kappaleet sovittaneet Hedkrok, Hannu Lemola ja Veli-Pekka Oinonen, ellei toisin mainita.
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Se tekee gutaa – 2.31 (san. Timo Eränkö, sov. Lapinlahden Linnut) *
- Sä teet mut hulluksi – 2.56 (san. Timo Eränkö – Heikki Salomaa)
- Helppoa elämää – 3.18 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Tapio Liinoja, sov. Hedkrok – Lemola – Liinoja – Oinonen)
- Hengessä Kollaan – 2.31 (säv. Veli-Pekka Oinonen – Pekka Hedkrok)
- Komea loppu – 1.53 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Mikko Kivinen)
- Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu – 1.25 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. ja sov. Lapinlahden Linnut) *
- Ollin lapset – 3.36 (san. Timo Eränkö)
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taas uusi nero – 3.28 (san. Tapio Liinoja)
- Kalliossa – 2.47 (san. Timo Eränkö ja Heikki Salomaa, sov. Hedkrok)
- Olaa ja Lailaa – 2.44 (san. Tapio Liinoja, sov. Lapinlahden Linnut) *
- Tiiviö – 2.09 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Heikki Salomaa, sov. Lapinlahden Linnut) *
- Paina kaasua Morgan – 4.24 (san. Timo Eränkö)
- Kuka lopulta tietää – 3.12 (san. Matti Jaaranen)
* Esitetty sketsisarjassa Kuudesti laukeava (1992).
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinlahden Linnut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timo Eränkö – laulu, tenorisaksofoni, sorsapilli
- Pekka Hedkrok – laulu, kosketinsoittimet, bassosyntetisaattori
- Matti Jaaranen – laulu, trumpetti, junapilli
- Mikko Kivinen – laulu, ukulele
- Hannu Lemola – laulu, rummut, lyömäsoittimet
- Tapio Liinoja – laulu, huuhkajapilli
- Puka Oinonen – laulu, sähkökitara, akustinen kitara, mandoliini, dobro, baritoniukulele, vetopasuuna, slide-huilu, bassokitara
- Heikki Salomaa – laulu, sorsapilli, lintupilli
Vierailijat kappaleessa ”Tiiviö”
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikki Keskinen – tenorisaksofoni
- Simo Salminen – trumpetti
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kari Kalén – äänitys (Herodes-studiot), tuottaja
- Pekka Hedkrok – tuottaja
- Puka Oinonen – tuottaja
- Matti Jaaranen – kansi
- Timo Eränkö – kansi
- Juha-Pekka Laakio – valokuvat
- Eero Heikkinen – graafinen toteutus (Neo-Geo Oy)
- Kestoviihde Oy – kustantaja (1992)
- Antti Kirvesmäki – tekniikka (Kestoviihde Oy)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Järvelä, Timo: Mies ja maskuliinisuus Lapinlahden lintujen rock-lyriikassa. (Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Verkkoversio (PDF) (viitattu 12.12.2024).
- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Linnut. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-098-6
- Rossi, Timo: Lapinlahden Linnut. Miksei asioista puhuta. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Pennanen, Timo: LAP-LAU Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. 2019. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ Rossi 2023, s. 196.
- ↑ Tilastot: Lapinlahden Linnut Musiikkituottajat. IFPI Finland. Arkistoitu 10.5.2019. Viitattu 6.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Rossi 2023, s. 170, 188, 194.
- ↑ Rossi 2023, s. 194–199, 210, 216.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 53–54, 58; Rossi 2023, s. 198–199.
- ↑ Rossi 2023, s. 209–211.
- ↑ a b c d e f Rossi 2023, s. 214.
- ↑ a b c Lyytinen 2003, s. 121–122.
- ↑ Rossi 2023, s. 182–184, 200.
- ↑ a b c d e f g Rossi 2023, s. 216.
- ↑ a b Rossi 2023, s. 212.
- ↑ Rossi 2023, s. 381–384.
- ↑ Lapinlahden Linnut – Grrr! Discogs. Viitattu 12.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Lapinlahden Linnut Discogs. Viitattu 12.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Rossi 2023, s. 384.
- ↑ Rossi 2023, s. 200, 214–215.
- ↑ Lyytinen 2003, s. 121; Rossi 2023, s. 212.
- ↑ a b c d e Rossi 2023, s. 215.
- ↑ Järvelä 2012, s. 33.
- ↑ a b ”Sä teet mut hulluksi” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ Järvelä 2012, s. 28.
- ↑ Rossi 2023, s. 215–216.
- ↑ a b ”Hengessä Kollaan” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ a b c d e f g h Rossi 2023, s. 217.
- ↑ a b Rossi 2023, s. 216–217.
- ↑ Järvelä 2012, s. 49.
- ↑ ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ Järvelä 2012, s. 40.
- ↑ ”Ollin lapset” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ ”Taas uusi nero” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ ”Kalliossa” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ ”Olaa ja Lailaa” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ Rossi 2023, s. 39–41, 216.
- ↑ a b ”Tiiviö” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ ”Paina kaasua Morgan” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ ”Kuka lopulta tietää” (Grrr!). Lapinlahden Linnut, EMI, 1992.
- ↑ Mattila, Ilkka: 30 vuotta klassista folk-honotusta. Helsingin Sanomat, 19.11.1992, s. 50. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 1.2.2021.
- ↑ Rossi 2023, s. 217–225.
