Murha

Aikalaispiirros sarjamurhaaja Viiltäjä-Jackista.

Murha on harkittu ja tahallinen ihmisen tappaminen tai kuoleman aiheuttaminen, rikollista mielenlaatua osoittaen. Tarkka murhan määrittely riippuu lainsäädännöstä, kuitenkin murha on lähes poikkeuksetta vakavimpia rikoksia kaikissa lakijärjestelmissä.

Tekijät ja uhrit

Murhia on esiintynyt kaikissa kulttuureissa, ja murhia tekevät ihmisen lisäksi myös muut nisäkkäät ja etenkin kädelliset. Nykyajan teollisissa yhteiskunnissa murhat ovat harvinaisempia kuin esiteollisissa yhteisöissä ja heimokulttuureissa.

Tutkijoiden mukaan murhaaminen on evoluutiossa kehittynyt strategia ja sopeutuma, joka auttaa murhaajan genomia leviämään. Murhaaminen on ollut luonnossa usein tekijälleen hyödyllinen teko, kuten silloin, kun mies on murhannut hyökkääjän tai kilpailijansa. Murhaamalla nuoren miehen murhaaja estää tätä tekemästä omia jälkeläisiä ja myös vapauttaa hänen naisensa parisuhdemarkkinoille. Vahvan miehen maineessa oleva murhamies on voinut vaikuttaa naiselle turvallisena suojelijana, mikä on tehnyt hänestä haluttavan puolison.

Suuri osa murhista on perheensisäisiä. Tällaisia murhia ovat esimerkiksi kun mies murhaa vaimonsa tai kun äiti murhaa lapsensa. Murhat ovat myös noin 80-prosenttisesti etnisten ryhmien ja rotujen sisäisiä, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat murhaavat lähinnä vain mustia ja valkoiset valkoisia.

Verisukulaisten välisiä murhia on vain kaksi prosenttia kaikista murhista. Sisaruksen tekemiä on vain puoli prosenttia murhista. Äidin- ja isänmurhien kohdalla noin puolessa tapauksista tekijällä on mielenterveyden häiriöitä. Omia biologisia lapsia murhataan suhteellisen harvoin, ja lastenmurhista suurin osa on isäpuolien ja äitipuolien tekemä. Vieläkin todennäköisempää on se, että lapsen murhaaja on tämän äidin poikaystävä.

Naisia murhataan selvästi harvemmin kuin miehiä. Naisen murhaaja on tavallisesti hänen oma miehensä.

Vaikka murhat ovatkin harvinaisia, murhafantasiat ovat yleisiä. Noin kaksi kolmasosaa miehistä ja naisista kertoo joskus haaveilleensa jonkun murhaamisesta. Ihmiset ovat myös hyvin kiinnostuneita lukemaan murhista, ja esimerkiksi suosittu salapoliisikirjallisuus perustuu fiktiivisiin murhiin.

Tekotavat

Suomessa murhat tehdään yleensä teräaseella tai paljain käsin. Sen sijaan esimerkiksi myrkyttämiset tai hukuttamiset ovat hyvin harvinaisia.

Lainsäädännössä

Suomen lainsäädännössä

Määrittely

Suomen rikoslain 21 luvussa määritellään murha ja sen sanktiot seuraavasti:

Jos tappo tehdään

1. vakaasti harkiten,
2. erityisen raa'alla tai julmalla tavalla,
3. vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai
4. tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

Yritys on rangaistava.

Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan murha ei rikoksena vanhene koskaan.

Alle 18-vuotias tuomitaan murhasta 2−12 vuodeksi vankeuteen. Samoin murhan yrityksestä seuraa 2–12 vuotta vankeutta.

Yleistä

Suomen rikoslain mukaan murha on tapon törkeä tekomuoto. Vuoden 1889 alkuperäisessä rikoslaissa murha määriteltiin siten, että tappo on tehty surmaamisen aikomuksessa ja vakain tuumin. Murhaa koskevaa säädöstä uudistettiin vuonna 1969, jolloin pykälään lisättiin kvalifiointiperusteet vakaa harkinta, omanvoitonpyyntö, erityinen raakuus ja julmuus, yleistä vaaraa aiheuttava tapa sekä virkamiehen surmaaminen hänen ollessa virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta tai virkatoimen vuoksi. Lisäksi tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Vuoden 1995 uudistuksessa murhan tunnusmerkistö muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Murhasta tuomitseminen edellyttää teon tahallisuutta, joka koskee myös teon kvalifiointiperusteita. Ensimmäinen kvalifiointiperuste täyttyy, jos toinen ihminen on surmattu vakaasti harkiten tai suunnitelmallisesti. Harkittu, tietoisesti ja suunnitelmallisesti surmaamispyrkimyksessä tehty henkirikos osoittaa suurempaa syyllisyyttä tekijässä kuin hetken mielijohteesta äkkipikaisesti tehty henkirikos. Vakaasta harkinnasta voi kertoa myös se, että tekijä varustautuu tekoa varten, esimerkiksi hankkimalla aseen ja patruunoita. Myös palkkamurhiin liittyy yleensä erityistä suunnitelmallisuutta.

Toinen kvalifiointiperuste täyttyy, jos toinen ihminen on surmattu erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. Raakuudesta tai julmuudesta voi kertoa se, että tekotapa on uhrille erityisen tuskallinen tai teko on kestänyt pitkään. Myös teossa käytetyt tekovälineet voivat kertoa teon raakuudesta tai julmuudesta. Lisäksi uhrin puolustuskyvyttömyys (esimerkiksi jos aikuinen surmaa lapsen) täyttää tämän perusteen nojalla usein murhan tunnusmerkistön.

Henkirikos voi tulla tuomituksi murhana myös, jos teolla on samalla aiheutettu konkreettisesti vakavaa yleistä vaaraa myös sivullisille. Näin on esimerkiksi, jos henkirikos tehdään pommi-iskulla ja pommi aiheuttaa vaaran ennalta määrittelemättömälle ihmisjoukolle.

Viimeinen kvalifiointiperuste on virkamiehen tappaminen hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimensa vuoksi. Esimerkiksi virkatehtävissä olevalle poliisille ja vanginvartijalle, jotka ovat velvollisia asettumaan alttiiksi väkivallalle, on säännöksen perusteella annettu erityinen rikosoikeudellinen suoja. Myös muiden kuin edellä mainittujen virkamiesten surmaaminen katsotaan murhaksi, jos rikos tehdään virkatoimen vuoksi. Kyseeseen voivat siten tulla esimerkiksi terveydenhoitotehtäviä hoitavat virkamiehet, syyttäjät tai tuomarit. Koska murhan tunnusmerkistön täyttäminen edellyttää teon tahallisuutta, on henkirikoksen tekijän oltava tietoinen uhrinsa virka-asemasta. Yleensä virkamieheen kohdistuva surmatyö ilmentää tekijässään myös vakaata harkintaa.

Yhden edellä mainitun kvalifiointiperusteen täyttymisen lisäksi murhan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kokonaistörkeysvaatimuksen sisältöä ei ole tarkennettu laissa, mutta teon tulee joka tapauksessa olla tapon perustunnusmerkistöä selvästi törkeämpi.

Vuosina 2016–2020 murhasta on langetettu Suomessa yhteensä 72 tuomiota. Näistä 69 on elinkautisia vankeusrangaistuksia ja kolme määräaikaisia 9–12 vuoden ehdottomia vankeusrangaistuksia, joihin on päädytty siksi, että tekijä on ollut rikoksen tekohetkellä alaikäinen tai alentuneesti syyntakeinen. Murhan yrityksestä päärikoksena langetettiin samana ajanjaksona yhteensä 29 ehdotonta vankeusrangaistusta, joiden keskimääräiset pituudet vaihtelivat vuosittain noin 7,5 vuodesta 10,5 vuoteen. Samana ajanjaksona jätettiin syyntakeettomuuden vuoksi tuomitsematta yhteensä 21 henkilöä murhasta ja seitsemän henkilöä murhan yrityksestä.

Muiden maiden lainsäädännöissä

Ruotsissa murhasta annetaan 10–18 vuoden tai elinkautinen vankeusrangaistus. Norjassa voidaan yleisesti ottaen langettaa enimmillään 21 vuotta vankeutta, jota kuitenkin voidaan tarvittaessa pidentää. Virossa murhasta tuomitaan 8–20 vuoden tai elinkautiseen vankeuteen.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa murhaksi tulkitaan kaikki vakavien rikosten seurauksena aiheutuneet kuolemat (felony murder rule), kolmannen asteen murha vastaa kuitenkin kutakuinkin Suomen kuolemantuottamusta.

Katso myös

• Palkkamurha
• Salamurha
• Kunniamurha
• Sarjamurhaaja
• Joukkomurha
• Kuolemantuottamus
• Luettelo kuuluisista murhatuista henkilöistä
• Luettelo kuuluisista murhayrityksistä
• Luettelo poliittisista murhista
• Eutanasia
• Itsemurha
• Verilöyly

Lähteet

• Nummenmaa, Lauri: Pahuus – ihmisluonnon pimeä puoli. Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3295-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Murha Wikimedia Commonsissa