Egyptin vitsaukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Egyptin vitsaukset olivat Toisen Mooseksen kirjan mukaan kymmenen Egyptiä kohdannutta vakavaa onnettomuutta, joilla Israelin Jumala, Jahve, yritti pakottaa faaraon vapauttamaan israelilaiset orjuudesta. Faarao myöntyi vasta kymmenennen vitsauksen jälkeen, mikä johti israelilaisten exodukseen eli lähtöön Egyptistä.

Vitsauksia kuvataan tavalla, joka korostaa Jahven voimaa ja sen vasta­kohtana Egyptin monien jumalien voimattomuutta[1] Toisinaan tätä vertailua on tarkennettu siten, että osa vitsauksista voidaan suoranaisesti liittää tiettyihin egyptiläisiin jumaliin kuten Niilin, hedelmällisyyden ja eräiden luonnon­ilmiöiden jumaliin.[2] Toisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala ilmoitti kymmenennellä ja viimeisellä vitsauksella tuomitsevansa kaikki Egyptin jumalat:

» Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.»

[3]

Monet juutalaiset ja kristityt pitävät Egyptin vitsauksia historiallisina. Ne mainitaan lyhyesti myös Koraanin 7. suurassa:

»Silloin Me lähetimme heidän päälleen myrskyn ja heinäsirkat ja täit ja sammakot ja veren – selviä merkkejä, mutta he käyttäytyivät ylpeästi ja olivat syntistä kansaa.»

[4]

John Martinin raesadetta ja tulta vitsauksena esittävä maalaus (1823).

Raamatun kertomus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun mukaan vitsaukset olivat seuraavat:[5]

  1. Veden muuttuminen vereksi, mikä tappoi kaikki kalat ja muut vesieläimet[6]
  2. sammakot[7]
  3. sääsket[8]
  4. paarmat[9]
  5. karjarutto[10]
  6. paiseet[11]
  7. raesade[12]
  8. heinäsirkat[13]
  9. pimeys[14]
  10. sekä ihmisten että karjan esikoisten äkillinen kuolema.[15][16]

Näistä kolmen ensimmäisen kerrotaan koskeneen "koko Egyptin maata", kun taas muilta israelilaiset säästyivät. Viimeisestä vitsauksesta Raamatussa sanotaan, että israelilaiset säästyivät siltä, koska jokainen israelilainen perhe teurasti Mooseksen käskystä lampaan ja siveli talonsa oven päällisen ja pihtipielet sen verellä, mistä Jumala tunnisti heidän asuin­talonsa.[17] Tämän vitsauksen jälkeen samana yönä faarao vihdoin salli israelilaisten lähteä maasta.[18]

Vitsauksiin on muutamia viittauksia Raamatun myöhemmissäkin kohdissa. Joosua, Mooseksen seuraaja, muistutti kansaa eräässä puheessaan siitä, että he olivat vapautuneet orjuudesta näiden vitsausten yhteydessä.[19] Ensimmäisen Samuelin kirjan mukaan filistealaisetkin olivat kuulleet vitsauksista ja pelkäsivät niiden aikaan­saajaa.[20][21] Niihin viitataan myös 78. psalmissa.[22]

Raamatun mukaan vitsausten syy näyttää olevan kahtalainen.[23] Toisaalta niiden tarkoituksena oli vastata faaraon pilkalliseen kysymykseen: Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel?[24], toisaalta niiden oli myös tarkoitus tehdä Jumalan voima israelilaisiin lähtemättömästi selväksi kaikiksi ajoiksi, minkä vuoksi niiden oli myös tultava tunnetuiksi kaikkialla maailmassa.[25][26]

Raamatun mukaan Jumala paadutti faaraon sydämen niin, että hän useita kertoja kieltäytyi vapauttamasta israelilaisia, mikä tekisi Jumalalle mahdolliseksi näyttää suuren voimansa, jotta ihmiset tietäisivät, ettei hänen vertaistaan ole, ja jotta hänen nimeään julistettaisiin kaikkialla maailmassa.[27] Tässä mielessä vitsaukset olivat rangaistus siitä, että egyptiläiset olivat kauan pitäneet israelilaisia orjina, ja samalla todiste Egyptin jumalien voimattomuudesta.[3][28]

Sarajevon Haggadah Barcelonassa noin vuodelta 1350.

Toisen Mooseksen kirjan mukaan Mooses ja Aaron varoittivat faaraota etukäteen kaikista vitsauksista uhaten niiden toteutuvan, jos hän ei päästä israelilaisia vapauteen. Kirjan 7. -12. luvuissa tapahtumia kuvataan seuraavaan tapaan:

Ensimmäiset varoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Mooses ja Aaron ensimmäisen kerran kävivät faaraon puheilla, he pyysivät, että hän päästäisi israelilaiset viettämään juhlaa erämaassa. Mutta koska faarao ei tähän suostunut[29], he myöhemmin palasivat hänen luokseen saadeen aikaan näkyvän ihmeen: Mooseksen sauva muuttui käärmeeksi. Myös egyptiläiset tietäjät pystyivät samaan, muuttamaan sauvoja käärmeiksi, mutta Mooseksen käärmeeksi muuttunut sauva nielaisi heidän sauvansa.[30]

Jumalan käskystä Aaron nosti sauvansa Niilin ylle, jolloin kaikki sen vesi muuttui vereksi, samoin kaikkien kanavien ja lammikkojen vesi. Kaikki Niilin kalat kuolivat, ja virta alkoi haista. Egyptiläiset tietäjät kuitenkin osoittivat, että hekin pystyivät muuttamaan vettä vereksi, minkä vuoksi faarao ei suostunut Mooseksen pyyntöön.[6]

Jumalan käskystä Aaron nosti sauvansa veden ylle, jolloin suunnaton määrä sammakoita nousi vedestä ja täytti Egyptin. Niitä tunkeutui suurin joukoin ihmisten asuin­taloihinkin. Egyptin tietäjät pystyivät hekin tuomaan esiin sammakoita, mutta kun ne alkoivat suuresti vaivata faaraotakin, hän pyysi Moosesta rukoilemaan, että sammakot katoaisivat. Sen todistamiseksi, että kyseessä oli jumalallinen rangaistus, Mooses myös antoi faaraon päättää ajan, jolloin hänen oli rukoiltava. Mooseksen rukoiltua sammakot kuolivat. Välillä faarao oli jo luvannut vapauttaa israelilaiset, jos hän pääsee eroon sammakoista, mutta niiden kadottua hän ei toteuttanut lupaustaan.[7]

3. Sääsket tai syöpäläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalan käskystä Aaron löi sauvallaan maata, jolloin kaikkialle Egyptiin ilmestyi suuri joukko syöpäläisiä (vuoden 1933 raamatunkäännöksen mukaan sääskiä), jotka ahdistivat sekä ihmisiä että karjaa. Myös Egyptin tietäjät yrittivät samaa, mutta eivät onnistuneet, minkä vuoksi he sanoivat tapausta "Jumalan sormeksi."[8]

Egyptiin tuli suuri määrä paarmoja, ei kuitenkaan Goosenin maakuntaan, jossa israelilaiset asuivat. Niitä tuli faaraon ja hänen palvelijoidensa taloihinkin. Faarao kutsui Mooseksen ja Aaronin luotaan pyytäen heitä uhraamaan Jumalalle, jotta paarmoista päästäisiin eroon. He kuitenkin kieltäytyivät tekemästä niin Egyptissä, koska se olisi ollut egyptiläisille kauhistus, ja pyysivät sen sijaan, että he pääsisivät autiomaahan uhraamaan. Faarao aluksi myöntyi tähän edellyttäen, että he eivät menisi kovin kauas. Kun Mooses rukoili, paarmat katosivat seuraavaan aamuun mennessä. Silloin faarao kuitenkin muutti mielensä eikä päästänyt israelilaisia lähtemään.[9]

5. Karjarutto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiin levisi karjarutto, joka tappoi kaikki egyptiläisten hevoset, aasit, kamelit, naudat ja lampaat. Israelilaisten koti­eläimet kuitenkin säästyivät kaikki. Nytkään faarao ei suostunut Mooseksen ja Aaronin pyyntöön.[10]

Jumalan pyynnöstä Mooses ja Aaron heittivät tulisijan nokea kohti taivasta, jolloin se muuttui tomuksi, joka peitti koko Egyptin maan. Egyptiin levisi kulkutauti, jonka vuoksi sekä ihmisiin että karjaan tuli paiseita. Egyptin tietäjätkään eivät voineet pitää puoliaan Moosesta vastaan, sillä hekin sairastuivat samaan tautiin. Faarao ei edelleenkään tehnyt myönnytyksiä.[11]

Egyptiin tuli ennennäkemättömän rankka raesade ja myös ukkonen, ja maahan iski runsaasti salamoita. Rakeet olivat niin suuria, että ne tappoivat kaikki, jotka olivat ulkona. Ne tuhosivat myös kaiken kasvavan pellavan ja ohran, eivät kuitenkaan vehnää, sillä se ei ollut vielä noussut oraalle. Goosenin maa­kunnassa rakeita ei kuitenkaan satanut. Faarao myönsi tehneensä väärin ja pyysi Moosesta ja Aaronia rukoilemaan, jotta raesade lakkaisi. Kun Mooses ojensi kätensä, rae­sade ja ukkonen lakkasivatkin, mutta samalla myös faarao muutti mielensä eikä päästänyt israeli­laisia lähtemään.[12]

8. Heinäsirkat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooses ja Aaron varoittivat faaraota, että ellei hän suostu heidän pyyntöönsä, Egyptiin tulee suunnaton määrä heinä­sirkkoja, jotka syövät kaiken kasvillisuuden. Faaraon palvelijatkin kehottivat häntä myöntymään, sillä alkoi jo olla ilmeistä, että muussa tapauksessa koko Egypti joutuisi tuhoon. Mooses pyysi, että israelilaiset pääsisivät viettämään juhlaa Herran kunniaksi, mutta hänet karkotettiin faaraon edestä. Tuli voimakas itä­tuuli, joka jatkui koko päivän ja seuraavan yön, ja seuraavana aamuna Egyptiin tuli enemmän heinä­sirkkoja kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. Ne söivät kaikki kasvit, jotka olivat säästyneet rakeilta. Faarao kutsui jälleen Mooseksen ja Aaronin luokseen ja pyysi heitä rukoilemaan, että heinä­sirkoista päästäisiin eroon. Tuuli kääntyi kovaksi länsi­tuuleksi, joka ajoi heinä­sirkat Kaisla­mereen, eikä niitä lainkaan jäänyt Egyptiin. Mutta Herra paadutti faaraon sydämen niin, ettei hän edelleen­kään päästänyt israeli­laisia lähtemään.[13]

Mooses nosti kätensä kohti taivasta. Koko Egyptiin, israelilaisten asuma-alueita lukuun ottamatta, tuli kolmeksi päiväksi täydellinen sakea pimeys, johon "voitiin käsin koskea", niin että ihmiset eivät voineet nähdä toisiaan eikä kukaan voinut liikkua minnekään. Faarao myönsi israelilaisille luvan mennä autio­maahan viettämään juhlaa, mutta heidän oli jätettävä lampaansa ja muut koti­eläimensä Egyptiin. Mooses kuitenkin sanoi, ettei niitä voitu jättää, sillä niitä tarvittiin uhreiksi. Tämän kuultuaan faarao kielsi Moosesta kuoleman uhalla enää saapumasta hänen eteensä. Mooses lupasikin, ettei hän enää palaisi.[14]

10. Esikoisten kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooses kertoi israelilaisille, että Jumala aikoi rangaista egyptiläisiä vielä yhdellä vitsauksella. Keskiyöllä Herra lähtisi kulkemaan kautta koko Egyptin, jolloin kaikki esikoiset, faaraon esikoisesta orjattarien esikoisiin saakka, vieläpä karjankin esikoiset kuolisivat.[15] Israelilaiset kuitenkin välttyisivät tältä vitsaukselta, mutta sitä varten heidän oli teurastettava karitsa ja siveltävä kotinsa oven pielet ja kamana sen verellä.[18] Keskiyöllä Jumala toteuttikin uhkauksensa. Samalla kaikki henkiin jääneet egyptiläiset heräsivät ja huomasivat, mitä oli tapahtunut, ja itkivät, sillä jokaisessa talossa oli kuolleita.[16] Vasta tämän jälkeen israeli­laiset pääsivät poistumaan Egyptistä, ja nyt egypti­läiset suorastaan vaativatkin heitä poistumaan maasta, sillä he pelkäsivät muussa tapauksessa kuolevansa kaikki.[31]

Kysymys historiallisuudesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpien nykyisten tutkijoiden mukaan toora eli Mooseksen kirjat on koottu nykyiseen muotoonsa vasta Persian valtakaudella 400-luvulla eaa.[32] Todennäköisesti ne kyllä perustuvat vanhempiin kirjallisiin lähteisiin,[32] mutta nekin on kirjoitettu vasta sen jälkeen, kun kertomukset olivat kulkeneet satojen vuosien ajan vain suullisena perimätietona.[33] Ei ole varmaa onko vitsauksia oikeasti tapahtunut ja jos on tapahtunut, niin missä mittakaavassa ne ovat tapahtuneet. Myöskään egyptiläisistä lähteistä ei ole löydetty mainintoja Mooseksesta tai israelilaisten lähdöstä. Tosin Egyptistä löydetyssä Ipuwer-papyruksessa[34] kuvataan mullistusten sarjaa, joka eräiltä osin muistuttaa Raamatun kertomusta, ja toisinaan sen onkin päätelty viittaavan samoihin tapahtumiin.[35] Useimpien tutkijoiden mukaan papyrus on kuitenkin peräisin niin varhaiselta ajalta, ettei se voi liittyä israelilaisten Egyptistä lähtöön vaan toden­näköisemmin se kuvaa yhteis­kunnallista hajaannus­tilaa ensimmäisen välikauden aikana.[36]

Näin ollen ei ole selvää, missä määrin Toisen Mooseksen kirjan kertomukset perustuvat todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja missä määrin ne ovat puhtaasti myyttisiä. Israelilaisten Egyptistä lähdön ajankohdasta on esitetty monia teorioita eikä ole edes varma, ovatko heidän esi-isänsä koskaan Egyptissä olleetkaan. Tapaukset on sijoitetu tavallisimmin Ramses II:n ja hänen seuraajansa Merneptahin hallitsijakausiin[37], mutta eräiden tutkijoiden mukaan ne olisivat tapahtuneet jo Amenhotep III:n kaudella.[37], ja toisinaan israelilaisten Exodus on myös samastettu vielä varhaisempaan hyksojen karkotukseen.[38]

Toisaalta on arveltu, että vain pieni osa israelilaisista olisi aikoinaan asunut Egyptissä[37], ja monet tutkijat ovat kiistäneet kertomuksen historiallisuuden kokonaan tai arvelleet, että sen takana olisikin hämärtynyt perimätieto talonpoikien kapinasta Egyptin kuningas­huonetta ja sen Kanaanin maassa (Palestiinassa) toimineita liittolaisia vastaan.[39]

Esitetyt luonnolliset selitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka kertomus Egyptin vitsauksista sellaisena kuin se Raamatussa esiintyy, onkin ilmi­selvästi yliluonnollinen, on tapahtumille esitetty myös luonnollisia selityksiä. Monet kuvatuista vitsauksista ovat sinänsä, tosin lievemmässä muodossa, Egyptille varsin tyypillisiä luonnon­ilmiöitä, joten niiden kuvauksen on katsottu osoittavan Egyptin olojen tuntemusta.[37] Esimerkiksi Niilin veden muuttumisen "vereksi", tai veren väriseksi, on selitetty johtuvan punalevistä, joita Niilissä toisinaan saattaa esiintyä niin runsaasti, että vesi värjäytyy punaiseksi.[37]

Eräät tutkijat ovat esittäneet, että kertomus vitsauksista liittyisi toisella vuosi­tuhannella eaa. tapahtuneeseen Santorínin tavattoman voimakkaaseen purkaukseen, jolla olisi ollut huomattavia vaikutuksia Egyptissä saakka. Purkauksessa ilmakehään olisi levinnyt niin paljon vulkaanista tuhkaa, että se olisi pimentänyt auringon laajoilla alueilla.[40][41] On myös selitetty, että Raamatussa kuvatun Kaislameren ylityksen[42] olisi tehnyt mahdolliseksi purkauksen aiheuttama tsunami, jollaisen edellä veden pinta ensin laskee joksikin ajaksi paljastaen mahdollisesti laajankin alueen veden pohjaa ennen hyökyaaltoa.[40][43] Tämä tosin edellyttäisi, että "Kaislameri" ei vastoin yleistä käsitystä tarkoittaisikaan Punaistamerta vaan Välimeren rannalla Niilin suiston itäpuolella sijaitsevaa Manzalanjärveä.[43]

Muun muassa Graham Phillipsin mukaan muutkin vitsaukset on selitettävissä Theran purkauksen seurausilmiöiksi ja muistuttavat St. Helensin vuoden 1980 purkauksen vaikutuksia. Tällaisen räjähdysmäisen purkauksen jälkeen voi laajoilla alueilla sataa tuli­vuoresta ylä­ilmoihin syöksyneitä kiviä, joita Raamatussa kuvattaisiin "rae­sateena". St. Helensin purkauksen jälkeen lähi­seudulla myös monet ihmiset sairastuivat ilmassa esiintyneen tuhkan vuoksi ihotauteihin, ja monet kotieläimet kuolivat. Theran purkauksessa laajalle ympäristöön olisi levinnyt myös rautaoksidia, joka olisi värjännyt Niilin veden punaiseksi. Tämän­kaltaisen katastrofin jälkeen olisivat myös monet hyönteiset kuten sääsket, paarmat ja heinäsirkat, samoin kuin sammakotkin, päässeet suuresti lisääntymään, sillä purkauksen seurauksena niitä normaaleissa olo­suhteissa saalistavat viholliset olisivat kuolleet.[44]

Se että israelilaiset säästyivät vitsauksilta, johtui Phillipsin mukaan siitä, että purkauksen aikana vallinneen tuulen suunnan vuoksi heidän asuma-alueensa, Goosenin maakunta Niilin suiston itäisimmän haaran varrella, olisi jäänyt tuhka­pilven peittämän alueen ulko­puolelle.[45] Purkauksen seurauksena vitsaukset olisivat tosin tulleet eri järjestyksessä kuin Raamatussa kerrotaan: pimeys ja kivisade ensin, tuho­hyönteiset ja sammakot viimeisinä, mutta tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että kertomus sai kirjallisen asunsa vasta satoja vuosia myöhemmin, kun siitä oli israelilaisten keskuudessa monien sukupolvien ajan kerrottu vain suullisesti.[46]

Phillipsin mukaan onnettomuudet olisivat tapahtuneet Amenhotep III:n hallitsija­kauden lopulla noin 1360 eaa[47] ja vaikuttaneet suurelta osin myös hänen seuraajansa Akhenatenin uskonnollisiin uudistuksiin.[48] Kertomukseen viimeisestä ja ankarimmasta vitsauksesta, Egyptin kaikkien esikoisten kuolemasta, olisi hänen mukaan antanut aiheensa jokin Egyptiin Akhenatenin kauden lopulla levinnyt vakava kulkutauti sekä toisaalta se seikka, että hän ja hänen jälkeensä useat muutkin faaraot aina Ramses I:een saakka jäivät vaille miespuolista jälkeläistä.[49]

Teorioissa, joiden mukaan vitsaukset liittyisivät Theran purkaukseen, on kuitenkin ongelmana ajoitus. Radio­hiili­ajoitukset viittaavat siihen, että purkaus tapahtui jo 1600-luvulla eaa[50], kun taas esimerkiksi Phillipsin mukaan se olisi tapahtunut vasta noin 1360 eaa.[47]

  1. Plagues of Egypt, in New Bible Dictionary, second edition. 1987. Douglas JD, Hillyer N, eds., Tyndale House Publishers, Inc., Wheaton, IL, USA ISBN 0842346678
  2. Commentary on Exodus 7, The Jewish Study Bible, 2004. Berlin A and Brettler M, eds., Oxford University Press. ISBN 0195297512
  3. a b 2. Moos. 12:12
  4. Koraani, 7. suuran jae 132-134 alislam.org. Viitattu 19.9.2011.
  5. The Ten Plagues, in Illustrated Dictionary & Concordance of the Bible, 1986. Wigoder G, Paul S, Viviano B, Stern E, eds., G.G. Jerusalem Publishing House Ltd. And Reader's Digest Association, Inc. ISBN 0895774070
  6. a b 2. Moos. 7:14–25
  7. a b 2. Moos. 8:1–15
  8. a b 2. Moos. 8:16–19
  9. a b 2. Moos. 8:20–31
  10. a b 2. Moos. 9:1–7
  11. a b 2. Moos. 9:8–12
  12. a b 2. Moos. 9:13–35
  13. a b 2. Moos. 10:1–20
  14. a b 2. Moos. 10:21–29
  15. a b 2. Moos. 11:1–6
  16. a b 2. Moos. 12:29–30
  17. 2. Moos. 12:21–23
  18. a b 2. Moos. 12:30–33
  19. Joos. 24:1–6
  20. 1. Sam. 4:7–9
  21. Plagues of Egypt, New Bible Dictionary, second edition. 1987. Douglas JD, Hillyer N, eds., Tyndale House Publishers, Inc., Wheaton, IL, USA ISBN 0842346678
  22. Ps. 78:43–51
  23. The Ten Plagues, Dictionary & Concordance
  24. 2. Moos. 5:2
  25. 2. Moos. 9:15–16
  26. The Jewish Study Bible, 2004. Berlin A and Brettler M, eds., Oxford University Press. ISBN 0195297512
  27. 2. Moos. 9:12–16
  28. 4. Moos. 33:4
  29. 2. Moos. 5:1–5
  30. 2. Moos. 7:6–12
  31. 2. Moos. 12:31–39
  32. a b Rudolf Smend: Vanhan testamentin synty, s. 24, 28. Suomentanut Martti Nissinen. Yliopistopaino, 1989. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  33. Heikki Räisänen, Esko Saarinen: Raamattutieto, s. 23. Otava, 1991. ISBN 951-1-04445-1
  34. The Admonitions of Egypt (papyryksen teksti englanniksi) reshafim.org.il. Viitattu 19.9.2011.
  35. The Ten Plagues - Live from Egypt ohr.edu. Viitattu 19.9.2011.
  36. The Admonitions of Egypt (johdanto) reshafim.org.il. Viitattu 19.9.2011.
  37. a b c d e Carl Grimberg: Kansojen historia, 2. osa (Etu-Aasia, Kreikka), s. 122–124. Suomentanut Weikko Pakarinen. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09730-6
  38. Biblical Archaeology: Evidence of the Exodus from Egypt Institute for Biblical & Scientific Studies. Viitattu 19.9.2011.
  39. Karen Armstrong: Jumalan historia, 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia, s. 52. Ajatus Kirjat, 2007. ISBN 978-951-20-7027-5
  40. a b Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 23–25, Kirjayhtymä Oy 1996, ISBN 951-26-4160-7
  41. Graham Phillips: Act of God: Tutankhamun, Moses & the myth of Atlantis, s. 211–212. Sidgwick & Jackson. ISBN 0-283-06314-9
  42. 2. Moos. 14:21–31
  43. a b Phillips, s. 254
  44. Phillips, s. 242–247
  45. Phillips, s. 243
  46. Phillips, s. 248
  47. a b Phillips, s. 212, 323
  48. Phillips, s. 293–294
  49. Phillips, s. 302–303
  50. Chronology for the Aegean Late Bronze Age 1700-1400 B.C: Science, no 312, American Association for the Advancement of Acience. doi:10.1126/science.1125682 Viitattu 19.9.2011.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hermann ja Anna Levinson: Zur Biologie der zehn biblischen Plagen DGaaE Nachrichten 22 (2008), 83–102 (saksaksi)