Idolatria

Nicolas Poussinin maalaus Kultaisen vasikan ylistys (1633–1634) esittää heprealaisia palvomassa kultaista vasikkaa. Vanhan testamentin mukaan vieraan jumalan palvonta raivostutti Jumalan.

Idolatria on kuvien, esineiden, asioiden, ajatusten ynnä muiden sellaisten uskonnollista palvontaa. Idolatrian kohde on jumalankuva eli idoli, joka nykykielessä on alkanut tarkoittaa varsinaista palvontaa arkisemman ihannoinnin kohdetta. Sanan juurena on kreikan eidololatria, joka on yhdistetty sanoista eidolon ’kuva, hahmo’ ja latreia ’palvonta’. Varhaisempi kanta saattaa olla heprean avodat elilim.

Epäjumala on leimaava ja halventava nimitys toisen uskonnon jumaluudesta tai tällaisen kuvasta tai patsaasta. Epäjumala tarkoittaa jumalaa, jota ei ole omassa uskonnossa (jumalana) olemassa, mutta jota jotkut muut palvovat. Epäjumala saattaa kuitenkin olla muutoin olemassa, esimerkiksi esineenä kuten jumalankuvana tai joskus harvemmin jumalaa mitättömämpänä pahana henkenä. Suomen sana epäjumala on ollut käytössä lähes yksinomaan kristityssä merkityksessä, mutta viime aikoina myös jonkin verran islamilaisessa.

Sana idolatria sisältää usein kielteisen sävyn, sillä sitä on käytetty kuvaamaan juutalais-kristillisessä perinteessä synnillistä esineiden, asioiden ja kuvitelmien palvontaa oikeana pidetyn jumalan sijaan. Se minkä palvominen on uskontoa ja minkä idolatriaa, vaihtelee uskonnosta toiseen. Esimerkiksi kristinusko, islam ja juutalaisuus leimaavat kaikki muut jumalat kuin Jahven epäjumaliksi. Näissä yhteyksissä käsitykset epäjumalista on toisinaan pelkistetty siihen, että kaikki muut jumalat ovat pelkkiä esineitä, joita palvotaan. Tämän käsityksen mukaista väitettyä toimintaa nimitetään myös kuvainpalvonnaksi ja ennen kaikkea epäjumalan palvonnaksi. Kuitenkin suurin osa eri uskontojen jumalankuvista tai muista pyhistä kuvista ovat vain vertauskuvallisia, samaan tapaan kuin esimerkiksi kristittyjen krusifiksit. Kuvia ei siis palvota niiden itsensä vuoksi, vaan niiden olentojen tai asioiden vertauskuvina, joita ne edustavat.^lähde?

Agricolan epäjumalien luettelo

Mikael Agricola kirjoitti suomentamansa Vanhan testamentin psalmikokoelman eli Psalttarin (1551) esipuheeseen runomuotoisen luettelon suomalaisista ”epäjumalista” eli palvotuista henkiolennoista. Sana epäjumala saattoi olla Agricolan omaa keksintöä. Hän luetteli yhteensä 24 epäjumalaa, 12 karjalaisilta ja 12 hämäläisiltä. Suurin osa näistä on myös uudemman tutkimuksen mukaan ollut suomalaisten uskomusolentoja.

Hän aloittaa luettelonsa näin:

Epejumalat monet tesse muinen palveltin caucan ja lesse.

”Epäjumalat monet tässä muinoin palveltiin kaukana ja läsnä”

Hän lisää:

Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole.

”Eikös se kansa vimmattu ole joka näitä uskoo ja rukoilee?”

Katso myös

• Fetišši

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Idolatria Wikimedia Commonsissa

• Epäjumala suomenkielisessä Raamatussa (1933/1938).