Kirjoitusjärjestelmä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kirjoitusjärjestelmät)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Lähes kokonaan

Valtioiden pääkielten ja eräiden huomattavien vähemmistökielten kirjoitusjärjestelmät.

Kirjoitusjärjestelmä on symboleista koostuva merkkijärjestelmä, jossa kieltä tallennetaan näkyvin tai kosketeltavin merkein kirjoitukseksi siten, että merkeillä säilyy jokin järjestelmällinen suhde puhutun tai viitotun kielen yksiköihin.[1] Kirjoitusjärjestelmiin ei lueta esimerkiksi liikennemerkkejä, koska vaikka nekin edellyttävät tulkintakonventioita, niillä ei ole yhteyttä nimenomaan johonkin tiettyyn kieleen vaan saman merkin voi tulkita eri kielillä samaa merkitseväksi (esim. suomeksi ’seis’, englanniksi ’stop’).[2]

Kirjoitusta on tässä mielessä ollut olemassa noin viisi tuhatta vuotta: varhaisimman tunnetun oikean kirjoitusjärjestelmän katsotaan saaneen alkunsa Sumerissa n. 3200 eaa.[2]

Kirjoitusjärjestelmiä luokitellaan ensi sijassa sen perusteella, mitä puhutun tai viitotun kielen perusyksikköä kirjoituksen kukin perusyksikkö (glyyfi) vastaa: muotoa (puheääni, viittoma) vai merkitystä.[3]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hierarkkisen perusjaon voi tehdä sen mukaan, edustaako kukin glyyfi kielessä jotakin sen ilmaisemaa merkitystä vai sen ääntämystä puheessa: näin syntyy eronteko glottografisiin ja fonografisiin järjestelmiin. Glottografisista tunnetaan vain yksi olemassa oleva tyyppi, logografinen eli ”sanakirjoitus”, jota paremmin voisi kutsua morfeemikirjoitukseksi, koska merkitty kielen yksikkö on tyypillisesti yksittäinen morfeemi. Fonografiset järjestelmät puolestaan voi edelleen jakaa sen mukaan, merkitseekö glyyfi tavua (tavukirjoitus eli syllabiset kirjoitusjärjestelmät), äännettä (aakkosto) vai äänteen osaa.[2][4]

Toisaalta hierarkia unohtaen kirjoitusjärjestelmät voi luokitella myös suoraan erilaisten esiintyvien tyyppien mukaan, jolloin varsinaisen aakkoston ohella on otettava huomioon todellisuudessa esiintyvät huonosti hierarkiaan sopivat kirjoitusjärjestelmät: abjad eli konsonanttiaakkosto, jossa vokaaleja ei merkitä lainkaan tai niiden merkintä on valinnaista, ja abugida eli järjestelmä, jossa perusmerkki luetaan konsonantiksi ja sitä seuraavaksi inherentiksi vokaaliksi, paitsi milloin jokin muu vokaali on nimenomaisesti (usein tarkkeella) osoitettu.[2][5]

Kirjoitusjärjestelmissä on usein piirteitä kahdesta tai kolmesta ryhmästä, mikä tekee yksiselitteisen jaottelun vaikeaksi. Vanhimmat kirjoitusmuodot olivat lähinnä sanakirjoitus­järjestelmiä, jotka perustuivat kuvakirjoitukseen ja ideogrammeihin.

Sanakirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanakirjoituksen perusyksikkö on logogrammi, kirjoitusmerkki, joka esittää kokonaista kieliopillista sanaa. Kun kukin kirjoitusmerkki vastaa yhtä sanaa (tai tarkemmin morfeemia), tarvitaan erilaisia logogrammeja suuri määrä. Kirjoitusmerkkien suuri määrä ja niiden opiskelun hankaluus onkin sanakirjoituksen heikkous aakkosjärjestelmiin verrattuna.

Koska symbolin merkitys on riippumaton kielestä, saatetaan samaa kirjoitusta periaatteessa käyttää ymmärrettävästi useissa eri kielissä. Käytännössä tämä toimii hyvin vain toisilleen läheistä sukua olevissa kielissä. Vaikka esimerkiksi japanin kielessä käytetään kiinalaisesta kirjoituksesta periytynyttä kirjoitusta, jossa suurimmalla osalla merkeistä on sama tai läheinen merkitys, kiina ja japani ovat kielinä niin erilaisia, ettei japanilainen kykene lukemaan pitkiä kiinalaisia tekstejä opettelematta kiinan kieliopin perusteita. Lyhyiden tekstien, kuten sanomalehtiotsikoiden, lukeminen kuitenkin onnistuu paremmin.

Vaikka useimmat kirjoitusjärjestelmät eivät ole logografisia, on useimmissa kielissä jotain logogrammeja, kuten numerot (1, 2, 3 jne.). Logogrammit samastetaan joskus ideogrammeiksi eli jotain käsitettä edustaviksi symboleiksi, mutta kielitieteilijät välttävät tällaista käyttöä, sillä kiinalaisissa kirjaimissa on yleensä sekä semanttinen että sanan lausumista selventävä foneettinen elementti, joten ne esittävät enemmänkin sanaa kuin sen takana olevaa käsitettä.

Tärkein ja lähes ainoa nykyisin käytössä oleva logografinen eli sanakirjoitus­järjestelmä on kiinan kirjoitusjärjestelmä. Sitä on käytetty pienin muutoksin kiinassa, japanissa, koreassa, vietnamissa ja eräissä muissa itäaasialaisissa kielissä.

Sanakirjoitusjärjestelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavukirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tavukirjoitus

Syllabisessa eli tavukirjoituksessa kirjoitusmerkit vastaavat tavuja, joista sanat koostuvat. Varsinaisessa tavukirjoituksessa ei ole järjestelmällistä samankaltaisuutta sellaisten kirjoitusmerkkien välillä, joiden edustamat tavut sisältävät samoja äänteitä: esimerkiksi tavuja ke, ka ja ko edustavien merkkien välillä ei ole yhdennäköisyyttä, joka edustaisi äännettä [k]. Tämä erottaa tavukirjoituksen abugida-tyyppisestä aakkoskirjoituksesta, jossa yksi merkki tyypillisesti edustaa tavua, mutta jossa läheisiä äänteitä sisältävien tavujen merkit ovat samankaltaisia.

Tavukirjoitus soveltuu parhaiten kieliin, joiden tavutus on suhteellisen yksinkertaista, kuten japanin kieleen. Kielissä, joiden tavurakenne on mutkikas, kuten englannin, tavukirjoituksen käyttö olisi vaikeaa. Japanin kielessä tavukirjoitusmerkkejä tarvittaisiin vain 50–60, mutta englannissa useita tuhansia. Tavukirjoitusta käyttäneitä kieliä ovat muun muassa mykeneläinen kreikka (lineaari-B-kirjoitus)lähde? ja eräät intiaanikielet, kuten cherokeen kieli. Monet Lähi-idän muinaiskielet käyttivät nuolenpääkirjoituksen muotoja, jotka olivat muunlaisilla elementeillä täydennettyä tavukirjoitusta.

Lähes kaikki spontaanisti syntyneet tai luodut kirjoitusjärjestelmät,selvennä kuten cherokeen järjestelmä, ovat tavukirjoitusjärjestelmiä. Korean kielen hangul-järjestelmässä puolestaan äännemerkeistä muodostetaan tavumerkkejä.

Tavukirjoitusjärjestelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänne- eli aakkoskirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aakkosto on joukko kirjaimia, joista kukin vastaa karkeasti puhutun kielen foneemia. Täydellisesti foneettisessa aakkostossa foneemit ja kirjaimet vastaavat toisiaan yksikäsitteisesti: kirjoittaja voi päätellä sanan kirjoitusasun sen äänneasusta, ja lukija voi päätellä sanan äänneasun sen kirjoitusasusta. Kaikissa kielissä on yleisiä sääntöjä kirjaimen ja foneemin suhteesta, mutta kielestä riippuen sääntöjä noudatetaan enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti. Mitä mutkikkaampi ja epäsäännöllisempi kirjainten ja foneemien yhteys on, sen vaikeampi kirjoitusjärjestelmä on oppia. Nykyisin kielitieteilijät pyrkivätkin tekemään uusista aakkostoista täysin foneettisia käyttäen pohjana yleensä jotain tieteellistä tarkekirjoitusjärjestelmää, kuten kansainvälistä foneettista aakkostoa.

Aakkoskirjoitusjärjestelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abjadit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abjadit olivat varhaisimpia aakkostoja. Niissä jokaiselle konsonantille on oma kirjaimensa, mutta vokaalikirjaimet puuttuvat kokonaan, tai niitä käytetään vain poikkeustapauksissa. Käytännössä kaikki tunnetut abjadit periytyvät seemiläiselle kielelle kehitetystä aakkostosta. Muiden muassa heprealainen ja arabialainen kirjoitus kuuluvat abjadeihin (sana abjad tulee arabian kielen sanasta, joka tarkoittaa aakkostoa).

Abugidat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abugida-aakkostoissa perusmerkit edustavat konsonanttia ja sitä seuraavaa perusvokaalia, ja kyseistä konsonanttia seuraavat muut vokaalit esitetään tekemällä kirjaimeen pieni säännöllinen muutos. Abugida-aakkostossa ei esimerkiksi olisi merkkiä konsonantille k, mutta sen sijaan siinä voisi olla merkki tavulle ka (jossa a on perusvokaali). Tällöin ke kirjoitettaisiin muuttamalla ka-tavun kirjoitusmerkkiä tavalla, joka olisi vastaava kuin kirjoitusmerkin la muuttamisessa merkiksi le. Suurimman ryhmän abugida-aakkostoja muodostavat brahmi-kirjoituksesta kehittyneet aakkostot, joihin kuuluvat lähes kaikki Intian ja Kaakkois-Aasian kotoperäiset kirjoitusjärjestelmät.

Ominaisuuksiin perustuvat kirjoitusjärjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitusjärjestelmät, joissa symbolien muodot jäljittelevät joitain foneettisia ominaisuuksia, kuten ääntöelimistön asemaa foneemia äännettäessä.

Luettelo kirjoitusjärjestelmien käytöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjoitusjärjestelmä Tyyppi Väestö, joka käyttää aktiivisesti (miljoonissa) Kieli, johon liitetään Alueet, joissa on käytössä
Latinalainen
Latina 		Aakkoset yli 6120 latina ja romaaniset kielet (italia, ranska, arpitaani, oksitaani, katalaani, portugali, galego, espanja, raetia, sardi ja romania), germaaniset kielet (englanti, hollanti, saksa, skandinaaviset kielet), kiina (pinyin), austronesialaiset kielet (indonesia, filipino, malaiji, polynesialaiset kielet), länsislaavilaiset kielet (puola, tšekki, slovakki, kašubi, polabi ja sorbi ), nigeriläis-kongolaiset kielet (swahili, joruba, ja zulu), turkki, somali, albania, vietnam, malta, suomalais-saamelaiset ja ugrilaiset kielet (unkari, viro, suomi, meänkieli, kveeni, karjala, liivi, vepsä, inkeroinen, lyydi, hanti, mansi ja saamelaiskielet) Maailmanlaajuinen
Kiinalainen
汉字
漢字 		Logografinen 1340 kiina (kiinalainen kirjoitusjärjestelmä), japani (Kanji), korea (Hanja) (Hanja on kielletty Pohjois-Koreassa ja sitä vähennetään yhä enemmän Etelä-Koreassa. Sitä käytetään pääasiassa virallisissa asiakirjoissa, sanomalehdissä, kirjoissa ja merkkejä jotka ovat kiinalaistaustaisia erottamiseksi korealaisista sanoista.) vietnam (chữ nôm), zhhuang (sawndip), okinawa (okinawalainen), mulam, kantoninkiina (kirjoitettu kantoninkiina) Kiina, Taiwan, Singapore, Malesia (Malesian kiinalaiset), Japani, Etelä-Korea, Indonesia (Indonesian kiinalaiset), Hongkong
Persialais-arabialainen
العربية 		Abjad 660+ arabia, persia, urdu, punjabi, paštu, sindhi, belutši, malajalam (jawi), aceh (jawi), uiguuri, kazakki (Kiinassa), kurdi, azeri (Iranissa), jaava (pegon), sunda (pegon kirjaimisto), muut Lähi-itä Pohjois-Afrikka, Pakistan, Kiina (Xinjiang), Intia (muutamissa osavaltioissa), Brunei (myös latinalainen), Malesia, Indonesia (uskonnollisissa tapahtumissa)
Devanagari
देवनागरी 		Abugida 600+ angika, awadhi, bhili, bhojpuri, bodo, chhattisgarhi, dogri, haryanvi, hindi, kashmiri, konkani, magahi, maithili, marathi, mundari, nepali, newari, pali, radžastani, sanskrit, santali, sindhi, muut Intia ja Nepal
Itänagarilainen
পূৰ্বী নাগৰী

পূর্ব নাগরী

Abugida 300[6] sanskrit, bengali, assam, kokborok, bishnupriya manipuri, khasi,manipuri, hajong, chakma, maithili (historiallinen käyttö), angika (historiallinen käyttö), sylheti, muut Bangladesh ja Intia (Länsi-Bengali, Bihar, Mizoram, Jharkhand, Tripura, Assam, Manipur, Meghalaya, Andamaanit ja Nikobaarit)
Kyrillinen
Кириллица 		Aakkoset 250 bulgaria, venäjä, serbia, ukraina, makedonia Venäjä, Itä-Eurooppa, Keski-Aasia ja Mongolia
Kana
かな
カナ 		Syllabinen 120 japani, okinawan, ainu, palau, muut japanilaiset kielet Japani
Jaavalainen
ꦗꦮ 		Abugida 80 jaava, cirebon, madura, sunda Indonesia (Keski-Jaava, Itä-Jaava, Yogyakarta, Cirebon, Indramayu), jaavalainen diaspora
Chosŏn'gŭl/Hangul
한글
조선글 		Aakkoset 78.7 korea, cia-cia, jeju Pohjois-Korea, Etelä-Korea ja Yanbianin korealaisten autonominen prefektuuri Kiinassa, Indonesia (Bau-Bau)
Telugulainen
తెలుగు 		Abugida 74 telugu, sanskrit, gondi Andhra Pradesh, Telangana, Puducherry (Intia)
Tamililainen
தமிழ் 		Abugida 70 tamil, kanikkaran, badaga, irula, panija, sanskrit, saurashtra Tamil Nadu (Intia), Puducherry (Intia), Sri Lanka, Singapore, Malesia, Mauritius
Gudžaratilainen
ગુજરાતી 		Abugida 48 gujarati, kutši, avestan, bhili, bhilori, gamit, chowdhary, kukna, bhili, varli, vasavi Intia, Pakistan
Kannadalainen
ಕನ್ನಡ 		Abugida 45[7] kannada, tulu, kodagu, badaga, beary, sanketi, konkani, sanskrit Karnataka (Intia)
Burmalainen
မြန်မာ 		Abugida 39 burma, pali, sanskrit Myanmar
Malajalamilainen
മലയാളം 		Abugida 38 malayalam, sanskrit, panija, betta kurumba, ravula Kerala, Puducherry (Intia)
Thailainen
ไทย 		Abugida 38 thai, pohjoisthai, eteläthai, pohjoiskhmer, ja isan, kelantan-pattani malaiji, pali, sanskrit, muut Thaimaa
Sundalainen
ᮞᮥᮔ᮪ᮓ 		Abugida 38 sunda, banten, baduy Länsi-Jaava ja Banten (Indonesia)
Gurmukhi
ਗੁਰਮੁਖੀ 		Abugida 22 punjabi, sant bhasha, sindhi Punjab (Intia)
Laolainen
ລາວ 		Abugida 22 lao, isan, muut Laos
Orijalainen
ଉତ୍କଳ 		Abugida 21 orija, muut Odisha (Intia)
Etiopialainen
ግዕዝ 		Abugida 18 Etiopian seemiläiset kielet, bilin, meʻen, oromo, anuak Etiopia, Eritrea
Sinhalilainen
සිංහල 		Abugida 14,4 sinhala, vedda Sri Lanka
Heprealainen
עברית 		Abjad 14 heprea, jiddiš ja muut juutalaiskielet Israel
Armenialainen
Հայոց 		Aakkoset 12 armenia, lomavren Armenia
Khmeriläinen
ខ្មែរ 		Abugida 11,4 khmer, pali, muut Kambodža
Kreikkalainen
Ελληνικό 		Aakkoset 11 kreikka, matematiikka, muut Kreikka, Kypros, Etelä-Albania
Batakilainen

ᯅᯖᯂ᯲

Abugida 8,5 batak-kielet Pohjois-Sumatra (Indonesia)
Lontaralainen
ᨒᨚᨈᨑ 		Abugida 7,6 bugi, makassar, mandar Indonesia (Etelä-Sulawesi ja Länsi-Sulawesi)
Balilainen

ᬩᬮᬶ

Abugida 6 bali ja sasak (motifoitu) Indonesia (Bali ja Lombok, Itäinen Nusa Tenggara)
Tiibetiläinen
བོད་ 		Abugida 5 tiibet, dzongkha, ladakhi, sikkim, balti, tamang, serpa, helambunšerpa, tshangla Tiibetin autonominen alue Kiinassa, Bhutan ja Intia (Jammu ja Kashmir, Sikkim, Assam ja Arunachal Pradesh)
Georgialainen
ქართული 		Aakkoset 4,5 georgia ja kartvelilaiset kielet Georgia
Yiläinen
ꆈꌠ 		Syllabinen 4 nuosu Yi ja muut yi-kielet Liangshanin yiden autonominen prefektuuri ja Chuxiongin yiden autonominen prefektuuri Kiinassa
Mongolialainen
ᠮᠣᠩᠭᠣᠯ 		Aakkoset 2 mongolia, mantšu, evenki Kiina (Sisä-Mongolia)
Tifinagh
ⵜⵉⴼⵉⵏⴰⵖ 		Abjad 1 berberikielet Pohjois-Afrikka
Tai Le
ᥖᥭᥰᥘᥫᥴ 		Abugida 0,72 tai nüa Yunnan (Kiina)
Uusi Tai Lue
ᦑᦟᦹᧉ 		Abugida 0,55 tai lü Yunnan (Kiina)
Syyrialainen
ܣܘܪܝܬ 		Abjad 0,4 syyria, aramea, uusaramea, malajalaminsyyria Länsi-Aasia
Thaana
ދިވެހި 		Abugida 0,35 divehi Malediivit
Inuktitut
ᐃᓄᒃᑎᑐᑦ 		Abugida 0,035 inuktitut ja muut inuittikielet Kanada
Cherokeelainen
ᏣᎳᎩ 		Syllabinen 0,02 cherokee Yhdysvallat

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Coulmas, Florian: Writing systems: An introduction to their linguistic analysis, s. 1. Cambridge University Press, 2003.
  2. ↑ a b c d Nieminen, Tommi: Kirjoittaminen ja kirjoitusjärjestelmät. Teoksessa Mari Honko & Sanna Mustonen (toim.): Tunne kieli: Matka maailman kieliin ja kielitietoisuuteen. Finn Lectura, Helsinki 2018. 95–116.
  3. ↑ Coulmas, Florian: Writing systems: An introduction to their linguistic analysis, s. 18. Cambridge University Press, 2003.
  4. ↑ Sampson, Geoffrey: Writing systems: A linguistic introduction, s. 32. Stanford University Press, 1985.
  5. ↑ Daniels, Peter T.: Writing systems. Teoksessa Peter Aronoff & Janie Rees-Miller (toim.): The handbook of linguistics. Blackwell, Malden (Mass.) 2001. 43–80.
  6. ↑ Bengali alphabet, pronunciation and language www.omniglot.com.
  7. ↑ [1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirjoitusjärjestelmä&oldid=21638127”