Divehin kirjoittamiseen käytettiin Malediiveilla pitkään dives akuru -kirjaimistoa (vap. suom. ”saarikirjaimet”), jonka ensimmäiset esiintymät ovat 700-luvulta jaa. Dives akuru perustui grantha-aakkostoon, joka periytyi edelleen brahmi-kirjoituksesta.[6]
Thaana-aakkosto kehitettiin 1700-luvun alussa, ja ensimmäisen kerran se esiintyi virallisissa dokumenteissa vuonna 1703. Osa thaanan kirjaimista lainattiin dives akurusta ja osa mukailtiin persialaisten numeromerkkien pohjalta. Vokaalien ilmaiseminen konsonanttikirjaimen päälle merkittyinä tarkkeina suunniteltiin arabialaisen kirjaimiston vokaalitarkejärjestelmän perusteella. Toisin kuin arabialaisessa tekstissä, thaanassa vokaalien merkitseminen on pakollista.[1]
Konsonantit eivät esiinny thaanalla kirjoitetussa tekstissä koskaan yksinään, vaan niihin liitetään aina joko vokaalimerkki tai vokaalin puuttumista ilmaiseva sukun-tarke. Alifu-konsonantilla ei ole omaa äännearvoa ja sitä käytetään ilmaisemaan vokaaleja, joilla ei ole edeltävää konsonanttia, esimerkiksi sanan alussa.[1]
Divehin kirjoittamiseen tarvittavien kirjainten lisäksi thaanaan kuuluu joukko konsonantteja, joita käytetään ainoastaan arabian translitterointiin.[1]
Vokaaleilla ei ole omia itsenäisiä merkkejä, vaan ne esitetään aina tarkemerkkeinä konsonanttikirjaimen ylä- tai alapuolella. Itsenäiset vokaalit esimerkiksi sanan alussa kirjoitetaan konsonantin އ alifu avulla.[1]
Konsonantit, joita ei seuraa vokaali, merkitään ympyränmuotoisella sukun-tarkkeella konsonantin yläpuolella, esim. ކް k. Sekä vokaalitarkkeiden että sukunin käyttäminen on thaanan oikeinkirjoituksessa pakollista; tästä seuraa, että konsonanttia ei kirjoiteta koskaan yksin, vaan siihen liittyy aina joko sukun tai jokin vokaalitarke.[5]
Sukunilla varustetulla alifu-konsonantilla (އް) merkitään sanan lopussa esiintyvää glottaaliklusiilia, esim. ފައް fa’[faʔ]. Sanan keskellä alifun ja sukunin yhdistelmä ilmaisee seuraavan konsonantin ääntymistä geminaattana, esim. ބައްދަލު ba’dhalu[bad̪ːalu].[5]
↑ abcGair, James W. & Cain, Bruce D.: ”Dhivehi Writing”, The Writing Systems of the World, s. 564–567. (Toim. Peter T. Daniels) Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7Teoksen verkkoversio (viitattu 19.6.2014). (englanniksi)