Kallirhoe (kirja)

Kallirhoe
Καλλιῤῥόη
100-luvulta tai 200-luvulta peräisin oleva papyruskatkelma Kallirhoesta.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Khariton
Kieli	muinaiskreikka (koinee)
Genre	rakkausromaani
Julkaistu	noin 50–150 jaa.
Suomennos
Suomentaja	Maarit Kaimio
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1983
Ulkoasu	sidottu
Sivumäärä	193
ISBN	951-0-12057-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Kallirhoe eli Khaireas ja Kallirhoe (m.kreik. Χαιρέας και Καλλιῤῥόη, Khaireas kai Kallirrhoē tai Τῶν περὶ Χαιρέαν καὶ Καλλιῤῥόην, Tōn peri Khairean kai Kallirrhoēn; lat. Chaereas et Callirhoe) on Kharitonin kirjoittama antiikin kreikkalainen romaani. Se on varhaisimpia antiikin ajalta säilyneitä romaaneja, ja varhaisin kokonaisena säilynyt rakkausromaani. Koska tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen ja teoksessa esiintyy historiallisia henkilöitä, Kallirhoea voidaan pitää myös ensimmäisenä historiallisena romaanina.

Historia

Teoksen kirjoittajasta Kharitonista ei tiedetä juuri mitään muuta kuin romaanista käy ilmi. Hänet ja teoksen kirjoitusaika ajoitetaan nykyään yleensä vuosien 50 ja 150 välille.

Oksyrhynkhoksesta ja Karaniksesta Egyptistä on löydetty viisi erillistä katkelmaa Kharitonin teoksesta. Ne osoittavat teoksen olleen suosittu. Eräs säilyneistä katkelmista on kirjoitettu huolellisesti kalliille pergamentille. Se viittaisi siihen, että yleisöön kuului myös paikallista yläluokkaa.

Tekijä

Teoksen alussa Khariton esittelee olevansa ”Khariton, asianajaja (reettori) Athenagoraan sihteeri, Afrodisiaan kaupungista”. Nimi ”Khariton” tarkoittaa ”sulojen miestä”. Tämä on joskus käsitetty pseudonyymiksi, joka sopii rakkausromaanin kirjoittaneelle henkilölle; vastaavasti ”Afrodisiaslainen” saattaa viitata ennemmin suoraan Afroditeen kuin kaupunkiin. ”Athenagoras” puolestaan saattaa viitata Thukydideen mainitsemaan Athenagoraaseen, joka oli Hermokrateen poliittinen vastustaja; Hermokrateen tytär on Kharitonin romaanin päähenkilö. Kuitenkin sekä nimet ”Khariton” että ”Athenagoras” esiintyvät afrodisiaslaisissa piirtokirjoituksissa.

Jotkut Kharitonin teoksen piirteet tukevat hänen antamiaan tietoja omasta ammatistaan ja kotipaikastaan. Asianajajan sihteerin toimi näkyy ennen kaikkea lainopillisessa tietämyksessä sekä puheissa näkyvässä retoriikassa; kotipaikka taas siinä, että Miletoksen kuvaus on muiden paikkojen kuvauksia yksityiskohtaisempia; Miletos sijaitsi vain noin 120 kilometrin päässä Afrodisiaksesta.

Ajoitus

Papyruslöydöt osoittavat, että romaani on saatettu kirjoittaa jo ensimmäisen vuosisadan puolessa välissä. Vuosi 200 on paleografisen ajoituksen perusteella myöhäisin mahdollinen ajoitus. Kharitonin käyttämän kielen erittely on tuottanut useita mahdollisia ajoituksia. Ensimmäisen vuosisadan jälkimmäistä puolta on ehdottanut A. D. Papanikolaou vuonna 1979. Eräs myöhempi tutkimus Kharitonin käyttämästä sanastosta ajoittaa tämän ensimmäisen vuosisadan lopulle tai 100-luvun alkuun.

Edmund Cueva on katsonut, että Khariton hyödynsi Plutarkhoksen kirjoittamaa Theseuksen elämäkertaa tai kenties suoraan Plutarkhoksen lähdettä, mytografi Paion Amathoslaista. Mikäli lähde on Plutarkhos, tällöin Kharitonin elämä ajoittuisi 100-luvun puolivälin jälkeen. Toisaalta vuonna 62 kuolleen Persiuksen Satiireissa on viittaus johonkin Kallirhoe-nimiseen teokseen; jos kyseessä on Kharitonin teos, tämä johtaisi suhteelliseen varhaiseen ajoitukseen.

Kharitonin ajoituksen vaikeuksista huolimatta tämän ajatellaan olevan varhaisin kreikkalainen romaanikirjailija, jonka teoksia on säilynyt.

Sisältö

Kharitonin teos käsittää kahdeksan kirjaa.

Juoni

Sisilian Syrakusassa asuva nuori ja komea Khaireas rakastuu suunnattomasti kauniiseen Kallirhoeen, joka on peloponnesolaissodan sankarin ja merkittävän poliitikon Hermokrateen tytär. Kallirhoe kuvataan maailman kauneimmaksi neidoksi, ja hänen kauneutensa mykistää ihmiset kuin hän olisi Afroditen maallinen kaksoiskappale.

Nuoret menevät naimisiin. Kallirhoen pettyneet ja kateelliset kosijat kuitenkin muodostavat salaliiton ja saavat Khaireaan uskomaan, että hänen nuorikkonsa on ollut uskoton. Seurauksena Khaireas suuttuu ja potkaisee Kallirhoeta niin, että tämä kaatuu maahan kuin kuolleena.

Kallirhoelle järjestetään nopeasti hautajaiset ja hänen ruumiinsa suljetaan hautarakennukseen yhdessä arvokkaiden hautalahjojen kanssa. Käy kuitenkin ilmi, että Kallirhoe oli vain ollut koomassa. Hän herää juuri kun merirosvot johtajansa Theronin johdolla ovat murtautumassa hautaan. Rosvot vievät Kallirhoen ja aarteet mukanaan.

Rosvot päättävät viedä Kallirhoen Joonian Miletokseen myydäkseen tämän orjaksi rikkaalle ja vaikutusvaltaiselle paikalliselle miehelle Dionysiokselle. Kallirhoen uusi isäntä Dionysios rakastuu häneen ja he menevät naimisiin. Kallirhoe ei haluaisi mainita olevansa jo naimisissa ja vielä raskaanakin Khaireaalle. Niinpä Dionysios luulee syntynyttä poikaa omakseen.

Sillä välin syrakusalaiset ovat etsineet hautarosvoja ja saaneet Theronin elävänä käsiinsä. Tätä kidutetaan, ja näin Kallirhoen kohtalo selviää kaupunkilaisille. Theron ristiinnaulitaan. Syrakusasta lähetetään Khaireaan johdolla kolmisoutu ja lähetystö Jooniaan etsimään Kallirhoe takaisin. Perillä persialaiset kuitenkin tuhoavat laivan Dionysioksen tilanhoitajan Fokaan kehotuksesta; tämä oli tajunnut, että vieraat olivat tulleet vaatimaan Kallirhoeta hänen isännältään.

Seurauksena Khaireas vangitaan ja myös hänet myydään orjaksi. Khaireaan ostaa Kaarian satraappi Mithridateen orja. Muiden orjien kapinoitua myös Khaireas on joutua ristiinnaulituksi. Mithridates saa kuitenkin kuulla hänen nimensä, jonka oli kuullut myös Dionysiokselta, ja hän pelastuu. Mithridates pyrkii auttamaan Khaireasta saamaan Kallirhoen takaisin. Dionysios ja Kallirhoe sen sijaan luulevat, ensin mainittu ilokseen ja viimeksi mainittu surukseen, Khaireaan kuolleen laivan tuhoutuessa.

Lopulta tapaus herättää Persian suurkuningas Artakserkseen huomion. Niin Dionysios, Kallirhoe ja Mithridates kutsutaan Babyloniin suureen oikeudenkäyntiin. Käy ilmi, että Khaireas on vielä elossa. Kuninkaan tehtäväksi tulee ratkaista, kumpi, Khaireas vai Dionysios, on Kallirhoen laillinen puoliso. Kuningas kuitenkin rakastuu myös itse Kallirhoeen tämän kauneuden tähden ja yrittää viivyttää oikeudenkäyntiä, että saisi pitää hänet luonaan.

Lopulta puhkeaa sota, kun Egypti alkaa kapinoida Persian valtaa vastaan. Kuningas lähtee joukkoineen sotaan. Khaireas luulee, että Kallirhoe on tuomittu Dionysiokselle, ja siirtyy kostoksi egyptiläisten puolelle. Hän onnistuu valtaamaan miehineen Tyroksen ja johtaa sen jälkeen egyptiläiset voittoon meritaistelussa. Persialaiset puolestaan voittavat Artakserkseen ja Dionysioksen johdolla maalla.

Khaireaan joukot valtaavat Aradoksen saaren, johon persialaiset olivat jättäneet Kallirhoen ja muut naiset. Niin Khaireas ja Kallirhoe saavat jälleen toisensa. Kallirhoe kirjoittaa Dionysiokselle ja pyytää tätä kasvattameen hänen lapsensa sekä lähettämään tämän Syrakusaan, kun poika on kasvanut aikuiseksi. Khaireas ja Kallirhoe palaavat juhlittuina takaisin Syrakusaan. Lopuksi Kallirhoe uhraa Afroditeelle, joka oli ohjannut kaikkia seikkailun juonenkäänteitä.

Historiallinen perusta

Teos sijoittuu historialliseen tilanteeseen noin vuoteen 400 eaa. Myös osa Kallirhoen henkilöhahmoista voidaan yhdistää historiallisiin henkilöihin, vaikkakaan heidän kuvauksensa eivät aina ole historiallisesti täsmällisiä. Hermokrates oli historiallinen syrakusalainen kenraali. Hänellä oli tytär, jonka nimeä ei tiedetä, ja joka meni naimisiin Dionysios I:n kanssa. Tämä Dionysios toimi Syrakusan tyrannina vuosina 405–367 eaa., sen sijaan että olisi asunut Miletoksessa.

Toisaalta Kallirhoen odotus siitä, että hänen poikansa palaisi Syrakusaan sen jälkeen, kun Dionysios on kasvattanut tämän, on yhdistetty siihen tosiseikkaan, että historiallista Dionysios I:stä seurasi vallassa hänen poikansa Dionysios II. Hermokrateen historiallinen tytär kuoli sotilaiden väkivaltaisessa hyökkäyksessä; se, että Kallirhoe vain näyttää olevan kuollut sen jälkeen, kun Khaireas potkaisi häntä, on nähty tarkoituksellisena muunnoksena historiallisiin tapahtumiin, mikä on mahdollistanut sen, että Khariton on voinut sijoittaa tyttären osaksi kaukaisiin maihin suuntautuvia seikkailuita.

Kharitonin Artakserkses yhdistelee Persian kuningas Artakserkses II:sta ja Artakserkses III:tta. Kyseessä on anakronismi, sillä Hermokrates kuoli vuonna 407 eaa., mutta Artakserkes II nousi valtaistuimelle vasta vuonna 404 eaa. Näin Hermokrates ei ollut enää elossa kummankaan Artakserkseen hallitessa.

Sankari Khaireas ei ole historiallinen henkilö, vaikkakin hänen nimensä muistuttaa nimeä Khabrias, joka oli Egyptin kapinassa persialaisia vastaan noin vuonna 360 eaa. taistellut kenraali. Khaireaan johdolla suoritettu Tyroksen valtaus saattaa perustua Aleksanteri Suuren sotaretkillä tapahtuneeseen valtaukseen vuonna 332 eaa.

Vaikkakin Khariton otti vapauksia historiallisten tosiseikkojen suhteen, hän selvästikin pyrki sijoittamaan kertomuksen kauan ennen omaa elinaikaansa. Tomas Häggin mukaan tämä valinta tekee teoksesta nykyaikaisen historiallisen romaanin edelläkävijän.

Tyyli

Teos yhdistelee näin toisaalta historiallisia ja toisaalta mytologisia aineksia: siinä mainitaan lukuisia historiallisia henkilöitä, mutta toisaalta Kallirhoea verrataan toistuvasti Afroditeen ja Ariadneen. Kallirhoe heijastelee Afroditea paitsi ulkonäkönsä myös roolinsa kautta: tähän liittyvät rakkauden voima, voima yhdistää kaupunkeja ja kansoja, sekä yhteys kuolemaan ja mereen. Kallirhoen näennäinen kuolema puolestaan muistuttaa Ariadnesta, joka nukkui Naksoksen rannalla. Samoin hänen tulevaksi miehekseen tulee Dionysios, jonka nimi muistuttaa Dionysoksesta, Ariadnen puolisosta. Khaireasta puolestaan verrataan lukuisiin heeroksiin sekä suoraan että epäsuoraan.

Lähteet

• Edwards, Douglas R.: Defining the Web of Power in Asia Minor: The Novelist Chariton and His City Aphrodisias. Journal of the American Academy of Religion, Autumn 1994, 62. vsk, nro 3, s. 699–718. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Suomennos

• Khariton: Kallirhoe. (Suomentanut Maarit Kaimio) Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 951-0-12057-X

Tekstilaitoksia ja käännöksiä

• Blake, Warren E.: Charitonis Aphrodisiensis De Chaerea et Callirhoe Amatoriarum Narrationum libri octo. Oxford: Clarendon Press, 1938.
• D'Orville, Jacques Philippe: ΧΑΡΙΤΩΝΟΣ Αφροδισιέως τῶν περὶ ΧΑΙΡΕΑΝ καὶ ΚΑΛΛΙΡΡΟΗΝ ΕΡΩΤΙΚΩΝ ΔΙΗΓΗΜΑΤΩΝ ΛΟΓΟΙ Η. Amsterdam: Apud Petrus Mortier, 1750. Alkutekstin editio princeps sekä Johann Jacob Reisken latinankielinen käännös.
• Chariton: Chaereas and Callirhoe. Käännös B. P. Reardon. Teoksessa Reardon, B. P. (toim.): Collected Ancient Greek Novels. (Second Edition (First Edition 1989)) Berkeley: University of California Press, 2008. ISBN 9780520256552
• Chariton: Callirhoe. (Toim. G. P. Goold. Loeb Classical Library) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1995. ISBN 0-674-99530-9 Alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• Hercher, Rudolf: Erotici Scriptores Graeci. Leipzig, 1858–1859.
• Hirschig, Wilhelm Adrian: ”Charitonis Aphrodisiensis De Chǣrea et Callirrhoe”, Erotici Scriptores, s. 413–503. Paris: Editore Ambrosio Firmin Didot, 1856. Teoksen verkkoversio. Alkuteksti ja Reisken latinankielisen käännöksen uudelleenpainos.
• Molinié, Georges: Chariton: Le Roman de Chairéas et Callirhoé. (2. painos. Collection des universités de France) Paris: Belles Lettres, 1989. ISBN 2251000755 Alkuteksti ja ranskankielinen käännös.
• Reardon, Bryan P.: De Callirhoe Narrationes Amatoriae Chariton Aphrodisiensis. (Bibliotheca scriptorum Graecorum et Romanorum Teubneriana) K. G. Saur, 2004. ISBN 3598712774

Muuta kirjallisuutta

• Hägg, Tomas: Callirhoe and Parthenope: The Beginnings of the Historical Novel. Classical Antiquity, 1987, 6. vsk, s. 184–204. Myös teoksessa Swain, Simon (toim.): Oxford Readings in the Greek Novel, s. 137-160. Oxford: Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-872189-7 (englanniksi)
• Helms, J.: Character Portrayal in Chariton. Paris/The Hague: Mouton, 1966. (englanniksi)
• O'Sullivan, James N.: ”Xenophon and Chariton”, Xenophon of Ephesus, s. 145–170. Berlin-New York, 1995. (englanniksi)
• Perry, B. E.: Chariton and His Romance from a Literary-Historical Point of View. American Journal of Philology, 1930, 51. vsk, nro 2, s. 93–134. (englanniksi)
• Reardon, B. P.: Theme, Structure and Narrative in Chariton. Yale Classical Studies, 1982, 27. vsk, s. 1–27. Myös teoksessa Swain, Simon (toim.): Oxford Readings in the Greek Novel, s. 163–188. Oxford: Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-872189-7 (englanniksi)
• Schmeling, Gareth L.: Chariton. (Twayne's world authors) New York: Twayne Publishers, 1974. ISBN 0-8057-2207-6 (englanniksi)
• Smith, Steven D.: Greek Identity and the Athenian Past in Chariton: The Romance of Empire. (Ancient Narrative Supplementum 9) Groningen: Barkhuis & Groningen University Library, 2007. ISBN 978-907792228-6 (englanniksi)

Aiheesta muualla

Teos

• Chariton: De Challirhoe (Arkistoitu – Internet Archive) (muinaiskreikaksi)
• Chariton: Chaireas und Kallirhoe (muinaiskreikaksi) (saksaksi)
• Χαρίτωνα: Τα περί Χαιρέαν και Καλλιρρόην^{[vanhentunut linkki]} (muinaiskreikaksi)

Muuta

• Valta, Reijo: Khariton: Kallirhoe, rakkausromaani kahden vuosituhannen takaa. Pois työpöydältä 1.7.2009.

Antiikin kreikkalaiset romaanit