Tämä on lupaava artikkeli.

Dafnis ja Khloe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Dafnis ja Khloe
Δάφνις καὶ Χλόη
Dafnis ja Khloe. Raphael Collin, 1890.
Dafnis ja Khloe. Raphael Collin, 1890.
Alkuperäisteos
Kirjailija Longos
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre rakkausromaani
Julkaistu noin 200 jaa.
Suomennos
Suomentaja Maarit Kaimio
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1990
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 133
ISBN 951-0-16687-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanin kirjoittajaksi keskiaikaisissa käsikirjoituksissa mainittu Longos on muuten arvoitukseksi jäävä henkilö. Hänet ja hänen teoksensa on ajoitettu yleisimmin noin vuoteen 200.[2]

Dafnis ja Khloe. Jean-Pierre Cortot, 1824–1827.

Dafnis ja Khloe on Longoksen ainoa tunnettu teos. Kreikankielisen tekstin ensimmäinen painettu laitos julkaistiin vuonna 1598. Teoksen käännöksiä julkaistiin Euroopassa useilla kielillä jo ennen tätä; varhaisiin käännöksiin lukeutuvat muun muassa ranskan- (1559), italian-, latinan- ja englanninkieliset käännökset.[2]

Longoksen teosta on tutkittu enemmän kuin muita varhaisia kreikkalaisia romaaneja. Tutkijat ovat olleet kiinnostuneita paitsi teoksen alkuperästä myös muun muassa sen taiteellisista piirteistä sekä sen ilmaisemasta uskonnosta.[3]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Longoksen romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa. Teos on tyyliltään pastoraalinen eli paimenrunoutta muistuttava.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.

Niin kirjoittaja kertoo kertomuksen pojasta nimeltä Dafnis ja tytöstä nimeltä Khloe. Kummatkin on jätetty lapsena luontoon, toinen kutun seuraan, toinen nymfien luolaan, yhdessä erilaisten tunnusesineiden kanssa. Vuohipaimen nimeltä Lamon löytää Dafniksen ja lammaspaimen Dryas puolestaan Khloen. Kumpikin päättää kasvattaa lapsen kuin se olisi hänen omansa; Lamon yhdessä vaimonsa Myrtalen, Dryas yhdessä vaimonsa Napen kanssa.

Dafnis ja Khloe. Louise Marie-Jeanne Hersent-Mauduit, 1800-luku.

Dafnis ja Khloe kasvavat yhdessä, paimentaen ottovanhempiensa vuohia ja lampaita. Teini-iän saavutettuaan he rakastuvat toisiinsa, mutta eivät naiiviutensa vuoksi ymmärrä, mitä heille on tapahtumassa. Viisas vanha paimen nimeltä Filetas selittää heille mitä rakkaus on ja kertoo, että ainoa keino parantua siitä on "suuteleminen". Niin Dafnis ja Khloe suutelevat. Lopulta Lykainion, kaupunkilaisnainen (jonka nimi tarkoittaa "pientä naarassutta"), opettaa Dafnikselle rakastelemisen taidon. Dafnis kuitenkin päättää, ettei sovella juuri oppimaansa taitoa Khloeen heti, koska Lykainion oli kertonut, että Khloe tulisi näin ensi kertaa tehdessä "valittamaan ja huutamaan ja vuotamaan verta".

Khloe on jatkuvasti myös kilpakosijoiden piirittämä. Kaksi heistä, Dorkon ja Lampis, yrittävät kaapata tytön. Myös läheisestä kaupungista tulleet ryöstäjät yrittävät viedä tytön pois, mutta hänet pelastaa Pan-jumalan väliintulo. Dafnista puolestaan kosiskelee poikienrakastaja nimeltä Gnathon.

Teoksen lopussa Dafniksen ja Khloen alkuperäiset vanhemmat tunnistavat nuoret näiden luo alun perin jätettyjen tunnusesineiden avulla. Käy ilmi, että kummassakin tapauksessa vanhemmat olivat aikanaan jättäneet lapsensa luontoon, koska eivät olleet kyenneet elättämään näitä. Sillä välin vanhemmat olivat kuitenkin rikastuneet, ja ottavat lapsensa nyt ilolla takaisin.

Nuoret menevät naimisiin ja jatkavat elämäänsä yhdessä maaseudulla palvoen Pania, nymfejä ja Erosta. Heidän poikansa saa nimen Filopoimen ("Paimenten ystävä") ja tyttärensä nimen Agele ("Lauma").

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityiskohta Dafnista ja Khloeta esittävästä maalauksesta. François-Louis Français, noin 1897.

Longoksen romaanin ensimmäinen kansankielinen laitos oli Jacques Amyot’n vuonna 1559 julkaisema ranskankielinen versio.[4] Samana vuonna julkaistu Jorge de Montemayorin teos Diana perustui Dafnikseen ja Khloeen.[5] Ne olivat yhdessä nostamassa paimenkirjallisuutta uudelleen muotiin 1500- ja 1600-lukujen Euroopassa. Dafnis ja Khloe käännettiin pian monille suurille eurooppalaisille kielille,[4] ja toimi mallina monien kirjailijoiden omille teoksille: näihin lukeutuvat muiden muassa Torquato Tasson Aminta (1573),[6] Philip Sidneyn Arcadia (n. 1585),[5] Allan Ramsayn The Gentle Shepherd (1725)[7] sekä Jacques-Henri Bernardin de Saint-Pierren Paul et Virginie (1787).[5]

Jacques Offenbach kirjoitti samaan tarinaan perustuvan yksinäytöksisen oopperan nimeltä Daphnis et Chloé vuonna 1860. Maurice Ravel puolestaan kirjoitti vuonna 1912 Sergei Djagilevin Ballets russes -seurueelle baletin nimeltä Daphnis et Chloé, jota hän nimitti ”koreografiseksi sinfoniaksi”. Marc Chagall loi balettiin lavasteet sekä samanaiheisen litografiasarjan.[8]

J. W. von Goethe piti teosta niin kauniina, että se tulisi lukea yhä uudelleen ja uudelleen.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Liukkonen, Tero: Tosi vanhaa viihdettä Helsingin Sanomat. 23.12.1990. Viitattu 9.2.2012.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b Kaimio, Maarit: Suomentajan jälkisanat. Teoksessa Longos 1990, s. 122-134.
  3. ↑ a b Longus & Byrne, Shannon N. & Cueva, Edmund P.: Longus' Daphnis & Chloe: introduction, Greek text, notes, s. v. Bolchazy-Carducci Publishers, 2005. ISBN 0865165939 (englanniksi)
  4. ↑ a b Longus: Daphnis and Chloe, s. 28. (Toimittanut ja kääntänyt Ronald McCail. Oxford world's classics) Oxford University Press, 2002. ISBN 0192840525 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b c Grant, Michael: The Climax Of Rome, s. 60. Hachette UK, 2011. ISBN 1780222769 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Gesner, Carol: Shakespeare and the Greek Romance: A Study of Origins, s. 172. University Press of Kentucky, 2015. ISBN 081316284X Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Hardin, Richard F.: Love in a Green Shade: Idyllic Romances Ancient to Modern, s. 68. University of Nebraska Press, 2000. ISBN 0803223943 Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Marc Chagallin värejä ja fantasiaa esillä Harjavallassa MTV3.fi Matkailu. 12.11.2001.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Longos: Dafnis ja Khloe. (Kreikan kielestä suomentanut Maarit Kaimio) Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16687-1

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hunter, R. L.: A Study of Daphnis & Chloe. (Cambridge classical studies) Cambridge University Press, 1983. ISBN 0-521-25452-3 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Daphnis and Chloe (englanniksi)
Antiikin kreikkalaiset romaanit
Varsinaiset säilyneet romaanit

Dafnis ja Khloe · Efesoslainen kertomus · Etiopialainen kertomus · Kallirhoe · Leukippe ja Kleitofon

Muuta proosafiktiota

Aleksanteri-romaani · Apollonios Tyroslainen · Babylonialainen kertomus · Foinikialainen kertomus · Herpyllis · Iolaos · Kalligone · Khione · Metiokhos ja Parthenope · Miletoslainen kertomus · Ninos ja Semiramis · Sesonkhosis · Thulen takaiset ihmeet · Tinufis · Tosi tarina

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dafnis_ja_Khloe&oldid=22771881”