Efesoslainen kertomus

Efesoslainen kertomus
Ἐφεσιακά
Alkuperäisteos
Kirjailija	Ksenofon Efesoslainen
Kieli	muinaiskreikka
Genre	romaani
Julkaistu	100-luku jaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Efesoslainen kertomus (m.kreik. Ἐφεσιακά, Efesiaka, lat. Ephesiaca) eli Anthia ja Habrokomes (m.kreik. Τὰ κατὰ Ἀνθίαν καὶ Ἁβροκόμην, Ta kata Anthian kai Habrokomēn, lat. Anthia et Habrocomes) on Ksenofon Efesoslaisen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani.

Historia

Ksenofon Efesoslaisen tarkkaa ajoitusta ei tunneta. Usein hänet ja hänen teoksensa sijoitetaan noin 100-luvun jaa. puoliväliin. Tämä tekisi romaanista toiseksi vanhimman säilyneistä antiikin kreikkalaisia romaaneista. Romaanin lyhyyden vuoksi jotkut tutkijat ovat arvelleet, että nykyaikaan säilynyt versio olisi vain alkuperäisen teoksen lyhennelmä. Esimerkiksi Sudan mukaan romaanissa olisi ollut kymmenen kirjaa, kun taas nykyisin tunnettu teos on jaettu viiteen kirjaan.

Graham Andersonin mukaan on kuitenkin mahdollista, että tuntemamme teos on vain yksi antiikin aikana yleisesti tunnetun tarinan muunnelmista, eikä alkuperäisen tarinan suhdetta Ksenofonin teokseen ole helppo selvittää. On myös ehdotettu, että eron kirjojen määrässä selittäisi itasismi: lukusana έ (”viisi”) on saattanut muuttua käsikirjoituksessa vahingossa lukusanaksi ί (”kymmenen”).

Romaani on säilynyt nykyaikaan kahdeksassa koodeksissa. Efesoslaisen kertomuksen tarina on hyvin samankaltainen kuin myöhemmässä romaanissa nimeltä Apollonios Tyroslainen.

Sisältö

Efesoslainen kertomus jakautuu viiteen kirjaan. Se kertoo toisen nimensä mukaisesti Habrokomes-nimisen nuorukaisen ja Anthia-nimisen neidon rakkaudesta sekä seikkailuista ja vastoinkäymisistä, ennen kuin he saavat toisensa. Perusjuoni on antiikin kreikkalaisille romaaneille tyypillinen. Romaanissa liikutaan Välimeren itäosissa, Vähässä-Aasiassa ja Egyptissä sekä muun muassa Sisiliassa ja Etelä-Italian Suur-Kreikassa.

Tekstissä on usein epäloogisuuksia, mitä on perusteltu juuri sillä, että teos voisi olla lyhennelmä. Toisaalta on arvioitu, että epäloogisuudet voivat johtua yksinkertaisesti kirjoittajan taitamattomuudesta.

Kirja I

Efesoksen Artemiin pyhäkköalueen raunioita.

Habrokomes, 16-vuotias komea, sivistynyt ja hieman ylimielinen nuori mies, ja Anthia, 14-vuotias kaunis ja siveä tyttö, rakastuvat tavattuaan Artemiille omistetuissa juhlissa Efesoksessa. He eivät kuitenkaan uskalla paljastaa tunteitaan toisilleen ja joutuvat tämän vuoksi kärsimään rakkaudentuskissaan. Heidän vanhempansa etsivät parannuskeinoa, ja pyytävät neuvoa Apollonin pyhäköstä Kolofonista. Ennustaja kertoo, että Habrokomes ja Anthia tulevat kohtaamaan vaikeuksia, joihin liittyy merirosvoja, hautoja, tulta ja tulvia, mutta lopulta heidän tilansa kuitenkin paranee. Ennustettujen onnettomuuksien välttämiseksi vanhemmat päättävät heti naittaa nuoret ja lähettää heidät turvaan Egyptiin.

Matkalla Egyptiin Habrokomes ja Anthia vannovat toisilleen pysyvänsä uskollisina mikäli joutuisivat eroon toisistaan. Kun laiva pysähtyy Rhodoksessa, se kiinnittää foinikialaisten merirosvojen huomion. He ryöstävät laivan, sytyttävät sen tuleen, ottavat nuorukaiset vangeiksi ja vievät heidät Tyrokseen. Merirosvojen päällikkö Korymbos rakastuu Habrokomeeseen, ja hänen miehistöönsä kuuluva Euksinos Anthiaan. Korymbos ja Euksinos päättävät yhdessä alkaa taivutella rakastettujaan puolelleen. Sekä Habrokomes että Anthia vastaavat haluavansa enemmän aikaa ennen kuin tekevät päätöksensä.

Kirja II

Myöhemmin Habrokomes ja Anthia päättävät, että heidän ainoa mahdollisuutensa on tehdä itsemurha yhdessä. Piraattien tukikohdan päällikkö Apsyrtos kuitenkin ihastuu nuorukaisten kauneuteen ja keksii, että heistä saisi hyvän hinnan orjamarkkinoilla. Hän vie nuorukaiset yhdessä näiden uskollisten orjien Leukonin ja Rhoden kanssa taloonsa Tyroksessa, ja antaa nämä oman orjansa haltuun. Sitten hän poistuu asioille Syyriaan.

Kun Apsyrtos on Syyriassa, hänen tyttärensä Manto rakastuu Habrokomeeseen ja kirjoittaa tälle viestin, jossa kertoo tunteistaan. Habrokomes kuitenkin torjuu tytön. Kun Apsyrtos palaa, tuoden mukanaan Moeris-nimisen miehen tyttärensä puolisoksi, Manto kostaa Habrokomeelle valehtelemalla isälleen, että Habrokomes oli muka raiskannut hänet. Apsyrtos määrää Habrokomeen ruoskittavaksi ja kidutettavaksi. Tämän jälkeen Apsyrtos naittaa Manton Moerikselle, ja antaa heille häälahjaksi kolme orjaa: Anthian, Leukonin ja Rhoden. Moeris, Manto ja orjat siirtyvät Antiokiaan elääkseen siellä. Manto erottaa Leukonin ja Rhoden Anthiasta myymällä nämä eräälle Lyykiassa asuvalla vanhalle miehelle, ja viimeistelee kostonsa naittamalla Anthian toiselle orjalleen, Lampo-nimiselle vuohipaimenelle.

Tällä välin Apsyrtos löytää tyttärensä Habrokomeelle kirjoittaman rakkauskirjeen. Hän vapauttaa Habrokomeen ja nimittää tämän taloutensa hoitajaksi. Lampo puolestaan kunnioittaa Anthian toivetta pysyä uskollisena Habrokomeelle, eikä yritä laittaa avioliittoa täytäntöön. Moeris kuitenkin rakastuu Anthiaan ja yrittää saada Lampon auttamaan tytön voittamisessa itselleen. Lampo kuitenkin kertoo Mantolle tämän aviomiehen suunnitelmista. Manto, joka näkee Anthian kilpailijanaan rakkaudessa, suuttuu ja määrää Lampon viemään Anthian metsään ja surmaamaan hänet. Lampo lupaa tehdä tämän, mutta säälii Anthiaa ja surmaamisen sijasta myy hänet kilikialaisille kauppiaille.

Kilikian Tarsoksen raunioita.

Kauppiaat lähtevät meritse kohti kotimaataan, mutta haaksirikkoutuvat matkalla. Hengissä selvinneet, Anthia mukaan lukien, selviytyvät rantaan, mutta jäävät Hippothooksen johtaman rosvojoukon vangiksi. Tällä välin Habrokomes saa selville, että Lampo on myynyt Anthian kilikialaisille, ja lähtee Kilikiaan etsimään rakastaan.

Kun rosvojoukko on uhraamassa Anthiaa Ares-jumalalle, paikalle saapuu Perilaoksen johtama sotajoukko. Kaikki rosvot saavat surmansa tai vangitaan, lukuun ottamatta Hippothoosta, joka pääsee pakoon. Anthia pelastetaan. Perilaos vie hänet ja vangitut rosvot Tarsokseen, ja rakastuu matkalla Anthiaan. Koska Perilaos on niin sinnikäs yrityksissään, Anthia lopulta suostuu, koska pelkää kauheampaa kohtaloa, jos kieltäytyisi. Hän kuitenkin vaatii, että saa odottaa kolmekymmentä päivää ennen kuin häitä vietettäisiin.

Sillä aikaa Habrokomes ehtii Kilikiaan ja kohtaa Hippothooksen. Heistä tulee välittömästi ystävykset, ja he lupaavat jatkaa matkaa yhdessä.

Kirja III

Hippothoos johtaa Habrokomeen pois Kilikiasta Kappadokian Mazakokseen. Siellä Hippothoos kertoo elämäntarinansa majatalossa. Hän syntyi merkittävään perheeseen Propontiin Perinthoksessa. Nuorena hän rakastui tulisesti toiseen nuorukaiseen nimeltään Hyperanthes. Rikas opettaja Aristomakhos Byzantionista kuitenkin iski myös silmänsä Hyperantheeseen, ja sai pojan isän antamaan luvan viedä poika Byzantioniin muka oppia saamaan. Hippothoos lähti lopulta itsekin Byzantioniin, livahti salaa Aristomakhoksen taloon, surmasi miehen tämän nukkuessa ja pakeni yhdessä Hyperantheen kanssa. He haaksirikkoutuivat Lesboksella, ja Hyperanthes hukkui. Haudattuaan rakastettunsa rannalle Hippothoos ryhtyi rosvoksi.

Aleksandrian antiikin aikaisia jäänteitä.

Hippothoos kertoo tämän jälkeen Habrokomeelle, kuinka otti Anthian kiinni Kilikiassa, ja kuinka tämä vietiin taistelussa, joka hajotti hänen rosvojoukkionsa. Habrokomes vetoaa Hyperantheen muistoon ja saa siten Hippothooksen taivuteltua palaamaan yhdessä hänen kanssaan Kilikiaan etsimään Anthiaa.

Kun kolmekymmentä päivää ovat lähes kuluneet ja häät lähestyvät, Anthia on vaipumaisillaan epätoivoon, sillä hän uskoo Habrokomeen jo kuolleen. Koska hän pitää ajatusta avioliitosta toisen miehen kanssa sietämättömänä, hän suostuttelee efesoslaisen lääkärin Eudoksoksen antamaan hänelle myrkkyä. Vastineeksi Anthia antaa tarpeeksi Perilaoksen omaisuudesta, jotta Eudoksos voi palata takaisin Efesokseen, ja lupaa käyttää myrkkyä vasta Eudoksoksen lähdön jälkeen. Eudoksos hyväksyy suunnitelman, mutta antaa Anthialle hypnoottista ainetta tappavan myrkyn sijaan, koska tietää olevansa jo kaukana Anthian herätessä.

Anthia juo myrkyn häiden jälkeen odottaessaan hääkammiossa. Perilaos löytää hänen ruumiinsa ja suree häntä, ja hautaa nuorikkonsa hautakammioon. Anthia herää jonkun ajan kuluttua ja pettyy huomatessaan olevansa vielä elossa. Niin hän päättää pysyä haudassa ja nääntyä kuoliaaksi. Rosvojoukko on kuitenkin kuullut hautajaisista hautalahjoineen. He murtautuvat hautaan yöllä, vievät kaikki kullat ja hopeat ja ottavat Anthian vangiksi. Tämän jälkeen he purjehtivat kohti Aleksandriaa aikomuksenaan myydä hänet orjaksi.

Sillä välin Habrokomes saapuu uuden Hippothooksen johtaman rosvojoukon kanssa lähelle Tarsosta ja kuulee, kuinka rosvoilta pelastettu Anthia oli mennyt naimisiin pelastajansa kanssa, surmannut itsensä ja tullut haudatuksi, jonka jälkeen hautarosvot olivat vieneet hänen ruumiinsa ja paenneet Aleksandriaan. Habrokomes odottaa, että Hippothoos miehineen juopuvat ja vaipuvat uneen ennen kuin lähtee laivalla kohti Aleksandriaa, toivoen saavansa edes Anthian ruumiin takaisin.

Rosvot myyvät Anthian kauppiaille, jotka myyvät tämän intialaiselle prinssille nimeltä Psammis. Anthia hyödyntää intialaisia taikauskoja ja esittää olevansa vihitty Isikselle siihen saakka, kun sopiva avioliittoaika tulisi, mihin olisi vielä vuosi. Isis rankaisisi ketä tahansa, joka rikkoisi valan. Niin Psammis lupaa odottaa vuoden ennen kuin naisi Anthian.

Habrokomes rantautuu Niilin suulla. Lähellä ollut rosvojoukko ryöstää laivan ja vie kaikki siinä olleet erämaan halki Pelusioniin. Siellä heidät myydään orjiksi. Habrokomes myydään Araksokselle, eläköityneelle sotilaalle, jonka ärsyttävä ja ruma vaimo Kyno (”Narttu”) kiinnostuu Habrokomeesta. Lopulta Kyno murhaa Araksoksen tämän nukkuessa, jotta voisi naida Habrokomeen. Habrokomes pakenee kauhuissaan. Kyno syyttää Habrokomesta miehensä murhasta. Habrokomes jää kiinni, ja hänet viedään Aleksandriaan kuvernöörin rangaistavaksi.

Kirja IV

Niilivirtaa antiikin aikaisessa mosaiikissa Praenestestä.

Hippothoos on sillä välin laajentanut joukkionsa viisisataamiehiseksi ja matkustanut Syyrian, Foinikian ja Egyptin kautta Koptokseen lähellä Etiopiaa.

Habrokomes ripustetaan ristille jyrkänteelle, joka suuntautuu Niiliä päin, ja jätetään kuolemaan. Hän rukoilee armoa, ja voimakas tuuli lennättääkin ristin joelle. Niin hän ajelehtii alavirtaan, kunnes jää uudelleen kiinni ja lähetetään jälleen kuvernöörin eteen. Tämä määrää Habrokomeen poltettavaksi elävältä. Habrokomes rukoilee jälleen armoa ja pelastuu, tällä kertaa niin, että Niililtä nousevat aallot sammuttavat liekit. Kuvernööri tulkitsee tämän ihmeeksi. Habrokomes laitetaan vankilaan, mutta hänestä pidetään hyvää huolta, kunnes hän kykenee kertomaan tarinansa. Lopulta Habrokomes kertoo kaiken, ja hänet vapautetaan. Kuvernööri auttaa häntä purjehtimaan Italiaan jatkamaan etsintäänsä. Kyno ristiinnaulitaan hänen sijastaan.

Sillä aikaa Anthia matkustaa Psammiksen kanssa kohti Etiopiaa. Koptoksessa Hippothooksen joukkio ryöstää karavaanin, surmaa Psammiksen ja ottaa Anthian vangiksi. Koska Hippothoos ja Anthia eivät tunnista toisiaan, Anthia pysyy vangittuna. Eräs rosvoista, Ankhialos, himoitsee Anthiaa ja yrittää raiskata tämän. Anthia surmaa miehen itsepuolustukseksi miekalla. Hippothoos heittää Anthian kuoppaan kahden suuren koiran kanssa ja jättää tämän kuolemaan. Vartijaksi määrätty Amfinomos kuitenkin säälii Anthiaa ja pitää sekä hänet että koirat ruokittuna.

Kirja V

Habrokomes harhautuu reitiltään ja päätyy Sisilian Syrakusaan. Siellä hän päätyy vanhan kalastajan Aigialeuksen seuraan. Aigialeus kertoo, että on kotoisin Spartasta, ja oli karannut sieltä yhdessä rakastettunsa Thelksinoen kanssa ennen kuin tytön isä ehti naittaa tämän toiselle. He olivat asettuneet Sisiliaan elääkseen siellä. Thelksinoe oli kuollut äskettäin, mutta Aigialeus oli muumioinut tämän ruumiin egyptiläiseen tapaan, ja nyt jatkoi syömistä, nukkumista ja seurustelua tämän kanssa. Habrokomes vaikuttuu miehen tunteiden järkkymättömyydestä.

Syrakusan antiikin aikaisia jäänteitä.

Hippothoos, joka luulee Anthian kuolleen, hyökkää egyptiläiseen Areian kylään. Sillä välin Amfinomos vapauttaa Anthian ja vie hänet Koptokseen. Kun Egyptin kuvernööri kuulee Hippothooksen hyökkäyksestä, hän lähettää suuren Polyidoksen johtaman sotajoukon tuhoamaan rosvot. Rosvot kukistetaan, mutta Hippothos pakenee Sisiliaan. Vangiksi jääneet rosvot johdattavat Polyidoksen joukkoineen Koptokseen. Siellä hän kohtaa Amfinomoksen ja Anthian.

Polyidos vie Anthian Aleksandriaan ja matkalla rakastuu tähän. Kun Polyidoksen vaimo Rhenaia kuulee tästä, hän määrää orjansa viemään Anthian kauas pois ja myymään tytön ilotalonpitäjälle Italian Taraksessa. Samoihin aikoihin Hippothoos saapuu Sisilian Tauromenioniin, kun taas Habrokomes purjehtii kohti Italiaa.

Sillä välin Ksanthoksessa olevien Leukonin ja Rhoden omistaja on kuollut ja jättänyt heille suuren osan omaisuudestaan. He palaavat kotiin Efesokseen, pysähtyen matkalla Rhodoksessa. Siellä he saavat tietää, etteivät Habrokomes ja Anthia ole palanneet kotiin, ja että heidän vanhempansa ovat kuolleet vanhoina ja epätoivoisina. He päättävät pysyä Rhodoksessa kunnes saavat tietää lisää.

Anthia yrittää välttää päätymistä ilotaloon ja teeskentelee kaatumatautista. Habrokomes taas ryhtyy kivenhakkaajaksi Kampanian Nukeriassa. Hippothoos menee köyhyydestä naimisiin rikkaan vanhan naisen kanssa periäkseen tämän omaisuuden. Naisen kuoltua hän rakastuu Kleisthenes-nimiseen nuorukaiseen ja purjehtii tämän kanssa Italiaan ostaakseen orjia ja ylellisyystavaroita. Taraksessa Hippothoos kohtaa Anthian ja tunnistaa tämän. Hän ostaa tytön ilotalonpitäjältä ja vie tämän kotiinsa. Hän saa kuulla Anthian tarinan, mukaan lukien se, että hän on Habrokomeen kadonnut rakastettu.

Kun Habrokomes ei enää jaksa kivenhakkuuta, hän palaa Efesokseen. Hän kuitenkin pysähtyy Syrakusaan surrakseen Aigialeuksen äskettäistä kuolemaa. Tämän jälkeen hän jatkaa kohti Rhodosta. Siellä hän kohtaa Leukonin ja Rhoden Helioksen temppelissä.

Hippothoos päättää viedä Anthian takaisin kotiin Efesokseen, aikoen muuttaa sinne itsekin yhdessä Kleistheneen kanssa. Matkalla he pysähtyvät Rhodoksessa. Anthia kohtaa Leukonin ja Rhoden Isiksen temppelillä Helioksen juhlien aikaan. Lopulta Habrokomeskin löytää heidät kaikki. Tämän jälkeen kaikki, mukaan lukien Hippothoos ja Kleisthenes, kertovat oman tarinansa. Habrokomes ja Anthia vahvistavat, että ovat olleet uskollisia toisilleen läpi seikkailun käänteiden. Seuraavana päivänä joukko purjehtii yhdessä kohti Efesosta. Siellä Habrokomes ja Anthia uhraavat yhdessä Artemiille, pystyttävät haudat kuolleille vanhemmilleen, ja elävät elämänsä loppuun saakka yhdessä Leukonin, Rhoden, Hippothooksen ja Kleistheneen kanssa.

Lähteet

• Hadas, Moses: Three Greek Romances. Indianapolis, Indiana: The Liberal Arts Press, Inc., a division of The Bobbs Merrill Company, Inc., 1953. ISBN 0-672-60442-6

Kirjallisuutta

Käännöksiä

• Xenophon of Ephesus: Anthia and Habrocomes. Teoksessa Longus & Xenophon of Ephesus: Daphnis and Chloe. Anthia and Habrocomes. (Edited and translated by Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 69) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2009.
• Xenophon of Ephesus: An Ephesian Tale. Teoksessa Reardon, B. P. (toim.): Collected Ancient Greek Novels, s. 145–197. (Second Edition (First Edition 1989)) Berkeley: University of California Press, 2008. ISBN 9780520256552

Tekstilaitoksia

• Xenophon Ephesius: De Anthia et Habrocome Ephediacorum libri V. (Edited by J. N. O'Sullivan) Munich & Leipzig: Teubner, 2005.

Muuta kirjallisuutta

• O'Sullivan, J. N.: Xenophon of Ephesus: His Composition Technique and the Birth of the Novel. (Untersuchungen zur Antiken Literatur und Geschichte) Berlin and New York: De Gruyter, 1995. ISBN 978-3110143102
• Tagliabue, Aldo: Xenophon’s Ephesiaca: A Paraliterary Love-Story from the Ancient World. (Ancient Narrative Supplements 22) Barkhuis, 2017. ISBN 9492444216

Aiheesta muualla

• Xenophon of Ephesus: Ephesiaca (muinaiskreikaksi)
• Xenophontis Ephesii De Anthia et Habrocome Ephesiacorum (latinaksi)

Antiikin kreikkalaiset romaanit